Pian pitäisi osata ottaa kantaa, onko Suomen parempi valita pysyvä kesäaika vai pysyvä normaaliaika. Mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon? Pysyvä kesäaika tarkoittaisi ympäri vuoden pimeämpiä aamuja ja valoisampia iltoja. Pysyvä normaaliaika (nykyinen talviaika), jota Suomessa aiemmin noudatettiin ympäri vuoden, toisi mukanaan ympäri vuoden valoisammat aamut ja pimeämmät illat kuin kesäajan noudattaminen.


Pysyvä kesäaika toisi ympäri vuoden valoisammat illat ja voisi lisätä liikuntaharrastuksia

Jos ihminen käy töissä kello 8-16, töiden jälkeen illat ovat pysyvää normaaliaikaa noudatettaessa pimeämpiä ympäri vuoden. Toiminnanjohtaja Eki Karlsson kertoo Suomen ladun tekemistä laskelmista, joissa tarkastellaan valoisan ajan määrää arkisin kello 16-20. Ajatuksena on se, että tuohon aikaan valon määrä lisää ihmisten liikuntaharrastuksia ja vaikkapa puutarhanhoitoa ulkona. Tulosten mukaan selvästi paras vaihtoehto olisi käyttää pysyvää kesäaikaa, jolloin Etelä-Suomessa tulisi yli 90 tuntia ja Kiilopään korkeudella 40 tuntia vuodessa lisää valoa alkuiltoihin. Toiseksi paras vaihtoehto olisi jatkaa nykyistä kesä- ja normaaliajan vaihtelua. Vaihtoehdoista huonoin olisi siirtyä pysyvään talviaikaan. Näin esimerkiksi Helsingissä valoisa ulkoiluaika vähenisi nykyisestä 74 tunnilla vuodessa.

Myös meteorologi Pauli Jokinen tähdentää Twitter-viestin diagrammissaan sitä, että pysyvä kesäaika toisi virka-aikaan työskenteleville enemmän valoa vapaa-ajalle erityisesti vuoden synkimpinä viikkoina. Toisaalta voidaan kysyä, onko järkevää tarkastella vain virka-aikaa, koska työaikatauluja on paljon muitakin.

Pysyvä normaaliaika toisi valoisat aamut, helpottaisi heräämistä ja vähentäisi univaikeuksia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonenkannattaa pysyvää normaaliaikaa, koska valoisat aamut ja hämärät illat auttaisivat tahdistamaan sisäistä kelloamme. Esimerkiksi rauhoittavan melatoniinihormonin tuotanto lisääntyy hämärässä ja vähenee valossa, joten pysyvä normaaliaika voisi auttaa nukahtamista illalla ja heräämistä aamulla. Näin univaikeudet ja kaamosmasennus voisivat vähentyä. Toisaalta tämä edellyttäisi sitä, että ihmisen tulisi noudattaa "normaalia" vuorokausirytmiä. Vuorotyö tai muu tarkoituksellinen rytmin poikkeavuus voisivat muuttaa tilannetta.

Partosen siteeraamien ulkomaalaisten tutkimusten mukaan saman aikavyöhykkeen länsilaidalla asuvilla on itälaidalla asuvia yleisemmin sekä kaamosoireita että univaikeuksia ja tiettyjä syöpäsairauksia. Aikavyöhykkeen itälaidalla aikaisemmin nouseva aurinko näyttää myös muokkaavan ihmisistä yhä enemmän aamuvirkkuja ja länsilaidalla asuvista enemmän iltavirkkuja. Edelleen Partosen mukaan Suomessa iltavirkkujen osuus aikuisista on kasvanut 9 prosentista 13 prosenttiin ja aamuvirkkujen puolestaan vähentynyt 33 prosentista 21 prosenttiin 1980-luvulta 2000-luvulle. Mikä tässä lienee syy ja mikä seuraus? Onko vaikuttavana tekijänä ollut yleisten elämäntapojen muuttuminen vai jokin muu tekijä?

Luonnontieteellisesti ajatellen pysyvä normaaliaika on Suomen oikea aika

Normaaliajassa noudatamme aivan itäisimmän Suomen kautta kulkevan pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa eli UTC+2 (kello kaksi tuntia enemmän kuin Lontoon Greenwichin aika). Keskipäivä (kello 12.00) on siis silloin, kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan etelästä ko. pituuspiirille. Jos siirrämme kellot pysyvään kesäaikaan, kello on tuntia enemmän (UTC+3) eli auringon mukaan määräytyvä keskipäivä olisi vasta kello 13. Me siis etääntyisimme maantieteellisesti ja tähtitieteellisesti määräytyvästä aikavyöhykkeestämme. Ajanlaskun perusperiaatteita on se, että keskipäivä on kello 12. Tällä perusteella nykyinen normaaliaika olisi oikea aika Suomelle.

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan. Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot. Lopulta päätettiin, että vapusta 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa.

Vai pitäisikö sittenkin siirtyä Keski-Euroopan aikaan?

Timo Partonen on aiemmin ehdottanut, että terveytemme kannalta olisi kaikkein parasta siirtää kelloja tunnilla taaksepäin nykyisestä normaaliajasta, jolloin aikavyöhykkeemme olisi UTC+1 eli sama kuin Keski-Euroopassa. Itse asiassa Suomen "oikea" maantieteellinen aikavyöhyke olisi jossakin UTC+1:n ja UTC+2:n välillä, mikäli aikavyöhyke määräytyisi tarkkojen pituuspiirien perusteella eikä 15 asteen välein olevina aikavyöhykkeinä, joilta toiselle siirryttäessä kelloa siirretään kokonaisilla tunneilla.

Aikavyöhykkeessä UTC+1 illat pimenisivät entisestään, aamut valostuisivat ja yhteydenpito samassa aikavyöhykkeessä olevaan Keski-Eurooppaan helpottuisi, mikäli Keski-Euroopan valtiot päättävät pysyä nykyisessä normaaliajassaan. Jos olisimme kuluneena kesänä noudattaneet tätä aikaa, valoisa aika olisi alkanut Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättynyt jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa (arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23) menetettäisiin meteorologian tutkija Kimmo Ruosteenojanlaskelmien mukaan Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Pimeimpään aikaan vuodesta hämärä alkaisi jo kahden maissa iltapäivällä, kun nyt se alkaa kolmen tienoilla.

Mikä olisi optimaalinen aikavyöhykkeemme ja pitäisikö samalla päättää koulujen alkamisajankohdasta?

Onko siis niin, että jatkuva kesäaika lisää sekä ihmisten liikuntaharrastuksia että unioireita? Jatkuva normaaliaika puolestaan heikentää terveyttä vähentämällä liikuntaa ja edistää terveyttä parantamalla unenlaatua? Absoluuttinen valoisa aika ei lisäänny eikä vähene, käytämmepä millaista kellonaikaa tahansa. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka hyvin valoisa aika sattuu yhteen ihmisten vuorokausirytmin kanssa. Toisaalta voi sanoa, ettei meillä ole kovin isoja ongelmia, jos pysyvän kesä- tai talviajan valitsemisesta nousee iso kysymys.

Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe ja ehdotus on koulujen alkamisen siirtäminen kello kahdeksan sijaan yhdeksään. Jo vuoden 1945 Kouluhygienia-kirjassa pohdittiin näin: "Koululaisten nukkumisaika lyhenee ensisijassa, varsinkin kaupungeissa, liian myöhäisen maatapanoajan takia; perheen vanhempien jäsenten valvoessa annetaan lastenkin valvoa tai lasten on ahtaissa oloissa vaikea saada nukkumisrauhaa vanhempien ihmisten työskennellessä iltamyöhään saakka. -- 'Mitä heikompi, hermostuneempi tai herkempi lapsi on, sitä enemmän tulee hänen nukkua; vähän nukkuvat ihmelapset ovat hermotaudeille predestinoituja.' (Spitzy.) -- Kouluikäisen lapsen pitäisi saada nukkua niin paljon, ettei häntä tarvitse herättää, vaan että hän unentarpeen tyydytettyään itse herää. -- Koska koululla ei näytä olevan - olettaen että koulu alkaa verraten varhain - suuriakaan mahdollisuuksia perhe-elämään juurtuneen iltavalvomistavan poistamiseksi, näyttää siltä, kuin olisi varsinkin nuorempien lasten koulutyö aloitettava myöhemmin, kello 9 aamulla, jolloin ylläolevassa taulukossa mainitut nukkumaanmeno- ja ylösnousuajat siirtyisivät tuntia myöhempään. Näin on laita erittäinkin kaupunkioloissa. Maaseudulla ovat olot ja tavat, mitä maatapanon aikaan tulee, terveellisemmät."

Lue myös nämä

Pitäisikö hyönteistutkijan keksimästä kesäajasta luopua, vaihtaa aikavyöhykettä ja vähentää suomalaisilta vuosittain jopa satoja valveillaoloajan valoisia tunteja?

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!

Hiljan ja hiljaisuuden päivää vietetään maanantaina 8. lokakuuta. Sen kunniaksi julkaisen tekstin, joka on yhteenveto aiemmista kirjoituksistani ja erityisesti filosofian tohtori Outi Ampujan luennosta "Näkökulmia ääniympäristön laatuun".


Filosofi Baruch Spinoza on todennut äänistä, melusta ja hiljaisuudesta näin: "Mikäli ihmiset olisivat yhtä kykeneväisiä olemaan hiljaa kuin puhumaan, maailma olisi onnellisempi paikka."

Ääni on nesteessä, kaasussa tai kiinteässä aineessa etenevää pitkittäistä aaltoliikettä, joka sisältää korvin kuultavia taajuuksia ja on riittävän voimakasta kuultavaksi. Milloin ääni sitten muuttuu meluksi? Tämä on osittain subjektiivista, kuten eri musiikkimakujen kannattajat hyvin tietävät. Keittiöstä kuuluva astioiden kalina voi olla turvallisuuden tunnetta lisäävä ääni lapselle ja melua univaikeuksista kärsivälle aikuiselle.

Melun määrittely on myös kulttuurisidonnaista. Teollistumisen alkuaikoina esimerkiksi höyrykoneen melua pidettiin edistyksen äänenä. Todellisuudessa koneiden melu kuitenkin on hukkaenergiaa, eikä se kerro tehokkuudesta.

Hi-fi -äänimaisema on esimerkiksi luonnontilainen ja rauhallinen äänimaisema, jossa eri äänet erottaa helposti. Teollisen vallankumouksen ja kaupungistumisen myötä kuitenkin yleistyi lo-fi -äänimaisema. Siinä äänet sekoittuvat ja peittyvät toistensa alle.

Melua on esimerkiksi ääni väärässä paikassa, vaikkapa äänekäs nauru hautajaisissa. Kanadalainen tutkija R. Murray Schafer pitääkin meluna ei-toivottua ääntä ja myös mitä tahansa äänitasoltaan voimakasta merkityksetöntä ääntä. Melun häiritsevyyttä lisäävät äänen äkillisyys, impulssimaisuus tai sävelellisyys. Sisällöllisesti selkeästi ymmärrettävissä oleva melu, esimerkiksi puhelinkeskustelu tai riitely, koetaan yleensä häiritsevämpänä kuin vähän informaatiota sisältävä melu, esimerkiksi liikenteen kohina.


Melun lähteitä ovat esimerkiksi liikenne, teollisuus, voimakas musiikki ja monet harrastukset sekä työpaikat. Ympäristöongelma melusta tulee silloin, kun ei-toivottu, häiritsevä ääni aiheuttaa pitkäaikaisen altistuksen seurauksena terveyshaittoja.

Suomessa tieliikenne on merkittävin yksittäinen ympäristömelun lähde. Lähes 90 prosenttia kaikesta ympäristömelusta johtuu tieliikenteestä. Esimerkiksi Helsingin maa-alasta kolmannes on liikennemelun aluetta ja tällä alueella asuu 40 prosenttia helsinkiläisistä. EU:n asukkaista 125 miljoonaa asuu tieliikenteen melualueella.

Melulla on lukuisia terveyden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisia vaikutuksia. Se huonontaa kuuloa, nostaa verenpainetta, heikentää immuunijärjestelmää, aiheuttaa stressiä, viivyttää lasten lukutaidon oppimista ja huonontaa unen laatua. Melulla on todettu yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabeteksen syntyyn. Se voi myös vaikuttaa lasten aivojen organisoitumiseen. Lisäksi melu heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa.

Pitkäaikainen kovalle melulle altistuminen näyttää aiheuttavan aivotoimintaan sellaisia muutoksia, että tarkkaavaisuus suuntautuu helpommin ääniärsykkeisiin. Tällöin toimintakyky tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä heikkenee. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että lasten ja nuorten lisääntynyt viihde-elektroniikan käyttäminen vähentää kykyä syventyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. Jos lapsella on geneettinen taipumus tarkkaavaisuushäiriöön, tietokonepelien pelaaminen ja television katselu näyttävät pahentavan oireita. Psykoanalyytikko Donald Winnicotin mukaan lapsen sisäisen elämän kehittymisen kannalta on tärkeää olla ja leikkiä ainakin välillä yksin, ilman ohjattua sisältöä.

Brittiläisen Lee Hadlingtonin tutkimuksen mukaan ihminen unohtaa asioita sitä todennäköisemmin, mitä enemmän hän viettää aikaansa internetissä ja älypuhelinten parissa. Samalla ihmisen keskittymiskyky esimerkiksi keskusteluun heikkenee ja hän suunnistaa huonommin tilassa.


Melu stressaa, koska ihmislaji on evoluutionsa aikana sopeutunut tuulen, veden sekä eläinten hiljaisiin ääniin ja oppinut kovan äänen tarkoittavan uhkaa. Siksi elimistö reagoi meluun asettuen automaattisesti hälytystilaan.

Likimain 38 prosenttia ihmisistä on meluherkkiä, joten he saavat melusta muita helpommin unihäiriöitä. Heillä on myös kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Jos ihminen on meluherkkä, melu haittaa keskittymistä, lukemista ja oppimista tavallistakin enemmän. Meluherkkyys lienee ainakin osittain geneettistä. Kertomusten mukaan säveltäjä Jean Sibelius halusi olla säveltäessään kotona täydellisessä rauhassa. Siksi Aino Sibelius asetteli puutikkuja vesihanojen päähän, jotta tippuvien vesipisaroiden ääni ei häiritsisi suurta säveltäjää.

Suomessa ulkoilman pienhiukkaset ovat merkittävin ympäristön aiheuttama terveysriski. Heti toiselle sijalle tulee melu. Noin 15 prosentilla suomalaisista on haittaa aiheuttava tinnitus. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi yli miljardin nuoren ja teini-ikäisen kuulon olevan vaarassa. Yksi syy on musiikin kuuntelu kuulokkeilla.

Länsi-Euroopassa menetetään arvioiden mukaan vuosittain ainakin miljoona hyvän elämän vuotta pelkästään liikenteen melun seurauksena. Kaikki melu yhteensä aiheuttaa Länsi-Euroopassa vieläkin enemmän menetettyjä hyvän elämän vuosia joka vuosi: tinnitus 22 000, iskeemiset sydänsairaudet 61 000, lasten kognitiiviset haitat 45 000, unen laadun heikentyminen 903 000 ja melun häiritsevyys 654 000 vuotta.


Nykyisessä piippausyhteiskunnassa hiljaisuudesta on tulossa katoava luonnonvara. Saunoihin on alettu markkinoida saunakaiuttimia. Kirjastoista on tulossa toiminta- ja viihdekeskuksia, yhteisiä olohuoneita, joissa seurustellaan ja voidaan jopa soittaa musiikkia. Filosofian tohtori Outi Ampuja esittääkin tärkeän kysymyksen: "Jos kirjastoja ollaan muuttamassa julkisiksi olohuoneiksi hiljaisuuden kustannuksella tai jos niiden määrää karsitaan rajusti julkiseen sektoriin kohdistuvien säästöpaineiden nimissä ja kirjastokäyntien vähetessä, jääkö meille enää ei-kaupallisia, ei-uskonnollisia hiljaisuutta tarjoavia sisätiloja?"

Hiljaisuus ei ole sama asia kuin äänten puuttuminen eli äänettömyys. Niin kauan kuin elämme, kuulemme jotakin ääntä. Hiljaisuuden määritelmässä keskeistä on se, millaisia ääniä hiljaisuuteen ajatellaan kuuluvan. Toisille hiljaisuus merkitsee täydellistä luonnonrauhaa. Silloin voi kuunnella hiljaisuutta.

Kuitenkin myös kaupungissa voidaan sanoa olevan hiljaista, mikäli esimerkiksi linnunlaulu ja puunlehtien havina kuuluvat liikenteen taustakohinan yli. Hiljaisia hetkiä voi kokea kaupungeissa erityisesti juhlapyhinä ja aikaisin aamulla. Sisätiloista hiljaisuutta voi löytää vaikkapa kotoa, kesämökiltä, kirjastosta, saunasta ja kirkosta. Hiljaisuuden määritelmä siis riippuu ajasta, paikasta ja kokijasta.

Koska liikenne on ylivoimaisesti merkittävin yksittäinen melun aiheuttaja, kaupunkisuunnittelu ja liikenneratkaisut ovat tärkeitä hiljaisuutta edistäviä ja vaalivia tekijöitä. Melun vähentämiseen vaikuttavat ajonopeuksien alentaminen, kevyen liikenteen sujuvuuden edistäminen, kehittyneemmät tienpäällystemateriaalit, meluesteet, rakennusten ääntä eristävät materiaalit, liikenteen siirtäminen tunneleihin, kaavoitus ja maankäytön suunnittelu. Vilkasliikenteisten teiden lähelle ei kannata sijoittaa asuntoja vaan ennemminkin liike- ja toimistorakennuksia tai autokatoksia. Muiden rakennusten taakse voidaan tehdä asuntoja, päiväkoteja, hoitolaitoksia ja kouluja, jolloin rakennusmassat toimivat melueristeenä. Samoin umpikortteleihin saadaan hiljaisia sisäpihoja.

Jäljellä olevia hiljaisia alueita tulisi vaalia ja meluisat toiminnot sijoittaa jo olemassa oleville meluisille paikoille. Keskustan katuja voidaan muuttaa kävelykaduiksi. Rantojen ja kaupunkimetsien lähialueilta liikennettä voidaan rajoittaa.

Ehkäpä länsimaissa ollaan jo tulossa Peak car -tilanteeseen, jossa saavutetaan ylin henkilöautojen tai ajokilometrien määrä asukasta kohden. Tämän saturaatiopisteen jälkeen autojen määrä alkaa vähentyä. Jakamistalouden myötä kimppakyydit ja autojen yhteisomistus lisääntyvät. Junat, linja-autot, metrot ja sähköpyörät kasvattavat suosiotaan.

