Kiinassa mitattiin +52,2 astetta, mikä on mittaushistorian korkein lämpötila missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella

Kiinassa mitattiin toissapäivänä valtion koko mittaushistorian uusi lämpöennätys 52,2 celsiusastetta, mikä on itse asiassa korkein missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella mitattu lämpötila. Aiempi Kiinan ennätys oli 50,3 astetta. Kuumuuden pelätään jälleen johtavan kuivuuteen ja satomenetyksiin, kuten viime vuonna, jolloin kuivuus oli pahin 60 vuoteen.

Myös Etelä-Euroopassa on menossa vakava helleaalto, ja lähes puolet Euroopasta kärsii kuivuudesta. Yli 40 asteen lämpötiloja ja uusia lämpöennätyksiä on mitattu monilla havaintoasemilla, Roomassakin 42,9 astetta, mikä ylittää vain vuoden vanhan aiemman ennätyksen peräti kahdella asteella. Lähipäivinä jopa Euroopan mittaushistorian lämpöennätys 48,8 astetta on vaarassa ylittyä jossakin Välimeren alueella. 

Yhdysvalloissa puolestaan helleaallon lämpötilat voivat lähipäivinä yltää melkein koko maapallon kuumimpaan mitattuun lämpötilaan, joka on joko 54,4 (vuodelta 2020, luotettava) tai 56,7 celsiusastetta (vuodelta 1913, kyseenalainen). Arizonan eteläosassa sijaitsevassa Phoenixissa yhdeksänä peräkkäisenä vuorokautena yön alin lämpötila on ollut 34,4 astetta tai enemmän.

Vaikka Suomessa on uutisoitu lähinnä Kaukoidän ja Välimeren alueen helteistä, myös koko maapallo on nyt ennätyslämmin. Esimerkiksi Antarktiksella on ollut paikoin selvästi tavanomaista lämpimämpää.

Viimeisimmät kaksi viikkoa ovat olleet globaalisti koko mittaushistorian lämpimimmät kaksi viikkoa, ja 6. heinäkuuta oli koko mittaushistorian lämpimin vuorokausi

Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden heinäkuun 17. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on July 18th, 2023.

Koko maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 17 celsiusasteen rajan 3. heinäkuuta 2023, kun keskilämpötila oli 17,01 astetta. Siitä lähtien kaikkien vuorokausien (3.-17.7.2023) globaali keskilämpötila on ollut yli 17 astetta. Olemme siis juuri kokeneet maapallon koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimimmät kaksi viikkoa. Korkeimmillaan lämpötila oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskiarvo oli 17,23 astetta, siis 1,02 astetta lämpimämpi kuin kyseisen ajankohdan keskilämpötila aikavälillä 1979–2000. Aiempi vuorokauden keskilämpötilan ennätys oli 16,92 astetta (13. elokuuta 2016 ja 24. heinäkuuta 2022). 

Kannattaa huomata, että nämä lukuarvot perustuvat NOAA:n tietoihin (Climate Forecast System version 2 ja Climate Forecast System Reanalysis), jotka eivät ole Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) virallisia tilastoja. Myös muut tutkimuslaitokset ovat kuitenkin julkaisseet hyvin samankaltaisia tuloksia. Esimerkiksi eurooppalainen Copernicus (ECMWF) ilmoitti maapallon keskilämpötilaksi 4. heinäkuuta 17,03 astetta, mikä oli Copernicuksen mukaan mittaushistorian uusi ennätys.

Lämpötilat saattavat edelleen kohota vielä muutaman seuraavan viikon aikana. Heinäkuu nimittäin on yleensä globaalisti lämpimin kuukausi. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan (tammi-helmikuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta viileämpiä kuin heinä-elokuussa.

Myös Euroopassa ennätyslämmintä

Euroopan vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden heinäkuun 17. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ).Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on July 18th, 2023.

Myös Euroopassa on ennätyslämmintä. Eilen (17. heinäkuuta 2023) keskilämpötila oli 22,34 astetta, korkeampi kuin yhtenäkään aiempana vuorokautena koko mittaushistorian aikana. Ennen tämän vuoden heinäkuuta ennätys oli 22,18 astetta viime vuodelta (9. elokuuta 2022), jolloin Euroopassa oli mittaushistorian siihen mennessä lämpimin kesä. Edellinen ennätys oli vasta vuodelta 2021.

Euroopan mittaushistorian lämpimin kesä 2022 aiheutti jopa yli 60 000 ennenaikaista kuolemaa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten terveyteen monin tavoin. Vertaisarvioidun lääketieteellisen Nature Medicine -lehden mukaan Euroopan viime kesän helteet aiheuttivat todennäköisesti yli 60 000 ennenaikaista kuolemantapausta (95 prosentin luottamusvälillä 37 643–86 807 ennenaikaista kuolemaa) aikavälillä 30.5.–4.9.2022, Suomessakin mahdollisesti lähes 200. Optimilämpötila, jolloin kuolleisuus oli vähäisintä, oli tutkimuksen mukaan 17–19 astetta (keskimäärin 18,32 astetta naisilla ja 18,55 astetta miehillä) siten, että vanhemmissa ikäluokissa optimilämpötilat olivat hieman korkeampia kuin nuorilla (0–64-vuotiailla 17,39 astetta, 65–79-vuotiailla 18,33 astetta ja yli 80-vuotiailla 18,56 astetta). Vaikka lukumääräisesti suurin osa helteen vaikutuksesta kuolleita onkin vanhuksia, myös nuoremmilla helle lisää kuolemien riskiä. Itse asiassa miehillä helteen vaikutus on suhteellisesti suurin ikäluokassa 0–64 vuotta (+41 prosenttia), naisilla puolestaan yli 80-vuotiaissa (+27 prosenttia). Tutkimus saattaa tosin aliarvioida helteiden vaikutusta kuolleisuuteen, koska tutkimuksessa käytettiin kultakin alueelta jokaisen viikon keskilämpötilaa ja viikon aikana kuolleiden määrää, eikä tarkempia yksittäisten hellepiikkien (hellepäivien) tietoja. Lisäksi on huomattava, että tutkimuksessa ei eritelty kuolinsyitä vaan tarkasteltiin kuolleiden kokonaislukumääriä.

Kesäkuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu

Harmaalla käyrällä ja ympyröillä on esitetty kesäkuiden 1891–2023 globaalin keskilämpötilan poikkeamat ajanjakson 1991–2020 kesäkuiden keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä käyrällä on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos.

Tänä kesänä helleuutisointi on toden teolla käynnistynyt Suomessa vasta heinäkuussa, mutta globaalisti jo kesäkuu oli lämpimin. Ainakin neljän eri tutkimuslaitoksen mukaan kesäkuu 2023 oli koko mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Esimerkiksi Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuu oli globaalisti 0,51 astetta vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpi, 1,06 koko 1900-luvun kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpi ja vuodesta 1891 alkavan mittaussarjan lämpimin kesäkuu. Pitkällä aikavälillä kesäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,73 astetta vuosisadassa. Japanilaisessa lämpimimpien kesäkuiden tilastossa jaetulla toisella sijalla ovat kesäkuut 2022, 2019 ja 2016, jotka kaikki olivat 0,28 astetta vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpiä.

Myös valtameret ovat ennätyslämpimiä, ja merijäätä on ennätyksellisen vähän

Koillis-Atlantin kesäkuiset meriveden lämpötilan poikkeamat vuosina 1979–2023 verrattuna ajanjaksoon 1991–2020. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Tiedot: ERA5. Lähde: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Kolme kuukautta peräkkäin (huhtikuusta kesäkuuhun) myös valtameret ovat olleet ennätyslämpimiä, mikä on puolestaan johtanut merijään voimakkaaseen sulamiseen. Kesäkuussa merijäätä olikin vähemmän kuin koskaan aiemmin. Lämpimät merivedet puolestaan ovat vaikuttaneet trooppisten pyörremyrskyjen syntymiseen. Niitä nimettiin kesäkuussa yhdeksän, mikä on enemmän kuin keskimäärin näin aikaisin pohjoisen pallonpuoliskon kesällä.

Koillis-Atlantin meriveden keskimääräiset päivittäiset lämpötilat vuosina 1979-2023. Vuosi 2023 on esitetty mustalla käyrällä ja muut vuodet punaisella tai sinisellä (eri vuosikymmenten vuodet eri värisävyillä). Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Tiedot: ERA5. Lähde: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Sekä koko Atlantin valtameri että erityisesti Koillis-Atlantti olivat kesäkuussa ennätyslämpimiä. Koillis-Atlantti oli kesäkuussa keskimäärin peräti 1,36 astetta lämpimämpi kuin kesäkuiden 1991–2020 keskiarvo. Globaali meriveden keskilämpötila (alueella 60° S–60° N) nousi eilen toista kertaa mittaushistoriassa 21 asteeseen. Nämä molemmat 21 asteen ylitykset ovat tältä vuodelta. Ainakin ensimmäisen ylityksen jälkeen lämpötila myös pysyi 21 asteen yläpuolella useamman vuorokauden ajan. Pohjois-Atlantillakin lämpötila kohosi eilen ennätyksellisesti noin 24,5 asteeseen. 

Tällä hetkellä 44 prosenttia tutkitusta valtamerten pinta-alasta kärsii meren helleaallosta (MHW), mikä on enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1991 alkavan tilastoinnin aikana. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: image provided by the NOAA/OAR/ESRL PSL, Boulder, Colorado, USA.

Ilmastonmuutos ja El Niño vaikuttavat yhdessä ennätyslämpötiloihin

Tämänhetkistä maapallon lämpimyyttä selittää ilmastonmuutoksen lisäksi luonnollisesti muutamien vuosien välein toistuva El Niño -ilmiö. Se vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuiseen säähän, ekosysteemeihin, maatalouteen, trooppisiin sykloneihin eli trooppisiin pyörremyrskyihin, kuivuuteen, pensaspaloihin, tulviin ja muihin sään ääri-ilmiöihin. Se tuo esimerkiksi tulvia Yhdysvaltojen länsiosiin sekä maastopaloja Indonesian sademetsiin ja Australian pensasalueille. 

Vaikka El Niño onkin luonnollinen ilmiö ja vaikka se on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan, globaali lämpötilan kohoaminen todennäköisesti kaksinkertaistaa kaikkein voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden toistuvuuden. Erityisen voimakas El Niño syntyy, kun meren pintalämpötila nousee yli 28 asteeseen tavallisesti viileämmällä ja sateettomalla Tyynenmeren itäreunalla. Normaalisti tällaiset olosuhteet syntyvät kerran 20 vuodessa. Kun kasvihuonekaasut lisääntyvät ja maapallon keskilämpötila nousee, tällaiset olosuhteet syntyvätkin tutkimusten mukaan noin kerran vuosikymmenessä.

Tällä hetkellä olisi todennäköisesti keskimääräistä lämpimämpää ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lämpötilat ovat vieläkin korkeampia kuin ilman ilmastonmuutosta. Itse asiassa nykyisin jopa luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat lämpimämpiä kuin El Niño -vuodet aikoinaan. Kahdeksan viimeisintä vuotta ovat olleet mittaushistorian selvästi lämpimimmät vuodet ja yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpiä

Lue myös nämä

Kahdeksan viimeisintä vuotta mittaushistorian selvästi lämpimimmät vuodet ja yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpiä

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä 2022 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin

Historiallisia helleaaltoja ja tänään jopa 50 astetta lämmintä

Säävuosi 2022: Ennätyslämmintä 850 miljoonan ihmisen elinalueella, Euroopassa pahimpia kuivuuksia 500 vuoteen, Etelämantereella lämpötilapoikkeaman maailmanennätys

Vuosi 2022 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, elokuu paikoitellen jopa ennätyslämmin

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Copernicus on tänään julkaissut tiedot, joiden mukaan heinäkuu 2023 oli globaalisti sekä mittaushistorian lämpimin heinäkuu että mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Nyt on ollut kaikkiaan 36 peräkkäistä vuorokautta lämpimämpää kuin yksikään aiempi vuorokausi mittaushistoriassa ennen tämän vuoden heinäkuuta. Merivedet ovat olleet ennätyslämpimiä huhtikuusta 2023 alkaen, 150 vuorokauden ajan.

Heinäkuiden 1940-2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat. Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä heinäkuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä heinäkuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien heinäkuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen käyttämän ERA5-lämpötiladatan mukaan heinäkuu 2023 oli globaalisti vuodesta 1940 alkavan tarkastelujakson kuumin heinäkuu ja myös kaikista yksittäisistä kalenterikuukausista kuumin. Heinäkuun keskilämpötila oli 16,95 astetta eli noin 0,3 astetta toiseksi kuuminta heinäkuuta lämpimämpi (16,63 astetta heinäkuussa 2019) ja 0,72 astetta lämpimämpi kuin heinäkuiden 1991-2020 keskiarvo. Heinäkuussa tehtiin myös kansallisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Kiinassa mitattiin +52,2 astetta, mikä on mittaushistorian korkein lämpötila missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella.

Yksittäisten vuorokausien globaalit keskilämpötilat 1.1.1940-31.7.2023. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva kuvaa 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuosien 1850-1900 keskiarvo) korkeampia lämpötiloja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Yksittäisen vuorokauden globaalin keskilämpötilan ennätys ennen tämän vuoden heinäkuuta oli 16,80 astetta (mitattu 13.8.2016). Uusi ennätys syntyi neljänä peräkkäisenä vuorokautena 3.-6. heinäkuuta 2023. Myös tämän jälkeen kaikki heinäkuun vuorokaudet olivat aiempaa ennätystä 16,80 astetta lämpimämpiä. 

Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden elokuun 7. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on August 8th, 2023.

Aikaväli 3.7.-31.7.2023 oli koko mittaushistorian kuumin 29 vuorokauden jakso. Kaikkein kuumin yksittäinen vuorokausi oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskilämpötila kohosi ERA5-havaintosarjan mukaan 17,08 asteeseen ja Climate Reanalyzerin (Climate Change Istitute, University of Maine) mukaan 17,23 asteeseen. Heinäkuun ensimmäisellä ja kolmannella viikolla globaali keskilämpötila ylitti väliaikaisesti Pariisin ilmastosopimuksen raja-arvon +1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastosopimuksen tavoitteena on, ettei globaali keskilämpötila ylittäisi pitkäaikaisesti 1,5 asteen raja-arvoa. Globaali lämpöaalto on jatkunut myös elokuussa, joten nyt on ollut jo 36 vuorokautta peräkkäin lämpimämpää kuin yksikään aiempi vuorokausi mittaushistoriassa.

Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.7.2023 alueella 60° S–60° N.

Heinäkuun ennätyslämpötiloihin vaikutti osaltaan se, että merivesien pintalämpötilat ovat olleet jo pitkään poikkeuksellisen korkeita. Huhtikuusta 2023 alkaen merivedet ovat olleet kyseisen ajankohdan aiempiin lämpötiloihin verrattuna ennätyslämpimiä. Merivesien keskilämpötila oli 31. heinäkuuta 20,96 astetta, mikä on koko mittaushistorian ennätys. Aiempi ennätys oli 20,95 astetta maaliskuulta 2016. 

Globaali (60° S–60° N) meriveden pintalämpötilan anomalia (poikkeama vuosien 1991-2020 heinäkuiden keskimääräistä pintalämpötiloista) heinäkuissa 1979-2023. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Koko heinäkuun 2023 merivesien globaali keskilämpötila ylitti 0,51 asteella vuosien 1991-2020 keskiarvon, mikä on koko mittaushistorian suurin anomalia eli poikkeama tavanomaisesta. Pohjois-Atlantin alue oli heinäkuussa peräti 1,05 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Tämäkin on ennätyksellisen suuri anomalia.

Pohjois-Atlantin meriveden pintalämpötilan anomalia (poikkeama vuosien 1991-2020 heinäkuiden keskimääräistä pintalämpötiloista) heinäkuissa 1979-2023. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Arktisella alueella merijään laajuus oli heinäkuussa vähän keskimääräistä pienempi, mutta kuitenkin selvästi suurempi kuin ennätyksellisen pieni merijään laajuus heinäkuussa 2020. Sen sijaan antarktisella alueella merijään laajuus oli heinäkuussa 2023 pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella.

Lähteet

Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Copernicus: July 2023 sees multiple global temperature records broken

Copernicus: Global sea surface temperature reaches record high

World Meteorological Organization (WMO): Copernicus confirms July 2023 was the hottest month ever recorded

Lue myös tämä

Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa

Heinäkuu ja elokuu 2023 olivat koko globaalin mittaushistorian kaikista kuumimmat kalenterikuukaudet. Samalla pohjoisen pallonpuoliskon kesäkuukaudet olivat globaalin mittaushistorian kuumin kesä-elokuun jakso ja myös kaikista kolmen kalenterikuukauden jaksoista kuumin. Elokuussa meriveden globaali keskilämpötila oli ennätyskorkea, lähes 21 astetta. Pohjois-Atlantilla ylitettiin elokuun lopussa 25 asteen lämpötila.

Ennätyslämmin elokuu

Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kalenterikuukautta ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on heinäkuu 2023, elokuu 2023 ja heinäkuu 2019. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Elokuussa 2023 ilmakehän alaosan globaali keskilämpötila oli Copernicuksen mukaan 16,82 astetta, mikä on 0,71 astetta enemmän kuin elokuiden 1991-2020 keskiarvo ja 0,31 astetta enemmän kuin edellisen ennätyslämpimän elokuun 2016 keskilämpötila. Elokuu olikin C3S ERA5 -havaintojen mukaan mittaushistorian lämpimin elokuu ja kaikista kalenterikuukausista toiseksi lämpimin. Kaikkein lämpimin kuukausi on ollut heinäkuu 2023.

Elokuiden 1850-2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat kuuden eri lämpötila-aineiston perusteella: Berkeley Earth (1850-2022), ERA5 (1940-2023), GISTEMP (1880-2022), HadCRUT5 (1850-2022), JRA-3Q (1948-2022) ja NOAAGlobalTemp (1850-2022). Lämpötilat on esitetty anomalioina eli poikkeamina esiteollisen ajan (1850-1900) keskilämpötilasta, joka on laskettu mainittujen lämpötila-aineistojen perusteella. Credit: C3S/ECMWF.

Ennätyslämmin kesä-elokuu

Kesä-elokuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesä-elokuun jakso. Sen keskilämpötila oli 16,77 astetta, mikä on 0,66 astetta enemmän kuin vastaavien kuukausien keskilämpötila ajanjaksolla 1991-2020. Euroopassa kesän keskilämpötila 19,63 astetta oli kuitenkin vain mittaushistorian viidenneksi lämpimin, 0,5 astetta ennätyslämmintä kesää 2022 viileämpi.

Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kesä-elokuun jaksoa ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on 2023, 2019 ja 2016. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Kesä-elokuun jaksojen keskilämpötilat vuosina 1979-2023 globaalisti (ylempi diagrammi) ja Euroopassa (alempi diagrammi) verrattuna kesä-elokuiden keskimääräiseen lämpötilaan vuosina 1991-2020 (= diagrammin nollataso). Data source: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Ennätyslämmin merivesi

Globaali meriveden keskimääräinen pintalämpötila on ollut epätavallisen korkea huhtikuusta 2023 asti. Heinäkuun 31. päivästä elokuun 31. päivään asti meriveden pintalämpötila oli jokaisena päivänä korkeampi kuin meriveden aiempi lämpötilaennätys maaliskuussa 2016, vaikka lämpötila oli laskusuunnassa elokuun loppupuolella. Elokuussa 2023 globaali meriveden keskilämpötila oli korkeampi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kuukautena, lähes 21 astetta (20,98 astetta).