Liikenteen tarve voisi vähentyä myös yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja etätöiden lisääntymisen seurauksena. Arvostuksetkin ovat muutoksessa, eivätkä ympäristötietoiset nuoret enää ole yhtä kiinnostuneita hankkimaan ajokorttia.

Suomessa järvien, merten, metsien ja tunturien hiljaiset alueet voisivat olla matkailuvaltti. Kasvussa ovat hiljaisuusmatkailu ja luontoretket, joilla jätetään älypuhelimet kotiin. Meditaation ja joogan rinnalle ovat tulleet hiljaisuuden retriitit ja mindfulness.


Toisaalta kaupunginkin elävää äänimaisemaa on mahdollista arvostaa. Erityisesti historialliset teollisuuden äänimaisemat saattavat olla merkittävä osa paikallisidentiteettiä. Esimerkiksi tehtaan pillin vihellys saattaakin olla suojelemisen ja säilyttämisen arvoinen asia. Ampujan sanoin: "Käykö lähinnä melulähteiksi soimatuille tuulivoimaloille ja niiden huminalle samoin ajan kuluessa? Muuttuvatko uudistuvan energian ensiairueiden äänet joskus nostalgisiksi?"

Kaupoissa ääniympäristö, esimerkiksi tietynlainen musiikki, voi vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Kun sulkemisaika lähestyy, voidaan soittaa tiivistahtisempaa musiikkia, jotta ihmiset saadaan paremmin kiirehtimään kassoille.

Lentokoneen matkustamon matala taustahumina vaikuttaa makuelämykseen. Matala ääni korostaa kitkerää ja umamia makua. Sen sijaan makean ja suolaisen aistimus heikkenee. Finnairin Kiinan-lennoille onkin suunniteltu Hear the taste -äänimaisemia, joiden pohjoisesta luonnosta nauhoitetut äänet tukevat tarjottavia aterioita. Nyt saatavissa on applikaatio, joka käyttää keinoälyyn pohjautuvaa kuvantunnistustekniikka ja tunnistaa minkä tahansa ruoka-annoksen kuvan. Applikaatio analysoi annoksen raaka-aineet ja tuottaa kyseisen annoksen makuja tukevan äänimaiseman, josta applikaation käyttäjä voi nauttia ruoalla herkutellessaan.

Mielenkiintoinen esimerkki taiteen luomasta hiljaisuudesta on Outi Ampujan kuvailema John Cagen sävellys 4′33″, jossa hiljaisuutta kestää 4 minuuttia 33 sekuntia: "Olen nähnyt teoksen sähkökitaralla esitettynä. Koska teoksessa ei soiteta mitään, kuulija kuulee kitaravahvistimen hurinan, yleisön äänet ja ilmastointilaitteen kohinan. Huomio suuntautuu tilan ääniin, ja sävellys on siksi joka kerta nerokkaasti erilainen."


Elvyttävä ympäristö tarkoittaa yleensä luonnon ympäristöä, jossa aistiärsykkeiden määrä on vähäinen. Puistossa, metsässä tai muussa elvyttävässä ympäristössä oleskelu ei vaadi erityistä tarkkaavaisuutta, mikä on oleellinen osa elpymistä. Elvyttävä ympäristö virkistää, lisää tunnetta elinvoimaisuudesta, kohentaa mielialaa ja vähentää stressiä. Luontokäynnit alentavat verenpainetta, pulssia ja kortisolin määrää. Lääketieteellisesti ilmaistuna hiljaisuus synnyttää myönteisiä vasteita. Meluisa paikka ei voi tarjota tällaista elvyttävää kokemusta, koska melu tuottaa paljon aistiärsykkeitä.

Outi Ampuja mietiskelee näin: "Ärsykekylläisessä maailmassa, jossa meiltä vaaditaan paljon, on hyvä miettiä, onko meillä oikeastaan varaa jättää hiljaisuuden potentiaali käyttämättä. Meillä on luolaihmisen aivot, jotka ovat kehittyneet nykyistä ympäristöä paljon rauhallisemmassa ympäristössä. Elinympäristömme meluisuus kuormittaa meitä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja terveydelle ja viihtyvyydelle. - - Hiljaisuus myös haastaa. Toisin kuin meitä ympäröivät lukuisat viihdykkeet ja aistiärsykkeitä syytävä teknologia, hiljaisuus haastaa viihtymään itsemme kanssa. Hiljaisuus on viihdyttämisen antiteesi. Koska hiljaisuudessa ei tapahdu juuri mitään, meidän täytyy viihtyä itsemme kanssa."



Ihmiskunnan tuottama melu häiritsee myös muita eliöitä. Esimerkiksi merten rannikkoalueiden äänimaailmaan ihmisten tuottamille äänillä lienee merkittävä vaikutus, koska noin 40 prosenttia maapallon väestöstä elää korkeintaan sadan kilometrin etäisyydellä rannikoilta. Vaikka vedenalaisia ääniä aiheuttavat sekä luonnolliset pinta-aallot, sääilmiöt, jäätiköt että eläimet, ihmistoiminnan osuus äänistä on kaksinkertaistunut joka vuosikymmen viimeisimmän kuuden vuosikymmenen aikana.

Viime vuosikymmenen aikana on keskusteltu siitä, missä määrin valaat, delfiinit ja kalakannat saattavat häiriintyä merenkulun, tuulipuistojen ja niiden rakentamisen äänistä sekä öljy-, kaasu- ja mineraalivarojen seismisestä etsinnästä. Sen sijaan äänten vaikutuksia rapuihin sekä muihin äyriäisiin ja selkärangattomiin ei ole tutkittu yhtä paljon. Kuitenkin ne ovat ratkaisevan tärkeitä terveiden ja taloudellisesti käyttökelpoisten valtamerten kannalta, koska ne muodostavat merkittävän osan ravintoketjua. Nämä lajit eivät edes pysty liikkumaan pois häiritsevien äänien alueelta samoin kuin kalat ja nisäkkäät.

Tutkimusten mukaan laivaliikenteen ja rantojen rakennustoiminnan kaltaisille äänille altistuminen aiheuttaa käyttäytymismuutoksia selkärangattomissa eläimissä, jotka elävät merisedimentissä. Nämä lajit edistävät merkittävästi merenpohjan ekosysteemin toimintaa, sillä ne vaikuttavat sedimenttien sisälle ja niistä ulos kulkeutuvan veden määrään. Tämä puolestaan on ratkaisevan tärkeää ravinteiden kiertokulun ja hiilidioksidin varastoinnin kannalta.

Ihmiskunnan aiheuttamien äänien seurauksena tiettyjen lajien aktiivisuus sedimenteissä voi heikentyä. Tämä taas voi johtaa tiiviiden sedimenttien muodostumiseen, jolloin merenpohja kärsii alentuneesta happipitoisuudesta. Mahdollisesti hapettomiksi muuttuvat sedimentit voivat vaikuttaa merenpohjan tuottavuuteen, sedimentin lajiston vähenemiseen ja kalatalouden tuotannon heikkenemiseen. Jopa Mariaanien haudassa, merten syvimmässä kohdassa, kuuluu ihmisten tuottamia ääniä. Ehkäpä antroposeeni on todellakin jo alkanut.

Lähteet ja lisätietoja

Ihmiskunnan tuottama äänisaaste on levinnyt myös meriin

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi muutama tunti sitten Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportista lyhennelmän päätöksentekijöille. Tämän raportin mukaan maapallon keskilämpötila on jo noussut noin asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään tämän vuosisadan puoleen väliin mennessä, mikä aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmiskunnalle että luonnolle. Synkkiä kuvia maalaileva erikoisraportti antaa toisaalta myös toivoa, mutta tarvittavilla toimenpiteillä on kiire.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi tänään Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportista lyhennelmän päätöksentekijöille. Tämän raportin mukaan globaali keskilämpötila on jo noussut noin asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Mikäli lämpeneminen halutaan rajoittaa Pariisin ilmastokokouksen tavoitteen mukaisesti 1,5 asteeseen, kasvihuonekaasujen merkittävä vähentäminen on aloitettava pikaisesti. Erikoisraportti on jatkoa syyskuussa 2013 julkaistulle viidennen arviointiraportin osalle. Oheiset infografiikat tiivistävät tänään julkaistun raportin keskeisimmät kohdat.

Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhtia, Pariisin ilmastosopimuksessa tavoiteltu maksimilämpenemisen (lämpenemistä korkeintaan 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna) raja ylitetään tämän vuosisadan puoleen väliin mennessä, mikä aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmiskunnalle että luonnolle. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen, hiilidioksidipäästöjen täytyy pienentyä hiilidioksidin sitomista vastaavalle tasolle jo tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Hiilidioksidin sitominen edellyttää myös uusia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Hiilidioksidin sitominen edellyttää sekä hiilinielujen turvaamista että myös täysin uudenlaisia, laajamittaisia, teknisiä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointimenetelmiä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Energia-, maatalous- ja teollisuustuotannon muutosten lisäksi tarvitaan myös kulutuksen muutoksia. Esimerkiksi kasvisten osuutta ravinnossa tulisi lisätä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jos ilmasto lämpenee esiteolliseen aikaan verrattuna kahdella asteella 1,5 asteen sijaan, vedenpuutteesta kärsivien ihmisten määrä kaksinkertaistuu, kaksinkertainen määrä eliöitä menettää valtaosan elinympäristöstään ja jäättömien kesien määrä pohjoisnavalla kymmenkertaistuu. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Globaalin keskilämpötilan lyhytaikainenkin nousu yli 1,5 asteella aiheuttaa sekä väliaikaisia että pysyviä vahinkoja ihmiskunnalle ja luonnolle. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Ilmastonmuutos voi aiheuttaa esimerkiksi ympäristöpakolaisuutta, nälänhätää ja kuumuudesta sekä vesipulasta johtuvia terveyshaittoja. Nämä ongelmat koettelevat kehitysmaita voimakkaammin kuin teollisuusmaita. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Vaikka 1,5 asteen lämpenemisraja väliaikaisesti ylittyisikin (kuvassa overshoot), useimpien laskelmien mukaan on mahdollista päästä takaisin korkeintaan 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpään maailmaan. Tämä kuitenkin vaatii hiilidioksidin sitomista ilmakehästä, mutta menetelmiä hiilidioksidin laajamittaiseen talteenottoon ei toistaiseksi ole olemassa. Lisäksi lyhytaikainenkin 1,5 asteen ylittäminen voi aiheuttaa luonnossa pysyviäkin muutoksia. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa tavoiteltuun 1,5 asteeseen, hiilidioksidin päästöjen ja sitomisen täytyy olla yhtä suuret tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Mitä hitaammin päästöjä rajoitetaan, sitä enemmän hiilidioksidia joudutaan poistamaan ilmakehästä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Lämpenemisen rajoittaminen vaatii tehokkaita hiilidioksidin talteenotto- ja varastointimenetelmiä. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on teknologia, jonka avulla otetaan talteen fossiilisia polttoaineita (esimerkiksi kaasua tai öljyä) käyttävien voimalaitosten tai raskaan teollisuuden (esimerkiksi teräs- ja sementtiteollisuus) toiminnassa syntyvä hiilidioksidi. Hiilidioksidi voidaan varastoida joko maalle (maan alle) tai merelle (merenpohjan alle) useiden kilometrien syvyyteen. Kehiteltävänä on yhä uudenlaisia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä.

Uusilla ilmastonmuokkausmenetelmillä on mahdollista vähentää maapallolle tulevan auringonsäteilyn määrää tai jopa poistaa jo ilmakehään päätynyttä hiilidioksidia. Ilmastonmuokkaukseenkin kuitenkin liittyy monenlaisia epävarmuuksia ja eettisiä ongelmia.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on julkaissut tiivistelmän erikoisraportin keskeisistä näkökulmista. Maailman ilmatieteen järjestö WMO puolestaan tiivistää erikoisraportin sisällön vapaasti suomennettuna seuraavasti:"Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, hiilidioksidin nettopäästöt on saatava nollaan vuoteen 2050 mennessä. Kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä. Tavoitteen saavuttaminen on fysiikan lakien mukaan mahdollista, mutta tämä edellyttää ennennäkemättömiä muutoksia kaikissa toiminnoissa."

Synkkiä kuvia maalaileva erikoisraportti antaa siis myös toivoa, mutta tarvittavilla toimenpiteillä alkaa olla kiire.

Lue myös nämä

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Pariisin ilmastokokous, askel eteenpäin ja ilmastoX

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla

Science-lehti eilen: Aiempaa nälkäisemmät hyönteiset ja kasvavat hyönteispopulaatiot vaikuttavat maanviljelyyn negatiivisesti ilmaston lämmetessä

Kouvola 14.10.2018

Tänään tehtiin Suomen mittaushistorian koko lokakuun lämpöennätys, kun Forecan mukaan Kruunupyyssä mitattiin 20,9 astetta. Edellinen ennätys 19,4 astetta oli mitattu lokakuun alussa 2.10.1985 Helsingissä. Tämä vanha ennätys ylittyi nyt siis peräti 1,5 asteella Kruunupyyssä ja hieman vähemmän laajalti ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Oulussa asti mitattiin tänään 20,4 astetta. Omenapuutkin kukkivat.

Lue myös nämä

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Hurjan helteinen heinäkuu

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

Julkaisen luettavaksenne yhteenvedon kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen talven 2018-2019 vuodenaikaisennusteista. Loppuvuosi näyttää Suomessa leudolta, mutta vuoden 2019 alkupuolelta alkaen ennusteet ovat erimielisiä. Osa ennusteista näyttää koko talven jatkuvan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpänä, joskaan ajankohdan tavanomaisiin lukemiin verrattuna ei enää yhtä lämpimänä kuin loppuvuosi. Osa ennusteista arvioi Siperian kylmyyden ulottuvan ajoittain myös Suomeen. Talven loppupuoliskolla myös runsaat sateet ovat mahdollisia.

Huom.! Päivitän jatkossa tuoreimmat talven sääennusteet tämän blogitekstin kommentteihin!



Vuodenaikaisennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen loppusyksy ja alkutalvi näyttävät lämpimiltä. Toisten ennusteiden mukaan tammikuussa kuitenkin kylmenee selvästi. Toiset ennusteet puolestaan arvioivat koko talven olevan keskimääräistä lämpimämpi, vaikkakin myös näissä ennusteissa poikkeama pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna pienenee lopputalvea kohti mentäessä.

Ennusteet lämpimästä talvesta ovat erityisen mielenkiintoisia ja ehkä jossakin määrin ristiriitaisia siksi, että arktisen merijään laajuus on nyt lähes ennätyspieni. Sula meri imee lämpöä tehokkaasti ja vapauttaa sitä talvella. Talvella tällainen lämmin arktinen alue voi joidenkin tutkimusten mukaan johtaa kylmään säähän Suomessa. Arktisen alueen lämpimyys nimittäin heikentää napapyörrettä eli polaaripyörrettä, jolloin arktiselta alueelta pääsee helpommin purkautumaan kylmää ilmaa Suomea kohti.

Edellä mainittu syy-yhteys voisi antaa tukea kansanuskomukselle, jonka mukaan lämmintä kesää seuraa kylmä talvi. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että samana kesänä lämpö on ulottunut Suomesta Grönlantiin asti. Tilastollisesti tarkasteltuna edellisen vuosipuoliskon lämpötiloista ei yleensä pysty päättelemään mitään seuraavan vuosipuoliskon lämpötiloista. Toisaalta aiemman blogitekstini kommentissa on tilastoista pääteltynä ennustettu lämmintä kesää seuraavaa kylmää talvea 2018-2019.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. On kiinnostavaa nähdä, kuinka näiden erilaisten ennusteiden kanssa käy. Tosiasiahan on se, että vielä nykytekniikallakaan vuodenaikaisennusteilla ei ole kovin suurta käyttöarvoa. Esimerkiksi vuoden 2018 helmi-maaliskuun kylmyyden osasi selvästi etukäteen ennakoida vain yksi tutkimuslaitos. Kesästä ennustettiin yleisesti melko tavanomaista, pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna jonkin verran lämpimämpää. Kesän lähes ennätyksellinen helteisyys ja kuivuus jäivät ennustamatta.

AccuWeather: Lämpimän syksyn jälkeen Siperian kylmyys ulottuu ajoittain Suomeen, talven loppupuolella myös runsaat lumisateet mahdollisia

AccuWeatherin mukaan Länsi-Euroopassa, erityisesti Isossa-Britanniassa mutta myös Pohjois-Ranskassa, Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa ja Skandinaviassa, talvi on tuulinen tai jopa myrskyinen, varsinkin tammi-helmikuussa. Tuulituhot ja tulvat ovat mahdollisia, vaikkakaan tulvatilanne ei näytä yhtä vakavalta kuin talvella 2013-2014.

Atlantilta tulevat tuulet estävät Siperian kylmää ilmamassaa etenemästä kovin pitkälle länteen. Useat Siperian kylmän ilman purkaukset kuitenkin yltävät Itä-Eurooppaan. Euroopassa talven 2018-2019 kylmin ilmamassa sijoittuu Suomesta Ukrainaan ulottuvalle vyöhykkeelle. Tammi-helmikuussa kylmä ilma voi yltää Puolaan, Tšekkiin ja Itävaltaan asti. Talven toisella puoliskolla myös runsaat lumisateet ovat mahdollisia.

Euroopassa tavanomaiseen verrattuna lämpimin talvisää keskittyy Portugalin, Espanjan, Italian ja Balkanin niemimaan alueelle. Sen sijaan Kreikkaan ulottuu ajoittain kylmää ja sateista säätä.