Pohjois-Atlantilla meriveden lämpötila ylitti 5.8.2023 syyskuussa 2022 tehdyn lämpötilaennätyksen (24,81 astetta) ja on pysytellyt sen jälkeen lähes joka tämän lämpötilan yläpuolella. Uusi ennätys 25,19 astetta tehtiin 31.8.2023.

Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.8.2023 alueella 60° S–60° N. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Lähteet

Copernicus: August 2023, second warmest month closes the warmest summer

Copernicus: Surface air temperature for August 2023

Copernicus: Summer 2023, the hottest on record

WMO: Earth had hottest three-month period on record, with unprecedented sea surface temperatures and much extreme weather

Lue myös nämä

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa

Päättynyt kuukausi globaalisti mittaushistorian lämpimin syyskuu ennätyssuurella erolla verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon

Copernicus-ilmastopalvelun mukaan syyskuu 2023 oli globaalisti vuodesta 1940 alkavan ERA5-mittaushistorian lämpimin syyskuu, 0,5 astetta edellistä ennätyslämmintä syyskuuta (2020) lämpimämpi ja yli 1,7 astetta esiteollisen ajan (1850–1900) syyskuiden keskiarvoa lämpimämpi. Lisäksi kuluneen syyskuun anomalia (poikkeama keskimääräisestä kyseisen kuukauden lämpötilasta) oli suurempi kuin yhdelläkään muulla kuukaudella koko ERA5-lämpötila-aineistossa.  

Myös pelkkää Eurooppaa tarkasteltaessa syyskuu 2023 oli mittaushistorian lämpimin syyskuu, 1,1 astetta edellistä ennätyslämmintä syyskuuta (2020) lämpimämpi ja 2,5 astetta vertailukauden 1991-2020 syyskuiden keskiarvoa lämpimämpi.

Yksittäisten vuorokausien globaalit keskilämpötilat 1.1.1940–30.9.2023. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva kuvaa 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuosien 1850–1900 keskiarvo) korkeampia lämpötiloja. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Vuodesta 2023 saattaa tulla mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi

Tammi-syyskuun 2023 globaali keskilämpötila oli 0,52 astetta pitkäaikaista keskiarvoa (1991–2020) korkeampi ja ylitti 0,05 asteella tähän mennessä mittaushistorian lämpimimmän kalenterivuoden (2016) vastaavien kuukausien keskilämpötilan. Esiteollisen ajan keskimääräinen tammi-syyskuiden lämpötila ylittyi 1,4 asteella.

Syyskuiden 1940–2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat verrattuna syyskuiden 1991-2020 keskimääräiseen lämpötilaan (= diagrammin nollataso). Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä syyskuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä syyskuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien syyskuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Syyskuussa myös merivesi edelleen ennätyslämmintä ja Antarktiksen merijään laajuuden maksimi ennätyksellisen pieni

Syyskuussa globaali merivesien pintalämpötila alueella 60°S–60°N oli 20,92 astetta, mikä on korkeampi kuin yhtenäkään aiempana mittaushistorian syyskuuna ja kaikkien kuukausien tilastoissa toiseksi korkein koko kuukauden globaali meriveden keskilämpötila. Kaikkien kalenterikuukausien ennätys on vasta elokuussa 2023 mitattu 20,98 astetta.

Antarktiksen merijään laajuus oli touko-syyskuussa koko ajan pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten (alkaen vuodesta 1979) aikakaudella vastaavina kuukausina. Kyseisinä kuukausina on eteläisen pallonpuoliskon talvi ja Antarktiksen merijää laajimmillaan vuoden kiertokulussa. Syyskuussa 2023 Antarktiksen merijään laajuuden maksimi oli satelliittimittaushistorian pienin.

Päivittäiset Antarktiksen merijään laajuudet vuodesta 1979 alkaen syyskuun 2023 loppuun. Eri vuosikymmenet on merkitty erivärisillä käyrillä. Vuosi 2022 on esitetty paksulla punaisella käyrällä ja vuosi 2023 paksulla mustalla käyrällä. Vuosien 1991–2020 mediaani on kuvattu harmaalla katkoviivalla. Data: EUMETSAT OSI SAF Sea Ice Index v2.2. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF/EUMETSAT.

Heinä-elokuussa globaalisti 56 peräkkäistä vuorokautta, jotka kaikki olivat lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi koko mittaushistorian aikana 

Climate Reanalyzer -palvelun tiedoissa heinä-elokuussa oli tarkastettujen tietojen mukaan 56 peräkkäistä vuorokautta (2.7.–26.8.2023), jotka olivat globaalilta keskiarvoltaan lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi koko mittaushistoriassa (aiempi ennätys 16,80 astetta 13.8.2016). Päivämääräkohtaiset ennätykset jatkuivat myös koko syyskuun ajan. Lisäksi myös lokakuu on alkanut globaalisti ennätyslämpimänä. Lokakuussa ajankohdan paikallisiakin lämpöennätyksiä on rikottu ympäri maailmaa.

Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden lokakuun 9. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 10th, 2023.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut nyt yli sata ajankohtaan nähden ennätyslämmintä vuorokautta peräkkäin. Tuorein tulos on eiliseltä (9.10.2023), jolloin pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila oli 18,44 astetta, mikä on 1,42 astetta korkeampi kuin kyseisen päivämäärän keskiarvo vuosina 1979–2000 ja noin kaksi astetta korkeampi kuin esiteollisella ajalla. Ennätyksellinen lämpimyys jatkuu edelleen.

Pohjoisen pallonpuoliskon vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden lokakuun 9. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 10th, 2023.

Lähteet

Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Copernicus: September 2023 – unprecedented temperature anomalies; 2023 on track to be the warmest year on record

World Meteorological Organization (WMO): September smashes monthly temperature record

Lue myös tämä

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Pohjois-Atlantin pintaveden vuorokausikohtainen keskilämpötila ylitti 25 astetta ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa

Pohjois-Atlantilla meriveden pintalämpötila on ollut ennätyksellisen korkea jo yli seitsemän kuukauden ajan, kun lämpötilaa verrataan ajankohdan pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Koko mittaushistorian kaikkien ajankohtien uusi lämpöennätys tehtiin päivitettyjen tietojen mukaan 29. heinäkuuta 2023, kun meriveden pintalämpötila ylitti syyskuussa 2022 tehdyn aiemman ennätyksen (24,9 astetta). Lämpötila pysytteli tuon vanhan ennätyksen yläpuolella 21. syyskuuta asti. Kaikkein korkeimmat lukemat (25,4 astetta) mitattiin 30. elokuuta ja 7. syyskuuta. Senkin jälkeen Pohjois-Atlantin lämpötila on ollut ajankohtaan nähden ennätyksellisen korkea.

Tuloksia tarkasteltaessa on syytä huomata pari asiaa. Mainen yliopistoon kuuluvan ilmastonmuutosinstituutin tiedot ovat aina alustavia noin kahden viikon ajan, kunnes kaikki data on käsitelty tarkasti. Pohjois-Atlantilla tarkoitetaan Atlantin valtameren osaa, joka on päiväntasaajan pohjoispuolella (0°–60° N).

Pohjois-Atlantin pintaveden keskilämpötilat syyskuusta 1981 alkaen päivämäärään 9. lokakuuta 2023 saakka. Vuosi 2023 on esitetty paksulla mustalla käyrällä ja vuosi 2022 paksulla oranssilla käyrällä. Musta katkoviiva kuvaa vuosien 1982–2011 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily Sea Surface Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 11th, 2023.

Globaalisti merivesi oli sekä elokuussa että syyskuussa lämpimämpää kuin yhtenäkään aiempana mittaushistorian kuukautena ennen tätä vuotta

Globaali meriveden keskimääräinen pintalämpötila (alueella 60° S–60° N) on ollut epätavallisen korkea huhtikuusta 2023 asti. Pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan meriveden globaali keskilämpötila pysytteli viikkoja korkeampana kuin meriveden aiempi yksittäisen vuorokauden lämpötilaennätys maaliskuussa 2016 (hieman alle 21 astetta). Korkeimmillaan lämpötila oli elokuun 2023 puolivälin jälkeen useiden vuorokausien ajan noin 21,1 astetta. Tämän vuoden elokuun globaali meriveden kuukauden keskilämpötila olikin korkeampi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kokonaisena kalenterikuukautena, 20,98 astetta. Syyskuussakin globaali merivesien pintalämpötila oli vielä 20,92 astetta, mikä on korkeampi kuin yhtenäkään aiempana mittaushistorian syyskuuna ja kaikkien kuukausien tilastoissa toiseksi korkein koko kuukauden globaali meriveden keskilämpötila.

Globaalit merien pintaveden keskilämpötilat syyskuusta 1981 alkaen päivämäärään 9. lokakuuta 2023 saakka. Vuosi 2023 on esitetty paksulla mustalla käyrällä ja vuosi 2022 paksulla oranssilla käyrällä. Musta katkoviiva kuvaa vuosien 1982–2011 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily Sea Surface Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 11th, 2023.

Lähde

Birkel, S.D. 'Daily Sea Surface Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 11th, 2023.

Lue myös nämä

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontainen El Niño ovat tärkeimmät tekijät, jotka ovat vaikuttaneet viime kuukausien lämpimyyteen, esimerkiksi ennätyslämpimiin heinä-, elo- ja syyskuuhun. Näiden kahden tekijän lisäksi on kuitenkin kolme muuta vaikuttavaa asiaa.

Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Credit: Berkeley Earth.

Ihmiskunnan toiminnasta johtuva kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, lisääntyminen on nostanut maapallon lämpötilaa noin 0,19 °C/vuosikymmen. Tämä on pääasiallinen syy maapallon ilmaston lämpenemiselle, kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä.