NOAA/NWS: Loppusyksy ja alkutalvi lämpimät, sen jälkeen viilenevää ja Etelä-Suomessa sateista, mutta koko talvi pysyy pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpänä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulu-helmikuu, jolloin lähes koko Suomessa on 2-3 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Vain Suomen läntisimmissä osissa poikkeama jää hiukan pienemmäksi (1-2 astetta yli keskiarvojen). Varsinaisen talven aikana eli joulu-helmikuussa Suomessa on 0,5-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Voimakkaimmin lämpimyys näkyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Tammi-maaliskuussa sekä helmi-huhtikuussa etelärannikolla on edelleen 1-2 astetta ja Keski-Suomessa 0,5-1 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sen sijaan Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Keväällä eli maalis-toukokuussa Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Vain maamme etelä- ja kaakkoisosissa päästään 0,5-1 astetta pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolelle. Huhti-kesäkuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää on enää osassa Itä-Suomea.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin koko Suomessa on peräti 3-4 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Vielä joulukuussakin Suomessa on 1-2 astetta tai paikoin jopa 2-3 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Paikoin Etelä-Suomessa voi olla jopa 1-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Huhtikuussa sekä koko Suomen, Ruotsin että Norjan lämpötilat ovat normaaleissa lukemissa. Talvikuukaudet näyttävät pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmiltä lähes koko Euroopassa.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta. Pitkäaikaisia keskiarvoja sateisempaa näyttäisi olevan Etelä-Suomessa joulu-helmikuun, tammi-maaliskuun ja ehkä vielä helmi-huhtikuunkin jaksoilla.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisempia ovat Etelä-Suomessa tammikuu, helmikuu ja ehkä maaliskuukin. Pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa on Etelä-Suomessa vain marraskuussa, jolloin vähäsateisinta tavanomaiseen verrattuna on Kaakkois-Suomessa. Pohjois-Suomessa sademäärät ovat kaikkina kuukausina tavanomaisia, joskin joulukuussa voi paikoin sataa vähän keskimääräistä enemmän. Suomen ulkopuolelta huomattavaa on koko Keski-Euroopan kuivuus marraskuussa ja Balkanin alueen sateisuus tammi- sekä maaliskuussa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.
ECMWF: Keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen talvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että talvi (joulu-helmikuu) on Suomessa keskimäärin 1-2 astetta ko. kuukausien pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Sademäärät ovat tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste. Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama ECMWF:n, brittiläisen Met Officen ja ranskalaisen Météo Francen ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

The Weather Company: Lämmin loppuvuosi, kylmä tammikuu

The Weather Company arvioi keskilämpötilan marraskuun 2018 alusta tammikuun 2019 loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla olevan useimmilla Euroopan alueilla ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Tämä ei kuitenkaan koske Isoa-Britanniaa, Manner-Euroopan aivan pohjoisinta osaa, Etelä-Norjaa ja Etelä-Ruotsia. Kun talvi etenee, Pohjois-Eurooppaan on tulossa pitkästä aikaa kylmä talvi. Etelä-Euroopassa talvi pysyy pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpänä ja myrskyisenä.

Suomessa marraskuu ja joulukuu ovat ennusteen mukaan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Sen jälkeen talvi muuttuu kylmäksi ja tammikuusta 2019 on tulossa Suomessa pitkäaikaisia keskiarvoja kylmempi.

IRI: Erityisesti alkutalvi Suomessa pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla marraskuun 2018 alusta tammikuun 2019 loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Todennäköisyys keskimääräistä lämpimämpään säähän kasvaa sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään. Sademäärät ovat tavanomaisia, paikoin Kaakkois-Suomessa ehkä keskimääräistä pienempiä.

Marras-tammikuun kaltainen lämpötilajakauma jatkuu myös joulu-helmikuussa, joskaan keskimääräistä korkeampien lämpötilojen todennäköisyydet eivät enää ole yhtä korkeat kuin marras-tammikuussa. Merten rannikoilla sademäärät voivat jäädä keskimääräistä pienemmiksi.

Myös tammi-maaliskuuksi IRI ennustaa keskimäärin pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpää säätä, mutta lämpimyyden todennäköisyys on edelleen pienentynyt edellisestä kolmen kuukauden jaksosta. Itä- ja Pohjois-Suomen sademäärät voivat olla keskimääräistä suurempia.

Helmi-huhtikuussa koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta ennustetaan olevan edelleen pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää, joskaan todennäköisyys ei ole kovin suuri. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Suomen ulkopuolelta huomattavaa on arktisen alueen, esimerkiksi Grönlannin ja Huippuvuorten, lämpimyys kaikilla ennustetulla kolmen kuukauden jaksoilla.

Japanin ilmatieteen laitos: Marras-tammikuun jakso todennäköisemmin pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi kuin kylmempi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että marras-tammikuussa tavanomaiseen verrattuna kaikkein todennäköisimmin lämmintä ilmamassaa on arktisella alueella Suomen pohjoispuolella (Huippuvuorten ympäristössä). Suomen alueella (Suomen pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna) lämpimän sään todennäköisyys ei ole aivan yhtä suuri. Suomen itä-, länsi- ja osittain myös eteläpuolella sää näyttäisi olevan (ko. alueiden pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna) kylmää.

Tällaisessa tilanteessa, jossa ennusteen mukaan Suomessa on lämmintä ilmaa ja Suomen itä- sekä länsipuolella kylmää ilmaa, ei tarvita olosuhteissa (esim. polaarisuihkuvirtauksessa) kovin suurta muutosta aiheuttamaan sen, että Suomeen voikin tulla pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna kylmää ilmaa.

Sademäärissä on suurta alueellista vaihtelua.

Bitcoin ja kolme muuta suurinta digitaalista virtuaalivaluuttaa tuottivat kahden viime vuoden aikana jopa 15 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Kuinka paljon tämä on lentoliikenteen päästöihin verrattuna? Miten lentoliikenteen päästöjä voisi vähentää? Lentoreittien optimoinnin ja kehittyneemmän teknologian ansiosta esimerkiksi Finnairin Tokion-lennon päästöt ovat matkustajaa kohden enää alle neljäsosa vuoden 1985 tasosta. Matkustajatkin voivat itse vaikuttaa. Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman jokaisella lennollaan vuoden aikana, tämä säästäisi noin 1,2 miljoonaa kilogrammaa polttoainetta, mikä vastaa noin 20 Tokion-lentoa! Ensi vuodesta alkaen Finnair myös tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tukea rahallisesti biopolttoaineen käyttöä ja hiilinieluhankkeita. Onko lentomatkan päästökompensaatio pelkkää anekauppaa? Tekeekö lentävä vegaani vai Suomessa pysyvä lihansyöjä enemmän syntiä? Miksi poliittiset päätökset pakottavat lennättelemään tax free -tuotteita ympäri maapalloa? Tässä blogipostauksessa etsin vastauksia ja nostan esiin lisää kysymyksiä.

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Ilmastoahdistusta ja painajaisia

"Hyvää päivää! Täällä puhuu lentokoneen kapteeni. Polttoaineemme riittää vain alkumatkaan, mutta teknikot yrittävät ratkoa ongelmaa lennon aikana. Mukavaa ja rentouttavaa matkaa..." Onko lentomatkailun aiheuttamiin päästöihin suhtauduttu vastaavalla asenteella?

Itse herään toistuvasti painajaiseen, jossa istun lentokoneessa. Ei, lentokone ei putoa. Se vain lentää, lentää, lentää ja tuottaa hiilijalanjälkeä.

Kotimaisten kielten keskus valitsi ilmastoahdistuksen lokakuun sanaksi: "Yhdestä Thaimaan-lennosta pöllähtää ilmakehään saman verran hiilidioksidia kuin kahdeksan vuoden naudanlihan syönnistä. Samoan saaren rannikolla vedenraja on paikoin hivuttautunut jo 50 metriä sisämaahan. Joko ahdistaa? Et suinkaan ole ainoa. Ilmastoahdistus, pelko ja huoli ilmastonmuutoksesta, on kaapannut valveutuvat kansalaiset kouriinsa. Se näkyy ja tuntuu kuten mikä tahansa ahdistus: oireet voivat vaihdella esimerkiksi alakulosta unettomuuteen."

Painajaisestani huolimatta en tunne kokevani varsinaista ilmastoahdistusta. Mielestäni ilmastoahdistus on jo inflaation kokenut muotisana, jota käytetään turhankin herkästi. Olen kyllä erittäin huolestunut ilmastonmuutoksesta, kuten valveutuneet kansalaiset yleensäkin. "Oikea" ilmastoahdistus vaatii kuitenkin mielestäni jokapäiväistä elämää häiritseviä fyysisisiä tai psyykkisiä oireita.

Lento Thaimaahan sulattaa arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä matkustajaa kohden, enkä edes tammeksi muuttumalla saisi sidottua kaikkia hiilipäästöjäni

Kahden vuoden takainen kirjoitukseni "Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden" on yksi blogini luetuimmista (yli 12 000 lukukertaa) ja kommentoiduimmista kirjoituksista. Päivitin samoja tietoja tämän vuoden keväällä blogipostaukseeni "Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia". Tuohon taulukkooni Helsingistä lähtevien lentojen hiilidioksidipäästöistä ja arktisen merijään sulamisesta viitattiin keväällä myös TV1:n Perjantai-ohjelmassa, jossa käsiteltiin ilmastoahdistusta.

Ilmastonmuutokseen liittyvää syyllisyyden tunnetta tarvitaan jossakin määrin. Ilman pientä syyllisyyttä ei synny myöskään merkittävää toimintaa. Yltiöpositiiviset uutiset ilmastonmuutoksen hillinnän hyvästä edistymisestä vähentävät tutkimuksen mukaan ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksesta onkin kerrottava rehellisesti, vähättelemättä ja liioittelematta. Tieto ei saa johtaa toivottomuuteen. Ilmastokasvatuksessa onkin tärkeää muistaa uusi, kokonaisvaltainen polkupyörämalli.

Onko lentävällä vegaanilla vai Suomessa pysyvällä naudanlihansyöjällä oikeus puhua ilmastonmuutoksesta?

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Kenellä on oikeus puhua ilmastonmuutoksen hillinnästä? Saako lentävä vegaani puhua asiasta? Vaarana tällaisessa kiistelyssä on se, että ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltävästä ilmastodenialismista ajaudutaan ratkaisudenialismiin, jossa tekojen sijaan vain väitellään siitä, mitkä teot ovat oikeita ja onko henkilökohtaisilla valinnoilla edes merkitystä.

Ilta-Sanomat on kerännyt karuja faktoja: "Kasvisruoka ja sähköautot tuudittavat meidät harhaan – lentäminen on tavallisten suomalaisten ilmastotekojen oikea kipupiste. - - Ilmastoteoilla ostamme sosiaalista hyväksyntää ja puhdistamme omaatuntoamme. Niille on yhteistä se, että ne eivät vaadi meitä luopumaan paljosta. - - Otetaan esimerkki nelihenkisestä helsinkiläisestä perheestä. Kun se suuntaa ihan varmasti ansaitsemalleen lomalle Thaimaahan, vapautuu stratosfääriin noin 15 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. - - Keskimääräisellä suomalaisella henkilöautolla perhe voi ajaa 160 000 kilometriä, ennen kuin se on tuottanut saman kasvihuonekaasumäärän kuin Thaimaan-reissu. - - Yhden Phuketin lomalennon 3 576 kilon hiilipäästöllä keskivertosuomalainen syö naudanlihaa yhdeksän vuotta. - - 4–5 prosentin vuosivauhdilla kasvava lentomatkustaminen on nopeimmin kasvava hiilidioksidin lähde. - - Aasian lentoliikenne tarvitsee lähivuosina 240 000 uutta lentäjää tyydyttämään kasvavan liikenteen tarpeet."

Maaseudun tulevaisuuden artikkeli toteaa näin: "Lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin Suomessa kahdeksan vuotta pysyvä naudanlihansyöjä. - - Helsingin ja Bangkokin välinen edestakainen lento tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä 3396 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia, kun taas vuosittainen naudanlihan syöminen kuormittaa ympäristöä 420 kilolla kasvihuonekaasupäästöjä."

Toisaalta Helsingin Sanomat kertoo veganismin olevan lentämisen vähentämistä merkittävämpi ilmastoteko, mikäli katsotaan muitakin ympäristövaikutuksia kuin vain ilmastonmuutosta: "Vegaaniksi ryhtyminen on paljon isompi ympäristöteko kuin lentämisen vähentäminen. - - Lihan ja maitotuotteiden välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää omaa ympäristökuormaansa. - - Tutkimus julkaistiin arvovaltaisessa Science-tiedelehdessä. - - Vegaaninen ruokavalio on todennäköisesti merkittävin yksittäinen keino vähentää vaikutustasi planeetta Maahan, ei vain kasvihuonekaasuja, vaan happamoitumista, rehevöitymistä sekä maan ja veden käyttöä. - - Tutkimuksen mukaan lihan ja maitotuotteiden tuotanto vie nykyisin yli 80 prosenttia maailman maatalousalasta ja aiheuttaa 60 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Lihasta ja maitotuotteista saadaan kuitenkin vain 18 prosenttia kaloreista ja 37 prosenttia proteiinista."

Sinänsä on mielenkiintoista vertailla lentämisen ja naudanlihan ympäristövaikutuksia. Todellisuudessa nämä eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoja. On olemassa lentäviä naudansyöjiä, lentämättömiä naudansyöjiä, lentäviä vegaaneja ja lentämättömiä vegaaneja.

Jokin aika sitten lehdessä oli otsikko, jonka mukaan lentäminen mitätöi kasvisruokailun tuottamat päästösäästöt. Siksi lentävällä vegaanilla ei lehtiartikkelin mukaan olisi oikeutta puhua ilmastonmuutoksen haitallisuudesta. Olen täysin eri mieltä. Lentäminen ei mitätöi veganismin tuottamia päästösäästöjä. Totuushan on se, että kasvihuonekaasupäästöjä tulisi paljon enemmän, mikäli ihminen sekä söisi liharuokaa että lentäisi. Jokainen päästöjä vähentävä teko on arvostettava ja tärkeä, vaikka henkilö ei kaikissa valinnoissaan ottaisikaan ympäristöä huomioon. Sekin on jo hyvä asia, jos edes vähän vähentää sekä liharavintoa että lentämistä, vaikka ei luopuisi kummastakaan kokonaan. En yleensäkään kannata missään äärimmäistä fundamentaalisuutta.

Hiilijalanjälkeä, materiaalijalanjälkeä ja käytettyä energiaa on vaikea vertailla

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Ekologisimpien vaihtoehtojen vertailut ovat vaikeita myös siksi, että esimerkiksi lentomatkojen päästöistä eri päästölaskurit antavat hyvin erilaisia tietoja. Ratkaiseva ero kuljetetun rahdin huomioimisen lisäksi on esimerkiksi siinä, otetaanko huomioon vain hiilidioksidipäästöt vai kaikki päästöt hiilidioksidiekvivalentteina (kaikki kasvihuonevaikutukset otettu huomioon ja muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia). Hiilidioksidin lisäksi nimittäin lentämisestä syntyvät vesihöyry, metaani, metallit, rikkihappo, typpihappo, otsoni, palamattomat hiilivedyt ja niiden muodostamat pienhiukkaset vaikuttavat ilmastomuutokseen.

Lentämisen ilmastovaikutuksia painottava RFI (Radiative Forcing Index) eli säteilypakotekerroin on luku, jolla lennon hiilidioksidipäästöt kerrotaan, jotta kaikki päästöt ja päästöjen vaikutus lentokorkeudella saadaan paremmin otettua huomioon. RFI-kerroin vaihteleekin laskureissa yhden (pelkät hiilidioksidipäästöt) ja noin viiden välillä. Hiilidioksidilla on yhtä suuri lämmittävä vaikutus päästökorkeudesta riippumatta. Sen sijaan muut päästökaasut ja -hiukkaset reagoivat ilmakehässä monimutkaisella tavalla ja voivat lisätä tai vähentää lämmittävää vaikutusta. Suurinta epävarmuutta kokonaisvaikutusta arvioitaessa aiheuttaa se, ettei lentokoneen perässä näkyvien tiivistymisvanojen ja niiden vaikutuksesta muodostuvien Cirrus-pilvien vaikutusmekanismeja tunneta vielä kovinkaan hyvin. Tilanne on myös erilainen päivällä ja yöllä.

Lentopetroli eli kerosiini on ominaisuuksiltaan lähellä dieseliä. Yhdestä kilogrammasta kerosiinia syntyy palamisessa 3,16 kilogrammaa hiilidioksidia ja 1,3 kilogrammaa vesihöyryä. Finavian mukaan pitkä lento kuluttaa polttoainetta noin 3 litraa/matkustaja/100 km, jos kone on täynnä. Lyhemmällä matkalla suihkumatkustajakone kuluttaa polttoainetta noin 3-5 litraa/matkustaja/100 km, mikäli kone on täynnä. Kulutukset matkustajakilometriä kohden pienenevät jonkin verran, kun otetaan huomioon myös rahdin osuus polttoaineen kulutuksesta.

Ihmiskunnan kaikista toimista lentoliikenteen päästöjen osuus ilmakehän lämpenemisessä on Finavian mukaan nelisen prosenttia. Vaikutus on noin kaksinkertainen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöosuuteen verrattuna. Arviosta puuttuu Cirrus-pilvien muodostumisen vaikutus, jota ei toistaiseksi tunneta kunnolla. On myös todella haastavaa suhteuttaa esimerkiksi liikenteen ja naudanlihantuotannon koko ketjun erilaisia ilmastovaikutuksia.

Eri liikennemuotojen vertailussa saadaan myös aivan erilaiset tulokset sen mukaan, tarkastellaanko hiilijalanjälkeä vai materiaalijalanjälkeä. Materiaalijalanjälki kertoo sen, kuinka monta kilogrammaa uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja jokin tuotettu tavara tai toiminto kuluttaa. Mukaan lasketaan myös maaperän eroosio. Sen sijaan vedenkulutusta ja saastumista ei tässä tarkastelussa oteta huomioon lainkaan. Suomen Kuvalehden julkaisemassa materiaalijalanjälkivertailussa yhden ihmisen kilomerin matka kulutti luonnonvaroja henkilöautolla 2,02 kilogrammaa, junalla 1,2 kilogrammaa, kotimaanlennolla 0,56 kilogrammaa, polkupyörällä 0,38 kilogrammaa, raitiovaunulla 0,36 kilogrammaa, linja-autolla 0,32 kilogrammaa, metrolla 0,29 kilogrammaa, laivalla 0,26 kilogrammaa, Euroopan-lennolla 0,11 kilogrammaa ja kaukolennolla 0,06 kilogrammaa.

Jos taas vertaillaan sitä, kuinka monta kaloria tarvitaan yhden gramman kuljettamiseen kilometrin matkalla, polkupyörä on joidenkin laskelmien mukaan perinteisistä liikennevälineistä tehokkain. Itse asiassa polkupyörä kuljettaa massaa niin tehokkaasti, että jopa kävelevä ihminen ja kävelevät tai lentävät eläimet (esimerkiksi hevonen, lohi, kolibri, hiiri, mehiläinen tai banaanikärpänen) kuluttavat enemmän. Uusista innovaatioista aurinkoenergialla toimiva Solar Impulse -lentokone kuitenkin saattaa voittaa jopa polkupyörän.

Millainen olisi oikeudenmukainen lentovero ja pitäisikö sen koskea Espanjaan lentelevää koiraa?