Ilmakehän lämpeneminen ei kuitenkaan ole tasaista, vaan siinä havaitaan jaksoittaista vaihtelua. Lyhyellä aikavälillä on siis välillä lämpenemistä ja välillä viilenemistä. Tähän vaikuttavat erityisesti merivirroissa ja ilmavirtauksissa tapahtuvat vaihtelut, joiden seurauksena lämmön jakautuminen maapallon eri alueille vaihtelee. Tämä puolestaan näkyy pieninä muutoksina globaalissa lämpötilassa. Suurin ja tunnetuin vaikuttava tekijä on Tyynenmeren luonnollinen ENSO-ilmiö, siis El Niñon ja La Niñan vaihtelu. El Niño -vuosina globaali keskilämpötila on hieman korkeampi, joten ennätyslämpimät kalenterivuodet mitataan yleensä El Niñon aikaan ja viileät vuodet La Niñan aikaan. Nykyaikana kuitenkin La Niña -vuodetkin ovat lämpimämpiä kuin aikoinaan ennätyslämpimät El Niño -vuodet. Vuonna 2023 El Niño alkoi kesäkuussa useita vuosia kestäneen La Niña -vaiheen jälkeen. 

Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Tällä hetkellä Auringon aktiivisuus lisääntyy ja huipun arvioidaan olevan vuonna 2024 tai 2025. Huippuvaiheessa Auringon säteilymäärä kasvaa hieman, mikä pystytään erottamaan pienenä muutoksena myös maapallon lämpötiloissa.

Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkaus tammikuussa 2022 lienee myös osaltaan vaikuttanut viimeaikaiseen lämpenemiseen ja sääilmiöihin. Useimmista muista tulivuorenpurkauksista poiketen Hunga Tongan purkauksesta vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä vapautui runsaasti vesihöyryä. Sitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. 

Lisäksi vuonna 2020 rajoitettiin meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta, mikä vähensi laivaliikenteen rikkipäästöjä noin 85 prosentilla, kun tarkastellaan suuria laivoja. Ihmisten terveyden kannalta haitallisten rikkipäästöjen vähentäminen on hyvin tärkeä asia, mutta samalla ilmakehästä vähenivät Auringosta tulevaa säteilyä poispäin heijastavat pienhiukkaset, joilla on lyhytaikainen viilentävä vaikutus. Globaalisti tämä on lisännyt lämpenemistä keskimäärin 0,02 astetta ja vilkkaimman laivaliikenteen alueilla enemmänkin verrattuna aiempaan tilanteeseen, jolloin laivaliikenne tuotti runsaammin rikkipitoisia ilmansaasteita. Aiemmin rikipäästöt siis peittivät osan ilmastonmuutoksen vaikutuksista erityisesti Pohjoisella Tyynellämerellä ja Pohjois-Atlantilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämänhetkisiin ennätyslämpötiloihin vaikuttavat eniten ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontainen El Niño -vaihe yhdessä, mutta myös muilla mainituilla tekijöillä on pieni vaikutus ennätyksellisen korkeisiin lämpötiloihin.

Lähteet

Robert Rohde, Berkeley Earth: July 2023 Temperature Update

Robert Rohde, Berkeley Earth: September 2023 Temperature Update

Lue myös nämä

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Tänään julkaistujen tietojen mukaan lokakuu 2023 oli maailmanlaajuisesti koko mittaushistorian lämpimin lokakuu ja samalla viides peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi. Lokakuu oli 0,85 celsiusastetta lokakuiden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi, 0,40 astetta edellistä ennätyslämmintä lokakuuta eli vuoden 2019 lokakuuta lämpimämpi ja peräti 1,7 astetta esiteollisen ajan (ilmastotieteessä ajanjakso 1850–1900) lokakuita lämpimämpi.

Lokakuiden 1940–2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat verrattuna lokakuiden 1991-2020 keskimääräiseen lämpötilaan (= diagrammin nollataso). Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä lokakuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä lokakuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien syyskuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Tänä vuonna myös tammi-lokakuun ajanjakso on ollut globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammi-lokakuu. Edellisen ennätyslämpimän kalenterivuoden (2016) tammi-lokakuun keskilämpötila ylittyi 0,10 asteella ja esiteollisen ajan tammi-lokakuiden keskilämpötila 1,43 asteella. Näin myös koko vuodesta 2023 on tulossa mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.

Yksittäisten kuukausien globaalit keskilämpötilat vuosina 1940–2023 verrattuna ajanjakson 1991–2020 keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja edellinen ennätyslämmin kalenterivuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Lokakuussa myös meret olivat jälleen ajankohtaan nähden ennätyslämpimiä. Leveysasteilla 60° S–60° N meriveden keskilämpötila oli 20,79 astetta.

Lähteet

Copernicus: October 2023 - Exceptional temperature anomalies; 2023 virtually certain to be warmest year on record

World Meteorological Organization (WMO): World had warmest October on record

Lue myös nämä

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Viimeisimmät 12 kuukautta (1.11.2022-31.10.2023) olivat globaalisti koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, keskimäärin 1,32 celsiusastetta yli esiteollisen ajan. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi kansainvälisten tutkimuslaitosten keräämien ilmasto- ja säätietojen perusteella Climate Central, joka on riippumaton, poliittisesti neutraali luonnontieteilijöiden ryhmä.

Valkoisella käyrällä on esitetty globaalin keskilämpötilan anomalia eli poikkeama esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskilämpötilasta. Ympyrät kertovat globaalin keskilämpötilan anomalian marras-lokakuun 12 kuukauden jaksoilta. Ympyröiden värit esittävät ENSO-ilmiön (lämmittävä El Niño -ilmiö ja viilentävä La Niña -ilmiö) tilaa 12 kuukauden jaksolle sattuvan joulu-helmikuun ajalta. Luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutus on yleensä suurimmillaan noin vuosi El Niñon käynnistymisen jälkeen. Nykyisin El Niño -vuodet ovat ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi aiempia El Niño -vuosia lämpimämpiä. Vastaavasti myös luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat ilmastonmuutoksen vuoksi aiempia La Niña -vuosia lämpimämpiä. Vaikka vuosien keskilämpötilat vaihtelevat, taustalla on siis nähtävissä selkeä pitkäaikainen lämpenemistrendi. Viimeisin marras-lokakuun jakso on ollut koko mittaushistorian lämpimin marras-lokakuun jakso. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Credit: Climate Central.

Ilmastonmuutos on vaikuttanut viimeisimmän vuoden aikana suurimpaan osaan maapallon ihmisistä

Maailman ihmisistä 90 prosenttia (7,3 miljardia) koki viimeisimmän 12 kuukauden aikana ainakin kymmenen vuorokautta, joiden lämpötiloihin ilmastonmuutos vaikutti voimakkaasti. Vastaavasti 73 prosenttia (5,8 miljardia) ihmisistä koki yli kuukauden ajan korkeita lämpötiloja, joiden todennäköisyys oli kasvanut ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi ainakin kolminkertaiseksi verrattuna todennäköisyyteen ilman ilmastonmuutosta. Vaikutus näkyi selvimmin päiväntasaajan lähellä. Kolme valtiota, joissa vaikutus oli voimakkain, ovat järjestyksessä lueteltuina Jamaika, Guatemala ja Ruanda.

Kun tarkastellaan äärilämpötiloja, noin joka neljäs (1,9 miljardia) maailman ihminen koki vähintään viiden vuorokauden mittaisen helleaallon, jonka todennäköisyyden ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut olivat nostaneet vähintään kaksinkertaiseksi luonnolliseen tilanteeseen verrattuna. Jos katsotaan 700 miljoonakaupunkia, pisin äärilämpötilojen helleaalto oli Texasin Houstonissa, peräti 22 vuorokautta. Äärilämpötiloiksi määritettiin lämpötilat, joita ajanjaksolla 1991-2020 esiintyi ajallisesti alle prosentin verran.

Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt sekä inhimillisiä kärsimyksiä että suuria taloudellisia menetyksiä

Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos lisää esimerkiksi rankkojen sateiden todennäköisyyttä ja sademääriä, mikä puolestaan johtaa tulvimiseen. Viimeisimmän vuoden aikana tuhansia ihmisiä on kuollut ja miljoonia on joutunut siirtymään turvaan sellaisten sään ääri-ilmiöiden vuoksi, joihin ilmastonmuutos on osaltaan vaikuttanut (esimerkiksi trooppinen sykloni Gabrielle Uudessa-Seelannissa, trooppinen sykloni Freddy Malawissa, Mosambikissa ja Madagaskarilla, taifuuni Haikui Kiinassa ja Daniel-myrsky Välimerellä). Välimereltä alkanut Daniel-myrsky aiheutti syyskuussa 2023 kuolonuhreja Libyassa, Kreikassa, Bulgariassa ja Turkissa. Se voimistui medikaaniksi eli välimerelliseksi hirmumyrskyksi ennen saapumistaan Libyaan. Siitä muodostui kuolonuhreiltaan suurin ja tuhoiltaan kallein koskaan havaittu medikaani. Pelkästään Libyassa kuoli tuhansia ihmisiä. 

Kaikkiaan Afrikassa on tähän mennessä kuollut tänä vuonna ainakin 15 700 ihmistä sään ääri-ilmiöiden vuoksi. Huhtikuussa Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan tulvat tappoivat ainakin 400 ihmistä. Syyskuussa 26 000 ihmistä joutui Ghanassa hakeutumaan turvallisemmille alueille tulvan vuoksi. Afrikan sarvessa ilmastonmuutos on puolestaan pahentanut kuivuutta, mikä on heikentänyt 23 miljoonan ihmisen ruokatulvaa ja pakottanut 2,7 miljoonaa ihmistä siirtymään toiselle alueelle.