Hjallis Harkimotwiittasi ennen vihreiden puheenjohtavalintaa näin: "Vihreät haluaa lennot verolle, koska niissä kova hiilijalanjälki. Toinen on Afrikassa, toinen perheineen Japanissa."Pekka Haavisto oli tuolloin kehitysyhteistyö- ja rauhanneuvottelutehtävissä Afrikan sarvessa. Harkimo puolestaan neuvotteli taannoin Jokerit lentelemään jatkuvasti KHL-liigassa. Lieneekö kehitysyhteistyö vai urheilu oikeutetumpaa lentelyä? Joka tapauksessa kaikilla pitää olla oikeus kritisoida lentämistä, ellei kyseessä ole vain poliittinen heittolaukaus. Sitä paitsi urheilun ja urheilijoiden näkyvyys voi toimia myös merkittävänä ilmastonmuutostietoisuuden lisääjänä, hyvinä esimerkkeinä POW-liike ja Enni Rukajärvi.

Lentovero olisi täysin oikeutettu haittavero. Pitäisikö sen olla tasavero vai progressiivinen vero, joka olisi suhteutettu lipunostajan tulotasoon? Kaksinkertaista progressiota lienee syytä välttää, sillä eihän tuloveroa lukuun ottamatta mikään muukaan vero ole tällainen. Olisiko lentovero jo sellaisenaankin vain hyvätulotuloisiin kohdistuva vero, koska vähätuloiset tuskin lentelevät kovin paljon muutenkaan? Vai rajoittaisiko lentovero liikaa nimenomaan vähätuloisten mahdollisuuksia kokea maailmaa?

Ellei lentoverossa käytetä muunlaista progressiota, mielestäni ainakin kilometrikohtainen lentoveron määrä voisi kasvaa lentomatkan pidentyessä, jolloin se vaikuttaisi eniten haitallisimpiin kaukolentoihin ja varsinkin hyvätuloisten matkailuun. Oletukseni on siis se, että hyvätuloiset todennäköisemmin lentävät pidemmälle. Toisaalta todelliset lennon haittavaikutukset kilometriä kohden ovat suurimmat lyhyillä lennoilla, koska koneen nouseminen tuottaa paljon enemmän päästöjä kuin matkalento. Ehkä kaikkein järkevintä olisikin suhteuttaa lentoveron määrä esimerkiksi matkustajan henkilökohtaisiin viiden viimeisimmän vuoden aikana lennettyjen lentojen määrään.

Lentoveron tulisi koskea myös lemmikkieläimiä. Äskettäin lehdissä kerrottiin peräti 50 kertaa Espanjassa lomailleesta suomalaiskoirasta.

Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman, vuoden aikana päästösäästö vastaisi 20 Tokion-lentoa

Finnairin yhdensuuntaisten Helsinki-Tokio -lentojen konetyypit, keskimääräinen reitin pituus, keskimääräinen polttoaineen kulutus, keskimääräinen hyötykuorma, keskimääräinen polttoaineen kulutus hyötykuorman sataa kilogrammaa kohden ja keskimääräiset hiilidioksidipäästöt hyötykuorman sataa kilogrammaa kohden esimerkkivuosina. Hyötykuormaan sisältyvät matkustajat, posti ja muu rahti. Aikuisen matkustajan painoksi matkatavaroineen on arvioitu sata kilogrammaa. Lentokoneiden tehokkuus (polttoaineen käyttäminen ja hyötykuorman suuruus) on kehittynyt huomattavasti. Luvuissa näkyy myös lentoreitin muuttuminen. Aluksi Finnair lensi Tokioon pohjoisnavan yli. Nykyisin päästöt yhtä matkustajaa kohden ovat enää alle neljäsosa vuoden 1985 päästöistä. Lukujen lähde: Finnairin tilastot ja kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki.

Vähintäänkin lentomatkailun jatkuva lisääntyminen olisi hyvä saada pysähtymään. Turun yliopiston ympäristöoikeuden professori Anne Kumpulahavainnollistaa asiaa: "Kiinnostavaa on, että lentomatkailusta on tullut meille kipukynnys. Kun käytän ilmaisua meille, tarkoitan hyvin pientä joukkoa; vain alle 20 prosenttia maailman ihmisistä on lentänyt. - - Lentoliikenteen päästöt vastaavat noin kolmesta prosentista EU:n ja yli kahdesta prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. - - Lentoliikenteen odotetaan jopa kaksinkertaistuvan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana (7,8 miljardia matkustajaa vuonna 2036). Kasvun vauhtia kuvaa se, että Suomessakin lentomatkustajien määrä on tänä vuonna kasvanut yli 11 prosentilla. Toiseksi lentoliikenne on pitkään ollut ilmastonmuutoksen vapaamatkustaja eivätkä lentolippujen hinnat heijasta lentojen aiheuttamia päästöjä. - - Lentoyhtiöillä on EU:n sisäisiä lentoja koskevat sitovat päästörajat. Jos päästökatto ylittyy, lentoyhtiön pitää ostaa päästöoikeuksia.  Päästökaupan hintaohjaus ei kuitenkaan toimi, koska päästöyksiköitä on jaettu enemmän kuin niille on ollut kysyntää. Päästökauppa ei siten näy lentolippujen hinnoissa eikä sen siis edes oleteta vaikuttavan kulutustottumuksiimme. - - Tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon. Jos – tai pikemminkin kun – päästöt uuden teknologian käyttöönotosta ja kestäviin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin siirtymisestä huolimatta kasvavat, tulee lentoyhtiöiden maksaa rajan yli menevistä päästöistä. - - Sopimuksen on allekirjoittanut 78 valtiota, ja sen piirissä on 95 prosenttia maailman lentoliikenteestä."

Lentoliikenne toimialana on sitoutunut parantamaan polttoainetehokkuutta 1,5 prosenttia vuosittain ja puolittamaan lentojen kokonaispäästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Finnairin tavoitteena on vähentää päästöjä 17 prosenttia suhteutettuna tuotantoon vuodesta 2013 vuoden 2020 loppuun mennessä. Viime vuonna Finnairin tuotantoon suhteutetut hiilidioksidipäästöt vähenivät 6,7 prosenttia ja jaksolla 2009-2017 noin 20 prosenttia. Lentojen määrän lisääntyessä päästöt voivat kuitenkin kasvaa, vaikka tuotantoon suhteutetut päästöt vähenisivätkin. Onneksi Finnairin uudet Airbus A350 -koneet kuluttavat noin 25 prosenttia vähemmän polttoainetta kuin edeltäjänsä.

Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki kertoi minulle sähköpostitse seuraavaa: "Myös asiakkaat voivat vähentää lentopäästöjään järkevillä valinnoilla jopa 30 prosenttia (moderni laivasto, suorat reitit, tehokkaat kentät, liittymäliikenne, vähemmän matkatavaroita). Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman jokaisella lennollaan vuoden aikana, tämä säästäisi noin 1,2 miljoonaa kilogrammaa polttoainetta, mikä vastaa noin 20 Tokion-lentoa."

Seuraavalla lentomatkalla mietin entistäkin tarkemmin, mitä pakkaan mukaan. Ainakin vaihtokengät jäävät kotiin. Tähänkin asti periaatteena on kyllä ollut se, että kahden aikuisen matkatavarat täytyy mahtua yhteen matkalaukkuun, joka ei ylitä yksittäisen laukun painorajaa.

Lainsäädäntö pakottaa lentoyhtiöt lennättelemään tax free -tuotteita ympäri maailmaa

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Miten paljon turhaa kuormaa ja siten polttoaineen kulutusta aiheuttaakaan verottomien tax free -tuotteiden myynti lennoilla? Esimerkiksi Tokio-Helsinki -reitillä ostettavat tuotteet ovat lentäneet reittiä Helsinki-Tokio-Helsinki. Ihamäen mukaan tax free -tuotteet valitaan myynti huomioon ottaen ja kysynnän mukaan, mutta tuotteen fyysisellä koolla ja painolla on myös suuri merkitys. Koneessa myytävää in flight -myyntivalikoimaa on viime vuosina pienennetty ja kevennetty. Finnair optimoi kuljetettavien tax free -tuotteiden määrän lentokohteen ja asiakasprofiilien mukaisesti. Koneissa on myynnissä siis aiempaa rajoitetumpi valikoima tax free -tuotteita. Näin säästetään painoa lennoilla.

Finnairilla on tarjolla myös ennakkotilattavia duty free preorder -tuotteita, jotka toimitetaan lennolle vain tilauksesta, jolloin koneissa ei lennätä turhaa tavaraa. Finnair toimittaa joitakin tuotekategorioita myös suoraan kotiin kotimaan vähittäishinnoilla. Yhtiö panostaakin ennakkotilauskanavan kehittämiseen, jolloin asiakkaalle voidaan tarjota laajempi valikoima ja tuotteita kuljetetaan vain tarpeen mukaan.

Eikö takaisin Suomeen suuntautuvalla paluulennolla olisi järkevintä vain rahastaa tuotteet lennolla ja luovuttaa ne vasta Helsinki-Vantaan lentokentällä joko palvelupisteestä tai postin pakettiautomaatin tapaisesta noutopisteestä esimerkiksi numerokoodilla tai passitunnistautumisella? Näin myytäviä tuotteita ei tarvitsi turhaan lennätellä edestakaisin. Valitettavasti ostettujen tuotteiden tulee lainsäädännöllisistä syistä kulkea matkustajan mukana reitillä, eikä tax free -ostaminen maissa lennolta saavuttaessa ole mahdollista. Tähän on syynä EU:n ja Suomen tulli- ja verolainsäädäntö, joka koskee myös laivaliikennettä. Hei lainsäätäjät, eikö tätä kannattaisi kehittää myös ympäristönäkökohtien mukaan?

Dubain helteessä lasketellaan sisähallissa ja Suomen pakkasessa kylvetään trooppisen lämpimässä kylpylässä

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Arabiemiirikunnissa sijaitsevan sisälaskettelukeskus Ski Dubain pinta-ala on 22 500 neliömetriä. Päiväaikaan ilman lämpötila on -1 astetta ja lumen pintalämpötila -16 astetta. Joka yö tehdään 30 000 kilogrammaa uutta lunta, jolloin ilman lämpötila lasketaan -6 asteeseen. Vanha lumi viedään sulatusaltaaseen. Sisälaskettelukeskusta ympäröi kaksi eristyspaneelien kerrosta, joiden välissä on neljän metrin ilmatila. Keskimääräinen lämpötilaero sisälaskettelukeskuksen ja ulkoilman välillä on 32 astetta. Arvioiden mukaan sisälaskettelukeskuksen jäähdytys kuluttaa vuodessa sähköä noin 500–1000 MWh. Tekolumen tekeminen vedestä vie lisäksi vähintään 255 MWh. Ski Dubain energia tuotetaan pääasiassa maakaasulla, mistä tulee vuodessa vähintään 500 000 kilogrammaa kasvihuonekaasupäästöjä.

Ovatko Ski Dubain kasvihuonekaasupäästöt suuret? Koko vuoden päästöt vastaavat likimain sitä, että 900 ihmistä lennätettäisiin suihkukoneella Arabiemiraateista Alpeille ja takaisin. Mikäli laskettelu Ski Dubaissa vähentää rikkaiden dubailaisten laskettelumatkoja Alpeille, sisälaskettelukeskus auttaakin vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Käykö todellisuudessa kuitenkaan näin? Onko mahdollista, että Ski Dubai innostaa lasketteluharrastuksen pariin ja siten lisääkin myös lentoja Alpeille?

Dubaissa suunniteltiin myös jäähdytettyä uimarantaa, jossa hiekka olisi ollut viilennettyä. Tästä hankkeesta kuitenkin luovuttiin. Onko Suomessa vastaavaa tuhlailua? Ovatko terassien lämmittimet tai trooppisen lämpimät kylpylät lämpimine ulkoaltaineen Suomen kylmässä pakkastalvessa järkevää energiankäyttöä? Jälleen johtopäätöksiin vaikuttaa oleellisesti se, vähentääkö tällainen toiminta lentomatkoja ulkomaille vai ei.

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta, joten yksilönkin valinnoilla on merkitystä

Tämän kirjoitukseni tarkoitus on herättää kysymyksiä ja osoittaa päästöjen vähentämisen monimutkaisuus. Toisaalta haluan tähdentää toiveikkuutta. Paljon hyvää on jo tehty. Jokainen voi valita joitakin keinoja, joilla henkilökohtaisessa elämässä pystyy vaikuttamaan asiaan. Roope Mokka on todennut viisaasti: "Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää kulutusvalinnoilla, mutta ei ilmastonmuutosta voida pysäyttää ilman kulutusvalintojakaan. -- Tämähän ei ole mikään ympäristökysymys, vaan kysymys on siitä, minkälaista elämää meidän lapsien lapset elää, eloon jäämisestä ja elämän laadusta. -- Eihän tässä mitään ympäristöä suojella vaan ihmisiä." Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tähdentänyt yksilöiden kulutusvalintojen merkitystä. Itsenäisyyspäivänä Linnan juhlienkin teemana ovat ilmasto ja ympäristö.

Jokainen suomalainen heittää keskimäärin peräti 13 kilogrammaa tekstiilejä pois vuodessa. Valtaosa muustakin kulutuksesta tapahtuu kotitalouksissa tai yksilöiden valintojen seurauksena. Koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä 72 prosenttia ja Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta. Työpaikoillakin henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat. Toimistoissa jatkuvasti päällä olevien tuhannen tietokoneen sammuttaminen öiksi ja viikonlopuiksi vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna 108 000 kilogrammaa vuodessa. Myös pöytätietokoneen näyttö on syytä sammuttaa, koska pelkkä näyttö voi kuluttaa sähköä enemmän kuin yksi kannettava tietokone. Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan.

Kaiken kaikkiaan suomalainen voi pienentää hiilijalanjälkeään jopa 37 prosenttia arjen valinnoilla. Kahdeksalla ekologisella säästövinkillä voi säästää mikrosäästö- ja sijoitusstartup Uselessin työryhmän Ylelle tekemien laskelmien mukaan vuodessa 5 000 euroa ja 2 500 kilogrammaa hiilidioksidipäästöjä: "Kaikkein ympäristöystävällisin ja edullisin vaihtoehto on olla hankkimatta uutta tuotetta tai korvata se jollain vähäpäästöisemmällä. - - Jokainen säästetty euro säästää noin 500 grammaa kasvihuonekaasupäästöjä. Tällä on suuri vaikutus, sillä yksi hiilidioksidiekvivalenttikilo (kgCO2e) sulattaa arktista jäätä noin 15 kilon verran, kun asiaa tarkastellaan sadan vuoden aikaperspektiivillä. - - Mikäli kotitalous ei omista autoa, säästöä syntyy noin 6000 euroa vuodessa (3400 kgCO2e). Laskelmassa ei tosin ole huomioitu sitä, paljonko julkisen liikenteen liput maksavat ja paljonko niistä syntyy päästöä. - - Jos jättää yhtenä vuotena lentämättä kaukolennon aurinkoon, voi säästää hyvinkin suuren summan. Esimerkiksi Helsinki­–Bangkok-lento maksaa yhdeltä ihmiseltä noin 700 euroa ja kuluttaa [tuottaa] noin 2300 kgCO2e."

Itse en omista autoa, lemmikkieläintä tai kesämökkiä, jotka voivat kasvattaa erittäin merkittävästi yksilön hiilijalanjälkeä. Pyöräilen päivittäiset työmatkat ympäri vuoden. Käytän vaatteet, elektroniikan ja muut tuotteet loppuun asti. Viime kesänä en lentänyt lainkaan. Huomaan olevani siitä vähän ylpeä, vaikka nimenomaan lentämättömyyden pitäisi olla normaalia toimintaa. Kokonaan en kuitenkaan ole lentämistä lopettanut.

Mikäli New Yorkin edestakaisen lennon päästöt todella vastaisivat puolen vuoden autoilua, voisin autottomana periaatteessa lennellä New Yorkiin pari kertaa vuodessa, enkä tuottaisi enempää päästöjä kuin Suomessa pysyvä ja autoileva naapuri. Laskelmasta kuitenkin puuttuvat jälleen kotimaassa käyttämieni julkisten liikennevälineiden päästöt.

Onko lentomatkan hiilipäästöjen kompensointi pelkkää modernia anekauppaa?

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Korvaan hiilijalanjälkeni esimerkiksi lahjoituksina Luonnonperintösäätiölle, CO2Estolle, Hiilipörssille tai muille päästöjä kompensoiville toimijoille. Alkuvuodesta 2019 alkaen myös Finnair tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tukea suoraan hiilidioksidikuormaa vähentäviä toimia (biopolttoaineen käyttöä ja hiilinieluhankkeita).

Toki tällaista asiakkaan maksamaa päästökompensaatiota voidaan arvostella hyvän omantunnon ostamisena (tosin ainakaan omalla kohdallani omatunto ei puhdistu edes tällä) ja nykyajan anekauppana, josta ei ole ratkaisevan suurta hyötyä, ellei yksilö samalla muuta toimintaansa mitenkään. Sanon kuitenkin jälleen, että parempi tämäkin kuin ei mitään.

On silti epärealistista ajatella, että tarpeeksi suuri ihmismäärä tekisi tarpeeksi nopeasti tarpeeksi suuria muutoksia omassa elämässään siten, että ilmastonmuutosta olisi mahdollista hillitä riittävän nopeasti pelkästään yksilöiden valinnoilla. Siksi ei pitäisi syyllistää pelkästään kuluttajia. Siksi tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia, poliittisia päätöksiä ja teknologista kehitystä, esimerkiksi sähkölentokoneita.

Käydäänkö vuonna 2019 ilmastovaalit ja kuinka jokainen voi vaikuttaa omassa elämässään muutenkin kuin välttämällä saastuttavia virtuaalivaluuttoja?

Vuoden 2019 vaalit ovatkin - tai niiden ainakin pitäisi olla - merkittävät ilmastovaalit, joissa useat puolueet toivottavasti haluavat nostaa ilmastonmuutoksen esille. Tarvitaan myös lentoveroa ja muita ympäristöystävällisiä valintoja edistäviä veroratkaisuja, esimerkiksi tax free -tuotteiden edestakaisen kuljettelun lopettamista. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen veronmaksaja, kun verorahoja käytetään viisaasti haitallisten asioiden vähentämiseen, koulutukseen, terveyden edistämiseen, retkeilyreittien ylläpitoon ja ympäristönsuojeluun.

Uudet kasvihuonekaasupäästöjä tuottavat turhuudet tulisi saada estettyä. Esimerkiksi virtuualivaluuttaa luodaan tietokoneiden tekemillä monimutkaisilla laskutoimituksilla, joiden ratkaiseminen vaatii suuret määrät sähköä. Suomen Kuvalehden haastattelemien tutkijoiden mukaan neljä suurinta kryptovaluuttaa eli digitaalista virtuaalivaluuttaa tuottivat kahden viime vuoden aikana 3–15 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Esimerkiksi bitcoin käy ympäristölle kolme kertaa kalliimmaksi kuin kullan kaivaminen.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että pelkästään Suomessa myytiin vuonna 2017 kerosiinia ulkomaan liikenteeseen kaikille lentoyhtiöille yhteensä 0,66 miljoonaa tonnia, jonka käytön hiilidioksidipäästöt ovat noin 2,1 miljoonaa tonnia. Globaalisti lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen on arvioitu olevan 600-700 miljoonaa tonnia vuodessa. Vaikka nuo päästöt globaalissa tarkastelussa näyttävätkin pieniltä (hieman yli kaksi prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja noin neljä prosenttia ihmiskunnan globaalista kasvihuonevaikutuksesta), yksilön hiilijalanjäljessä lennoilla on niin suuri osuus, että sitä on vaikea muilla toimilla kompensoida.

Oman hiilijalanjälkensä hiilidioksidiekvivalenttikiloina voi todeta SitranElämäntapatestillä, jos uskaltaa. Itse sain testistä todella yllättävän tuloksen. Testin mukaan hiilijalanjälkeni olisi vain 3 800 hiilidioksidiekvilanttikiloa, vaikka merkitsin testiin myös yhden lentämällä tehdyn loman vuodessa. Keskimääräinen testin tehneiden hiilijalanjälki on 7 300 hiilidioksidiekvivalenttikiloa. Testi antaa myös henkilökohtaisia vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Ajatelkaa kirjoituksen alussa kuvittelemaani lentokoneen kapteenia, joka lähti lennolle tietämättä, riittääkö polttoaine koko matkaan. Kannattaa ajoissa miettiä ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja, ettei käy huonosti. Ehkä olette kuulleet vitsin kaverista, joka putosi kymmenen kerrosta korkean talon katolta ja kilautti ilmalennon aikana kännykällä vaimolleen: "Putosin katolta, mutta ei käynyt kuinkaan. Kohta olen jo maan pinnalla. Kaikki meni ihan hyv..."

Lue myös nämä

Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Globaalisti viidesosassa kouluja ei ole minkäänlaista käymälää ja 900 miljoonalla koululaisella ei ole mahdollisuuksia käsienpesuun. Vessojen puute on ongelma erityisesti tytöille kuukautisten aikaan. Tiukasti määriteltynä jopa 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC, jossa ei ole riskiä mikrobien leviämisestä. Lähes 0,9 miljardia ihmistä tekee yhä tarpeensa ulos ilman minkäänlaista käymälärakennusta. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin.

Kun luonto kutsuu, tarvitaan kunnollinen käymälä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Maanantaina 19. marraskuuta vietetään YK:n vessapäivää. YK:n asettamissa kehitystavoitteissa eli Agenda 2030–tavoitteissa, jotka pitäisi saavuttaa maapallolla vuoteen 2030 mennessä, tavoite numero kuusi on veden saannin ja kestävän käytön varmistaminen kaikille. Yksi tämän kohdan osatavoitteista on taata riittävä ja yhtäläinen sanitaatio ja hygienia kaikille ja lopettaa avokäymälät kiinnittäen erityistä huomiota naisten ja tyttöjen sekä huono-osaisten tarpeisiin.

Sanitaatio tarkoittaa WC:n tai muun käymälän terveellisten olosuhteiden ylläpitoa ja keinoja, joilla ihmisten ulosteet ja virtsa hävitetään turvallisesti siten, että taudit eivät pääse leviämään eikä terveys vaarannu. Sanitaatioon kuuluvat vesihuolto (puhtaan veden saanti ja viemäröinti), käsienpesu sekä käymälän ympäristön ja materiaalien muuttaminen terveellisiksi niin, että vähennetään esimerkiksi mikrobeja ja niiden kasvumahdollisuuksia.

Sanitaation viisi kehitystasoa

Ulkovessa Tunisiassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Huonoimmassa tapauksessa ihmiset ulostavat ilman suojaa pelloille, metsiin, rannoille, vesistöihin tai kuivajätteen joukkoon. Usein varsinkin tytöt ja naiset odottavat pimeyden suojaa päästäkseen tarpeilleen, mutta uhkana ovat ryöstöt ja raiskaukset. Tämänvuotisissa YK:n tilastoissa (tilanne vuodelta 2015) tällä tasolla on yhä 12 prosenttia maailman väestöstä.

Seuraavalla kehitystasolla ulostetaan vesistön päällä olevassa käymälärakennuksessa tai maakäymälässä, jonka alla olevaa maahan kaivettua kuoppaa ei tyhjennetä. Toisinaan käymälän istuimen alla voi olla pussi tai muu keräysastia, joka tyhjennetään vasta useiden käyttökertojen jälkeen. Tälle tasolle yltää 12 prosenttia väestöstä.

Kolmannella portaalla on jo saatavissa kehittyneempiä käymäläjärjestelmiä, jotka ovat kahden tai useamman kotitalouden yhteiskäytössä. Näin tarpeensa saa tehtyä 8 prosenttia maapallon ihmisistä.

Neljännellä eli peruspalveluiden tasolla kehittyneempi käymälä on kotitalouden omassa käytössä. Hygienia ei kuitenkaan vielä ole turvallisella tasolla. Maailman väkiluvusta 29 prosenttia eli noin kaksi miljardia ihmistä on tällä tasolla.

Korkeimmalla eli viidennellä kehitystasolla talouden omassa käytössä olevan kehittyneen käymälän jätteet käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Väestöstä 39 prosenttia on WHO:n ja Unicefin mukaan saavuttanut tämän tason. Tämä tarkoittaa lähes kolmea miljardia ihmistä, joista 60 prosenttia asuu kaupungeissa ja 40 prosenttia maaseudulla.

Peruspalveluiden saatavuus on kasvanut, mutta 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu yhä turvallinen vessa

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa kotitalouden oman WC:n (tai muun käymälän) jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Oheinen WTD:n kuva antaa tosin aiheesta turhankin pessimistisen mielikuvan. Ilman kotitalouden omaa käymälää elää todellisuudessa 2,3 miljardia ihmistä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Ihmispopulaatiosta 2,3 miljardia on edelleen kolmella alimmalla tasolla eli vailla peruspalveluja. Heistä 70 prosenttia elää maaseudulla. Avokäymälöitä käyttää edelleen noin 892 miljoonaa ihmistä, joista 90 prosenttia asuu maalla. Avokäymälöiden käyttäjistä selvä enemmistö elää kahdella alueella: 558 miljoonaa Keski- ja Etelä-Aasiassa, 220 miljoonaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yli puolet avokäymälöiden käyttäjistä on intialaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että 40 prosenttia intialaisista käyttää avokäymälää.

Solo Sokos Hotel Tornin ravintolan WC Helsingissä. Kuva: Jari Kolehmainen.

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Voidaan siis sanoa, että 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin. Myös Intiassa avokäymälät korvataan yhä useammin kiinteillä rakennuksilla, esimerkiksi kompostoivilla ulkokäymälöillä, joista saadaan ravinteita pelloille.

Vesipula vaikeuttaa myös sanitaation toteuttamista

Ulkohuussi eli käymälä Pyhä-Nattasella. Voisiko huussista olla tämän upeampaa näköalaa? Kuva: Jari Kolehmainen.

Yli kaksi miljardia ihmistä asuu valtioissa, joissa esiintyy merkittävää vesipulaa. Vesipula näkyy jokaisessa maanosassa, haittaa kestävyyttä ja rajoittaa sekä sosiaalista että taloudellista kehitystä. Vakavimmin vesipula näkyy Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa. Vesipula todennäköisesti lisääntyy, kun väestö sekä veden kysyntä kasvavat ja ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat.

Maatalous on ylivoimaisesti suurin vedenkäyttäjä. Se vie globaalisti lähes 70 prosenttia kaikesta käyttövedestä. Joissakin kuivissa maissa maatalouden osuus on jopa 90 prosenttia. Mikäli maatalous pystyisi vähentämään vedenkulutustaan edes vähän, tämä toisi merkittävää helpotusta muille vedenkäyttäjille. Myös jätevesien kierrätys, sadeveden tehokkaampi hyödyntäminen ja suolanpoisto merivedestä käänteisosmoosin avulla voisivat helpottaa vesipulaa. Ravinnontuotanto tulisi keskittää sellaisiin valtioihin ja sellaisille alueille, joissa vedestä ei ole pulaa.

Tällä viikolla on Black Week, Euroopan jätteiden vähentämisen viikko, maailman vessapäivä, kansainvälinen miestenpäivä, kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä, maailman televisiopäivä, turkiton perjantai, Black Friday, Älä osta mitään -päivä ja kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamispäivä. Saavatko näistä mediassa näkyvyyttä mitkään muut kuin Black Friday ja Black Week?

Yhdysvalloissa kiitospäivän (Thanksgiving Day, marraskuun neljäs torstai) jälkeinen perjantai, josta käytetään myös nimeä Black Friday eli musta perjantai, on kauppojen kiireisimmän joulusesongin alku. Yhdysvalloissa tämä on kaupoille vuoden suurin yksittäinen myyntipäivä ja usein suurten alennusmyyntikampanjoiden päivä. Itse nimi Black Friday viittaa yhden legendan mukaan päivään, jolloin kauppojen vuoden kirjanpidossa päästään tappiota osoittavasta punaisesta väristä voittoa osoittavaan mustaan väriin. Kauppojen väitetään tekevän tappiota suurimman osan vuotta ja nappaavan voittonsa hyvän joulumyynnin ansiosta. Nyt Black Friday on Suomessakin laajentunut koko viikon mittaiseksi Black Week -ostoshysteriaksi.

Älä osta mitään -päivän eli ÄOM-päivän ajankohta (vuosittain marraskuun viimeinen perjantai) on osuvasti valittu samaksi päiväksi Black Fridayn kanssa. Kansainvälistä Älä osta mitään -kampanjaa järjestävä Adbusters Media Foundation on kansalaistoiminnan verkosto, johon kuuluu taiteilijoita, aktivisteja, toimittajia, opiskelijoita, kouluttajia ja yrittäjiä. Viime vuosina Adbusters on pyrkinyt muuttamaan Älä osta mitään -päivän koko joulua koskevaksi Älä osta mitään -jouluksi (Buy Nothing Christmas). Miksi kulutuskritiikin pitäisi koskea vain yhtä päivää, kun sille on tarvetta koko joulukauden ajan? Suomessa Älä osta mitään -päivää organisoi Luonto-Liitto.

Älä osta mitään -päivän nettisivu haastaa kuluttajat näin: "Jokaisella ostamallamme esineellä, elintarvikkeella ja tuotteella on tausta: joku on valmistanut tuotteen, ehkä viljellyt raaka-aineet, tuote on päätynyt kauppaan pitkän tien kautta ja todennäköisesti jatkaa elämäänsä kaatopaikalla tai kierrätyksessä vielä senkin jälkeen, kun me olemme luopuneet sen käytöstä. - - Mainokset luovat meille keinotekoisia tarpeita ja saavat meidät uskomaan, että jotain puuttuu. - - Jokainen meistä voi henkilökohtaisesti miettiä, kannattaisiko omaa Älä osta mitään -päivää viettää vaikkapa joka viikko tai kuukausi?"

Tupakoiva joulupukki ja muut vanhat tupakkamainokset herättelevät pohtimaan sitä, markkinoidaanko meille yhtä valheellisin keinoin vaikkapa hiilihydraattipitoista ruokaa, uusia älypuhelinmalleja tai "ympäristöystävällisiä" autoja.

Ihmiskunta kulutti vuonna 2018 seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla koko vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo 11. huhtikuuta.

Vielä 1960-1970 -luvuilla oli helppoa olla huomaamattaankin ekologinen, kun maito oli taskulämmintä, eikä nopeasti kuluvaa teknologiaa ollut kaikkialla ympärillä. Tosin silloin käytettiin surutta ympäristömyrkky DDT:tä ja vesistöt olivat monin paikoin nykyistä likaisempia. Monissa ympäristöasioissa kehitys on siis kulkenut parempaankin suuntaan.

Ekologisen elämän ei tarvitse olla paluuta vanhaan ja kaikesta kivasta luopumista. Olisi varmaankin mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi puutteessa elämisen (eikä 1970-luvullakaan mitään pula-aikaa eletty!) ja kulutushysterian väliltä. Onkin outoa, että nykyään meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa!

Kulutusyhteiskunnasta voi lukea enemmänkin. Vaikuttavaa katseltavaa ovat esimerkiksi kuvat ihmisistä makaamassa viikon jätteidensä keskellä. Kuinkahan suuri osa tuostakin jätemäärästä on tarpeetonta? Näyttää siltä, että haluamme vain saada kaikkea sitä samaa, mitä on muillakin.

Kulutuskritiikillä tulisikin olla tärkeä osa myös koulujen kasvatustyössä. Uusimman Opettaja-lehden artikkelissa opetuksen ja kestävän kehityksen asiantuntijat tiivistävät asian hyvin: "Ekokriisi edellyttää kansallista projektia, joka on mittaluokaltaan samanlainen kuin kansallisvaltion synty ja sotien jälkeinen jälleenrakennus. - - Kestävä kehitys on kirjoitettu perusopetuksen opetussuunnitelmiin. Perusopetuksen yksi tavoite on ekososiaalinen sivistys. Seppo Salorannan mielestä opettajan kaltaisen virkamiehen on otettava opsin arvot käyttöön riippumatta siitä, mitä omat arvot ovat. - - Cantellin mielestä enää ei riitä, että ihmiset vaihtavat kulutushyödykkeitä vähemmän saastuttaviin. Sähköautot eivät pelasta maailmaa. Tarvitsemme vahvaa kulutuskriittisyyttä. Jokaisen pitäisi pohtia, mistä tyytyväisyys ja onnellisuus syntyvät. Meidän tulisi yhä enemmän miettiä elämän eettistä ja filosofista puolta."

Älä osta mitään -päivän lisäksi tämän viikon perjantaina on turkiton perjantai. Sen kunniaksi kannattaa miettiä eläineetikko Elisa Aaltolan ajatuksia.

Keskiviikkona vietettävänä maailman televisiopäivänä puolestaan on mielenkiintoista muistaa tämä asia, joka on yhteydessä myös yleiseen kulutuksen lisääntymiseen: "Avun Katseluviikko 16.5.-22.5.1971 -osuudesta selviää, että televisio-ohjelmia lähetettiin kahdella kanavalla, pääosin mustavalkoisena ja vain reilut kuusi tuntia vuorokaudessa. Uutiset ja Urheiluruutu tulivat varmuuden vuoksi samanaikaisesti kummaltakin kanavalta, ettei kukaan katsellut niiden aikaan mitään muuta. MTV sai muutaman tunnin päivässä lähetysaikaa Ylen kanavilta. Lauantai-iltana kakkoskanavalla nähtiin vain kaksi ohjelmaa, nimittäin kotimainen elokuva ja uutiset."

Ajatuksia Älä osta mitään -päiväksi

"Liite on pullollaan lähinnä Pelle Pelottoman keksinnöiltä kuulostavia turhakkeita. On popcorn- ja hot dog -konetta, pizzauunia, herätysvaloa, hierovaa tyynyä ja jäähilejuomamukia. Kaikkea sellaista maapalloa kiihtyvällä vauhdilla tuhoavaa roinaa, joka muutaman vuoden kuluttua siirtyy jäteasemalle prässättäväksi. -- Mutta jos tervekätisenä ihmisenä joskus toivon joulupukilta grillinputsausrobottia, minulla on todennäköisesti aivan liikaa kaikkea — paitsi suhteellisuudentajua."Lähde: Katariina Hakaniemi, Kouvolan Sanomien kolumni

"Ostoksillekin menimme kävellen, emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päähän lähikauppaan. Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla, emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet." Lähde: Markku Leiwo, Ilkan kolumni

"Nyt keskiluokka määrittelee itseään kokonaisen elektroniikka- ja laitevuoren avulla. -- Katsotaanpa ensin olohuoneeseen. Sieltä löytyy luonnollisesti vähintään 42-tuumainen litteä televisio, mieluiten Sony tai Samsung. Sen alla on pelikonsoli, johon on liitetty sekä karaokemikit että liiketunnistin. Kaiuttimet ovat kotimaiset Genelecit tai Amphionit, äänenlaatuun vähemmän vakavasti suhtautuneilla ne ovat Boset. -- Keittiöt ovat aiempaa suurempia yksinkertaisesti siksi, että kaikki laitteet tarvitsevat omat tasonsa. Mehupuristin, SodaStream, Juran pavut jauhava espressokone ja jotain Kitchen Aidin erikoiskoneita. Vieressä induktioliesi ja Smegin jääkaappi, jossa on jääpalakone. -- Ajotiellä on navigaattorilla, kaistavahdilla, peruutuskameralla, langattomalla bluetooth-yhteydellä, sadesensoreilla ja vireystilavahdilla varustettu saksalainen auto. Ruohon leikkaa kesällä ruohonleikkuurobotti ja talvella lumi poistetaan mönkijällä." Lähde: Pekka Pekkala, Helsingin Sanomien kolumni

"Luokkahuoneen ilman edullisin lämpömäärä on 16-18 C. -- Tässä lämpötilassa kykenee tavallisiin vaatteisiin puettu, koulutyössä oleva terve oppilas vaikeudetta ylläpitämään ruumiinsa lämpötilan normaalisena +37 C. -- Mutta toiselta puolen, kuten edellä jo huomautettiin, luokkahuoneen ilma ei saisi nousta paljon normaalimäärää korkeammallekaan (ei yli 20 C). -- Kouluhallituksen kiertokirjeessä heinäkuun 23 p:ltä 1913 määrätään, että kouluhuoneita ei saa lämmittää yli 18 lämpöasteen Celciusta." Lähde: Kouluhygienia-kirja vuodelta 1945

"Pesukone ja jääkaappi ja nauhuri ovat tietysti asioita, jotka ovat vain pienen kansanosan ulottuvilla, niiden hyvinvoivien." Lähde: Apu-lehti 19/1971 (14.5.1971)

"Alison muovimaassa: Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä." Lähde: Jarin blogi

"Vanhanaikainen tikkataulu on hyvä vielä 10 vuoden jälkeen ja uusi tikkataulu sitä huonokuntoisempi jo 10 päivän käytön jälkeen." Lähde: Jarin blogi

Lue myös nämä

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Suomalaisten ekovelkapäivä huhtikuun alkupuolella: Ekologisesti kestävään elämään tarvittaisiin Suomen kulutustasolla 3,6 maapalloa

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Valitsisinko Googlen, mustan Googlen vai kupillisen teetä ja sympatiaa?

Santa Lucian eli Pyhän Lucian muumioitu ruumis on nähtävissä Pyhän Jeremiaan ja Pyhän Lucian kirkossa Venetsiassa. Tarkkaan ottaen vain käpristyneet jalat näkyvät ja muu osa vartaloa on peitetty. Kirkossa kannattaa kiinnittää huomiota myös maalaukseen, jossa Pyhä Lucia ojentaa silmämunansa tarjottimella häneen ihastuneelle pakananuorukaiselle. Kuva: Jari Kolehmainen.