Yhdysvalloissa ainakin 383 ihmistä menehtyi viimeisimmän 12 kuukauden aikana sään ääri-ilmiöiden vuoksi ja taloudelliset tappiot nousivat 67 miljardiin dollariin. Esimerkiksi Havaijilla 93 ihmistä kuoli maastopaloissa. Kanadassa joka kahdessadas ihminen joutui evakuoitumaan kuukausia jatkuneiden, ennätyksellisten maastopalojen seurauksena. Ainakin osaan näistä maastopaloista vaikutti myös ilmastonmuutos. Etelä-Amerikassa Amazon-joen vedenpinta laski alemmaksi kuin koskaan aiemmin 120-vuotisessa mittaushistoriassa. Panaman kanavassa, jonka kautta kulkee arviolta viisi prosenttia maailmankaupasta, kaksi vuotta kestänyt kuivuus häiritsi tämän maailman vilkkaimman kauppareitin toimintaa kuukausien ajan.

Helleaallot vaikuttivat myös Aasiassa ja Euroopassa. Intiassa yli 260 ihmistä menehtyi. Euroopassa oli paikoin pahin kuivuus 500 vuoteen, ja korkeat lämpötilat johtivat Espanjassa 2 000 ihmisen kuolemaan.

Vähiten kehittyneet maat (globaali etelä) ja pienet saarivaltiot altistuvat eniten ilmastonmuutoksen aiheuttamille vaikutuksille, mutta ilmastonmuutos näkyy kaikkialla. Voimakkaita helleaaltoja esiintyi viimeisimmän 12 kuukauden aikana myös Yhdysvalloissa, Euroopassa, Intiassa ja Kiinassa. Tässä on paljon pohdittavaa Dubain ilmastokokoukselle (COP28 UAE) marraskuun lopulta joulukuun 12. päivään.

Lähteet

Climate Central: The hottest 12-month stretch in recorded history

Climate Central: The hottest 12-month stretch in recorded history, full report

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Yksittäisten vuorokausien 1.1.1940–18.11.2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan (1850–1900) keskilämpötilasta. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva eli diagrammin nollataso kuvaa esiteollista aikaa (vuosien 1850–1900 keskiarvo). Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Viime viikon perjantai 17. marraskuuta 2023 oli historiallinen päivä. Silloin vuorokauden globaali keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan. Toki ennen ihmislajin olemassaoloa maapallolla on ollut huomattavastikin nykyistä lämpimämpiä aikoja. 

Copernicus Climate Change Servicen mukaan anomalia eli poikkeama esiteollisen ajan keskilämpötilasta oli 17. marraskuuta +2,07 astetta. Professori Eliot Jacobson totesi kahden asteen rajan ylityksen myös toisen globaalin lämpötilahavaintodatan perusteella. Ylitys oli kuitenkin väliaikainen, sillä nyt globaali keskilämpötila on jälleen laskenut sen alle.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on saada pidettyä maailmanlaajuinen lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan verrattuna korkeintaan 1,5 asteessa tai ainakin selvästi alle kahdessa asteessa. Vaikka yksittäisten vuorokausien keskilämpötilat ylittävätkin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiksi asetetut raja-arvot, tämä ei vielä tarkoita Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden epäonnistumista, koska ilmastossa tarkastellaan pitkäaikaisia keskiarvoja eikä yksittäisiä vuorokausia, viikkoja, kuukausia tai vuosiakaan. 

Yhdistyneet kansakunnat kuitenkin varoittaa, että kaikkein optimistisimmassakin skenaariossa tämänhetkiset ilmastonmuutoksen hillitsemistoimet saavat lämpenemisen rajoitettua 1,5 asteeseen vain 14 prosentin todennäköisyydellä. Jos ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei pystytä nopeuttamaan, vaarana on esiteolliseen aikaan verrattuna 2,5–2,9 asteen lämpeneminen tällä vuosisadalla. Pelkästään tämän vuoden aikana on rikottu lukuisia ilmastonmuutokseen liittyviä ennätyksiä. Kaikkiaan 15 000 luonnontieteilijää onkin allekirjoittanut tekstin, jolla halutaan kiinnittää huomiota ilmastokriisiin.

Lähde

Copernicus Climate Change Service

Lue myös nämä

Kuinka suuri on sinun ilmastovarjosi?

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Vuosien 1850–2023 globaalien keskilämpötilojen (vuoden 2023 tiedot lokakuuhun asti) ero esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskilämpötilasta celsiusasteina viiden eri lämpötilasarjan mukaan. Credit: WMO.

YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi tällä viikolla alustan State of the Global Climate 2023 -raporttinsa. Tässä on koottuna joitakin keskeisiä pääkohtia tuosta raportista.

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kymmenvuotiskausi on ollut 2014–2023

Vuoden 2023 globaali keskilämpötila (tiedot lokakuuhun asti) lähellä maapallon pintaa oli noin 1,4 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) korkeampi ja 0,5 astetta vuosien 1991-2020 keskilämpötilaa korkeampi. Vuodesta 2023 tulee lähes varmasti 174-vuotisen mittaushistorian lämpimin. Toiseksi lämpimimmät vuodet (2016 ja 2020) olivat vajaat 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisimmät yhdeksän vuotta (2015–2023) ovat olleet koko mittaushistorian yhdeksän lämpimintä kalenterivuotta. Mittaushistorian lämpimin kymmenen peräkkäisen vuoden jakso puolestaan on ollut 2014–2023, lokakuuhun 2023 asti ulottuvien tietojen perusteella noin 1,2 astetta yli esiteollisen ajan keskiarvon.

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat ennätyksellisen korkeita

Kolmen merkittävimmin ilmastonmuutosta aiheuttavan kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin mitatut pitoisuudet ilmakehässä ovat ennätyksellisen korkeita. Varmistetut globaalit tilastot ovat vuodelta 2022, mutta vuoden 2023 reaaliaikaisen pisteseurannan perusteella pitoisuudet ovat edelleen nousussa. Vuonna 2022 hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli keskimäärin 417,9±0,2 ppm, metaanin 1923±2 ppb ja dityppioksidin 335,8±0,1 ppb. Vuonna 1750 pitoisuudet olivat hiilidioksidilla 278,3 ppm, metaanilla 729,2 ppb ja dityppioksidilla 270,1 ppb.

Merenpinnan nousu on kiihtynyt

Noin 90 % vuoden 1971 jälkeen maapallolle kertyneestä ylimääräisestä energiasta on varastoitunut meriin. Tänä vuonna globaali meriveden pinta on ollut korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1993 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Merenpinnan nousun syynä ovat sekä meriveden lämpölaajeneminen että jäätiköiden sulamisesta tuleva ylimääräinen vesi. Keskimäärin merenpinta on kohonnut satelliittimittaushistorian aikana 3,42 millimetriä vuodessa, mutta nousunopeus on kiihtynyt. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana se oli 2,14 millimetriä vuodessa, viimeisimmän kymmenen vuoden aikana 4,72 millimetriä vuodessa.

Merien ja mannerten jääpeite sulaa

Myös merien lämpösisältö on suurempi kuin kertaakaan aiemmin 65-vuotisen seurantahistorian aikana (viimeisimmät varmistetut laskelmat vuodelta 2022). Antarktiksen merijään laajuus olikin helmikuussa 2023 pienempi kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Vuoristojäätiköt ovat sulaneet merkittävästi esimerkiksi läntisessä Pohjois-Amerikassa ja Euroopan Alpeilla. Sveitsin jäätiköt menettivät noin 10 % jäljellä olevasta tilavuudestaan viimeisimmän kahden vuoden aikana.

Lähteet

WMO press release: 2023 shatters climate records, with major impacts

WMO: Provisional State of the Global Climate 2023

Lue myös nämä

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Maapallon eri alueiden keskilämpötilan ennätykset tammi-marraskuussa 2023 vuosien 1850-2023 lämpötilatilastossa. Suurella osalla maapallon pinta-alasta oli ennätyksellisen lämmintä (tummin punainen väri). Missään koko maapallolla tammi-marraskuu 2023 ei ollut viiden mittaushistorian kylmimmän tammi-marraskuun joukossa. Credit: Berkeley Earth.

Berkeley Earthin eilisiltana julkaiseman uutiskirjeen mukaan vuosi 2023 tulee olemaan yli 99 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian lämpimin vuosi ja 99 prosentin todennäköisyydellä Berkeley Earthin lämpötiladatan ensimmäinen kalenterivuosi, jolloin maapallon keskilämpötila on yli 1,5 astetta korkeampi kuin esiteollisen ajan keskilämpötila. Lämpimyyteen vaikuttivat luonnollinen El Niño -ilmiö, muut luonnolliset tekijät ja ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä.

Erityisen ennätyksellinen oli syyskuu 2023, jolloin kuukausikohtainen poikkeama esiteollisesta ajasta oli suurempi kuin koskaan aiemmin, peräti +1,82 astetta. Kuusi peräkkäistä kuukautta kesäkuusta marraskuusta olivat ennätyslämpimiä. Lopulliset vuoden 2023 tilastot julkaistaan 12. tammikuuta 2024.

Lähde

Berkeley Earth

Lue myös nämä

WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Suomen pakkasennätys on -51,5 astetta

Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että meillä on - ja tulee aina olemaan - pakkasjaksoja riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutos etenee. Suomen mittaushistorian kylmin lämpötila -51,5 astetta mitattiin Pokan kylässä Kittilässä 28. tammikuuta 1999. Silloin Pohjois- ja Keski-Lapissa oli noin viikon ajan 45-50 asteen pakkasia. Kovin Kouvolan Utissa mitattu pakkanen puolestaan on -37,3 astetta (9. tammikuuta 1987).

Suomen talvilämpötiloihin vaikuttaa merkittävästi Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre, joka pitää kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee kulkeutumaan kohti etelää. Tällä hetkellä polaaripyörre saattaa olla hajoamassa, mikä ennustaisi meille kovia pakkasia. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteenhyvä kirjoitus.