Pyhän Lucian silmämunat tarjottimella

Pyhä Lucia (ital. Santa Lucia, lat. Sancta Lucia, suomal. nimivastine Seija) syntyi noin vuonna 283 sisilialaisessa Syracusan kaupungissa ja surmattiin uskonvainoissa samassa paikassa noin vuonna 304 vain hieman yli 20 vuoden ikäisenä. Katolinen kirkko julisti Lucian pyhimykseksi 1300-luvulla, sillä häntä pidettiin uskonsa vuoksi kuolleena marttyyrina.

Legendan mukaan pakananuorukainen oli ihastunut Lucian kauniisiin silmiin ja ahdisteli Luciaa. Tähän kyllästyttyään Lucia kaivoi silmät irti päästään ja lähetti ne tarjottimella nuorukaiselle. Neitsyt Maria kuitenkin lahjoitti sokeutuneelle Lucialle uudet ja entistäkin kauniimmat silmät. Monissa kirkollisissa Lucia-maalauksissa hänet onkin kuvattu ojentamassa tarjottimella silmämuniaan, näin myös Pyhälle Jeremiaalle ja Pyhälle Lucialle omistetussa venetsialaisessa Parrocchia Santi Geremia E Lucia -kirkossa.

Historiallisesti ei kuitenkaan ole olemassa mitään todisteita Lucian sokeudesta. Tämän Italiassa ja Espanjassa 1300-luvulla syntyneen legendan ansiosta Luciasta silti tuli keskiajan lopulla silmälääkäreiden, likinäköisten ja sokeiden suojeluspyhimys. Osaltaan asiaan lienee vaikuttanut myös Lucia-nimi (suom. Valotar), jolla on yhteys latinan valoa tarkoittavaan lux-sanaan.

Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda

Luciaa pidetään valontuojana. Kuva: Pixabay.

Luciaa voidaan pitää valon tuojana myös siksi, että aiemmin talvipäivänseisausta vietettiin virheellisesti Lucian päivän aikoihin. Lucian päivä siis käänsi pimeyden valoksi, kun päivä alkoi vähitellen pidentyä. Sanottiin, että "På Lucia har dagen förlängts med ett tupptjät", "Luciana päivä on kukon askeleen pitempi". Toisen sananparren mukaan "Vitus et Lucia dant duo solstitia" eli "Vitus (15. kesäkuuta) ja Lucia (13. joulukuuta), ne tekevät auringonseisauksen". Suomessa oli käytössä myös sanonta "Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda".

Ajanlaskun virheet korjattiin gregoriaanisessa kalenterissa, joka otettiin käyttöön Keski-Euroopassa vuonna 1582 ja Ruotsi-Suomessa vuonna 1752. Korjauksen jälkeen talvipäivänseisaus siirtyi kalenterissa oikealle paikalleen 21.-22. joulukuuta (tänä vuonna 22. joulukuuta kello 0.23 Suomen aikaa, vuonna 2019 joulukuun 22. päivä kello 6.19 ha vuonna 2020 joulukuun 21.päivänä kello 12.02) ja kesäpäivänseisaus noin 21. kesäkuuta, mutta Lucian päivän ajankohdaksi jäi vanhan kalenterin mukaisesti 13. joulukuuta. Nykyään voidaankin sanoa, että "Tapanina päivä on kukon askeleen pitempi".

Silmien lisäksi Lucian on uskottu auttavan myös kaulan alueen sairauksissa ja verenvuotojen suojelemisessa, koska varhaisissa keskiaikaisissa kuvissa Lucia esitettiin verta vuotavana miekan iskeydyttyä hänen kaulaansa. Vanhan similia similibus curantur -periaatteen mukaisesti pyhimysten nimittäin uskottiin vaikuttavan samankaltaisiin asioihin, jotka liittyivät heidän omaan elämäänsä.

Lutun taikoja, lusiaiset ja tynnyrivannetanssia

Lucian päivää eli Luttua edeltävänä iltana on joskus tehty taikoja samaan tapaan kuin juhannuksena. Jaakkimassa 80 vuotta sitten annetun ohjeen mukaan tulevan sulhasen näkemiseksi kengät piti asetella sängyn viereen T:n muotoon ja hokea ennen nukkumaan menoa seuraava loitsu: "Lucia lempeä, tulevia tietävä, nähdä suo sulhoni tuo, joka mun kerran vihille vie, jolle mä kerran pienoista kannan."

Ruotsi-Suomessa alettiin 1700-luvun loppupuolella juhlia kouluissa lusiaisia eli eräänlaisia tanssiaisia Lucian päivänä, joka oli viimeinen koulupäivä ennen joululoman alkamista. Juhlan kunniaksi esitettiin esimerkiksi tynnyrivannetanssia. Valoa tuova Lucia-neito lähti kierrokselle valkoisiin puettuna, kynttiläkruunu kutreillaan. Valkoinen väri symboloi viattomuutta. Kynttilöiden liekki kertoo valon tuomisen lisäksi siitä, ettei Lucia palanut roviolla, vaikka hänet uskonvainoissa yritettiin polttaa, vaan vasta kaulaan isketty miekka tappoi hänet. Verivanaa kuvastava punainen silkkivyö symboloi tätä hänen marttyyrikuolemaansa.

Lucia-pullien sahrami silmäkatarrin hoitajasta ja paholaisen karkottajasta kolesterolilääkkeeksi

Mausteena käytettävää sahramia saadaan maustesahrami-nimisestä krookuksesta. Kuva: Pixabay.

Perinteisen tavan mukaan Lucia tarjoilee sahramilla keltaiseksi värjätystä taikinasta leivottuja usein ässänmuotoisia pullia. Sahramimaustetta saadaan maustesahrami-nimisen krookuslajin (Crocus sativus L.) kukasta. Sahrami-sana on peräisin arabian keltaista tarkoittavasta sanasta zafaran (za'faran).

Sahramia sanotaan maailman kalleimmaksi ja sen takia myös väärennetyimmäksi mausteeksi. Aidon sahramin kilohinta voi olla jopa useita tuhansia euroja, sillä yhteen kiloon sahramia tarvitaan peräti 200 000 - 600 000 käsin kerättyä kukan luottia. Keskiajalla ja renessanssiajalla yhdellä paunalla sahramia pystyi ostamaan kokonaisen hevosen.

Yhdessä maustesahramin kukassa on vain yksi naaraspuolinen osa eli emi ja siinä kolme luottia. Siten kiloon maustetta vaaditaan jopa 200 000 kukkaa. Jo kaksi luottia kuitenkin riittää värjäämään kolme litraa vettä, koska maultaan aromaattisen kitkerä krosiini on hyvin voimakkaan keltaista.

Sahramin yhteyttä Lucian päivän viettoon ei varmuudella tiedetä. Yksi mahdollinen selitys on se, että sahramia käytettiin vanhalla ja keskiajalla silmäkatarrin eli vuotavien silmien hoitoon. Näin yhteys voisi liittyä siihen, että Lucia oli silmälääkäreiden, likinäköisten ja sokeiden suojeluspyhimys.

Sahramilla värjättyjä lussekatter-pullia. Kuva: Pixabay.

k
Toisen selityksen mukaan sahramin käyttö liittyy itse Lucia-pullien eikä Lucia-pyhimyksen historiaan. Ruotsissa Lucia-pullia sanotaan nimellä lussekatter, jossa lusse ei viittaa Luciaan vaan Luciferiin. Lucifer eli sananmukaisesti valonkantaja tai valontuoja (lat. lux = valo, ferre = kantaja, tuoja) tarkoittaa kristillisessä perinteessä langennutta enkeliä, joka on yksi paholaisen muodoista.

Lucia-pullien historia juontuu 1600-luvun Saksaan, jossa kissan näköiseksi naamioitunut paholainen kuritti lapsia ja lapsen näköinen Jeesus jakoi pullia. Koska pimeydessä viihtyvä paholainen karttoi keltaista väriä, pullat alettiin paholaisen pelottelemiseksi värjätä keltaisiksi.

Nykytietämyksen mukaan sahramin sisältämät kroketiini ja lykopeeni saattavat alentaa kolesterolia ja suojata sydäntaudeilta. Liian suurina annoksina kroketiini kuitenkin on myrkyllistä kuten kanelin sisältämä kumariinikin. Runsaat sahramimäärät voivat aiheuttaa päänsärkyä, verenpaineen kohoamista ja monia muitakin terveyshaittoja. Raskaana oleville tai imettäville sahramin käyttöä ei suositella lainkaan. Hyvä ja paha siis kietoutuvat yhteen sekä sahramissa että Lucian päivän perinteissä.

Lähteitä ja lisätietoja

Arno Forsius: Kuvauksia lääketieteen historiasta, Pyhä Lucia

Meillä kotona: Sahrami – Espanjan punaista kultaa

Putkilahti: Lucia-perinteestä

Anna: Lucia ja muita joulun suosikkihahmoja

Ritva Rundgren: Lucia-perinne Pohjois-Pohjanmaalla

Kanelipuun sisäkuoresta valmistettu kaneli sisältää myrkyllistä kumariinia. Jo muutama piparkakku voi ylittää pienen lapsen turvarajan. Kuva: Pixabay.

Maksalle myrkyllinen kumariini eli tonkakamferi on vihreiden kasvien tuottama luonnollinen aromaattinen yhdiste. Sen pääasiallinen lähde ravinnossamme on kaneli, tarkemmin sanottuna kanelipuun sisäkuoresta saatu kassiakaneli eli kiinankaneli, jota valtaosa Suomessa ja muualla Euroopassa myydystä kanelista on.

Sen sijaan kalliimpi ceyloninkaneli eli aitokaneli ei sisällä juuri lainkaan kumariinia (alle kahdessadasosa kassiakanelin pitoisuudesta). Turvallisempaa ceyloninkanelia voi ostaa ainakin joistakin eko-, luontaistuote- ja verkkokaupoista tai piparkakut voi tehdä myös ilman kanelia. Makuasioista ei tässäkään sovi kiistellä, sillä toisten mielestä ceyloninkaneli on maultaan kassiakanelia miedompi, toisten mielestä voimakkaampi.

Kumariinin turvallisen vuorokausisaannin rajaksi sanotaan pitkällä aikavälillä 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden. Esimerkiksi 50-kiloisella ihmisellä tämä tarkoittaa noin yhtä teelusikallista kanelia. Noin 15-kiloisella lapsella kumariiniraja voi ylittyä 0,5-2 korvapuustilla, 2-10 joulupiparilla tai 0,5-1 annoksella riisipuuroa, johon on lisätty kanelia. Turvallisuuden kannalta ei kuitenkaan ole huolestuttavaa, vaikka kumariinin saanti olisi väliaikaisesti 1-2 viikon ajan 0,3 mg ruumiin painokiloa kohden eli aikuisella noin kolme teelusikallista vuorokaudessa.

Kumariinia on myös esimerkiksi kamomillassa, tonkapavussa, laventelissa, sikurissa, liperissä eli lipstikassa, veikselinkirsikassa (leivonnaisissa mahlebi-nimisenä mausteena Kaakkois-Euroopassa), mustikassa ja vihreässä teessä, joskin useimmissa näissä vain vähäisinä pitoisuuksina. Sitä tulee myös fenyylialaniinista (aminohappo). Tämä ei ole kuitenkaan syynä siihen, että esimerkiksi monissa keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetuissa tuotteissa on varoitus "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Aspartaamista puolet on fenyylialaniinia. Varoitus on tärkeä PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastaville ihmisille, joiden elimistö ei pysty käsittelemään fenyylialaniinia. Terveelle ihmiselle vaaraton fenyylialaniini onkin PKU-tautisille myrkyllinen.

Kumariinimääriä laskettaessa kannattaa huomata se, että kumariinia saadaan myös kosmetiikasta (hajuvedet, aftershavet, kylpytuotteet, puhdistusaineet, kosteusvoiteet, ihonhoito, aurinkovoiteet), jos ainesosaluettelossa on mainittu esimerkiksi Coumarin tai 2H-1-Benzopyran-2-one. Se ei yleensä ole kosmetiikkaan sellaisenaan lisätty ainesosa, vaan se kuuluu tuotteen sisältämään eteeriseen öljyyn tai aromi- ja hajustesekoitukseen, joka saa aikaan makean, vaniljaisen, pähkinäisen tai karvasmanteliin vivahtavan tuoksun. Esimerkiksi 60-kiloinen aikuinen saattaa saada kosmetiikasta vuorokaudessa jopa yli 2 mg kumariinia ihon kautta.

Kumariini luetaan allergisoiviin, ihoa ärsyttäviin hajustekemikaaleihin. Luonnossa kumariini antaa vastaleikatulle nurmikolle tyypillisen tuoksun.

Jouluajan mausteista myös esimerkiksi sahramilla voi olla haitallisia terveysvaikutuksia. Periaatteessa joulusuklaankin syömiseen voi kuolla. Kaakaopapujen sisältämä teobromiini on nimittäin suurina määrinä myrkyllinen. Tappava annos on noin 85 suklaalevyä lyhyen ajan sisällä nautittuna, mutta todellinen määrä tietenkin vaihtelee suklaatyypin ja henkilön mukaan. Tarpeeksi suurina annoksina lähes mikä tahansa aine onkin myrkyllinen.

Lue myös nämä

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Jouluna juodaan lökäriä, syödään molvaa, kuunnellaan Sylvian joululaulua ja odotellaan sydänkuuta

Viiden aistin joulu: Lökäri, bahuvriihiyhdyssanat, hajusintit, tärpätiltä tuoksuvat kuuset...

Kultaa, suitsuketta ja mirhamia

Yllättäviä ja hauskoja faktoja joulusta

Jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa vuosina 1959-2017. Vuosilta 1959-2007 tiedot ovat Utin lentoasemalta. Vuosien 2009-2017 tiedot ovat lentokentän toiselta puolelta Utin Lentoportintieltä. Vuonna 2008 sekä lentoaseman että Lentoportintien mittauspisteessä havainnoitiin lumensyvyyttä, joten olen merkinnyt diagrammiin näiden keskiarvon 12 cm (lentoasema 11 cm, Lentoportintie 13 cm). Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu.

Diagrammissa on esitetty jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa 1950-luvun lopulta nykypäivään asti. Suurin lumensyvyys on vuodelta 1965, jolloin lunta oli jouluaattona 71 senttimetriä. Lumeton jouluaatto koettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972. Sen jälkeen lumeton joulu on toistunut vuosina 1992, 2007, 2013 ja 2015. Jouluaaton lumensyvyyden keskiarvo on ollut koko tarkastelujaksolla 23 senttimetriä ja 2000-luvulla 18 senttimetriä. Utin mittaushistorian joulukuun suurin lumensyvyys on 74 senttimetriä ja kaikkien kuukausien suurin lumensyvyys 120 senttimetriä.

Piirtämästäni diagrammista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1959-2017). Mukana on vain Utin mittauspisteen digitoitu mittaushistoria, joka on saatavilla Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelusta. Tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin lentoaseman mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä edes ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä.

Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain paikallinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Tulevaisuudessa Suomen ilmaston lämpeneminen tuo yhä useampia vähälumisia talvia. Erityisesti valkeat joulut ovat uhattuina, sillä lumipeite saadaan entistä myöhemmin. Pohjoisimmassa Suomessa muutosta ei välttämättä huomaa vuosikymmeniin, sillä ilmastonmuutos lisää sademääriä. Yhä suurempi osa sateesta tulee vetenä, mutta myös lunta voi sataa entistä enemmän. Niinpä runsaslumisia talvia voi tulla vielä 2020- ja 2030-luvuillakin. Monien ilmastomallien mukaan keskimääräistä runsaslumisempia talvia tulee silloin tällöin ainakin tämän vuosisadan loppuun asti.

Lue myös nämä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-marraskuussa 2018 verrattuna 1900-luvun keskiarvoon. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurimmalla osalla maa- ja merialueista. Paikoitellen oli jopa ennätyslämmintä. Keskimääräistä kylmempää oli lähinnä vain osissa Pohjois-Kanadaa ja Pohjois-Atlantilla Grönlannin etelärannikolla. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for November 2018, published online December 2018, retrieved on December 19, 2018.

Tammikuu: Suomessa paikoin jopa viisi astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää

Globaalisti tammikuu oli NOAA:n mukaan mittaushistorian viidenneksi lämpimin. Neljä viimeisintä tammikuuta (2015-2018) sijoittuvat kaikki vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian viiden lämpimimmän tammikuun joukkoon.

Lähes koko Suomessa tammikuu oli ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Kainuussa ja Koillismaalla kuukausi oli 3–5 astetta keskimääräistä lauhempi. Vain Enontekiöllä ja Utsjoella kuukauden keskilämpötilat jäivät keskimääräistä kylmemmiksi. Eniten lunta (98 cm) oli tammikuun viimeisenä päivänä Enontekiön Kaaresuvannossa.

Helmikuu: Globaali merijään laajuus satelliittimittaushistorian pienin


Globaali merijään laajuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittaushistorian aikana. Pohjoisnavan ympärillä oli helmikuun loppupuolella säteeltään 1 100 kilometrin alue, jossa yksittäisen vuorokauden lämpötilat olivat noin 20 astetta ajankohdan keskimääräisen lämpötilan (vuosien 1958-2002 keskiarvo) yläpuolella, korkeampia kuin helmikuussa koskaan aiemmin vuodesta 1958 alkavassa havaintosarjassa.

Arktisella alueella talvi eli jakso joulukuun 2017 alusta helmikuun 2018 loppuun oli mittaushistorian lämpimin. Lähimpänä pohjoisnapaa sijaitsevalla maa-asemalla Grönlannin kärjessä mitattiin helmikuussa 60 tunnin ajan yli nolla-asteen lämpötiloja. Aiemmin mittaushistoriassa lämpötila oli kohonnut siellä helmikuussa plussan puolelle vain kaksi kertaa aiemmin ja silloinkin ainoastaan lyhyeksi aikaa.

Helmikuun loppupuolella Suomeen levisi poikkeuksellisen kylmä ilmamassa, mutta lumipeitteen paksuus oli monin paikoin edelleen pitkäaikaisia keskiarvoja pienempi.

Talvi 2017-2018 oli Kouvolassa selvästi tavanomaista leudompi, vaikka helmikuu olikin polaaripyörteen hajoamisen vaikutuksesta kylmä. Talvi oli suuressa osassa Suomea 1-3 astetta vertailukautta 1981-2010 leudompi. Vain Pohjois-Lapissa oli noin asteen vertailukautta kylmempää. Kyseessä oli jo viides peräkkäinen talvi, jolloin suuressa osassa Suomea oli tavanomaista leudompaa.

Maaliskuu: Lämpöennätyksiä Aasiassa, kylmää Suomessa

Helleaallossa 29.-31. maaliskuuta valtiokohtaisia koko mittaushistorian maaliskuun lämpöennätyksiä syntyi ainakin Pakistanissa, Irakissa, Qatarissa, Turkemenistanissa, Uzbekistanissa ja Tadžikistanissa. Sen sijaan suuressa osassa Eurooppaa ja Länsi-Venäjällä maaliskuu oli pitkän aikavälin keskiarvoja kylmempi. NOAA:n mukaan Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa oli 1,5-5,0 astetta keskimääräistä kylmempää.

Kouvolan Utissa maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 2000-luvun neljänneksi kylmin. Maaliskuussa Suomessa oli paikoin harvinaisen paljon lunta. Lumisin kunta oli Ilomantsi, jossa Naarvan mittauspisteessä maaliskuun korkein lumensyvyys ylsi 25.3. peräti 118 senttimetriin. Sen jälkeen lumipeite oheni hieman.

Huhtikuu: Ennätyslämpötiloja monessa maanosassa, Suomen eteläosissa kevät myöhässä, pohjoisosissa keskimääräistä varhaisemmassa

Ilmakehän keskimääräinen kuukauden hiilidioksidipitoisuus ylitti Keelingin käyrässä ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 410 ppm. Havaijin Mauna Loalla mitattavan Keelingin käyrän mukaan huhtikuun keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus oli 410,31 ppm. Vasta vuonna 2013 siellä ylitettiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa 400 ppm:n raja. Lähempänä päästölähteitä sijaitsevilla mittausasemilla tämä tosin tapahtui jo aiemmin. Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla Pallaksella (Sammaltunturilla) hiilidioksidin kuukausikeskiarvot ylittivät ensimmäistä kertaa 400 ppm jo huhtikuussa 2012.

Arktisen merijään laajuus oli huhtikuussa keskimäärin 13,71 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on satelliittimittaushistorian toiseksi pienin huhtikuinen arktisen merijään laajuus, vain 20 000 neliökilometriä enemmän kuin ennätyspieni laajuus huhtikuussa 2016. Kun mittauksen epätarkkuudet otetaan huomioon, vuosien 2016 ja 2018 ennätyksellisen pienet huhtikuun merijään laajuudet käytännössä sivuavat toisiaan. Koko talven 2017-2018 arktisen merijään maksimilaajuus oli mittaushistorian toiseksi pienin. Huhtikuussa arktisen merijään tilavuus oli koko satelliittimittaushistorian toiseksi pienin (huhtikuiden 1979-2018 minimitilastoissa jaetulla 2. sijalla yhdessä huhtikuun 2016 kanssa).

Erityisen mielenkiintoista oli vähintään viisivuotisen jään ennätyksellisen pieni osuus arktisella alueella. Beringinmeri oli huhtikuun lopulla lähes jäätön. Pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvo vastaavana ajankohtana on yli 500 000 neliökilometriä. Merijään päiväkohtainen laajuus oli useiden viikkojen ajan ennätyspieni.

Maanantaina 30.4. Pakistanin Nawabshahissa mitattiin Aasian ja ehkä koko maapallon mittaushistorian korkein huhtikuun lämpötila, kun lukemaksi ilmoitettiin 50,2 celsiusastetta. Huhtikuussa ennätyslämmintä oli NOAA:n mukaan myös Keski-Euroopassa, eteläisessä Etelä-Amerikassa ja osassa Australiaa. Esimerkiksi Ranskassa koettiin lämpöaalto 18.-22. huhtikuuta. Ruotsissa kuukausi alkoi kylmänä, mutta 20. huhtikuuta Oskarshamnissa mitattiin jo 27,2 astetta.

Suomessa huhtikuu oli yleisesti 0,5–1,5 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Suurin poikkeama oli Lapissa. Terminen kevät alkoi Etelä-Suomessa 1–2 viikkoa pitkäaikaisia keskiarvoja myöhemmin ja Pohjois-Lapissa noin 1,5 viikkoa keskimääräistä aiemmin.

Toukokuu: Suomen ennätyslämpimän toukokuun aikana menivät uusiksi myös helle- ja auringonpaiste-ennätykset


Globaalisti toukokuu oli NOAA:n mukaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin. Vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti viisi lämpimintä toukokuuta on koettu vuosina 2014-2018. Euroopassa toukokuu oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian kaikkein lämpimin toukokuu.

Ilmatieteen laitoksen julkaisemien tietojen mukaan Suomessa oli 13. toukokuuta koko digitoidun mittaushistorian lämpimin äitienpäivä. Kaikkein lämpimintä oli Kouvolan Utissa, jossa lämpötila kohosi 28,5 asteeseen. Pohjoisin hellepaikkakunta oli Rovaniemi. Äitienpäivänä Suomessa olikin lämpimämpää kuin monin paikoin Välimeren pohjoisrannikon länsi- ja keskiosissa.

Myös toukokuun 14. päivänä syntyi uusi Suomen mittaushistorian ennätys, nimittäin ennätyksellinen lämpötilan vuorokausivaihtelu toukokuussa. Lappeenrannan Konnunsuolla lämpötila kohosi aamun yhdestä lämpöasteesta peräti 28,9 asteeseen kello 15.30. Konnunsuo onkin tunnettu usein suurista vuorokautisista lämpötilavaihteluista.

Toukokuu oli Kouvolan koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin toukokuu. Toukokuun (1.-31.5.2018) keskilämpötilaksi muodostui 14,9 astetta. Utin lentoasemalla hellepäiviä oli toukokuussa kuusi, Lentoportintiellä kymmenen ja Anjalassa seitsemän.

Utin lentoaseman korkein lämpötila 28,4 astetta mitattiin 15. toukokuuta. Anjalan mittauspisteessä lämpötila kohosi samana päivänä 29,2 asteeseen ja Utin Lentoportintiellä 29,6 asteeseen. Tuo 29,6 astetta oli toukokuun korkein lämpötila koko Suomessa. Utin Lentoportintien lisäksi sama lämpötila mitattiin samana päivänä myös Kemiössä ja Helsinki-Vantaalla. Uutta toukokuun lämpöennätystä ei kuitenkaan syntynyt. Koko digitoidun mittaushistorian korkein toukokuun lämpötila 31,0 astetta on mitattu Lapinjärvellä 30. ja 31. toukokuuta vuonna 1995.

Koko 118-vuotisen mittaushistorian aikana toukokuu ei ole ollut kertaakaan aiemmin Helsingissä yhtä lämmin kuin nyt. Toukokuun 2018 keskilämpötila oli Helsingissä 14,5 astetta. Aiempi ennätys oli 13,8 astetta vuodelta 2016.

Toukokuu oli hellepäivien lukumäärällä mitattuna koko Suomessakin digitoidun mittaushistorian helteisin. Hellepäivien lukumäärän (eivät peräkkäisiä päiviä) perusteella helteisimmät toukokuut (hellettä jossakin päin Suomea) ovat olleet seuraavat:
1. 2018 hellepäiviä 14
2. 1984 hellepäiviä 12
3. 1963 hellepäiviä 11
4. 1993 hellepäiviä 10
5. 2010 hellepäiviä 9

Toukokuu oli Suomessa myös aurinkoinen ja kuiva. Paikoin sadetta ei ole saatu lainkaan toukokuun 3. päivän jälkeen. Esimerkiksi Helsingissä oli neljä viikkoa täysin sateetonta. Sen sijaan Islannin Reykjavikissa syntyi uusi toukokuun sade-ennätys, kun sadetta tuli kuukauden kaikkina päivinä.

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan toukokuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu:
”Ennätyksiä rikkoontui keskilämpötilojen, helteiden ja auringonpaisteen osalta. Pitkä sateeton kausi nostatti maastopalojen riskiä.
Toukokuun 2018 sääennätyksiä:
-Suomen mittaushistorian lämpimin toukokuu
-Korkein havaintoasemalla mitattu toukokuun keskilämpötila
-Eniten hellepäiviä toukokuussa
-Kuivuusjakson pituus paikoin poikkeuksellinen
-Ennätyksellisen aurinkoinen toukokuu suuressa osassa maata.
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan toukokuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin. Koko maan keskilämpötila, 11,6 astetta, ylitti edellisen ennätyksen vuodelta 1963 jopa 0,5 asteella. Vertailukelpoinen aineisto alkaa 1900-luvun alusta. Lukuisilla pitkäikäisillä havaintoasemilla rikottiin myös asemakohtaisia keskilämpötilaennätyksiä. Helsingin Kumpulassa toukokuun keskilämpötila (15,5 °C) ylitti entisen Suomen ennätyksen jopa 1,2 asteella (Helsinki-Vantaan lentoasema, 2016). Toukokuun keskilämpötila oli yleisesti 4–5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. - - Aurinko paistoi ennätyksellisen paljon maan etelä- ja keskiosassa, jossa paistetunteja kertyi 350–400 tuntia. Tämä on monin paikoin yli 100 tuntia tavanomaista enemmän. - - Kevät eli maaliskuu-toukokuu oli keskilämpötilan osalta tavanomainen tai hieman tavanomaista lämpimämpi. Ennätyslämmintä toukokuuta kompensoi varsin kylmä maaliskuu.”

Suomen lisäksi ennätyslämmintä toukokuuta vietettiin esimerkiksi Tanskassa, Alankomaissa ja Puolassa. Alankomaissa huhti-toukokuun jakson keskilämpötila nousi ensimmäistä kertaa vuodesta 1901 alkavassa mittaushistoriassa 12 asteen yli vuonna 1992 ja 13 asteen yli vuonna 2007. Nyt ylitettiin jo 14 astetta. Alankomaissa toukokuu olikin jopa vuodesta 1706 alkavan mittaushistorian selvästi lämpimin, siis lämpimin 312 vuoteen.

Kesäkuu: Globaalin mittaushistorian korkein kesäkuinen vuorokauden minimilämpötila


Quriyatin (Qurayyat) yli 50 000 asukkaan kaupungissa Omanissa mitattiin Aasian ja mahdollisesti koko maapallon mittaushistorian korkein vuorokauden minimilämpötila 42,6 celsiusastetta 26. kesäkuuta. Kyseessä on globaalistikin ainakin kesäkuiden korkein minimilämpötila. Edellinen ennätys 41,9 astetta oli toisesta omanilaisesta mittauspisteestä kesäkuulta 2011. Nyt Quriyatissa pysyteltiin 41,9 asteen yläpuolella peräti 51 perättäistä tuntia. Korkeimmillaan lämpötila kävi 49,8 asteessa. Joissakin tiedoissa globaalisti kaikkien kuukausien korkeimmaksi minimilämpötilaksi on mainittu 43,3 astetta Kalifornian Kuolemanlaakson Furnace Creekista 5. heinäkuuta 1918.

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan kesäkuun keskilämpötila oli Suomessa lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Hellepäiviä kesäkuussa oli yhdeksän. Tämä on yksi enemmän kuin pitkän ajan keskiarvojen mukaan kesäkuussa keskimäärin. Suomen lounais- ja kaakkoisosissa sademäärä jäi noin puoleen tavanomaisesta. Sen sijaan runsassateisimmilla alueilla Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta Koillismaalle sekä Käsivarren Lapissa satoi noin 1,5 kertaa niin paljon kuin kesäkuussa keskimäärin.

Heinäkuu: Käristyskupoli peitti Suomen ja 17. heinäkuuta oli Suomen digitoidun mittaushistorian kuumin päivä


Kalifornian Kuolemanlaaksossa heinäkuun keskilämpötila oli 42,3 astetta. Tämä on korkeampi kuukauden keskilämpötila kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa millään maapallon havaintoasemalla. Kalifornian osavaltiossakin heinäkuun keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Heinäkuussa Yhdysvaltojen 17 osavaltiossa oli pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää ja vain yhdessä kylmempää.

Touko-heinäkuun jakso oli Euroopassa vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin. Lämpöennätyksiä rikottiin laajoilla alueilla.

Koko Suomen keskilämpötila oli heinäkuussa 19,6 astetta, mikä on mittaushistorian korkein heinäkuun keskilämpötila maassamme. Sodankylän Tähtelän mittauspisteessä heinäkuun keskilämpötila oli peräti 20,1 astetta, ylivoimaisesti lämpimin havaintoaseman 111 vuoden pituisessa mittaushistoriassa. Mittaushistorian perusteella todennäköisyys sille, että Sodankylän kuukausikeskilämpötila kohoaa vähintään 20,1 asteeseen, on ainoastaan 0,1 %. Tämä siis tapahtuisi keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa. Ilmastonmuutoksen myötä näin korkea kuukausikeskilämpötila mitataan Sodankylässä meteorologi Mika Rantasen tekemien laskelmien mukaan tämän vuosisadan lopulla (2079-2099) jo kerran 20 vuodessa.

Heinäkuun keskilämpötila oli Lapissa viitisen ja muualla Suomessa 2,5–4 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi. Helsingissä vain heinäkuu 2010 on ollut tämän vuoden heinäkuuta lämpimämpi.

Suomen Lapin digitoidun mittaushistorian korkein lämpötila 33,4 astetta mitattiin 18. heinäkuuta Kevolla. Käsin kirjatusta mittaushistoriasta kuitenkin löytyy Inarista vuodelta 1914 peräti 34,7 asteen lukema.

Kun lasketaan Suomen vuodesta 1961 alkavan digitoidun mittaushistorian kuumin päivä koko Suomen keskiarvona (eikä vain yksittäisen säähavaintoaseman mittauksesta), kuumin päivä on ollut Helsingin Sanomien mukaan 17. heinäkuuta 2018. Tuolloin koko Suomen korkeimpien lämpötilojen keskiarvo oli 30,7 celsiusastetta. Kaikki digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ovat kesän 2018 ajanjaksolta 17. heinäkuuta − 1. elokuuta. Sijat yhdeksän ja kymmenen ovat vuodelta 1972, jolloin lämpimimmät päivät olivat 2. heinäkuuta ja 28. kesäkuuta. Suomen 30:stä tähän mennessä lämpimimmästä päivästä hieman yli puolet eli 16 on 2010-luvulta.

Todennäköisesti Helsingin mittaushistorian lämpimin 30 vuorokauden jakso alkoi meteorologi Mika Rantasen mukaan 12. heinäkuuta 2018. Keskilämpötila oli tuon jakson aikana 23 astetta, mikä on noin viisi astetta yli vastaavan ajankohdan pitkäaikaisen keskiarvon vuosilta 1981-2010. Tämä vastaa Etelä-Ranskan ilmastoa.

Helsingin Kaisaniemessä 30 asteen raja on mennyt 175 viimeisimmän vuoden aikana rikki 21 kertaa, ensimmäistä kertaa vuonna 1858. Näistä kerroista kaksi on kesältä 2018 (30,4 astetta 17. heinäkuuta ja 30 astetta 2. elokuuta).

Suomessa kärsittiin paikoin kuivuudesta. Viljasato oli pienin 30 vuoteen.

Muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla tehtiin kesän aikana lukuisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Japanissa mitattiin helleaallon aikana maan uusi lämpöennätys 41,1 astetta.

Syyskuu: Euroopassa mittaushistorian lämpimin syyskuu


NOAA:n mukaan suuri osa maapallosta oli jälleen pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi tai jopa paljon lämpimämpi. Ennätyslämmintä oli osissa Länsi-Alaskaa ja sitä ympäröivillä merialueilla, Venäjän Kaukoidässä, Barentsinmerelä, osissa Atlantin valtamerta, eteläisessä Etelä-Amerikassa, läntisellä Intian valtamerellä, Euroopassa ja Lähi-idässä. Euroopan syyskuun keskilämpötila oli siis ennätyslämmin, 2,02 astetta pitkäaikaista keskiarvoa korkeampi ja 0,11 astetta edellistä ennätystä (syyskuu 2016) korkeampi.

Syyskuun 8. päivä oli Suomen vuoden 64. hellepäivä, kun Raumalla mitattiin 26,1 astetta ja Kemiönsaarella sekä Salossa 25,4 astetta. Vuoden 2002 hellepäiväennätyksestä (hellettä kalenterivuoden aikana 65 päivänä ainakin jossakin päin Suomea) jäätiin siis vain yhden päivän päähän. Tuo 8.9.2018 ilmeisesti oli kuitenkin vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian myöhäisin 26 asteen ylitys Suomessa ja samalla kolmanneksi myöhäisin hellepäivä.

Lokakuu: Suomessa mittaushistorian korkein lokakuun lämpötila

NOAA kertoo lokakuun olleen globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Suomen mittaushistorian koko lokakuun lämpöennätys tehtiin 14. lokakuuta, kun Kruunupyyssä mitattiin 20,9 astetta. Edellinen ennätys 19,4 astetta oli mitattu lokakuun alussa 2.10.1985 Malmin lentokentällä Helsingissä. Tämä vanha ennätys ylittyi siis peräti 1,5 asteella. Oulussa asti mitattiin 20,4 astetta. Paikoin Etelä-Suomessa omenapuutkin kukkivat.

Marraskuu: Leudon ja lumettoman marraskuun marrasmatto pimensi Suomen, Pohjois-Lapissa jopa yli kuusi astetta keskimääräistä lämpimämpää

Marraskuussa pohjoisella pallonpuoliskolla oli ajankohtaan nähden hyvin lämmintä erityisesti Alaskassa, Länsi-Kanadassa, Skandinaviassa ja osissa Itä-Venäjää, joissa oli vähintään kolme astetta 1900-luvun marraskuiden keskiarvoa lämpimämpää. Sen sijaan suuressa osassa Yhdysvaltoja, Keski- ja Itä-Kanadassa sekä osissa Pohjois- ja Keski-Aasiaa oli vähintään kaksi astetta pitkäaikaisia keskiarvoja kylmempää.

Suomessa marraskuu oli tavanomaista leudompi, Lapissa jopa poikkeuksellisen leuto. Lämpötilapoikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta oli Etelä-Suomen noin kahdesta asteesta Pohjois-Lapin yli kuuteen asteeseen. Lähes koko Suomessa satoi alle puolet pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisista sademääristä. Lauhan ja kuivan marraskuun seurauksena lumipeitteen määrä oli poikkeuksellisen vähäinen marraskuun puolivälin aikoihin, jolloin melkein koko Lappikin oli lumeton. Syksy (syys-marraskuun jakso) oli suuressa osassa Suomea 1–3 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Joulukuu: Koko Suomessa valkoisen joulun mahdollisuus

Vuodesta 1880 alkavan globaalin mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta. Diagrammissa on esitetty jokaisen vuoden maailmanlaajuisen keskilämpötilan (maa- ja merialueet yhdistettyinä) poikkeama kuhunkin kuukauteen mennessä verrattuna 1900-luvun keskiarvoon. Tammikuun kohdalla siis näkyy tammikuun anomalia (keskimääräisen lämpötilan poikkeama 1900-luvun keskiarvosta), helmikuun kohdalla tammi- ja helmikuun anomalian keskiarvo jne. Jos joulukuun anomalia on 0,77 astetta (musta neliö), jos joulukuu olisi mittaushistorian viidenneksi lämpimin (punainen ympyrä) tai jos joulukuu olisi yhtä lämmin kuin vuonna 1998 (violetti kolmio), koko vuosi 2018 on joka tapauksessa mittaushistorian neljänneksi lämpimin. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for November 2018, published online December 2018, retrieved on December 19, 2018.