Talvisäähämme vaikuttaa myös NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Koko maailman virallinen pakkasennätys on -89,2 astetta, mutta satelliitista on mitattu -93,2 astetta

Koko maapallon virallinen kylmyysennätys -89,2 astetta mitattiin Etelämantereen Vostok-sääasemalla 21. heinäkuuta 1983. Aiempi ennätys oli -88,3 astetta (24. elokuuta 1960). Etelämantereella kylmimmät lukemat havaitaan heinä-elokuussa, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi. WMO:n viralliset ennätystilastot alkavat vuodesta 1912.

Satelliitista mitattu maapallon pakkasennätys -93,2 astetta on havaittu Etelämantereen Dome Valkyrielta Kuningatar Maudin maalta 10. elokuuta 2010 lähes neljän kilometrin korkeudella olevalta jäätiköltä. Image Credit: Ted Scambos, National Snow and Ice Data Center.

NASA:n ja NSIDC:n mukaan satelliitista on mitattu -93,2 astetta Etelämantereen Dome Valkyrielta Kuningatar Maudin maalta 10. elokuuta 2010 lähes neljän kilometrin korkeudella olevalta jäätiköltä. Satelliiteista tehtyjä mittauksia ei kuitenkaan hyväksytä WMO:n virallisiin ennätystilastoihin, koska tekniikka ei ole yhtä vakiintunutta kuin perinteisillä mittareilla tehdyissä mittauksissa.

Pilvettömän, kirkkaan ja kuivan sään vallitessa lämpösäteily katoaa maan pinnalta nopeasti avaruuteen. Kaikkein kylmimmät kohdat syntyvät vuorten rinteillä oleviin notkelmiin, joihin kylmä, tiheä ilma painautuu. Etelämantereen itäosien korkeilta alueilta löytyikin satelliittimittauksissa tuhat kilometriä pitkä kaistale, jolta mitattiin 92-93 pakkasasteen lukemia. Kylmimmät lämpötilat saatiin Dome Argusin ja Dome Fujin väliltä noin 5 x 10 kilometriä kokoisista painanteista, joiden syvyys oli 2-4 metriä. Useilla näistä kylmistä alueista saavutetaankin lähes joka vuosi yli 90 pakkasasteen lukemia.

Aiheuttaako arktisen alueen lämpeneminen Suomeen kylmän talven?

Suomen kannalta asia on erityisen mielenkiintoinen siksi, että joidenkin tutkijoiden mukaan lämmin arktinen alue lisää kylmän talven todennäköisyyttä sekä Pohjois-Euroopassa että Pohjois-Aasiassa.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voi edistää kylmiä talvia tietyillä alueilla ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa. Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi. Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi.

”Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys keskimäärin kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin.

Vuonna 2012 julkaistun Jennifer A. Francisin ja Stephen J. Vavrusintutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän.

Suihkuvirtauksen vyöhyke ei siis muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.

Isot pohjois-eteläsuuntaiset Rossbyn aallot siis liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Muodostuu esimerkiksi ns. sulkukorkeapaineita. Toisella alueella on pysyvä kylmä ilmamassa ja toisella alueella taas lämmin. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän, ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään.

Rossbyn aaltojen tarkka sijainti kuitenkin riippuu muista tekijöistä, kuten El Niñosta ja luonnollisesta arktisesta oskillaatiosta. Talven säätyyppi saattaa olla meillä hyvin pysyvä, mutta aaltojen sijainnista riippuen se voi olla arktisen kylmä tai mahdollisesti myös eteläisen lämmin. Kun arktista merijäätä on vähän, Suomi jää todennäköisemmin aaltojen kylmälle puolelle. Voidaan siis väittää, että voimakkaan ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa ilmaston lämpeneminen tekee Suomen talvista ajoittain entistä kylmempiä, kun talven "lämpöaallot" arktisella alueella yleistyvät ja muuttuvat entistä pitkäkestoisemmiksi.

Kaikki meteorologit eivät ole yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”

Tutkimusprofessori Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta teki taannoin yhteenvedon eri tutkimuksista. Tiivistelmänä Vihma totesi, että arktisen merijään väheneminen näyttää suosivan kylmiä itätuulia Suomessa ja arktisen alueen lämpeneminen pysyviä säätyyppejä Suomen syys- ja talviaikaan. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään erityisen pientä pinta-alaa syksyllä 2007 seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen siis jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta.

Tutkija, tohtori Jouni Räisänen on tiivistänyt asian näin: "Asia erikseen on, kuinka tärkeää Jäämeren jään väheneminen on kaikkiin niihin muihin tekijöihin (esim. meriveden lämpötilan vaihtelut matalammilla leveysasteilla, kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspitoisuuksien muutokset, auringon aktiivisuuden vaihtelu, ilmakehän itsensä synnyttämä puhdas satunnaisvaihtelu) verrattuna, jotka myös vaikuttavat ilmakehän kiertoliikkeeseen. Vaikka joitakin mallisimulaatioita on tehty, tämä asia tunnetaan vielä aika huonosti. -- Kuten jo yllä todettiin, ilmakehän kiertoliikkeeseen vaikuttaa monia muitakin asioita, jotka voivat hyvin peittää Jäämeren jääolojen vaikutuksen alleen. Esimerkiksi edellistä, syksyllä 2007 sattunutta jääpeitteen vähyysennätystä seurannut talvi 2007-2008 oli Suomessa voimakkaiden länsituulten myötä ennätyksellisen leuto. -- Lisäksi pakkasia ja helteitä pohdittaessa on syytä muistaa meneillään oleva kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka jo sinällään muuttaa kylmiä jaksoja leudommiksi ja lämpimiä kuumemmiksi, riippumatta Jäämeren jään vähenemisen tuomasta lisämausteesta."

Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1991-2020 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos.

Japanin ilmatieteen laitoksen julkaisemien alustavien tietojen mukaan vuoden 2023 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja meriveden lämpötila) oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian korkein. Vuosi 2023 oli 0,53 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,08 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Pitkällä aikavälillä pintalämpötila on kohonnut keskimäärin 0,76 astetta vuosisadassa. 

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan viisi mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat olleet 2023 (+0,53 °C verrattuna vuosien 1991-2020 keskilämpötilaan), 2016 (+0,35 °C), 2020 (+0,34 °C), 2019 (+0.31 °C) ja 2015 (+0,30 °C).

Aikaväli 3.7.-31.7.2023 oli koko mittaushistorian kuumin 29 vuorokauden jakso. Kaikkein kuumin yksittäinen vuorokausi oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskilämpötila kohosi ERA5-havaintosarjan mukaan 17,08 asteeseen ja Climate Reanalyzerin (Climate Change Istitute, University of Maine) mukaan 17,23 asteeseen. Heinäkuun ensimmäisellä ja kolmannella viikolla globaali keskilämpötila ylitti väliaikaisesti Pariisin ilmastosopimuksen raja-arvon +1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Climate Reanalyzerin mukaan heinä-elokuussa oli peräti 56 peräkkäistä vuorokautta (2.7.–26.8.2023), jotka kaikki olivat globaalilta keskiarvoltaan lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi koko mittaushistoriassa (aiempi ennätys 16,80 astetta 13.8.2016).

Globaali meriveden pintalämpötila pysytteli ennätyskorkealla suurimman osan vuodesta. Esimerkiksi Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin yhdeksän kuukauden ajan, alkaen maaliskuun 6. päivästä.

Vuosi 2023 myös päättyi monin paikoin hyvin korkeisiin lämpötiloihin. Esimerkiksi Australiassa (Roebourne Aero) mitattiin vuoden lopussa 49,5 asteen lämpötila, mikä on toiseksi korkein koskaan koko maapallolla mitattu joulukuun lämpötila (korkein 19.12.2019). Myös melkein koko Kanadassa mitattiin ennätyslämpötiloja lähes koko joulukuun ajan.

Lue myös nämä

Onko ennätyksellisen lämmin vuosi 2023 yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi?

Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi tänään tietonsa vuoden 2023 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2016 lämpimämpi. Vuosi 2023 oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,54 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850-1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kokonaisen kalenterivuoden keskilämpötila siis ylitti esiteollisen ajan yli 1,5 asteella. Maa-alueilla vuosi oli 2,10 ± 0,07 astetta ja jäättömillä merialueilla 1,10 ± 0,04 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Vuoden 2023 yksittäisistä kuukausista kaikki olivat vähintään 1,2 astetta ja ennätykselliset seitsemän kuukautta vähintään 1,5 astetta lämpimämpiä kuin esiteollisen ajan vastaavat kuukaudet keskimäärin. Vuoden 2023 seitsemän viimeisintä kuukautta (kesäkuu-joulukuu) olivat koko mittaushistorian lämpimimmät ko. kalenterikuukaudet. Lisäksi heinäkuu oli absoluuttisesti lämpimin koskaan mittaushistoriassa havaittu kuukausi. Sen sijaan syyskuussa lämpötilan poikkeama verrattuna vastaavan kalenterikuukauden pitkäaikaiseen keskilämpötilaan oli mittaushistorian suurin.

Suurin osa lämpenemisestä on tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Yli 170-vuotisen mittaushistorian yhdeksän lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän yhdeksän vuoden aikana. Berkeley Earthin tuloksissa vuosi 2023 näkyy esiteolliseen aikaan verrattuna hieman lämpimämpänä kuin muilla tutkimuslaitoksilla. Berkeley Earthin tarkastelu on kuitenkin sikäli merkittävä, että Berkeley Earth on analysoinut suuremman määrän suoraan sääasemilta kerättyä lämpötiladataa kuin muut tutkimuslaitokset. Eri tutkimuslaitosten välille aiheuttaa pieniä eroja myös se, että ne määrittävät esiteollisen ajan keskilämpötilan hieman eri tavoin.

Mittaushistorian lämpimimmät vuodet Berkeley Earthin mukaan. Vuosista on esitetty keskilämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900) ja keskilämpötilan epävarmuus. Credit: Berkeley Earth.

Vuosi 2023 oli ennätyslämmin 23 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth.

Maapallon maa-alueiden (punainen käyrä) ja merialueiden (sininen käyrä) keskilämpötila vuosina 1850-2023 verrattuna esiteollisen ajan keskilämpötilaan. Diagrammista näkyy selkeästi, että maa-alueet lämpenevät merialueita nopeammin. Vuonna 2023 sekä maa- että merialueet olivat lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Credit: Berkeley Earth.

Vuosien globaalit keskilämpötilat (siniset pisteet) ja kymmenen vuoden liukuva keskiarvo (punainen käyrä). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Katkoviivalla on jatkettu vuodesta 1980 alkaen havaittua lämpenemistrendiä eteenpäin. Vuosi 2023 oli ensimmäinen kalenterivuosi, jonka keskilämpötila ylitti Pariisin ilmastosopimuksen maksimilämpenemisenä pidetyn rajan 1,5 astetta, mutta ilmastosopimus ei tarkastele yksittäisiä vuosia vaan pidemmän aikavälin keskiarvoa. Koska luontaisen vaihtelun vuoksi kaikki seuraavat vuodet eivät tule olemaan yhtä lämpimiä kuin vuosi 2023, ilmastosopimuksen raja ylittynee noin vuoden 2032 paikkeilla. Credit: Berkeley Earth.

Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkauksessa tammikuussa 2022 vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. Credit: Berkeley Earth.

Vuoden Retkipaikka 2024 -äänestyksen tulokset julkaistiin hetki sitten Matkamessuilla. Voittajaksi valittiin Kymijoen ulkoilureitti Kouvolasta. Lue Kymijoen ulkoilureitistä näistä linkeistä:

Retkipaikka: Vuoden Retkipaikka 2024 -voitto meni tiukille - Eniten ääniä nappasi lopulta Kymijoen ulkoilureitti Kouvolassa

Retkipaikka: Kymijoen uusi ulkoilureitti hurmaa koko perheen! Polkaisimme nauttimaan hienoista retkirakenteista vaikuttavien maisemien äärellä

Kouvolan kaupunki: Kymijoen ulkoilureitti

Outdoor Active: Kymijoen ulkoilureitti

(kuvat vuodelta 2016)

Lue myös nämä

Kesälomalle Suomen helteisimpään kaupunkiin – 24 vinkkiä Kouvolasta

Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta

Kuvien vuodet 1750-1850 eivät tarkoita kalenterivuosien vuosilukuja vaan tietokonesimulaation vuosia simulaation aloituksesta. Kyseisinä vuosina 1750-1850 simulaatiossa tapahtuu AMOC-järjestelmän romahtaminen. Kuvassa A on esitetty kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan muutostrendi vuosisadassa, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Pienillä ympyröillä merkityillä alueilla tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä [P > 0.05, kaksisuuntainen t-testi]. Kuvassa B on esitetty kahden metrin korkeudelta mitattu helmikuun lämpötilan muutostrendi vuosisadassa, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Punaisilla pisteillä on merkitty C- ja D-kohdissa mainitut kaupungit. Kuvassa C on näkyy värikkäillä käyrillä viidestä kaupungista lämpötilan kehitys (asteikko vasemmalla) verrattuna simulaatiovuoteen 1600. Lisäksi harmaalla käyrällä on esitetty AMOC-järjestelmän voimakkuus (asteikko oikealla). Vaaka-akselin lukuarvot osoittavat tietokonesimulaation vuosia simulaation aloituksesta, eivät kalenterivuosien vuosilukuja. Keltaisella pohjavärillä merkittyjen simulaatiovuosien aikana tapahtuu AMOC-järjestelmän romahdus, jonka ajalta tutkimuksessa on laskettu lämpötilan muutostrendi. Kuvassa D on esitetty viidestä kaupungista kuukausikohtaisten lämpötilojen muutostrendi asteina vuosisataa kohti, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Credit: René M. van Westen, Michael Kliphuis and Henk A. Dijkstra. Physics-based early warning signal shows that AMOC is on tipping course. Science Advances 9 Feb 2024. License: CC BY 4.0 DEED.

Atlantin valtameren alueella kiertävästä merivirtajärjestelmästä käytetään nimitystä AMOC (Atlantic Meridional Overturning Circulation). Siihen kuuluu esimerkiksi Meksikonlahdelta alkava lämmin Golfvirta (saks. Golf = lahti), jonka pohjoiseen kohti Norjan rannikkoa haarautuvasta osasta käytetään nimitystä Pohjois-Atlantin virta. Tuulten mukana näiden lämpimien merivirtojen lämpöä siirtyy myös maa-alueille.

Pintavirtausten lisäksi merissä on lähellä pohjaa kulkevia virtauksia ja pinta- sekä pohjavirtauksia yhdistäviä pystyvirtauksia, jotka johtuvat meriveden lämpö- ja suolaisuuseroista. Näin muodostuu termohaliinikierto (termo = lämpötila, haliini = suolaisuus), joka on osa AMOC-järjestelmää.

Vesi on tiheimmillään ja siis raskainta neljässä celsiusasteessa. Kun lämmin pintavesi jäähtyy, se siis muuttuu raskaammaksi. Veden tiheys lisääntyy myös silloin, kun sen suolaisuus kasvaa. Napa-alueilla näin tapahtuu, kun vesi jäätyy. Merivedestä nimittäin jäätyy vain suolaton osa, jolloin jäljelle jäävän nestemäisen veden suolaisuus ja tiheys kasvavat. Näin esimerkiksi Pohjois-Atlantilla Grönlannin itäpuolella merivettä painuu alaspäin, jolloin käynnistyy pintavettä kylmempi syvänmeren virtaus. 

Ilmastonmuutoksen seurauksena veden jäähtyminen ja jäätyminen hidastuvat. Kaikkein suurin vaikutus on kuitenkin sillä, että Grönlannin mantereelta tulevat makeat sulamisvedet vähentävät meriveden suolapitoisuutta. Nämä tekijät yhdessä voivat aiheuttaa AMOC-järjestelmän hidastumisen tai ääritapauksessa jopa pysähtymisen, mikä heikentää myös Golfvirtaa ja lämmön siirtymistä esimerkiksi Skandinavian alueelle. Ilman lämpötila laskisi ja jään muodostuminen lisääntyisi. Jäätiköt puolestaan toimisivat tehokkaina auringonsäteilyn heijastajina aivan kuin suuret peilit, mikä viilentäisi ilmastoa entisestään.

AMOC-järjestelmän hidastuminen voi olla yksi ilmastosysteemin keikahduspisteistä eli sellaisista tapahtumista, joiden seurauksena hitaalta näyttävä muutos alkaakin edetä nopeammin ja systeemi romahtaa. Tätä voi verrata humalaisen ihmisen hoiperteluun. Liikkeet näyttävät hyvin epävarmoilta ja kaatuminen on monesti lähellä, mutta vasta tietyn pisteen ylittymisen jälkeen tapahtuu lopullinen maahan mätkähtäminen. Ilmastosysteemin useiden keikahduspisteiden arvioidaan olevan lähellä jo silloin, kun maapallo lämpenee 1,5-2 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Viime syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan 50 prosentin todennäköisyys AMOC-järjestelmän hidastumiselle saavutetaan vuosien 2060 ja 2080 välillä.

Eilen Science Advances -tiedelehdessä julkaistiin uusi tutkimus AMOC-järjestelmän pysähtymisen seurauksista. Tietokonesimulaation mukaan pysähtyminen vaikuttaisi maailmanlaajuisesti sekä lämpötiloihin että sademääriin. Esimerkiksi Amazonin sademetsäalueella sadekaudet muuttuisivat. Eteläisellä pallonpuoliskolla lämpötila kohoaisi ja pohjoisella pallonpuoliskolla laskisi. Erityisen selvästi ja nopeasti muutokset näkyisivät Euroopassa. Monien kaupunkien keskilämpötila laskisi 5-15 astetta. Yksittäisten kuukausien kohdalla kylmeneminen olisi vieläkin rajumpaa. Esimerkiksi Norjan Bergenissä helmikuun lämpötila voisi laskea keskimäärin 3,5 astetta vuosikymmenessä eli 35 astetta sadassa vuodessa.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen keskimäärin 0,2 asteella vuosikymmenessä voisikin siis johtaa AMOC-järjestelmän keikahduspisteen ylittymisen jälkeen Euroopassa kolmen asteen kylmenemiseen vuosikymmenessä. Keikahduspisteen ylittyminen saattaa olla lähellä seuraavien vuosikymmenten aikajänteellä, mutta sitä ei pystytä kovin luotettavasti arvioimaan. Kun kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään merkittävästi, pystytään oleellisesti estämään myös AMOC-järjestelmän pysähtymistä. 

AMOC-järjestelmässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia myös aiempien, luonnollisten ilmastonmuutosten yhteydessä. Ajatus Golfvirran mahdollisesta heikkenemisestä ja AMOC-järjestelmän pysähtymisestä myös nykyisen ilmastonmuutoksen seurauksena ei ole uusi, vaan siitä on puhuttu esimerkiksi lukioissa jo 1980-luvulla. Silloin sitä kuitenkin pidettiin lähinnä teoreettisena ääriesimerkkinä. On mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua tämä alankomaalaisten tutkijoiden uusi simulaatio herättää.

Lähde

René M. van Westen, Michael Kliphuis and Henk A. Dijkstra: Physics-based early warning signal shows that AMOC is on tipping course. Science Advances 9 Feb 2024. Vol 10, Issue 6. DOI: 10.1126/sciadv.adk1189.

Lue myös tämä

Maapallon meret ovat nyt lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa ja tammikuu oli globaalisti kahdeksas perättäinen ennätyslämmin kuukausi

Viime kuukausina Suomessa on ollut keskimääräistä kylmempää, kun samaan aikaan suuressa osassa maapalloa on ollut jopa ennätyslämmintä. Kartassa on esitetty maapallon eri alueiden lämpötilat tammikuussa 2024 verrattuna pitkän aikavälin (tammikuut 1991-2020) keskiarvoihin. Samankaltainen tilanne on jatkunut helmikuussakin. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, Monthly Global Climate Report for January 2024, published online February 2024, retrieved on February 18, 2024.

Helmikuusta 2024 on tulossa globaalisti yhdeksäs peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi. Helmikuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla oli maailmanlaajuisesti neljä peräkkäistä vuorokautta (8.-11. helmikuuta), jotka olivat vähintään kaksi astetta lämpimämpiä kuin esiteollinen aika. Copernicuksen mukaan 9. helmikuuta mitattiin korkein lukema +2,03 astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahden asteen raja ylitettiin vasta viime marraskuussa.

Jo 160 valtiossa on tehty koko mittaushistorian helmikuiden lämpöennätyksiä vähintään yhdellä sääasemalla. Ennen vuotta 2023 koko mittaushistorian yhdenkään kuukauden aikana ei tehty näin monia lämpöennätyksiä. Kaikkiaan lämpöennätyksiä on tehty tämän vuoden helmikuussa jo tuhansissa mittauspisteissä.

Itävallassa on ollut Alpeilla (Schmittenhöhe) jopa 1950 metrin korkeudella +12,9 astetta. Keski-Euroopan yölämpötilat ovat tällä viikolla olleet korkeampia kuin ajankohdan tyypilliset päivälämpötilat.

Tämän viikonlopun aikana on ollut merkittäviä helleaaltoja esimerkiksi Etelä-Amerikassa, Länsi-Afrikassa, Itä-Aasiassa, Australiassa ja Oseaniassa. Indonesian Kotabarussa mitattiin yön alimmaksi lämpötilaksi ennätykselliset 27,3 astetta ja Mikronesian Chuukissa 27,8 astetta. Australiassa on ollut useilla paikkakunnilla lähes 50 asteen lämpötiloja, esimerkiksi Carnarvonissa 49,9 astetta.

Norsunluurannikolla mitattiin tällä viikolla Dimbokron kaupungissa 41,3 astetta. Se on kaupungin korkein ja koko Norsunluurannikon toiseksi korkein lukema koko mittaushistoriassa (0,2 astetta alle Odiennen ennätyksen helmikuussa 1998). Kaikkiaan Afrikassa on tehty tämän helleaallon aikana satoja paikallisia ennätyksiä, kun lämpötilat ovat kohonneet jopa 43-45 asteeseen.

Thaimaan Phuketissa maksimilämpötila oli eilen 37,9 astetta ja aiemmin tällä viikolla 38,5 astetta. Tänä vuonna siellä on oltu joka päivä lähellä ennätystasoa. Mittaushistorian virallinen ennätys on 39,2 astetta. Ennen 1990-lukua Phuketissa ei ollut koskaan mitattu yli 37 asteen lämpötiloja. Nyt niitä on säännöllisesti jopa kylmän kauden aikana.

Kiinassa mitattiin tänään maan mittaushistorian suurin lämpötilaero 90,3 astetta, kun samaan aikaan Turhongissa oli -52,3 astetta ja Badussa 38,0 astetta.

Tällä hetkellä korkeisiin lämpötiloihin vaikuttavat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontaisesti vaihteleva El Niño -ilmiö yhdessä. Kevään ja kesän aikana tämä lämmittävä El Niño on vähitellen hiipumassa, joten runsaat lämpöennätykset tulevat pian loppumaan, kunnes muutaman vuoden kuluttua käynnistyy jälleen uusi El Niño -ilmiö. On kuitenkin huomattava, että ilmastonmuutoksen vuoksi luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat nykyisin lämpimämpiä kuin ennätyksellisen lämpimät El Niño -vuodet aiemmin.

Lähteet

M. Herrera: Extreme Temperatures Around The World

M. Herrera: Extreme Temperatures Around The World

The Guardian: February on course to break unprecedented number of heat records

Lue myös nämä

Maapallon meret ovat nyt lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa ja tammikuu oli globaalisti kahdeksas perättäinen ennätyslämmin kuukausi

Globaalisti vuosi 2023 oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa merialueilla yli asteen ja maa-alueilla yli kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Mittaushistorian lämpimin vuosi 2023 oli noin 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja yksittäiset vuorokaudet jopa yli 2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä

Copernicus Climate Change Service kertoi tiedotteessaan hetki sitten, että helmikuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin helmikuu, 1,77 celsiusastetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) helmikuiden keskiarvo. Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki yhdeksän peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (maaliskuun 2023 alusta helmikuun 2024 loppuun) oli tähän mennessä koko mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso, 1,56 astetta yli esiteollisen ajan. 

Helmikuun alkupuolella (8.–11.2.2024) neljä peräkkäistä vuorokautta olivat vähintään kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Ensimmäistä kertaa koko mittaushistoriassa kahden asteen raja ylittyi vasta marraskuussa 2023. 

Pohjoisen pallonpuoliskon talvikuukaudet olivat globaalisti mittaushistorian lämpimin joulu-helmikuun jakso. Vaikka Suomessa joulukuu ja tammikuu olivat kylmiä, koko Eurooppaa tarkasteltaessa talvi 2023–2024 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin, hieman ennätyslämmintä talvea 2019–2020 viileämpi.

Vuorokausien globaalit keskilämpötilat 1.1.1940–3.3.2024 verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2024 on esitetty paksulla valkoisella käyrällä ja vuosi 2023 paksulla punaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Vaakasuorat katkoviivat esittävät esiteollisen ajan keskilämpötilaa sekä 1,5 ja 2,0 astetta sitä lämpimämpiä tasoja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Helmikuussa globaali meriveden keskilämpötila jäättömillä alueilla (60° S–60° N, ilmastotieteen standardi tarkasteltaessa merivesien keskilämpötilaa) oli 21,06 astetta. Tämä on korkeampi lukema kuin yhdenkään muun kuukauden keskilämpötila Copernicuksen käyttämässä lämpötila-aineistossa. Mittaushistorian edellinen ennätys oli vasta elokuulta 2023, jolloin merivesien keskilämpötila oli 20,98 astetta. Helmikuussa tehtiin myös yksittäisen vuorokauden merivesien keskilämpötilaennätys, kun lämpötila kohosi 21,09 asteeseen.

Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979–3.3.2024 alueella 60° S–60° N.  Vuosi 2024 on esitetty paksulla mustalla käyrällä, vuosi 2023 punaisella, vuosi 2020 keltaisella, vuosi 2016 vaaleansinisellä ja vuosi 2015 tummansinisellä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Lopuksi Copernicuksen tiedotteen ulkopuolelta muutama ajankohtainen päivitys. Pohjois-Atlantilla on tehty meriveden vuorokausikohtainen lämpöennätys nyt 365 peräkkäisenä vuorokautena, siis 12 kuukauden joka ikinen päivä. Lisäksi globaalissa meriveden keskilämpötilassa (60° S–60° N) tuo Copernicuksen tiedotteessa mainittu vuorokauden lämpöennätys on Climate Reanalyzerin mukaan rikkoutunut jälleen 4. maaliskuuta, jolloin meriveden keskilämpötilaksi mitattiin 21,2 astetta.

Eilen (6.3.2024) oli taas yksi historiallinen päivä. Klimatologi, meteorologi ja säähistorioitsija M. Herreran mukaan lämpöennätyksiä rikottiin tuhansilla sääasemilla, kun esimerkiksi Thaimaassa lähes kaikkien mittauspisteiden lämpötilat olivat ennätystasolla: "A day like none before. Thousands records are being destroyed allover Oceania, Asia and Africa with margins never seen before in the tropics. From Tuvalu to Mauritius, records are being swept away allover. THAILAND nearly 100 % of stations at record level."

Tämänhetkisiin lämpöennätyksiin vaikuttavat luontaisesti 2–7 vuoden välein esiintyvä El Niño -ilmiö ja ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä. Vuosien 2023–2024 El Niño on WMO:n mukaan ollut yksi historian viidestä voimakkaimmasta. Se heikkenee nyt vähitellen, mutta sen vaikutukset jatkuvat vielä joidenkin kuukausien ajan.

Lähde

Copernicus: February 2024 was globally the warmest on record – Global Sea Surface Temperatures at record high

Lue myös nämä

Historiallisen lämmin helmikuu 2024: Lämpöennätyksiä jo 160 valtiossa

Maapallon meret ovat nyt lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa ja tammikuu oli globaalisti kahdeksas perättäinen ennätyslämmin kuukausi

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Keskimääräinen ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa huhtikuun 2023 alusta maaliskuun 2024 loppuun ulottuvalla jaksolla verrattuna aikavälin 1991-2020 keskiarvoon. Ilmoitetut lämpötilat ovat siis anomalioita eli poikkeamia vertailukauden keskilämpötilasta. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Copernicus Climate Change Service kertoi tiedotteessaan hetki sitten, että maaliskuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin maaliskuu, 1,68 celsiusastetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) maaliskuiden keskiarvo. Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki kymmenen peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. 

Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (huhtikuun 2023 alusta maaliskuun 2024 loppuun) oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, 1,58 astetta yli esiteollisen ajan ja 0,70 astetta yli vertailukauden 1991-2020 keskiarvon. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viimeisin 12 kuukautta oli kuitenkin viileämpi kuin ajanjakso 1991-2020 keskimäärin, mutta ajanjaksoon 1981-2010 verrattuna Suomessakin oli keskimääräistä lämpimämpää.  

Lähde

Copernicus: Surface air temperature for March 2024