Tammi-marraskuu 2018 oli NOAA:n mukaan globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä 139-vuotisen mittaushistorian neljänneksi lämpimin, keskimäärin 0,77 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Tämä on 0,19 astetta vähemmän kuin ennätyslämpimänä vuonna 2016. Myös koko vuodesta 2018 näyttää tulevan vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Euroopan lämpötila-anomaliat (poikkeamat ajanjakson 1910-2000 keskilämpötilasta) vuosina 1910-2018. Päättyvä vuosi 2018 on ollut koko mittaushistorian lämpimin. Credit: NOAA National Centers for Environmental information, Climate at a Glance: Global Time Series, published December 2018, retrieved on December 19, 2018.

Euroopassa tammi-marraskuun jakso oli koko mittaushistorian lämpimin, 1,80 celsiusastetta vuosien 1910-2000 keskiarvoa lämpimämpi. Koko vuodestakin voi muodostua Euroopassa mittaushistorian lämpimin. Euroopan kylmin vuosi on ollut 1956, jolloin oli 1,15 astetta vertailujaksoa kylmempää.

Meteorologi Juhana Hyrkkänen kertoo, että täysin lumettomia (0 cm) pakkaspäiviä oli marras-joulukuussa Helsinki-Vantaan havaintoasemalla 20 ennen tämänhetkisen lumen satamista. Tämä on eniten 2000-luvulla. Ennusteiden mukaan lumi säilynee ainakin jouluaaton yli.

Lue myös nämä

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

Vuosikatsaus: Säävuosi 2016

Vuosikatsaus: Säävuosi 2015

Vuosikatsaus: Säävuosi 2014

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Vuosikatsaus: Säävuosi 2012

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0 Creative Commons.

Tanskalainen Politiken-lehti kertoo artikkelissaan ja Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus UNRIC uutiskirjeessään mielenkiintoisia tietoja internetin käytön vaikutuksista ilmastonmuutokseen.

Kaikki internetissä surffailu kuluttaa sähköä, niin sähköpostin lähettäminen, Facebookin käyttö tai Fortniten pelaaminenkin. Fortnitella on 125 miljoonaa käyttäjää. Mikäli he kaikki pelaisivat viikoittain kymmenen tuntia ja tekisivät pelin päivitykset, hiilidioksidipäästöt olisivat tanskalaisen sähköntuotannon päästöjen mukaan laskettuina 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Kaikkialla maapallolla sähköä ei edes tuoteta yhtä puhtaasti kuin Tanskassa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2017 Suomessa myytiin kerosiinia ulkomaan lentoliikenteeseen kaikille lentoyhtiöille yhteensä 0,66 miljoonaa tonnia, jonka käytön hiilidioksidipäästöt ovat noin 2,1 miljoonaa tonnia.

Fortnite ei ole kaikkein eniten sähköä kuluttavia verkkopelejä. Esimerkiksi Destiny-pelissä sähkönkulutus ja siten päästömäärät ovat suuren siirrettävän datamäärän vuoksi kolminkertaiset Fortniteen verrattuna.

Kun katsot tunnin Netflixiä, sähköä kuluu yhtä paljon kuin kahdeksan vesilitran keittämiseen kiehuvaksi sähköliedellä. Tanskalaislaskelmien mukaan tästä tunnin Netflix-tuokiosta syntyy 163 grammaa hiilidioksidipäästöjä. Kaksi tuntia Netflixin katsomista päivittäin vuoden ajan aiheuttaa saman määrän hiilidioksidipäästöjä kuin noin 380 kilometrin lentomatka, kuuden naudanlihakilon tuottaminen tai vajaat tuhat kilometriä autoilua.

Mitä suurempi siirrettävä tietomäärä on, sitä enemmän kuluu energiaa. Suuria kuluttajia ovat Netflixin lisäksi esimerkiksi Spotify, HBO ja Amazon Prime, jotka tarjoavat musiikkia, sarjoja tai elokuvia HD-laatuisina. Palvelut lähettävät suuren tiedoston ja tarjoavat elokuvan katsottavaksi 200 000 kilometrin sekuntivauhdilla, mikä kuluttaa sähköä.

Lisäksi varsinkin paljon dataa sisältävät mainokset kuluttavat paljon. Yksi Google-haku kuluttaa yhtä paljon kuin 60 watin hehkulampun pitäminen päällä 17 sekunnin ajan ja aiheuttaa 0,2 grammaa hiilidioksidipäästöjä.

Tällä hetkellä internet vie noin kymmenen prosenttia maailman sähkönkulutuksesta ja tuottaa yli kaksi prosenttia ihmiskunnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Tämä vastaa likimain maailman kaiken lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjä. Lentoliikenteen päästöjen kokonaisosuus ihmiskunnan aiheuttamasta ilmakehän lämpenemisestä kuitenkin on Finavian mukaan nelisen prosenttia. Vaikutus on siis noin kaksinkertainen lentoliikenteen pelkkään hiilidioksidipäästöosuuteen verrattuna.

Netin käyttö lisääntyy 25 prosenttia vuodessa ja datakeskukset kuluttavat paljon energiaa, joten internetin käytön ennustetaan pian ohittavan lentoliikenteen tuottaman hiilidioksidimäärän. Kehittymässä on sellainen "datatsunami", että koko viestintäteknologia-alan arvioidaan aiheuttavan jopa 14 prosenttia kaikista ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2040 mennessä.

Virtuualivaluuttaa luodaan tietokoneiden tekemillä monimutkaisilla laskutoimituksilla, joiden ratkaiseminen vaatii suuret määrät sähköä. Suomen Kuvalehden haastattelemien tutkijoiden mukaan neljä suurinta kryptovaluuttaa eli digitaalista virtuaalivaluuttaa tuottivat kahden viime vuoden aikana 3–15 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Esimerkiksi bitcoin käy ympäristölle kolme kertaa kalliimmaksi kuin kullan kaivaminen.

Myönteisenä kehityksenä kannattaa mainita se, että Facebook lupaa siirtyä jossakin vaiheessa sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan. Google ja Apple kertovat jo nyt käyttävänsä pelkkää uusiutuvaa energiaa. Silti kannattaa miettiä, katsooko mieluummin Facebookin kissavideota vai oikeita eläimiä lähimetsässä. Entä katsotko mieluummin hauskaa trampoliinivideota vai leikitkö oikeasti lasten kanssa?

Pääasialliset lähteet

Tiesitkö, että netin käyttö vaikuttaa ilmastonmuutokseen? (UNRIC)

Internettet forurener lige så meget som flytrafikken: Streaming af film er en overset klimasynder (Politiken)

Lue myös nämä

Valitsisinko Googlen, mustan Googlen vai kupillisen teetä ja sympatiaa?

Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja

Ilmastotieto: Aiheuttaako nettisurffailu oikeasti merkittävät hiilidioksidipäästöt?

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Kuhameemejä vai maailman tärkeimpiä uutisia?

Tänään kello 00.23 Suomen aikaa oli talvipäivänseisaus. Näin talvipäivänseisauksen aikaan päivä on lyhimmillään.

Tapaninapäivänä valoisan ajan pituuden sanotaan jo olevan kukon askelta pitempi. Sanonnasta tosin tunnetaan myös muunnoksia: ”Jouluna on päivä jo kananaskelta pitempi, tapanina jo hullukin huomaa, uunnavuonna uuninlämmityksen verran.” Keskispyhänä (27.12.) jo "hullukin havaattoo jotton päivä pirenny".

Lue myös nämä

Kuinka paljon jouluaattona yleensä on lunta?

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Jouluna juodaan lökäriä, syödään molvaa, kuunnellaan Sylvian joululaulua ja odotellaan sydänkuuta

Viiden aistin joulu: Lökäri, bahuvriihiyhdyssanat, hajusintit, tärpätiltä tuoksuvat kuuset...

Kultaa, suitsuketta ja mirhamia

Yllättäviä ja hauskoja faktoja joulusta

Ilotulitteiden sisältämä musta ruuti on seos, jossa on rikkiä, hiiltä ja kaliumnitraattia eli salpietaria. Ruudin haju tulee rikkidioksidista.

Ilotulitteiden värit syntyvät eri metallien tai useimmiten niiden suolojen palamisesta:
-keltainen tai kulta: hiili, rauta, kalsium, natrium + alumiini,
-oranssi: natrium, kalsium,
-punainen: strontium, litium,
-sininen: kupari,
-sinipunainen tai violetti: cesium, kalium, rubidium, strontium + kupari,
-valkoinen tai hopea: titaani, alumiini, beryllium, magnesium ja
-vihreä: barium.


Keltaista väriä antava lyijykromaatti on mutageeninen ja karsinogeeninen aine, joka rikastuu ravintoketjussa. Hengitettynä se aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta, sisäisesti käytettynä aivovaurioita, keskenmenoja ja halvauksia. Intiassa kromikeltaista on lisätty kurkumaan antamaan sille voimakkaampaa väriä sekä lisäämään painoa, jolloin mausteesta saa korkeamman hinnan.

Lyijykromaattia on hyödynnetty myös maalaustaiteessa. Esimerkiksi elämänsä aikana ilmeisesti vain yhden teoksen kaupaksi saanut Vincent van Gogh (1853-1890) käytti maalauksissaan voimakkaan keltaisia väriaineita, nimittäin lyijykromaattia (ns. pariisinkeltainen, kromikeltainen) ja kadmiumsulfidia (ns. kadmiumkeltainen). Erityisesti auringonkukkatauluissa lyijykromaatti oli tärkeä. Väri kuitenkin tummuu ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Näiden myrkyllisten aineiden on arveltu olleen mahdollisena osasyynä hänen mielisairauteensa, jonka seurauksena hän leikkasi vasemman korvalehtensä tai ainakin suuren osan siitä irti ja lahjoitti sen kangaspalaan käärittynä rakastetulleen. Tosin legendan toisen version mukaan hän ei itse leikannut korvaa irti, vaan se olisi repeytynyt tappelun tuoksinassa.

Lähteitä ja lisätietoja

Tiedetuubin kemiallinen joulukalenteri

Coloria.net: Kromikeltainen, Kromisitruuna, Pariisinkeltainen, Leipziginkeltainen

Teija Aaltonen: Kaikki on myrkyllistä, Tekniikan Maailma 21/2016, 16.11.2016

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Nämä olivat blogini luetuimmat kirjoitukset vuonna 2018:

1. Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

2. Kevään sääennuste 2018

3. Syksyn 2018 sääennuste

4. Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

5. Kesän 2018 sääennuste

6. Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia

7. Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

8. Suomalaisten ekovelkapäivä huhtikuun alkupuolella: Ekologisesti kestävään elämään tarvittaisiin Suomen kulutustasolla 3,6 maapalloa

9. Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

10. Lumoava Lemmenjoki

11. IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

12. Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Retkipaikka.fi-sivustolla järjestettiin valtakunnallinen äänestys vuoden retkipaikasta. Tulokset julkistettiin eilen. Ykköseksi nousi Kouvolassa sijaitseva Arboretum Mustila.

Arboretum Mustila on Suomen suurin (120 hehtaaria, 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia) ja vanhin (ensimmäiset istutukset vuonna 1902) puulajipuisto. Mustila on merkittävä myös koko Pohjois-Euroopan mittakaavassa.

Erityisen kuuluisa Mustila on alppiruusuistaan (Rhododendron), joita alueella kasvaa tuhansia pensaita. Niiden kukinta alkaa toukokuussa ja on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella tai puolivälissä. Silloin Mustila on erityisen komeasti loistava näky. Viimeiset yksilöt kukkivat vielä heinäkuussa. Seuraavat kuvat olen ottanut Mustilassa heinäkuussa 2017.






Kesän 2019 asuntomessut järjestetään Kouvolan Korialla. Arboretum Mustila onkin hieno vierailukohde myös asuntomessujen kävijöille. Lisäksi Kouvolassa on monia muitakin luontokohteita, joihin kannattaa tutustua. Tässä joitakin esimerkkejä:

Repoveden kansallispuisto

Niivermäen luontopolku

Myllypuron luontopolku

Alakylän luontopolku

Maailmanperintökohde Verla

Rautakorven hyppyrimäki

Retkipaikka.fi-sivuston äänestyksessä toiseksi parhaaksi retkipaikaksi nousi Lemmenjoen kansallispuisto. Itse olin vaeltamassa siellä viime kesänä. Mustila ja Lemmenjoki ovat täysin erityyppisiä kohteita. Mustila sopii lyhyeen tunnin tai parin vierailuun ja tunnelmalliseen kahvitteluun. Sen sijaan Lemmenjoella riittää nähtävää ja koettavaa useammaksikin viikoksi. Blogikirjoitukseni Lemmenjoelta voit katsoa tästä linkistä.

Lue myös nämä

Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta

Hyvää Kouvolan ja koko Suomen satavuotisjuhlavuotta! Tiesitkö nämä faktat kauniista Kouvolasta?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kuvia aamun työmatkapyöräilyn varrelta

Parhaat ja huonoimmat kadunnimet: Kurvinpussi, Vuorimunkintie, Ritarinkierros vai Sotatie?

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta joulukuun 2018 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2018 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim. Credit: Copernicus Climate Change Service / ECMWF.

Eurooppalaisen analyysin (Copernicus Climate Change Service, ECMWF) mukaan kalenterivuosi 2018 oli globaalisti noin 0,43 astetta vertailuajanjaksoa (1981-2010) lämpimämpi. Täten vuosi 2018 oli mittaushistorian kolmanneksi tai neljänneksi lämpimin vuosi.

Maailmanlaajuisesti lämpimin kalenterivuosi on ollut 2016 (+0,62 astetta vertailukauteen verrattuna) ja toiseksi lämpimin 2017 (+0,53 astetta). Kolmanneksi sijoittuu kalenterivuosi 2015 (+0,43 astetta), mutta sen ero vuoteen 2018 verrattuna on mitättömän pieni. Siten vuodet 2015 ja 2018 ovat käytännössä jaetulla kolmannella sijalla.

Kaikkein lämpimin 12 kuukauden jakso (muistakin kuin kalenterivuosista) on ollut jakso lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun. Se oli 0,64 astetta vertailukautta 1981-2010 lämpimämpi ja lähes 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Useimmat vuoden 2018 kuukaudet olivat 1,0-1,1 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä.

Yksittäisiä ennätyslämpimiä vuosia tärkeämpää on pitkäaikainen lämpenemistrendi. Globaali lämpeneminen on selvästi havaittavissa 1970-luvulta lähtien. Vuoden 2001 jälkeen on ollut jatkuvasti vertailukautta lämpimämpää.

Euroopassa vuosi 2018 oli noin 1,2 astetta vertailukautta (1981-2010) lämpimämpi ja siten mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuoden 2018 keskilämpötila jäi alle 0,1 asteen päähän mittaushistorian lämpimimpien vuosien (2014 ja 2015) keskiarvosta. Lämpimin 12 kuukauden jakso on ollut heinäkuun 2006 alusta kesäkuun 2007 loppuun, jolloin oli 1,5 astetta vertailukautta lämpimämpää.

Lue myös nämä

Vuoden 2018 sääkatsaus: Tammi-marraskuun jakso Euroopassa mittaushistorian lämpimin, Suomessa ennätyslämpimät toukokuu ja heinäkuu

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

Tammikuu on talven sydän ja satovuoden keskikohta. Tammikuun alkuosa tammi lieneekin alkuaan tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta. Lappeella sanottiin ennen, että ”sydänkuu surkein, vaahtokuu vaikein, hankikuu haikein”. Sydänkuu tarkoitti tammikuuta, vaahtokuu helmikuuta ja hankikuu maaliskuuta.

Talven ajateltiin ennen olevan puolivälissä Heikin päivänä (19. tammikuuta). Kesälahtelaisen sanonnan mukaan karhukin toteaa silloin, että ”joko on yö puolessa, nälkä suolessa”. Heikin päivänä siis talven selkä katkeaa.

Tänä talvena kovimmat pakkaset näyttävät vasta alkavan Heikin päivän tienoilla. Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että meillä on - ja tulee aina olemaan - pakkasjaksoja riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutos etenee. Nyt saapuvaa pakkasjaksoa selittää stratosfäärissä joulukuun lopulla tapahtunut äkillinen lämpeneminen. Tällainen tilanne tarkoittaa usein lämpötilan voimakasta kylmenemistä maanpinnalla, koska pohjoisella alueella tapahtuva stratosfäärin äkillinen lämpeneminen hajottaa napapyörteen eli polaaripyörteen, joka eristää kylmän ilman pohjoisnavan ympärille. Esimerkiksi helmikuussa 2018 polaaripyörteen hajoaminen johti kylmään helmi-maaliskuuhun Suomessa. Kouvolassa maaliskuu 2019 oli 2000-luvun neljänneksi kylmin.

Suomen mittaushistorian pakkasennätys -51,5 astetta on mitattu Kittilässä Pokan kylässä 28. tammikuuta 1999. Tuosta ennätyksestä tulee siis kahden viikon kuluttua kuluneeksi 20 vuotta. Meteorologi Pekka Pouta arvioi MTV:n Studio55:n haastattelussa, ettei tätä pakkaslukemaa tulla Suomessa enää koskaan ylittämään: "En usko, että Suomessa enää koskaan mitataan pakkasennätystä. Kovimmat pakkaset on täällä jo koettu. Kylmin aika tulee siirtymään niin pitkälle kohti kevättä, että tuolloin aurinko alkaa jo vaikuttaa ja Jäämeri on tavallista sulempi. Vaikka viime vuosina on ollut kunnon pakkasia, niin ne ovat olleet yllättävän heikkoja siihen nähden, mistä ilma on tullut. Käytännössä on ollut niin äärikylmä säätyyppi kuin voi olla, ja silti ollaan oltu kaukana pakkasennätyksestä."

Lue myös nämä

Kuuden tutkimuslaitoksen ennusteet: Talven 2018-2019 sää Suomessa

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Vuorokauden lumisade-ennätys

Jääkylmät faktat lämpenevästä pohjoisnavasta, katoavasta merijäästä ja Suomen pakkasista

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa