Quantcast
Channel: Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Viewing all 622 articles
Browse latest View live

Pitäisikö hyönteistutkijan keksimästä kesäajasta luopua, vaihtaa aikavyöhykettä ja vähentää suomalaisilta vuosittain jopa satoja valveillaoloajan valoisia tunteja?

$
0
0
Kesäaika alkaa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 25. maaliskuuta 2018 kello 3.00, jolloin kelloa siirretään tunnilla eteenpäin. Kesäaika päättyy ja normaaliaikaan eli "talviaikaan" palataan jälleen sunnuntaina 28. lokakuuta 2018 kello 4.00. Esitän tässä tekstissä 25 kiinnostavaa näkökulmaa uusiseelantilaisen hyönteistutkijan keksimästä ja Arthur Conan Doylen kannattamasta kesäajasta. Suomessa kesäaikaa on vastustettu esimerkiksi aamukasteen, raggareiden ja sukupuolitautien takia. Nyt kansanterveyden tutkija haluaa vähentää suomalaisilta jopa 400 valoisaa tuntia vuodessa. Lue ja ylläty!

Kuva: Pixabay.

Kesäajan avulla valoisa aika saadaan paremmin osumaan yhteen ihmisten valveillaoloajan kanssa. Näin saamme nauttia valoisista kesäilloista. Erityisen selvästi iltojen valoisuus näkyy keväällä ja syksyllä. Tutkimustulokset kesäajan hyödyistä ja haitoista ovat kuitenkin melko ristiriitaisia. Aika alkaakin pian olla kypsä tällaisen kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan kellojen siirtelyn lopettamiselle.

Mikäli erillisen kesäajan käytöstä luovutaan, Suomen tulee päättää, käytämmekö jatkossa ympäri vuoden normaaliaikaa vai nykyistä kesäaikaa. Keskustelua on herätelty myös siitä, tulisiko Suomen samalla vaihtaa aikavyöhykettä ja alkaa käyttää kansanterveyden kannalta optimaaliseksi väitettyä Keski-Euroopan nykyistä normaaliaikaa.

Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen vähentäisikin valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ruotsissa on ehdotettu valon määrän maksimoimiseksi kellojen kääntämistä juuri päinvastaiseen suuntaan kuin Suomessa. Venäjällä kokeiltiinkin ympäri vuoden jatkuvaa kesäaikaa, mutta siitä luovuttiin varsinkin Pohjois-Venäjällä pimeitä aamuja kohtaan syntyneen kritiikin seurauksena.

Aikavyöhyke- ja kesäaikakeskustelussakin tuntuu usein siltä, että äänekkäimmin ovat esillä juuri senhetkiseen tilanteeseen kriittisimmin suhtautuvat tahot. Suomen onkin harkittava omia aikavyöhykepäätöksiään todella tarkasti. Tämän keskustelun pohjaksi esitän seuraavassa 25 mielenkiintoista näkökulmaa kesäajasta.

1. Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

2. Ensimmäisen ehdotuksen kesäajasta teki uusiseelantilainen amatöörihyönteistutkija, jotta perhosten tutkiminen olisi mahdollista iltaisin työpäivän jälkeen

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen postimestari ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Hän pääsi kotiin työpaikaltaan Wellingtonin postista vasta hämärän laskeuduttua, jolloin päiväperhoset eivät enää lentäneet. Siksi hän keksi idean, että ilta voisi alkaa kesällä tuntia myöhemmin. Tämä on ensimmäinen tunnettu ehdotus, jossa eri vuodenajoille kaavailtiin eri kellonaikoja. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

3. Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Vaikka esimerkiksi Winston Churchill ja Sherlock Holmesin kirjoittaja Arthur Conan Doyle kannattivat ajatusta, se ei saanut laajempaa hyväksyntää.

4. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ja Itävalta-Unkarissa ensimmäisen maailmansodan aikaan vappuaattona 30.4.1916 kello 23 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä 21. toukokuuta ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981.

5. Suomessa kesäaikaa vastustettiin 1940-luvulla aamukasteen ja iltaisin lisääntyvän huliganismin pelossa

Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan maaliskuusta 1942 alkaen. Maanviljelijät kuitenkin vastustivat käytäntöä voimakkaasti. Töiden aloittaminen tuntia aiemmin oli hankalaa, koska pellot olivat vielä aamukasteessa. Lehmiäkään ei ollut helppo totuttaa uusiin lypsyaikoihin. Niinpä kesäaika jäi Suomessa vain yhden kesän mittaiseksi kokeiluksi.

Uppsalan yliopiston silloisen professori Erik Ask-Upmarkin mukaan kesäaika saisi rokkia kuuntelevat ja moottoripyörillä ajelevat nuoret rellestämään tuntia entistä kauemmin: "Raggarit metelöisivät tunnin kauemmin valoisina kesäiltoina, mikä olisi viheliäisyyden huippu. - - josta olisi seurauksena veneeristen tautien [sukupuolitautien] leviäminen nuorison keskuudessa ja vakavia ja terveydellisiä haittoja kaikkien rauhallisten kansalaisten kohdalla, joita lättähattujen siivoton toiminta häiritsee."

6. Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

7. Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

8. Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

9. Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Mistä saa sekunnilleen oikean ajan? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

10. Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

11. Kesäajan merkitys on Etelä-Euroopassa suurempi kuin Suomessa

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

12. Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

13. Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

14. Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Yhdysvaltain liikenneministeriön vuonna 1975 tekemän tutkimuksen mukaan kesäaika tuo energiansäästöä noin prosentin verran. Todellisuudessa kuitenkin aikaisempi herääminen aamulla voi jopa lisätä energiankäyttöä, koska viileinä aamuina käytetään valveilla oltaessa enemmän lämmitystä.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran.

Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida.

Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

15. Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

16. Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

17. Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yleisradion uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti niiden määrään.

18. Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

19. Venäjällä kokeilu ympärivuotisesta kesäajasta epäonnistui

Vuonna 2011 Venäjä alkoi presidentti Dmitri Medvedevin päätöksellä käyttää kesäaikaa ympäri vuoden. Varsinkaan Pohjois-Venäjällä ei kuitenkaan pidetty pimentyneistä aamuista. Niinpä 26. lokakuuta 2014 presidentti Vladimir Putin ja duuma määräsivät kelloja siirrettäväksi tunnilla taaksepäin. Venäjällä on käytössä kaikkiaan yksitoista aikavyöhykettä. Rautatieaikataulut noudattavat Moskovan aikaa, kun taas lentoaikatauluissa ilmoitetaan paikallinen aika.

20. Suomi on alkanut ajaa EU:n kesäaikadirektiivin kumoamista tai muuttamista

Tammikuussa 2018 Suomi alkoi hallituksen esityksestä ajaa EU:n yhteisestä kesäajasta luopumista. Tämä edellyttäisi komission aloitetta EU:n kesäaikadirektiivin kumoamiseksi tai muuttamiseksi. Suomi ei voi itsenäisesti luopua kesäajan käyttämisestä, mutta sen sijaan aikavyöhykkeen valitseminen on kansallinen päätös. Jos EU luopuu kesäajasta, Suomi voi itse päättää, jääkö maamme noudattamaan nykyistä normaaliaikaa, pysyvää kesäaikaa vai jotakin muuta aikaa. Helsingin Sanomissa ministeri Anne Berner on pohtinut näin: "Mielikuvani on, että me kaikki haluaisimme siirtyä kesäaikaan. Ihmiset kaipaavat sitä valon aikaa enemmän. Olen kuitenkin nähnyt kansanterveydellisiä kannanottoja siitä, että meidän olisi parempi olla normaalissa ajassa."

21. Tutkija pitää kansanterveydellisesti parhaana Suomen siirtymistä pysyvään Keski-Euroopan aikaan

Kesän valoisat illat voivat aiheuttaa nukahtamisongelmia, jolloin unen laatu kärsii ja väsymys sekä univelka lisääntyvät. Vastaavasti myös pimeät aamut ovat ongelmallisia.

Suomessa kellojen siirtelyn terveyshaitoista puhuminen on henkilöitynyt pitkälti yhteen tutkijaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partoseen. Hän on todennut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavasti: "Toimiakseen oikein sisäinen kello tarvitsee valoisia aamuja. Keho osaa tulkita valoisuudesta, milloin on suotuisa aika herätä. - - Keski-Euroopan aika (UTC+1) olisi terveyden kannalta suotuisin aikavyöhyke, sillä se toisi aamuihin lisää valoa. - - Sisäinen kello alkaa jätättää tavallista enemmän, kun aamut ovat hämäriä. Tämän seurauksena nukkuminen vaikeutuu, ilmaantuu kaamosoireita, verenpaine ja paino voivat nousta."

22. Keski-Euroopan aika hävittäisi valoisat kesäillat, aurinko laskisi varhain ja nousisi osassa Suomea jo ennen keskiyötä

Mikäli Suomi noudattaisi pysyvästi Keski-Euroopan normaaliaikaa (UTC+1), valoisat kesäillat olisivat enää menneisyyden suvimuistoja. Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Hieman pohjoisempana Suomessa aurinko laskisi illalla hetkeksi, mutta se ehtisi nousta uudelleen jo ennen vuorokauden vaihtumista.

Partosen mukaan tämä Keski-Euroopan aika olisi ihmisten terveyttä ajatellen suotuisin aikavyöhyke. Onkohan tässä ajateltu sitä, millaisia nukahtamisongelmia voi tulla myöhään nukkumaan meneville, jotka yrittävät käydä nukkumaan auringon jo noustua uudelleen?

23. Keski-Euroopan aikaan siirtyminen vähentäisi suomalaisten valveilla vietettyä valoisaa aikaa 150-400 tuntia vuodessa

Useimmilla työntekijöillä vapaa-aika sijoittuu iltaan, toimistotyöajan jälkeen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Yleisradion uutisille laskelman, jonka mukaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen ilman kesäajasta luopumista vähentäisi valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi luovuttaisiin kesäajasta eli alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Laskelmassa valveilla vietetyksi vapaa-ajaksi määriteltiin arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23. Kuinka pimeyden lisääntyminen vaikuttaisi esimerkiksi masentuneisuuteen ja turvallisuuteen?

24. Joissakin valtioissa on ehdotettu pysyvää kesäaikaa valoisan ajan maksimoimiseksi

Yhdysvalloissa ja Ruotsissa valoisat illat ovat saaneet paljon tukea. Kummassakin valtiossa on ehdotettu pysyvään kesäaikaan siirtymistä. Myös Saksassa on keskusteltu siitä, että kesäaika maksimoi valon määrän ja edistää siten hyvinvointia.

25. Eikö yksi muutos riittäisi?

Blogiteksteissäni nojaudun asiantuntijoihin, enkä yleensä esitä omia mielipiteitäni. Nyt teen poikkeuksen. Mielestäni kellojen siirtelystä eli erillisen kesä- ja normaaliajan käytöstä tulisi luopua. Ehdotan kuitenkin sitä, että Suomen tulee pysyä nykyisessä aikavyöhykkeessä ja noudattaa nykyistä normaaliaikaa ympäri vuoden.

Blogini lukijoiden kommentit ovat tervetulleita. Kommentteja voi esittää tähän alle.

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

California Energy Commission: The Effect of Early Daylight Saving Time on California Electricity Consumption, a Statistical Analysis

Deapartment of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Frilander, Jenni: Oletko valmis luopumaan 200 tunnista päivänvaloa? Suomi puuhaa siirtymistä Keski-Euroopan aikaan ja luopumista kesäajasta. Yle uutiset 13.2.2018.

Kantola, Anne: Suomessa pohditaan nyt aikavyöhykkeen vaihtamista, mutta mikä vyöhyke olisi meille paras? – ”Sisäinen kellomme tarvitsee valoisia aamuja”. Helsingin Sanomat 5.2.2018.

Kauppalehti 17.3.2018: Kellojen kääntämistä harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa – muttei Kiinassa ja Venäjällä.

Koivisto, Matti: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin. Yle uutiset 15.1.2016.

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use

Raeste, Juha-Pekka: Suomi alkaa ajaa kellojen siirtelystä luopumista EU:ssa – Ministeri Anne Berner väläyttää jopa aikavyöhykkeen vaihtoa: ”Se on kansallinen päätös”. Helsingin Sanomat 26.1.2018.

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Similä, Ville: Kellojen siirto johtuu uusiseelantilaisesta postimiehestä, joka rakasti perhosia. Helsingin Sanomat 29.10.2016.

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

Töyrylä, Katriina: Uniongelmia, sydäninfarkteja, masennusta – Onko kellojen siirtelyssä enää mitään järkeä? Yle uutiset 28.10.2016.

WebExhibitis: Daylight Saving Time

Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving

Viljamaa, Anne: Kellonviisarien siirtelystä luopuminen on alkanut kiinnostaa myös Ruotsia – ajatuksena pelkässä kesäajassa eläminen. Helsingin Sanomat 1.2.2018.

Yle: Saksalaistutkija - Kesäaika on aamuvirkkujen keksimä kiusa

Lue myös tämä

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!

Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia

$
0
0
Edestakaisten lentomatkojen hiilidioksidipäästöt (Finnairin päästölaskurin mukaan ko. reiteillä liikennöivillä Finnairin konetyypeillä) ja tämän seurauksena laskennallisesti sulavan arktisen merijään määrä yhtä matkustajaa kohden. Arktisen merijään sulaminen tarkoittaa tässä sitä, kuinka paljon syyskuun jääpeitteen laajuus keskimäärin pienenee. Esimerkiksi Phuketin-loman lennot sulattavat siis arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden. Lähde: omat laskelmat Science-lehden artikkelin perusteella

Viime aikoina on nostettu keskusteluun monia tabuja, esimerkiksi sukupuolinen häirintä, näyttelijöiden kohteleminen ja lentomatkailun ihannointi. Erityisen arvokasta on se, että viimeksi mainitun asian ottivat esiin nimenomaan matkailublogien kirjoittajat.

Aamukahvilla-blogin Henriikka Simojoki aloitti viime viikolla #kestäväreissu-keskustelun otsikolla "Tuhoan maailmaa työkseni – lentämisen epäekologisuudesta" ja haastoi muut sosiaalisessa mediassa toimivat mukaan pohdintoihin. Kampanjan ideoinnissa oli ollut mukana Salamatkustaja-blogin Satu Rämö, joka kirjoittikin samana päivänä oman kannanottonsa otsikolla "Matkustan ympäri maailmaa, CO2-päästöt ne kasvaa vaan". Syvä kumarrus ja iso kiitos teille, Henriikka Simojoki ja Satu Rämö!

Viikon aikana aiheeseen on tartuttu monissa muissakin blogeissa. Kirjoituksia on syntynyt ainakin otsikoilla "Rakastan vuoria, mutta en haluaisi lentää niiden luokse", "Minäkin tuhoan maapalloa", "Voiko elää lentämättä?" ja "Tutkijan hiilijalanjälki".

Vältä välilaskullisia lentoja, yölentoja ja bisnesluokkaa

Finnairin mukaan järkevillä valinnoilla voi vähentää lentomatkan päästöjä jopa 30 prosenttia:
-Valitse lentoyhtiö, jolla on moderni laivasto.
-Valitse suoria reittejä ja lennä oikeaan suuntaan alusta asti.
-Vältä suuria ja ruuhkaisia lentoasemia.
-Hyödynnä julkista liikennettä.

Lentojen tulee olla suoria, koska polttoainetta kuluu varsinkin nousuissa ja yllättäen myös laskuissa. Tasainen matkalento kuluttaa vähemmän.

Lentokoneen tiivistymisjuovia eli tiivistysvanoja.

Lisäksi Risto Isomäki on kiinnittänyt huomiota siihen, että erityisesti yölentoja pitäisi vähentää. Yöaikaan lentokoneiden aiheuttamilla tiivistymisjuovilla nimittäin on merkittävä lämmittävä vaikutus. Ne estävät pilvien tavoin lämmön karkaamista ilmakehän alaosasta ylöspäin. Sen sijaan päivällä tiivistysvanat voivat jopa viilentää, koska ne estävät auringonsäteilyn pääsyä maapallon pinnalle. Tämä viilentävä vaikutus toki on mitätön hiilidioksidipäästöjen ja lentämisen muiden ilmastoa lämmittävien vaikutusten rinnalla.

Economy- eli turistiluokassa matkustaminen on huomattavasti ekologisempaa kuin bisnes- tai ykkösluokassa matkustaminen, koska turistiluokassa samaan tilaan mahtuu enemmän matkustajia. Sekä ekonomisesti että ekologisesti ajatellen penkkirivien tiivistäminen on siis hyväksi. Matkailublogit voisivat auttaa asiaa lopettamalla kaukolentojen bisnesluokkien mainostamisen houkuttelevilla kuvilla.

Ilmastonmuutoksen voimistumisen pysäyttämiseksi hiilidioksidipäästöt henkeä kohden saisivat olla enintään kaksi tonnia vuodessa, mutta jo yksi Thaimaan-loma voi tuottaa jopa kolme tonnia

Uudet koneet tuottavat vähemmän päästöjä kuin vanhat. Vuodesta 1990 vuoteen 2014 yhden lentomatkustajan lentokilometriä kohti aiheutuvat päästöt ovat tekniikan kehittymisen seurauksena pienentyneet 37 prosenttia. Esimerkiksi Boeingin Dreamliner 787-8 tuottaa matkustajaa kohden muutaman prosentin vähemmän päästöjä kuin muut yleiset matkustajakoneet. Säästö saadaan aikaan siipien lämmityksen tarkalla säätämisellä, siivenkärkien muotoilulla ja keveillä komposiittimateriaaleilla.

Eri päästölaskurit voivat antaa hyvinkin erilaisia tuloksia. Finnairin laskuri perustuu nimenomaan Finnairin käyttämiin konetyyppeihin. Konetyypistä ja muista oletusarvoista riippuen tulokset saattavat kuitenkin poiketa hyvinkin paljon samallakin reitillä. Finnairin lisäksi kannattaa vertailla muitakin laskureita, esimerkiksi ICAO, MyClimate, Dontfly.orgGreenSeat ja SAS.

Lentoliikenteen päästövaikutus on nykyisin 2-5 prosenttia kaikista globaaleista ihmistoiminnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Tämä voi tuntua pieneltä, mutta yksittäisen kuluttajan vuotuisista hiilidioksidipäästöistä lentomatkat voivat muodostaa valtaosan. Yhden ihmisen Thaimaan-matka voi tuottaa päästöjä yhtä paljon kuin keskimääräinen vuotuinen henkilöautoilu.

Mikäli ilmastonmuutoksen voimistuminen haluttaisiin pysäyttää, yhden ihmisen vuotuiset hiilidioksidipäästöt (hiilidioksidiekvivalentteina eli mukaan on laskettu myös muut kasvihuonekaasut, joiden lämmittävä vaikutus on laskelmassa muutettu vastaamaan hiilidioksidia) saisivat olla enintään 2 000 kilogrammaa. Suomalaisen hiilijalanjälki on Sitran teettämien asiantuntijalaskelmien mukaan henkilöä kohden 10 300 kilogrammaa vuodessa (asuminen 33 %, liikenne ja matkailu 22 %, ruoka 20 %, muu 25 %). Eri asiantuntija-arvioissa tämä on vaihdellut 8 700 kilogramman ja 10 800 kilogramman välillä. Itsearvioinnissa ihmiset arvioivat päästönsä usein hieman alakanttiin. Pelkästään yhdestä Thaimaan-lomasta tulee lentoyhtiöstä ja reitistä riippuen päästöjä 1 000 - 3 000 kilogrammaa, siis jopa noin kolmasosa kaikista yksittäisen suomalaisen kuluttajan koko vuoden aikana tuottamista päästöistä.

Omaa hiilijalanjälkeään voi arvioida Sitran Elämäntapatestillä. Yksittäisten lentojen päästöt on helppo laskea Finnairin päästölaskurilla. Laskelmat perustuvat edellisen tilivuoden todellisiin rahti-, matkustaja- ja polttoainekulutustietoihin. Kunkin lennon kulutettu polttoaine lasketaan suhteessa rahdin ja matkustajien painoon, ja laskuri ilmoittaa polttoaineen kulutuksen vain matkustajien osalta. Lisäksi on syytä huomata, että lentämisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen ei rajoitu pelkästään hiilidioksidin vaikutuksiin.

Lentomatkailun arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2036 mennessä

Kaiken lisäksi lentoliikenteen kokonaishiilidioksidipäästöt kasvavat nopeasti. Viime vuonna maailmassa tehtiin 3,9 miljardia lentomatkaa. Määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2036 mennessä. Syynä on erityisesti Kiinan ja Intian keskiluokan vaurastuminen. Matkailua lisäävät myös Instagram ja muut sosiaalisen median kanavat, joissa jaetaan houkuttelevia kuvia. Joskus ajateltiin, että internetin yleistyminen voisi vähentää liikkumista, koska ihmiset pääsevät tutustumaan uusiin paikkoihin tietoverkon kautta. Päinvastoin on tainnut käydä.

Tarja Heinivaho kirjoitti aiheesta hyvän kolumnin: "Dan Brown ja kiinalaisen keskiluokan vaurastuminen olivat tehneet tehtävänsä. Jonot ja turistimassat olivat vallanneet ikuisen kaupungin. - - Matkustamme Barcelonaan, Venetsiaan ja Dubrovnikiin aistiaksemme niiden aitoa ja uniikkia ilmapiiriä, mutta paikallisten sijaan saammekin pällistellä vain turisteja. - - Ehkä on suunnattava vaikeakulkuisiin paikkoihin. Kaupunkeihin, joilla ei ole lentokenttää. - - Tai sitten on vain pysyttävä kotona. Sekin on aina vaihtoehto."

Kuva: Pixabay.

Maailman turismiräjähdys ja massaturismi koettelevat sekä ympäristön kantokykyä että matkailun ydinalueiden ihmisten kestävyyttä. Yksi matkailun megatrendeistä on maapallon väestön vanheneminen ja sen myötä lisääntyvä hyvinvoivien eläkeläisten osuus. Heillä on aikaa ja varaa matkustaa. Lääketieteen kehittymisen myötä myös terveys on riittävä matkustamiseen. Kaiken perimmäinen tausta on tietenkin maapallon väestönkasvu. Väestönkasvuun johtaneet tekijät ovat monin tavoin positiivisia, mutta seurauksena on ongelmia, joita täytyy ratkoa.

Tehokkaammasta kalustosta ja biopolttoainekokeiluista huolimatta lentoliikenteen päästöt kasvavat, koska uudistukset eivät riitä kompensoimaan lisääntyvän liikenteen päästöjä. Sekä lentoliikenteen lisääntyminen että muilla aloilla saavutettavat päästövähennykset kasvattavat lentoliikenteen globaalien hiilidioksidipäästöjen osuutta lähitulevaisuudessa merkittävästi.

Vuonna 2050 lentoliikenne voi kuluttaa pahimmillaan 27 prosenttia globaalista hiilibudjetista

Mikäli maapallon lämpeneminen halutaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen mukaisesti rajoittaa 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, ilmakehään voidaan päästää vain tietty määrä hiilidioksidia. Vaikka lentoliikenteessä onnistuttaisiin kaikissa tavoitteena olevissa päästövähennyksissä (tekninen kehitys ja sataprosenttinen biopolttoaineiden käyttö), vuonna 2050 lentoliikenne kuluttaisi jo 12 prosenttia koko globaalista hiilibudjetista. Mikäli päästövähennykset eivät onnistu ja kansainvälinen lentoliikenne jatkaa viiden prosentin vuotuista kasvuaan, vuonna 2050 lentoliikenne vie peräti 27 prosenttia kaikesta käytettävissä olevasta globaalista hiilibudjetista. Valitettavasti lentoyhtiöt eivät ole onnistuneet vähentämään päästöjään merkittävästi.

Ruotsalaisen arvion mukaan ruotsalaisten lentoliikenteen päästöt saattavat ohittaa kaikkien muiden alojen yhteenlasketut päästöt jo vuonna 2040. Ruotsi alkaakin huhtikuun alussa verottaa lentomatkustajia.

Mikäli lentoveron halutaan oikeasti vähentävän lentomatkoja, veron tulee olla riittävän suuri. Keskustelua on käyty myös siitä, tulisiko veron olla progressiivinen joko tulotason tai lentomatkojen määrän mukaan. Pieni osa ihmisistä tekee suurimman osan lennoista. Ruotsissa on ehdotettu myös pakollisia varoitusmerkintöjä matkailumainoksiin.

Omat päästönsä voi hyvittää modernilla anekaupalla eli päästökompensaatiomaksulla

Omat päästönsä voi hyvittää maksamalla ns. ekosakon eli päästökompensaatiomaksun. Tämä on eräänlaista modernia anekauppaa erityisesti silloin, mikäli kompensaatio ei ole tuotettuihin päästöihin nähden riittävää. Esimerkiksi Finnmatkat (nykyinen TUI) markkinoi 1+1 -kompensaatiota, jossa matkan varaava turisti maksoi ympäristönsuojeluun euron, jolloin matkanjärjestäjä maksoi toisen euron. Tämä on erittäin kunnioitettava aloite ja teko, mutta siitä voi syntyä matkustajalle virheellinen mielikuva. Kahden euron maksulla ei todellakaan pystytä kompensoimaan läheskään kaikkia lennon aiheuttamia päästövaikutuksia.

Monet päästökompensaatiomaksut perustuvat siihen, että saadulla rahasummalla pyritään joko sitomaan hiilidioksidia pois ilmakehästä esimerkiksi istuttamalla lisää puita tai suojelemalla jo olemassa olevia metsäalueita tai tehostamaan energiankäyttöä. Kuitenkin ilmeisesti ainoa päästökompensaatiomaksu, jolla todella tehokkaasti pystytään pienentämään syntyviä päästöjä, on suomalainen CO2Esto. Sen avulla voi ostaa päästöoikeuksia pois EU:n päästökaupan kiintiöstä ja siten mitätöidä omaa hiilijalanjälkeään.

Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki kuitenkin harmittelee:"Edes sellaiset yritykset, joilla on kestävän kehityksen ohjelma, eivät ole valmiita maksamaan työntekijöidensä lennoista kompensaatiomaksuja. Sitä kautta trendi pitäisi kuitenkin saada liikkeelle."

Juna on kymmeniä tai jopa satoja kertoja suihkukonetta energiatehokkaampi, mutta kotimaassa potkurikone ei ole paljonkaan huonompi vaihtoehto kuin matkustaminen yksin henkilöautolla

Hiilidioksidi on haitallisempaa lentokorkeudella troposfäärin ja stratosfäärin rajalla kuin alempana troposfäärissä. Joskus onkin väläytelty ilmastovaikutusten vähentämiskeinona lentojen siirtämistä alemmaksi, mutta tämä altistaisi koneet säähäiriöille sekä suuremmalle onnettomuusriskille ja hidastaisi matkaa.

Lentomatka tulisi vaihtaa muihin matkustusmuotoihin aina silloin, kun se suinkin on mahdollista. Laskelmien mukaan esimerkiksi 440 kilometrin matkalla hiilidioksidipäästöjä tulee MD80-suihkukoneesta (täyttöaste 60 prosenttia) 207 kg henkilökilometriä kohti (siis yhtä kilometriä ja yhtä matkustajaa kohden), laivasta (autolautta) 136 kg, ATR-potkurilentokoneesta (täyttöaste 60 prosenttia) 97 kg, henkilöautosta (polttomoottori, vain yksi ihminen autossa) 88 kg, sähköautosta (tavallinen sähkö, vain yksi ihminen autossa) 54 kg, linja-autosta 26 kg ja junasta vain 1 kg. Huomattavaa on kuitenkin se, että kotimaanlennoilla tai yleensäkin lyhyillä lentomatkoilla potkurilentokoneen päästöt eivät ole paljonkaan suuremmat kuin ajettaessa yksin polttomoottoriautolla.

Tarvitaanko absolutismia: Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää kulutusvalinnoilla, mutta ei ilmastonmuutosta voida pysäyttää ilman kulutusvalintojakaan

Mikä sitten on oma suhteeni lentomatkailuun? Olen pyrkinyt minimoimaan liikkumisessani hiilipäästöjen tuottamisen. En omista autoa. Yli 20 vuoden ajan olen pyöräillyt ympäri vuoden kaikki päivittäiset työmatkani. Pyrin vähentämään hiilijalanjälkeäni käyttämällä tuotteet loppuun. Televisioni on kohta 17 vuotta vanha kuvaputkitelevisio. Käytän edelleen ensimmäistä matkapuhelintani, vanhaa Nokian N8-mallia Symbian Anna -käyttöjärjestelmällä. Osa vaatteistani on samoja, joita käytin jo itse lukiossa opiskellessani.

Luonnonperintösäätiö käyttää lahjoitusvarat suojelualueiden ostoon. Kuluihin on viime vuosina mennyt 16 prosenttia lahjoitustuotoista. Kaikki loppu menee metsäalueiden ostamiseen ja suojeluun.

Olen kuitenkin elämäni aikana lentänyt kaksi kertaa Atlantin yli. Lyhyempiä matkoja lähinnä Euroopassa olen lennellyt parhaimmillaan tai pahimmillaan vuosittain. Globen uupuneet -näytelmän sanoja mukaillen: "Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia." Viime vuosina olenkin maksanut kompensaatiota päästöistäni joko lentomaksuna tai suoraan lahjoituksena hiilen sitomisen lisäämiseksi ja alkuperäisen luonnon säilyttämiseksi. Viikonloppulentelyyn en ole sortunut. Mielestäni hiilipäästöjä ei kannata tuottaa ainakaan lyhyen ajan, esimerkiksi pelkän viikonlopun, takia. Perillä on oltava kauemmin.

Maantieteilijänä ja biologina minulla on palo tutustua uusiin paikkoihin, ja oikeastaan tämä kuuluu minun ammattiinikin. Unelmakohteitani ovat Amazonia ja Kenian tai Tansanian valokuvaussafari. Vain huono omatunto syntyvistä hiilidioksidipäästöistä on estänyt minua toteuttamasta näitä unelmiani.

Kilpisjärvellä 2017.

Viime aikoina matkani ovat yhä useammin olleet vaelluksia Suomen Lapissa, esimerkiksi Pallas-Ylläksellä, Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Käsivarren erämaassa. Matkat olen taittanut junalla ja linja-autolla. Myös näillä reissuilla ihan kotimaassa olen kokenut monia mielenkiintoisia kohtaamisia ja upeita näköaloja. Toki tällaiset luontokohteet eivät kestä kovin suurta turistimäärien kasvua. Näiden viehätys perustuu suurelta osin juuri hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen. Matkailu kotimaan luontokohteissakaan ei siis ole ongelmaton.

Olen pohtinut yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia. Kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia liittyy kotitalouksien kulutukseen. Siinä mielessä voisi sanoa, että valta on yksittäisillä kuluttajilla. Kuitenkin ilmastonmuutos on niin suuri ja niin nopeita toimenpiteitä tarvitseva ongelma, ettei tämä voi jäädä odottamaan pelkästään riittävän suuren kuluttajamäärän heräämistä, vaan asiaan tarvitaan oikeasti myös rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi lentoveroja tai muuta poliittista ohjausta.

Roope Mokka onkin todennut mielestäni hyvin viisaasti: "Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää kulutusvalinnoilla, mutta ei ilmastonmuutosta voida pysäyttää ilman kulutusvalintojakaan. -- Tämähän ei ole mikään ympäristökysymys, vaan kysymys on siitä, minkälaista elämää meidän lapsien lapset elää, eloon jäämisestä ja elämän laadusta. -- Eihän tässä mitään ympäristöä suojella vaan ihmisiä."

Kone ei jätä lentämättä, vaikka jättäisin paikan varaamatta. Toisaalta, jos moni muukin tekee samoin, vapaita paikkoja jää yhä enemmän ja lentoyhtiöt harventavat lentovuoroja. Silloin vaikutus on todellinen. Näin voin ehkä vaikuttaa jättämällä Amazonian tai Afrikan-safarin väliin. Lennolle lähtisin kuitenkin hetkeäkään epäröimättä, jos voittaisin tuollaisen matkan. Silloin matka olisi jo ostettu, eikä sen käyttämättä jättäminen vaikuttaisi mitenkään. Minä ja matkatavarani emme edes paina niin paljon, että polttoaineen kulutus pienenisi oleellisesti. Ehkä sorrun joskus muutenkin.

En yleensäkään näe maailmaa mustavalkoisena, enkä kannata äärimmäisyyksiä. Ruokavalioltani olen sekis eli sekaani, mutta pyrin yhä enemmän fleksitarismin suuntaan. Lentämisenkään suhteen en ole absolutisti. Ehkä pitäisi olla.

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi tutkimus: Näin ilmastonmuutos lisää ilmakuoppia ja pidentää lentoaikoja

Lentoyhtiöt eivät ole onnistuneet juurikaan vähentämään hiilijalanjälkeään seitsemään vuoteen

Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?

Nopeasti edennyt ReilutBlogit-kampanja haastaa pohtimaan eettistä matkailua

ReilutBlogit -haaste 2: Matkailijan vastuullisia valintoja hidasloriselfien ja sivettikissakahvin välttämisestä tietoisuuden levittämiseen TripAdvisorissa

Reilut Blogit -haaste 3: Meri, Malediivit, muovi, munat ja matkailu

Onko Suomi eettisen norsuturismin takapajula?

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

$
0
0

Kansainvälistä maailman vesipäivää vietetään vuosittain 22. maaliskuuta. Olen koonnut tähän joitakin veteen liittyviä asioita.

-"Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää." Tämä on tutkimusmatkailija ja meribiologi Sylvia Earlen mietelmä, jota on käytetty myös Plastic ocean -elokuvan mottona.

-Uskotko, että pystyn juomaan aamupalalla 90 litraa vettä?

-Kun Hartwallin-tehtailla Lahdessa aikoinaan aloitettiin Pepsin valmistaminen, Pepsi-yhtiö vaati lähettämään näytteen puhdistamattomasta raakavedestä. Kun Suomesta lähetetty näyte oli tutkittu, vastauksena tuli viesti, että "näytteen piti olla puhdistamattomasta eikä puhdistetusta vedestä". Pepsin pääkonttorilla tarkastajat eivät uskoneet, että puhdistamaton pohjavesi voi olla niin hyvälaatuista. Suomalaiset voivatkin olla ylpeitä ja onnellisia puhtaista vesistämme!

-Sokkotestien mukaan pullovesi ei ole hyvänmakuista. Pullovesi maistuu hyvältä vain, jos siinä näkee houkuttelevan ja tunnetun etiketin. Varsinkin meillä Suomessa on erityisen laadukas hanavesi, joka päihittää pullovedet sekä maultaan että mikrobiologiselta puhtaudeltaan. Miksi siis pitäisi ostaa pullovettä, joka on usein 100 000 prosenttia kalliimpaa ja lisäksi ympäristölle paljon haitallisempaa kuin hanavesi?

-Kehitysmaissa yhä noin 80 % jätevesistä päätyy puhdistamattomina vesistöihin, mikä lisää oleellisesti monien sairauksien leviämistä. Arvioiden mukaan vesi- ja saniteettiongelmat aiheuttivat 1900-luvulla enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki samalla vuosisadalla käydyt sodat yhteensä.

-Ennusteiden mukaan merissä olevien muovijätteiden paino ylittää kalojen painon vuoteen 2050 mennessä ja tuolloin 99 prosenttia merilinnuista syö ravintonsa mukana muovia.

-Ihmiskunnan tuottama melusaaste on levinnyt myös meriin. Jopa Mariaanien haudassa kuuluu myös ihmisen tuottamia ääniä.

-Globaali merijään laajuus oli tänä talvena pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella.

-Sukeltajat löysivät Indonesian vesiltä aivan uudenlaisen kalan. Sillä on jalkamaiset evät, mutta se liikkuu uimalla vain vähän. Pikemminkin se pomppii kumipallomaisesti. Sillä on litteä naama ja jättimäinen suu.

-Vuonna 2009 teksasilaisessa Liberty Hillin kaupungissa julistettiin ehdoton nurmikoidenkastelukielto. Jotkut yrittivät salakastelua yöllä, mutta alueella liikkui kolmisenkymmentä kastelua valvovaa poliisia. Austinin alueella sakotettiin yli 1 500 ihmistä liiallisesta vedenkäytöstä. Suurimmat sakot olivat euroissa lähes tuhat euroa. Naapureita pyydettiin vahtimaan toistensa vedenkäyttöä.

-The Beatlesin Love me do on suositeltava suihkulaulu, mutta Juice Leskisen Bluesia Pieksämäen asemalla on ehdottomasti "kielletty".

Kouvolaan ei tullutkaan vuosituhannen kylmintä maaliskuuta: Maaliskuu oli 2000-luvun neljänneksi kylmin

$
0
0

Muutama viikko sitten lehtien lööpit hehkuttivat, että maaliskuusta on tulossa vuosituhannen kylmin. Ei siis sentään kylmin tuhanteen vuoteen, vaan kylmin 2000-luvulla eli vuosituhannen määritelmästä riippuen kylmin viimeisimmän 18-19 vuoden aikana. Näinkään ei kuitenkaan Kouvolassa käynyt.

Kouvolan Utissa maaliskuu 2018 oli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 2000-luvun neljänneksi kylmin. Lentoaseman mittauspisteessä kuukauden keskilämpötila oli -5,8 astetta ja Lentoportintien mittauspisteessä -6,0 astetta. Tämän vuosituhannen tähän mennessä kylmin maaliskuu koettiin vuonna 2013, jolloin kuukauden keskilämpötila jäi lentoasemalla -7,6 asteeseen ja Lentoportintiellä -7,8 asteeseen. Myös vuosina 2005 ja 2006 maaliskuun keskilämpötila jäi yli seitsemän astetta pakkaselle.

Utin lentoasemalla maaliskuun lämpötila oli vuosina 1961-1990 keskimäärin -3,8 astetta, vuosina 1971-2000 keskimäärin -3,1 astetta ja vuosina 1981-2010 keskimäärin -2,9 astetta.

Pitkällä aikavälillä maaliskuut ovat siis lämmenneet, vaikka tänä vuonna olikin 2-3 astetta tavanomaista kylmempää. Erityisen kylmältä tämä tuntui siksi, että viime vuosina on koettu useita lämpimiä maaliskuita. Utin lentoasemalla maaliskuun lämpötila oli vuonna 2017 keskimäärin -0,1 astetta, vuonna 2016 keskimäärin -1,0 astetta, vuonna 2015 keskimäärin +0,9 astetta ja vuonna 2014 keskimäärin +0,7 astetta.

Vuonna 2013 kylmää maaliskuuta seurasi Suomessa kylmä huhtikuu. Sen sijaan toukokuu olikin sitten harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen lämmin. Tämän kevään ennusteet voi katsoa tästä linkistä.

Maaliskuussa 2018 Suomessa oli paikoin harvinaisen paljon lunta. Lumisin kunta oli Ilomantsi, jossa Naarvan mittauspisteessä maaliskuun korkein lumensyvyys ylsi 25.3. peräti 118 senttimetriin. Sen jälkeen lumipeite oheni hieman.

Kouvolassa lunta ei ole ollut tänä talvena yhtä paljon kuin pitkän aikavälin keskiarvoissa. Utissa lumensyvyys jäi maaliskuun viimeisenä päivänä 32 senttimetriin. Vuosi sitten samaan aikaan oli jo täysin lumetonta, mutta esimerkiksi vuonna 2013 lunta oli tuolloin 63 senttimetriä ja vuonna 2011 peräti 87 senttimetriä. Vuosien 1961-1990 keskimääräinen lumensyvyys maaliskuun viimeisenä päivänä on ollut 48 senttimetriä.

Jos talveksi määritellään kolmen kuukauden jakso joulukuun alusta helmikuun loppuun, talvi 2017-2018 oli Kouvolassa selvästi tavanomaista leudompi. Helmikuun ja maaliskuun kylmyyden aiheutti polaaripyörteen hajoaminen (heikkeneminen).

Lue myös nämä

Kouvolassa talvi 2017-2018 oli pari astetta tavallista leudompi: Joulukuu sateinen, helmikuu kylmä

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

Suomalaisten ekovelkapäivä huhtikuun alkupuolella: Ekologisesti kestävään elämään tarvittaisiin Suomen kulutustasolla 3,6 maapalloa

$
0
0
Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Dominikaanisessa tasavallassa ja Sri Lankassa. Tavoitteiden mukaiset lukuarvot on esitetty vihreällä pohjalla. HDI on vuodelta 2015 ja muut tiedot vuodelta 2014, joka on viimeisin tähän mennessä analysoitu vuosi. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähteet: Ekologinen jalanjälki ja maapallojen tarve Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2018 Edition, ja HDI UNDP,  Human Development Report 2016, Human Development for Everyone.

Suomen vuoden 2018 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuussa yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana. Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä. Suomalaistenkin suurin yksittäinen syy ylikulutukseen ovat liikenteen ja hiilidioksidin aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt.

Mitä ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti tarkoittavat?

Maapallon kestokyvyn rajoissa elämistä mitataan ekologisella jalanjäljellä. Valtion ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa valtion ekosysteemien kykyä tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha).

Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Nykyisellä ihmismäärällä maapallolla on yhtä asukasta kohden keskimäärin vain 1,7 gha biologisesti tuottavaa maata. Siten keskimääräisen ekologisen jalanjäljen asukasta kohden pitää olla maailmanlaajuisesti keskimäärin selvästi alle 1,7 gha, mikäli haluamme turvata ihmispopulaatioiden kasvun ja luonnon hyvinvoinnin. Todellisuudessa ihmiskunnan vuotuinen luonnonvarojen kulutus kuitenkin ylittää maapallon uusiutuvien luonnonvarojen vuotuisen tuotannon yli 60 prosentilla.

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin eurooppalaisten kulutustasolla 2,8, suomalaisten kulutustasolla 3,6 ja pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla 5 maapalloa

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1961-2014 (yksikkö gha/as) vuonna 2018 julkaistujen tietojen mukaan. Suomen ekologinen jalanjälki on nykyisin 6,1 gha/as ja biokapasiteetti 12,9 gha/as. Ylijäämä on 6,8 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis alle puolet Suomesta. Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,6 maapalloa. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2018 Edition, Downloaded April 2nd, 2018 from http://data.footprintnetwork.org.




Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon 
Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon
ihmiset eläisivät vastaavasti. Pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla maapalloja täytyisi olla noin viisi (4,95), ja afrikkalaisten kulutustasolla riittäisi 0,8 maapalloa. Afrikkalaisetkaan eivät silti elä ekologisesti kestävästi, koska maanosan kyky tuottaa luonnonvaroja on liian pieni suhteutettuna väestömäärään.

Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,6 maapalloa. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,9 globaalihehtaaria/asukas) on noin kaksinkertainen ekologiseen jalanjälkeemme (6,1 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna.

Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Siitä huolimatta emme voi aina syyttää kiinalaisia tai muita väkiluvultaan suuria valtioita. Elintasomme perustuu paljolti öljyyn ja muihin ulkomailta tuotuihin tuotteisiin. Emme voisi elää nykyiseen tapaan pelkästään Suomen luonnon antimilla. Olemme ulkoistaneet luonnonvarojen kulutuksemme.

Pitäisikö suomalaisilla olla oikeus muita suurempaan kulutustasoon, koska asukasta kohden laskettuna maamme biokapasiteetti on suuri? Toisaalta voidaan kysyä, onko oikein, että suomalaiset omistavat harvaan asutussa maassa suuret pinta-alat tuottoisaa maata, kun samaan aikaan väestöntiheys on muualla maapallolla huomattavasti suurempi. Entä kuinka turvaamme biokapasiteetin säilymisen? Suomen biokapasiteetti on jo pienentynyt 1960-luvulta nykypäivään.

Millaista on kestävän kehityksen mukainen elämä?

HDI (Human Development Index) tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä. Se havainnollistaa elämisen laatua elinajanodotteen, koulutuksen määrän ja asukasta kohden lasketun ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen avulla. Näistä lasketaan indeksi, joka on välillä 0-1. Mitä suurempi indeksin arvo on, sitä parempi elämisen laatu valtiossa on.

Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Dominikaanisessa tasavallassa ja Sri Lankassa, joita voidaan siis pitää maapallon parhaina, kestävän kehityksen mukaisina valtioina. Ongelma on kuitenkin siinä, että myös näissä valtioissa käytetään paikalliseen biokapasiteettiin verrattuna liikaa luonnonvaroja, vaikka maailmanlaajuisesti ajatellen kulutus asukasta kohden onkin pientä. Nämä valtiot ovat pieniä, ja asukasluku pinta-alaan verrattuna on suuri.

Korkeasta väestöntiheydestä johtuen sekä Dominikaanisessa tasavallassa että Sri Lankassa syntyy ekovelkaa. Näissä molemmissa ekologinen jalanjälki on asukasta kohden laskettuna noin yhden globaalihehtaarin verran suurempi kuin biokapasiteetti.

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee yhä aiemmin, viime vuonna jo 2. elokuuta

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee vuosi vuodelta yhä aiemmin. Vuonna 2017 maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä oli jo 2. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta käytti vain seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiinkin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2018 laskelmissa käytetään vuoden 2014 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea".

Sekä valtiokohtaiset ylikulutuspäivät että globaali ylikulutuspäivä ovat siis vain karkeita arvioita. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Ekonomisen velan lisäksi pitäisi siis kiinnittää huomiota myös ekologiseen velkaan eli ympäristövelkaan. Kulutamme luontoa vuosi vuodelta yhä enemmän pystymättä maksamaan tätä velkaamme takaisin. Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla tullee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä. Voidaan jopa väittää, että on alkanut antroposeeni eli ihmisen aikakausi, kokonaan uusi geologinen epookki. Onneksi ihmislajin kekseliäisyys ja uudet teknologiat voivat tuoda mukanaan myös ratkaisukeinoja näihin ongelmiin.

Henkilökohtaisen ylikulutuspäivän ja maapallojen tarpeen voi laskea Ecological Footprint Calculator -testin avulla.

Keskeiset lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ennätysaikaista: Maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä nyt jo 2. elokuuta

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

"Ihmiskunta elää tällä hetkellä historiansa parasta aikaa"

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

$
0
0
Hyvää hiljaisuutta piippauskulttuurin yhteiskunnassa


FT Outi Ampuja

Kouvolan Yhteislyseossa on vietetty viime päivinä teemaopintoviikkoa. Osana tämän viikon ohjelmaa FT Outi Ampuja kävi pitämässä luennon "Näkökulmia ääniympäristön laatuun".

Ympäristöalan asiantuntijatehtävissä työskentelevä Ampuja on tutkinut hiljaisuutta ja ääniympäristöä. Hänen väitöskirjansa "Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä. Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely” kartoittaa ympäristömeluongelman historiaa, urbaanin ääniympäristön arviointikriteereitä ja melua koskevia asenteita sekä kulttuurisia arvostuksia. Hän on kirjoittanut lukuisia kolumneja, kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita. Ampujan uusin kirja on viime vuonna ilmestynyt "Hyvä hiljaisuus".

Äänimaisema voi olla hi-fi tai lo-fi

Helsingin Aleksanterinkadun päätä nykyiseltä Mannerheimintieltä kuvattuna noin vuonna 1905. Kuvaaja tuntematon. Lähde: Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat. Lisenssi: CC BY 4.0.

Outi Ampuja aloitti luentonsa määrittelemällä äänimaiseman ja ääniympäristön eron. Äänimaisema on kulttuurillisesti virittyneempi kuin ääniympäristö. Esimerkiksi musiikki voi olla oleellinen osa äänimaisemaa. Usein käsitteitä äänimaisema ja ääniympäristö kuitenkin käytetään sekaisin.

Ääni on nesteessä, kaasussa tai kiinteässä aineessa etenevää pitkittäistä aaltoliikettä, joka sisältää korvin kuultavia taajuuksia ja on riittävän voimakasta kuultavaksi. Hi-fi -äänimaisema voi olla esimerkiksi luonnontilainen ja rauhallinen äänimaisema, jossa eri äänet erottaa helposti. Teollisen vallankumouksen ja kaupungistumisen myötä kuitenkin yleistyi lo-fi -äänimaisema. Siinä äänet sekoittuvat ja peittyvät toistensa alle.

Mitä melu on?

Teollistumisen alkuaikoina esimerkiksi höyrykoneen melua pidettiin edistyksen äänenä. Todellisuudessa melu kuitenkin on hukkaenergiaa, joka ei kerro tehokkuudesta.

Milloin ääni sitten muuttuu meluksi? Tämä on osittain subjektiivinen kokemus, kuten eri musiikkimakujen kannattajat hyvin tietävät. Keittiöstä kuuluva astioiden kilinä voi olla lapselle turvallisuuden tunnetta lisäävä ääni ja univaikeuksista kärsivälle aikuiselle melua. Melun määrittely on myös kulttuurisidonnaista. Melua on esimerkiksi ääni väärässä paikassa, vaikkapa naurunremakka hautajaisissa.

Kanadalainen äänimaisematutkija R. Murray Schafer pitää meluna ei-toivottua ääntä ja mitä tahansa äänitasoltaan voimakasta merkityksetöntä ääntä. Melun häiritsevyyttä lisäävät äänen äkillisyys, impulssimaisuus tai tonaalisuus (sävelellisyys). Sisällöllisesti selkeästi ymmärrettävissä oleva melu, esimerkiksi puhelinkeskustelu tai riitely, koetaan yleensä häiritsevämpänä kuin vähän informaatiota sisältävä melu, esimerkiksi liikenteen kohina.

Tieliikenne on ylivoimaisesti merkittävin melun lähde

Melun lähteitä ovat esimerkiksi liikenne, teollisuus, voimakas musiikki ja monet harrastukset sekä työpaikat. Ympäristöongelma melusta tulee silloin, kun ei-toivottu, häiritsevä ääni aiheuttaa pitkäaikaisen altistuksen seurauksena terveyshaittoja.

Suomessa tieliikenne on suurin yksittäinen ympäristömelun lähde. Lähes 90 prosenttia kaikesta ympäristömelusta johtuu tieliikenteestä. Esimerkiksi Helsingin maa-alasta kolmannes on liikennemelun aluetta ja tällä alueella asuu 40 prosenttia helsinkiläisistä. EU:n asukkaista 125 miljoonaa asuu tieliikenteen melualueella.

Miten melu vaikuttaa terveyteen?

Melulla on lukuisia terveyden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisia vaikutuksia. Se huonontaa kuuloa, nostaa verenpainetta, heikentää immuunijärjestelmää, aiheuttaa stressiä, viivyttää lasten lukutaidon oppimista ja huonontaa unen laatua. Melulla on todettu yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabeteksen syntyyn. Se voi myös vaikuttaa lasten aivojen organisoitumiseen. Lisäksi melu heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa. Pitkäaikainen kovalle melulle altistuminen näyttää aiheuttavan aivotoimintaan sellaisia muutoksia, että tarkkaavaisuus suuntautuu helpommin ääniärsykkeisiin. Tällöin toimintakyky tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä heikkenee.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että lasten ja nuorten lisääntynyt viihde-elektroniikan käyttäminen vähentää kykyä syventyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. Jos lapsella on geneettinen taipumus tarkkaavaisuushäiriöön, tietokonepelien pelaaminen ja television katselu näyttävät pahentavan oireita. Psykoanalyytikko Donald Winnicotin mukaan lapsen sisäisen elämän kehittymisen kannalta on tärkeää olla ja leikkiä ainakin välillä yksin, ilman ohjattua sisältöä.

Brittiläisen Lee Hadlingtonin tutkimuksen mukaan ihminen unohtaa asioita sitä todennäköisemmin, mitä enemmän hän viettää aikaansa internetissä ja älypuhelinten parissa. Samalla ihmisen keskittymiskyky esimerkiksi keskusteluun heikkenee ja hän suunnistaa huonommin tilassa.

Kanadalaistutkimuksen mukaan runsas internetin käyttäminen korreloi vähäisemmän analyyttisen ajattelun kanssa. Itsenäisemmin ja analyyttisemmin ajattelevat ihmiset käyttävät muita vähemmän internettiä.

Melu stressaa, koska ihmislaji on evoluutionsa aikana sopeutunut tuulen, veden sekä eläinten hiljaisiin ääniin ja oppinut kovan äänen tarkoittavan uhkaa. Tämän vuoksi elimistö reagoi meluun asettuen automaattisesti hälytystilaan.

Likimain 38 prosenttia ihmisistä on meluherkkiä, joten he saavat melusta muita helpommin unihäiriöitä. Heillä on myös kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Jos ihminen on meluherkkä, melu haittaa keskittymistä, lukemista ja oppimista tavallistakin enemmän. Meluherkkyys lienee ainakin osittain geneettistä.

Noin 15 prosentilla suomalaisista on haittaa aiheuttava tinnitus. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi yli miljardin nuoren ja teini-ikäisen kuulon olevan vaarassa. Yksi syy on musiikin kuuntelu kuulokkeilla.

Kun tutkitaan tautitaakkaa, hyvinkin erilaisia haitallisia terveysvaikutuksia on mahdollista vertailla keskenään. Koko väestön tautitaakassa lasketaan yhteen ennenaikaisten kuolemien takia menetetyt elinvuodet sekä sairastavuus (haitan takia vajaakuntoisina vietetyt elinvuodet). Sairastavuutta laskettaessa otetaan huomioon haitan kesto ja vakavuus (sairauskohtainen haittapainokerroin). Tautitaakka saadaan siis kaavasta menetetyt elinvuodet + sairastavuus, missä sairastavuus on laskettu kaavalla tapausten lukumäärä x haitan kesto x haittapainokerroin (kuolema = 1). Tautitaakan yksikkö on haittapainotettu elinvuosi (disability-adjusted life year, DALY).

Suomessa melu on toiseksi merkittävin ympäristön aiheuttama terveysriski. Länsi-Euroopassa menetetään arvioiden mukaan vuosittain ainakin miljoona hyvän elämän vuotta pelkästään liikenteen melun seurauksena. Kaikki melu yhteensä aiheuttaa Länsi-Euroopassa vieläkin enemmän menetettyjä hyvän elämän vuosia joka vuosi: tinnitus 22 000, iskeemiset sydänsairaudet 61 000, lasten kognitiiviset haitat 45 000, unen laadun heikentyminen 903 000 ja melun häiritsevyys 654 000 vuotta (DALY).

Hiljaisuus ei ole samaa kuin äänettömyys

FT Outi Ampujan luento "Näkökulmia ääniympäristön laatuun" Kouvolan Yhteislyseon auditoriossa 4. huhtikuuta 2018.

Kertomusten mukaan säveltäjä Jean Sibelius halusi olla säveltäessään kotona täydellisessä rauhassa. Siksi Aino Sibelius asetteli puutikkuja vesihanojen päähän, jotta tippuvien vesipisaroiden ääni ei häiritsisi suurta säveltäjää. Toisaalta hiljaisuutta voidaan käyttää myös sosiaalisen vallankäytön välineenä, esimerkkeinä mykkäkoulu tai vangin eristäminen hiljaisuuteen kidutuskeinona.

Nykyisessä piippausyhteiskunnassa hiljaisuudesta on tulossa katoava luonnonvara. Ihmiskunnan tuottama melusaaste on levinnyt meriinkin, jopa Mariaanien hautaan asti. Saunoihin on alettu markkinoida saunakaiuttimia. Kirjastoista on tulossa toiminta- ja viihdekeskuksia, yhteisiä olohuoneita, joissa seurustellaan ja voidaan jopa soittaa musiikkia. Ampuja esittääkin tärkeän kysymyksen: "Jos kirjastoja ollaan muuttamassa julkisiksi olohuoneiksi hiljaisuuden kustannuksella tai jos niiden määrää karsitaan rajusti julkiseen sektoriin kohdistuvien säästöpaineiden nimissä ja kirjastokäyntien vähetessä, jääkö meille enää ei-kaupallisia, ei-uskonnollisia hiljaisuutta tarjoavia sisätiloja?"

Hiljaisuus ei ole sama asia kuin äänten puuttuminen eli äänettömyys. Niin kauan kuin elämme, kuulemme jotakin ääntä. Hiljaisuuden määritelmässä keskeistä on se, millaisia ääniä hiljaisuuteen ajatellaan kuuluvan. Toisille hiljaisuus merkitsee täydellistä luonnonrauhaa. Silloin voi kuunnella hiljaisuutta.

Kuitenkin myös kaupungissa voidaan sanoa olevan hiljaista, mikäli esimerkiksi linnunlaulu ja puunlehtien havina kuuluvat liikenteen taustakohinan yli. Hiljaisia hetkiä voi kokea kaupungeissa erityisesti juhlapyhinä ja aikaisin aamulla. Sisätiloista hiljaisuutta voi löytää vaikkapa kotoa, kesämökiltä, kirjastosta, saunasta ja kirkosta. Hiljaisuuden määritelmä siis riippuu ajasta, paikasta ja kokijasta.

Hiljaisilla alueilla keskimääräinen äänenvoimakkuus ei kohoa 35 desibelin yläpuolelle. Kohtuullisena voidaan pitää enintään 45 desibelin keskiäänitasoa. Väestökeskittymässä hiljaisella alueella tarkoitetaan yleensä sellaista aluetta, jolla minkään melulähteen aiheuttama melu ei ylitä päivällä 50 desibeliä ja yöllä 45 desibeliä.

Vuonna 2005 tehdyssä kartoituksessa Vantaalta ei löydetty yhtään hiljaista aluetta, jossa ei olisi kuulunut ihmistoiminnan ääniä. Kouvolasta on tehty meluselvitys vuonna 2016. Lähes miljoona suomalaista asuu riskirajat ylittävällä melualueella, joten heillä on kohonnut riski saada melusta johtuvia terveyshaittoja.

Aluesuunnittelu ja teknologian kehittyminen vaikuttavat suuresti meluisuuteen ja hiljaisuuteen

Koska liikenne on ylivoimaisesti merkittävin yksittäinen melun aiheuttaja, kaupunkisuunnittelu ja liikenneratkaisut ovat tärkeitä hiljaisuutta edistäviä ja vaalivia tekijöitä. Melun vähentämiseen vaikuttavat ajonopeuksien alentaminen, kevyen liikenteen sujuvuuden edistäminen, kehittyneemmät tienpäällystemateriaalit, meluesteet, rakennusten ääntä eristävät materiaalit, liikenteen siirtäminen tunneleihin, kaavoitus ja maankäytön suunnittelu. Vilkasliikenteisten teiden lähelle ei kannata sijoittaa asuntoja vaan ennemminkin liike- ja toimistorakennuksia tai autokatoksia. Muiden rakennusten taakse voidaan tehdä asuntoja, päiväkoteja, hoitolaitoksia ja kouluja, jolloin rakennusmassat toimivat melueristeenä. Samoin umpikortteleihin saadaan hiljaisia sisäpihoja.

Jäljellä olevia hiljaisia alueita tulisi vaalia ja meluisat toiminnot sijoittaa jo olemassa oleville meluisille paikoille. Keskustan katuja voidaan muuttaa kävelykaduiksi. Rantojen ja kaupunkimetsien lähialueilta liikennettä voidaan rajoittaa.

Ehkäpä länsimaissa ollaan jo tulossa Peak car -tilanteeseen, jossa saavutetaan ylin henkilöautojen tai ajokilometrien määrä asukasta kohden. Tämän saturaatiopisteen jälkeen autojen määrä alkaa vähentyä. Jakamistalouden myötä kimppakyydit ja autojen yhteisomistus lisääntyvät. Junat, linja-autot, metrot ja sähköpyörät kasvattavat suosiotaan.

Liikenteen tarve voisi vähentyä myös yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja etätöiden lisääntymisen seurauksena. Arvostuksetkin ovat muutoksessa, eivätkä ympäristötietoiset nuoret enää ole yhtä kiinnostuneita hankkimaan ajokorttia.

Sähkö- ja vetyautot ovat käyntiääneltään erittäin hiljaisia. Nopeuden noustessa kuitenkin kuuluu rengasmelua. Kun nopeus on yli 20 km/h, melua synnyttävät renkaiden ja tienpinnan välinen kitka sekä auton ilmanvastus. Käyntiääneltään hiljaiset ajoneuvot kuitenkin ovat niin hiljaisia, että niille on kaavailtu EU:ssa jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja näkövammaisia varoittavaa merkkiääntä. Tällainen AVAS-järjestelmä (Acoustic Vehicle Alert System) tullee pakolliseksi sähköhybridiautoissa ja täyssähköautoissa vuonna 2019. Asetuksen mukaan sähköauton täytyy tuottaa varoitusääntä käynnistyksestä nopeuteen 20 km/h asti. Äänen voimakkuuden on oltava vähintään 50 dB nopeudella 10 km/h ja 56 dB nopeudella 20 km/h. Kun nopeus ylittää 20 km/h, tehosteita ei tarvita rengasmelun ansiosta.

Liikenneturvallisuuden takia sähköautoihin ollaan siis lisäämässä melua, vaikka uusi teknologia mahdollistaisi melun vähentämisen. Ampuja kuitenkin kysyy aiheellisesti, miten onnettomuusriskiin sitten vaikuttavat jalankulkijoiden käyttämät kuulokkeet ja kännykät. Entäpä jos polttomoottoriautojenkin melua vähennettäisiin, niin oppisivatko ihmiset havainnoimaan lähestyvää liikennettä paremmin?

Miten äänet vaikuttavat kaupoissa, lentokoneissa ja ravintoloissa?

Suomessa järvien, meren, metsien ja tunturien hiljaiset alueet voisivat olla matkailuvaltti. Kasvussa ovat hiljaisuusmatkailu ja luontoretket, joilla jätetään älypuhelimet kotiin.

Meditaation ja joogan rinnalle ovat tulleet hiljaisuuden retriitit ja mindfulness. Toisaalta kaupunginkin elävää äänimaisemaa on mahdollista arvostaa. Erityisesti historialliset teollisuuden äänimaisemat saattavat olla merkittävä osa paikallisidentiteettiä. Esimerkiksi tehtaan pillin vihellys saattaakin olla suojelemisen ja säilyttämisen arvoinen asia. Ampujan sanoin: "Käykö lähinnä melulähteiksi soimatuille tuulivoimaloille ja niiden huminalle samoin ajan kuluessa? Muuttuvatko uudistuvan energian ensiairueiden äänet joskus nostalgisiksi?"

Kaupoissa ääniympäristö, esimerkiksi tietynlainen musiikki, voi vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Kun sulkemisaika lähestyy, voidaan soittaa tiivistahtisempaa musiikkia, jotta ihmiset saadaan paremmin kiirehtimään kassoille.

Lentokoneen matkustamon matala taustahumina vaikuttaa makuelämykseen. Matala ääni korostaa kitkerää ja umamia makua. Sen sijaan makean ja suolaisen aistimus heikkenee. Finnairin Kiinan-lennoille onkin suunniteltu Hear the taste -äänimaisemia, joiden pohjoisesta luonnosta nauhoitetut äänet tukevat tarjottavia aterioita. Nyt saatavissa on applikaatio, joka käyttää keinoälyyn pohjautuvaa kuvantunnistustekniikka ja tunnistaa minkä tahansa ruoka-annoksen kuvan. Applikaatio analysoi annoksen raaka-aineet ja tuottaa kyseisen annoksen makuja tukevan äänimaiseman, josta applikaation käyttäjä voi nauttia ruoalla herkutellessaan.

Meluun kannattaisi kiinnittää huomiota myös ravintoloissa. Kova taustamelu heikentää makujen erottelukykyä. Lentokonetta vastaavassa meluisassa koetilassa makean maistaminen heikentyy ja suolaisempi ruoka maistuu paremmalta. Palveleeko meluisa musiikki siis ravintoloiden tarkoitusta? Kun musiikin äänitasoa laskettiin ruotsalaisessa yökerhossa 50 prosenttia, sekä asiakkaat että henkilökunta viihtyivät paremmin.

Hiljaisuus elvyttää

Mielenkiintoinen esimerkki taiteen luomasta hiljaisuudesta on Ampujan kuvailema John Cagen sävellys 4′33″, jossa hiljaisuutta kestää 4 minuuttia 33 sekuntia: "Olen nähnyt teoksen sähkökitaralla esitettynä. Koska teoksessa ei soiteta mitään, kuulija kuulee kitaravahvistimen hurinan, yleisön äänet ja ilmastointilaitteen kohinan. Huomio suuntautuu tilan ääniin, ja sävellys on siksi joka kerta nerokkaasti erilainen."

Elvyttävä ympäristö tarkoittaa yleensä luonnon ympäristöä, jossa aistiärsykkeiden määrä on vähäinen. Puistossa, metsässä tai muussa elvyttävässä ympäristössä oleskelu ei vaadi erityistä tarkkaavaisuutta, mikä on oleellinen osa elpymistä. Elvyttävä ympäristö virkistää, lisää tunnetta elinvoimaisuudesta, kohentaa mielialaa ja vähentää stressiä. Luontokäynnit alentavat verenpainetta, pulssia ja kortisolin määrää. Lääketieteellisesti ilmaistuna hiljaisuus synnyttää myönteisiä vasteita. Meluisa paikka ei voi tarjota tällaista elvyttävää kokemusta, koska melu tuottaa paljon aistiärsykkeitä.

Filosofi Baruch Spinoza on todennut: "Mikäli ihmiset olisivat yhtä kykeneväisiä olemaan hiljaa kuin puhumaan, maailma olisi onnellisempi paikka."

Ampuja jatkaa näin: "Ärsykekylläisessä maailmassa, jossa meiltä vaaditaan paljon, on hyvä miettiä, onko meillä oikeastaan varaa jättää hiljaisuuden potentiaali käyttämättä. Meillä on luolaihmisen aivot, jotka ovat kehittyneet nykyistä ympäristöä paljon rauhallisemmassa ympäristössä. Elinympäristömme meluisuus kuormittaa meitä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja terveydelle ja viihtyvyydelle. - - Hiljaisuus myös haastaa. Toisin kuin meitä ympäröivät lukuisat viihdykkeet ja aistiärsykkeitä syytävä teknologia, hiljaisuus haastaa viihtymään itsemme kanssa. Hiljaisuus on viihdyttämisen antiteesi. Koska hiljaisuudessa ei tapahdu juuri mitään, meidän täytyy viihtyä itsemme kanssa."


Kiitokset Outi Ampujalle perusteellisesta luennosta.
Kiitos ja kumarrus Suomen tietokirjailijat ry:lle vierailun järjestämisestä.

Lue myös nämä










Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

$
0
0
Meriveden keskimääräisen pintalämpötilan muutos celsiusasteina vuodesta 1870 nykypäivään. Credit: Caesar/PIK.

Atlantin termohaliinikierto on nyt heikoimmillaan yli tuhanteen vuoteen. Tämä termohaliinikierto on yksi maapallon merkittävimmistä lämmönkuljetusmekanismeista, koska se siirtää lämpöä kohti pohjoista ja kylmyyttä kohti etelää. Eilen Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tämä kiertoliike on kuitenkin hidastunut noin 15 prosentilla 1900-luvun puolivälistä nykypäivään. Tutkimus tehtiin merialueiden veden keskimääräisten pintalämpötilojen perusteella. Tutkijat pitävät ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta todennäköisimpänä selityksenä näille huolestustuttaville muutoksille.

Tutkimuksessa havaittiin valtameren viileneminen Grönlannin eteläpuolella ja erityisen selvä lämpeneminen Pohjois-Amerikan itärannikolla. Kyseinen alue on lämmennyt viime vuosikymmeninä nopeammin kuin useammat muut maapallon merialueet. Pohjois-Atlantin alue puolestaan on ainoa ilmastonmuutoksen myötä viilentynyt valtamerialue.

Tällainen merialueiden lämpötilojen muutos on tietokonesimulaatioissa ennustettu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisen seuraus. Nyt tämä on siis todettu myös meriveden lämpötilamittauksissa. Tietokonemallien ennusteet ja 1800-luvun loppupuolelta asti tutkitut lämpötila-aineistot näyttävätkin vastaavan toisiaan hyvin.

Termohaliinikierto (termohaliinivirtaus) eli valtamerien lämpösuolavesikierto tarkoittaa meriveden tiheyseroista aiheutuvaa syvän veden ja pintaveden kiertoliikettä, siis pystyvirtauksia. Napa-alueilla suolainen pintavesi viilenee ja painuu alaspäin. Tämän seurauksena syntyy kylmä ja suolainen syvänmeren virtaus (kuvassa sininen virtaus), joka kuljettaa vettä päinvastaiseen suuntaan kuin lämmin pintavirtaus (kuvassa punainen virtaus). Tuulten vaikutuksesta ja erityisesti syvänmeren virtauksen kohdatessa mantereen syntyy ylöspäin suuntautuva pystyvirtaus eli kumpuaminen.

Kun lämmin ja siten kevyempi vesi liikkuu etelästä pohjoiseen, se muuttuu vähitellen viileämmäksi ja siten myös tiheämmäksi ja painavammaksi. Meriveden jäätyessä siitä jäätyy vain sen liuotinosa eli suolaton vesi. Siksi jäätyminen lisää meriveden suolapitoisuutta ja tiheyttä. Tämän seurauksena vesi alkaa vajota Pohjois-Atlantilla Grönlannin itäpuolella. Vajoamista aiheuttavat myös rannikolle suuntautuvat tuulet, jotka pakottavat veden työntymään kohti rannikkoa ja sen jälkeen alaspäin.

Ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyvät sateet ja sekä Jäämereltä että Grönlannin jäätiköiltä tulevat sulamisvedet kuitenkin vähentävät meriveden suolaisuutta meriveden vajoamisvyöhykkeellä. Vähäsuolainen vesi ei ole yhtä tiheää eikä yhtä painavaa, minkä seurauksena se ei yhtä helposti enää vajoa pinnalta pohjaan.

Atlantin termohaliinikierron mahdollisesta pysähtymisestä ilmastonmuutoksen seurauksena on keskusteltu jo pitkään. Pysähtyminen voisi olla ilmaston muuttumisen kannalta merkittävä keikahduspiste (horjahduspiste), jonka jälkeen ilmaston muuttumista olisi entistä vaikeampi ennustaa. Tämä aiheuttaisi esimerkiksi merenpinnan entistäkin nopeampaa nousua Yhdysvaltojen itärannikolla, esimerkiksi New Yorkissa ja Bostonissa, sekä vaikuttaisi Atlantilta Eurooppaan tulevien myrskyjen reitteihin. Termohaliinikierron pysähtyminen voisi viilentää Pohjois-Euroopan ilmastoa merkittävästi, koska Golfvirran lämpöä ei enää kulkeutuisi tänne yhtä paljon kuin aiemmin. Toisaalta Etelä- ja Keski-Euroopan helleaalto kesällä 2015 saattoi osaltaan johtua ennätyksellisen kylmästä Pohjois-Atlantista. Pohjois-Atlantin viilenemisen seurauksena ilmanpainejakauma muuttuu siten, että se suosii lämpimiä, eteläisiä ilmavirtauksia, jotka vaikuttavat Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Eilen julkaistu tutkimus ei ota kantaa termohaliinikierron tulevaisuuteen. Se ainoastaan selvittää jo havaittuja muutoksia.

Eilen samassa Nature-lehdessä julkaistu toinen tutkimus tarkastelee Atlantin virtauksissa 1600 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia pohjasedimenttinäytteiden perusteella. Hiekanjyvien koosta nimittäin on mahdollista päätellä virtauksen voimakkuus ja fossiileina löytyvistä lajeista meriveden lämpötila. Pienen jääkauden päättymisen jälkeen Atlantin termohaliinkierto näyttää olleen noin vuodesta 1850 alkaen hitaampaa kuin aiemman 1500 vuoden aikana. Hidastumisen alkamiseen saattoivat vaikuttaa sekä ilmaston sisäinen vaihtelu että ihmiskunnan varhaiset kasvihuonekaasupäästöt. Nykyiset ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut jatkavat tätä samaa vaikutusta, joka oli pienen jääkauden jälkeisellä lämpenemisellä ja sulamisella.

Lähteet

Damian Carrington: Gulf Stream current at its weakest in 1,600 years, studies show. The Guardian 11.4.2018.

David J. R. Thornalley, Delia W. Oppo, Pablo Ortega, Jon I. Robson, Chris M. Brierley, Renee Davis, Ian R. Hall, Paola Moffa-Sanchez, Neil L. Rose, Peter T. Spooner, Igor Yashayaev & Lloyd D. Keigwin: Anomalously weak Labrador Sea convection and Atlantic overturning during the past 150 years. Nature 556, pages 227–230 (2018).

L. Caesar, S. Rahmstorf, A. Robinson, G. Feulner & V. Saba: Observed fingerprint of a weakening Atlantic Ocean overturning circulation. Nature 556, pages 191–196 (2018).

Potsadam Institute for Climate Impact Research: Stronger evidence for a weaker Atlantic overturning. Press release 11.4.2018.

Potsadam Institute for Climate Impact Research: Stronger evidence for a weaker Atlantic overturning. YouTube 11.4.2018.

Stefan Rahmstorf: Stärkere Belege für ein schwächeres Golfstromsystem. 11.4.2018.

Lue myös nämä

Jääkausi tulossa: Siperian sää uhkaa Suomea?

Uusi jääkausi vuonna 2010?

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Lööpit uusiksi: Karuja numerofaktoja säästä ja ilmastosta

$
0
0
Arktisen alueen (leveyspiirin 80 astetta pohjoispuolella olevat alueet) vuorokausien keskimääräiset lämpötilat celsiusasteina kahden metrin korkeudella. Paksulla valkoisella viivalla on esitetty vuosien 1958-2002 keskiarvo, paksulla punaisella viivalla vuoden 2018 lämpötilat ja ohuilla viivoilla muiden yksittäisten vuosien lämpötilat. Diagrammi pohjautuu Tanskan ilmatieteen laitoksen tietoihin. Credit: Zachary Michael Labe, Office of Information Technology University of California, Irvine (http://sites.uci.edu/zlabe/arctic-temperatures).  

Hiilidioksidia on nyt ilmakehässä enemmän kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa: Hiilidioksidipitoisuutta mittaavassa Keelingin käyrässä kuukausikeskiarvo ylitti ensimmäistä kertaa 410 ppm

Ilmakehän keskimääräinen kuukauden hiilidioksidipitoisuus on ylittänyt Keelingin käyrässä ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 410 ppm. Havaijin Mauna Loalla mitattavan Keelingin käyrän mukaan huhtikuun keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus oli 410,31 ppm. Vasta vuonna 2013 ylitettiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa 400 ppm:n raja. Lähempänä päästölähteitä sijaitsevalla Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla Pallaksella (Sammaltunturilla) hiilidioksidin kuukausikeskiarvot tosin ylittivät ensimmäistä kertaa 400 ppm jo huhtikuussa 2012.

Keelingin käyrä täytti 29. maaliskuuta 2018 kuusikymmentä vuotta, sillä mittaukset aloitettiin vuonna 1958. Tuolloin lukemat olivat 316,19 ppm. Maapallon ilmakehässä oleva hiilidioksidipitoisuus on noussut tuosta ajasta 30 prosenttia. Ennen teollista vallankumousta hiilidioksidipitoisuus ei ylittänyt lukemaa 300 ppm kertaakaan viimeisimmän 800 000 vuoden aikana. Viime vuosina hiilidioksidipitoisuuden nousunopeus on hieman hidastunut sekä Mauna Loalla että globaalisti.

Aiemmin maapallon historiassa hiilidioksidipitoisuus on saattanut olla nykyisellä tasolla ehkä noin 2-5 miljoonaa vuotta sitten tai ainakin mioseeniepookin aikaan 10-15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallo oli 3-6 astetta nykyistä kuumempi ja merenpinta 25-40 metriä nykyistä korkeammalla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli huipussaan (ehkä yli 5000 ppm) myöhäisellä ordovikikaudella noin 440 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin auringon säteily kuitenkin oli nykyistä heikompaa.

Arktisella alueella mittaushistorian lämpimin talvi ja ennätysaikainen merijään sulamiskausi

Tšuktšimerellä jään sulamiskausi ei ole koskaan satelliittimittausten aikakaudella (alkaen talvesta 1978-1979) alkanut näin aikaisin kuin nyt. Sama tilanne on myös Tšuktšimereen Beringinsalmen kautta yhteydessä olevalla Beringinmerellä. Helmi-maaliskuun keskimääräinen merijään laajuus Beringinmerellä oli tänä vuonna pienempi kuin koskaan aiemmin vuodesta 1850 alkavien havaintojen aikana. Beringinmeren-Tšuktšimeren alueella yksikään muu vuosi satelliittiaikakaudella ei ole edes lähellä nykyistä tilannetta. Ilmastonmuutoksen lisäksi jääpeitteen laajuuteen vaikuttavat myös tuulet ja niiden suunnat.

Arktisella alueella talvi 2017-2018 oli mittaushistorian lämpimin. Lähimpänä pohjoisnapaa sijaitsevalla maa-asemalla Grönlannin kärjessä mitattiin helmikuussa 60 tunnin ajan yli nolla-asteen lämpötiloja. Aiemmin mittaushistoriassa lämpötila oli kohonnut siellä helmikuussa plussan puolelle vain kaksi kertaa aiemmin ja silloinkin ainoastaan lyhyeksi aikaa. Arktisella alueella 15 sääaseman keskimääräinen talvilämpötila nousi ainakin 10 fahrenheitastetta (5,6 celsiusastetta) tavanomaisen yläpuolelle.

Alaskan Utqiaġvikissa helmi-huhtikuun keskimääräinen lämpötila kohosi 6,3 celsiusastetta tavanomaista korkeammaksi. Seitsemän 98-vuotisen mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä helmi-huhtikuun jaksosta on koettu 2010-luvulla.

Etelä-Aasian helleaalto jatkuu: Maanantaina Pakistanissa mitattiin mahdollisesti koko maapallon mittaushistorian korkein huhtikuun lämpötila

Tämän viikon maanantaina 30.4. Pakistanin Nawabshahissa mitattiin Aasian ja ehkä koko maapallon mittaushistorian korkein huhtikuun lämpötila, kun lukemaksi ilmoitettiin 50,2 celsiusastetta. Toisinaan ennätykseksi mainittua 51,0 astetta Meksikosta huhtikuulta 2001 pidetään luotettavuudeltaan kyseenalaisena. Lopullista totuutta ei ehkä tiedetä koskaan, sillä WMO ei tarkasta kuukausiennätyksiä.

Vain kuukautta aiemmin maaliskuun helleaallossa 29.-31.3.2018 valtiokohtaisia koko mittaushistorian maaliskuun lämpöennätyksiä syntyi ainakin Pakistanissa, Irakissa, Qatarissa, Turkemenistanissa, Uzbekistanissa ja Tadžikistanissa.

Lue myös nämä

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina


Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän monivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

$
0
0
Arktinen alue heikoilla jäillä

Keskimääräinen arktisen merijään laajuus miljoonina neliökilometreinä huhtikuussa vuosina 1979-2018. Laajuus on pienentynyt keskimäärin 37 500 neliökilometriä vuodessa eli 2,6 prosenttia vuosikymmenessä verrattuna vuosien 1981-2010 keskiarvoon. Credit: National Snow and Ice Data Center.

Arktisen merijään laajuus oli huhtikuussa keskimäärin 13,71 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on satelliittimittaushistorian toiseksi pienin huhtikuinen arktisen merijään laajuus, vain 20 000 neliökilometriä enemmän kuin ennätyspieni laajuus huhtikuussa 2016. Kun mittauksen epätarkkuudet otetaan huomioon, vuosien 2016 ja 2018 ennätyksellisen pienet huhtikuun merijään laajuudet käytännössä sivuavat toisiaan. Koko talven 2017-2018 arktisen merijään maksimilaajuus oli mittaushistorian toiseksi pienin.

Eri-ikäisten merijäiden prosenttiosuus viikolla 9 vuosina 1984-2018. Vähintään viisivuotinen merijää on esitetty punaisella, nelivuotinen oranssinkeltaisella, kolmivuotinen vihreällä, kaksivuotinen vaaleansinisellä ja yksivuotinen tummansinisellä. Credit: Preliminary analysis courtesy of M. Tschudi, University of Colorado Boulder. Images by M. Tschudi, S. Stewart, University of Colorado, Boulder, and W. Meier, J. Stroeve, NSIDC

Erityisen mielenkiintoista on monivuotisen eli yli yhden vuoden ikäisen jään ennätyksellisen pieni osuus arktisella alueella. Jos tarkastellaan vuoden viikkoa numero yhdeksän, monivuotisen merijään osuus on vähentynyt 61 prosentista (vuonna 1984) vain 14 prosenttiin (vuonna 2018). Tämä on ennätyksellisen vähän, vaikka syyskuussa 2017 vuotuinen merijään minimilaajuus ei ollutkaan ennätyksellisen pieni. Tänä vuonna viikolla yhdeksän yli viiden vuoden ikäisen merijään osuus oli vain yksi prosentti, kun vuonna 1984 se oli 30 prosenttia.

Beringinmeri oli tänä vuonna huhtikuun lopulla lähes jäätön. Normaalisti jäätä pitäisi olla yli 500 000 neliökilometriä. Merijään päiväkohtainen laajuus on ollut ennätyspieni helmikuun 12. päivästä alkaen.

Etelämantereen lämpöennätys 17,5 astetta, 17,9 asteen lukema hylätty

Maaliskuussa 2015 lämpötila nousi Etelämantereella +17,5 asteeseen argentiinalaisille kuuluvassa Esperanzan tukikohdassa (13 metriä merenpinnan yläpuolella, 63°S) lähellä Antarktiksen niemimaan pohjoisinta kohtaa. WMO vahvistaa tämän edelleen viralliseksi Antarktiksen mantereen eli Etelämantereen lämpöennätykseksi.

Sen sijaan WMO ei tänään julkaistun tiedotteen mukaan hyväksy päivää Esperanzan ennätystä aiemmin ilmoitettua automaattisen sääaseman lukemaa +17,9 astetta tsekkiläisellä Davies Dome -asemalla. Selvitysten mukaan heikkotuulisessa säässä suora ja alla olevasta jäästä heijastuva auringonsäteily nostivat mittarin lämpötilan noin 0,9 astetta todellista korkeammaksi. WMO:n päätelmien mukaan todellinen lämpötila oli 17,0°C ± 0,2°C, mikä on WMO:n virallisissa tilastoissa Antarktiksen mantereen toiseksi korkein lämpötila. 

Antarktis on laajuudeltaan 14 miljoonaa neliökilometriä, noin kaksi kertaa Australian kokoinen. Vuoden keskilämpötila vaihtelee rannikon -10 asteesta sisämaan korkeimpien kohtien -60 asteeseen. Jäätikkö on jopa 4,8 kilometriä paksu ja sisältää 90 prosenttia koko maapallon makean veden varannoista. Jos koko jäätikkö sulaisi, merenpinta kohoaisi noin 60 metriä, mikä kuitenkin veisi useiden ihmissukupolvien ajan.

Antarktiksen niemimaa (Etelämantereen luoteiskärki Etelä-Amerikan lähellä) on yksi maapallon nopeimmin lämmenneistä alueista. Se on lämmennyt yli kolme astetta viimeisimmän 50 vuoden aikana. Noin 87 prosenttia niemimaan länsirannikon jäätiköistä onkin vetäytynyt viimeisimmän 50 vuoden aikana. Monien näiden sulaminen on kiihtynyt viimeisimmän 12 vuoden aikana.

Lähteet

Brian Kahn: Old Arctic Sea Ice Is Virtually Gone—and That's Bad

NSIDC: Arctic winter warms up to a low summer ice season

WMO: WMO concludes evaluation of possible new record Antarctic temperature

Lue myös nämä

Lööpit uusiksi: Karuja numerofaktoja säästä ja ilmastosta

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

Antarktiksen niemimaalla tällä viikolla mittaushistorian uusi lämpöennätys: 17 astetta tavanomaista lämpimämpää

Antarktiksen lämpöennätykset vahvistettiin tänään

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Antarktiksen jäähyllyjen sulaminen on nopeutunut hälyttävästi

Punainen napa

Sääilmiöiden ABC-kirja

$
0
0
Arkisessa kielenkäytössä monia termejä käytetään tieteelliseltä kannalta katsottuna virheellisesti. Esimerkiksi kylmän lasipullon pintaan tai kylmän juoman kylmentämän juomalasin pintaan sanotaan tulevan huurretta. Todellisuudessa kyseessä kuitenkin on kaste. Oikeaa jäähuurretta voi muodostua silloin, jos lasi on jäähdytetty pakkasen puolelle. Huurre nimittäin määritellään "virallisesti" siten, että siinä nestemäinen vesi jäätyy pieninä pisaroina. Sen sijaan kasteessa ilman vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi, mikäli ilmankosteus on riittävä. Huurteessa on jäätä, kasteessa vettä. Auton ikkunan sisäpinnalle tulee siis yleensä kastetta, vaikka silloinkin arkikielessä saatetaan puhua huurteesta.

Tämä on päivitetty versio aiemmin julkaisemastani ilmakehän ilmiöiden ABC-kirjasta.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Auer: Auer muodostuu ilmassa leijailevista pienistä ja kuivista tomuhiukkasista (pölystä, hiekasta, savusta), jotka samentavat maisemaa siten, että se näyttää himmeältä tai rusehtavalta (vrt. sumu, utu), tummaa tausta vasten sinertävältä. Ilman suhteellinen kosteus on pienempi (alle 70 %) kuin udussa tai sumussa.

Elmontuli: Ukkosella esimerkiksi laivojen mastojen huipuissa tai lentokoneissa lepattava valoviuhka, joka on heikosti rätisevä tai äänetön sähkönpurkaus. Maalla vastaavasta ilmiöstä esimerkiksi korkeissa puissa, rakennuksissa tai mastoissa voidaan käyttää nimitystä ukonvirva.

Elosalama:Salama (salaman aiheuttama valonvälähdys), joka liittyy niin kaukaiseen (yli 15 km) ukkoseen, ettei jyrinää kuulu maan kaarevuuden ja ääniaaltojen käyttäytymisen takia. Nimitys elosalama viittaa siihen, että näitä näkyy tyypillisesti loppukesällä tai syksyllä, kun illat ja yöt ovat tarpeeksi pimeitä kaukaisen salaman havaitsemiseen. Joskus nimityksiä elosalama ja kalevantuli käytetään synonyymeinä. Toisaalta kalevantulella voidaan tarkoittaa erityisesti sellaista tilannetta, jossa itse salamaa ei nähdä, vaan havaitaan pelkästään pilvien sisäistä välkettä.

Halla: Hallalla tarkoitetaan kasvukaudella maanpinnassa (alle kahden metrin korkeudella) olevaa pakkasta. Mikäli pakkanen ulottuu viralliselle lämpötilojen mittauskorkeudelle eli kahteen metriin asti, puhutaan yöpakkasesta.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Helle: Suomessa ja yleensäkin Pohjoismaissa helteen rajana pidetään sitä, että vuorokauden ylin lämpötila varjossa ylittää kahden metrin korkeudella 25 astetta. Lämpötila 25,0 ei ole hellettä, mutta 25,1 astetta on hellettä. Mikä tahansa mukavan lämmin sää ei siis ole hellettä. Suomea lämpimämmillä alueilla helteen lämpötilaraja on korkeampi (esimerkiksi Yhdysvalloissa 32 astetta) tai helteen määritelmä puuttuu kokonaan.

Huurre: Huurteessa nestemäinen vesi jäätyy pieninä pisaroina. Huurre onkin hyvin kostealla (sumuisella) ja tuulisella säällä usein tuulen puolelle varsinkin puihin ja sähkölankoihin (myös pilvessä lentävän lentokoneen siipiin) syntyvä esiintymä, jossa on ilmaa jääkiteiden välissä. Jäätävän sumun tai udun alijäähtyneet pisarat jäätyvät heti tarttuessaan kylmiin (pakkasen puolella oleviin) pintoihin. Sopivissa olosuhteissa huurrekerros voi synnyttää puiden päälle paksun tykkylumikerrokseksen, kun jääkiteet kasvavat kiinni toisiinsa. Huurretta kehittyy myös pakastimen jäähdytysritilään. Etelä-Suomessa kuura on huurretta yleisempi, vaikka kansanomaisessa kielessä kuurastakin käytetään virheellisesti usein nimeä huurre. Huurteesta puuttuvat kuuran fraktaalikuviot, eikä huurre ole yhtä valkoista kuin kuura. Vrt. iljanne, kaste, kuura.

Iljanne:Maanpinnalle kertyvä jää. Läpinäkyvä, yhtenäinen, hyvin liukas jääkerros, joka syntyy alijäähtyneen vesi- tai tihkusateen jäätyessä erilaisille pinnoille (maa, rakenteet, kasvit) niiden lämpötilan ollessa nollassa tai sen alapuolella. Alijäähtynyt tarkoittaa sitä, että pisaroissa oleva vesi on lämpötilaltaan jäätymispisteen alapuolella, mutta se ei ole silti vielä jäätynyt. Vrt. huurre, kaste, kuura.

Intiaanikesä: Käsitettä intiaanikesä käytetään usein väärin. Todellisuudessa se on poikkeuksellisen lämmin kausi syksyllä. Tyypillisesti intiaanikesästä voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun ensin on ollut syksyisen viileää ja sen jälkeen tuleekin vielä lämmintä ja aurinkoista säätä. Legendan mukaan nimitys intiaanikesä tulee siitä, että silloin pitkälle syksyyn jatkuneen kuumuuden uuvuttamat Amerikan alkuperäisasukkaat eli intiaanit tulevat kaupunkeihin hakemaan suojaa kuumuudelta ja kuivuudelta. Todellisuudessa termin alkuperää ei ole pystytty varmuudella selvittämään. Mahdollisesti se on alun perin tarkoittanut Amerikan alkuperäisasukkaiden metsästyskautta.

Jääjyvässade: Aidosta sadepilvestä syntyvää (vrt. lumijyvässade), jääjyväsistä (läpinäkyvistä tai hieman läpikuultavista jääkappaleista, jotka ovat pyöreitä tai epäsäännöllisiä, halkaisija 1-4 mm) muodostuvaa tasaista sadetta. Jääjyväsille on tyypillistä, että kovalle alustalle pudotessaan ne usein kimpoavat ja rikkoontuvat.

Jääkidesade eli timanttipöly:Selkeältä taivaalta satavia ja auringossa kimaltelevia, hyvin pieniä (sauvamaisia tai levymäisiä) jääkiteitä, joiden tyypillinen halkaisija on 1 mm:n luokkaa. Nämä jääkiteet saavat aikaan sen, että joskus revontuliksikin luullut tekovalopilarit ("keinovalopilarit") voivat muodostua yötaivaalle.

Jäätävä tihkusade: Tavallinen tai alijäähtynyt tihkusade, joka muodostaa pakkasen jäljeltä kylmään maahan iljannetta (vrt. iljanne). Alijäähtynyt tarkoittaa sitä, että pisaroissa oleva vesi on lämpötilaltaan jäätymispisteen alapuolella, mutta se ei ole silti vielä jäätynyt. Tällainen alijäähtynyt tihku jäätyy nopeasti kohdatessaan kylmän pinnan.

Jäätävä vesisade: Tavallinen tai alijäähtynyt vesisade, joka muodostaa pakkasen jäljeltä kylmään maahan iljannetta (vrt. iljanne). Alijäähtynyt tarkoittaa sitä, että pisaroissa oleva vesi on lämpötilaltaan jäätymispisteen alapuolella, mutta se ei ole silti vielä jäätynyt. Tällainen alijäähtynyt vesi jäätyy nopeasti kohdatessaan kylmän pinnan.

Kuva: PixabayLisenssi: CC0-Creative Commons.

Kaste: Maanpinnalle ja lähellä maanpintaa oleville esineille tiivistyneitä vesipisaroita, kun lämpötila on jäähtynyt kastepisteen alapuolelle (kirkas ilma jäähtynyt). Kastepiste tai tarkemmin kastepistelämpötila on se ilman lämpötila, jossa ilman sisältämän vesihöyryn tiivistyminen alkaa. Tähän lämpötilaan ilman lämpötilan tulee siis laskea, jotta tiivistyminen käynnistyisi. Kastetta (ei siis huurretta) syntyy myös kylmän juomapullon (tai kylmän juoman kylmentämän juomalasin) pintaan, kun sen lähellä oleva ilma luovuttaa energiaa kylmälle pullolle. Ilma jäähtyy ja ilman vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi pullon pinnalle (mikäli ilmankosteus on riittävä). Vrt. huurre, iljanne, kuura.

Keli: Keli-sanalla viitataan jonkin kulkuväylän (esim. tien tai ladun) sään mukaan vaihtelevaan kulkukelpoisuuteen. Puhekielessä keli-sanaa käytetään usein korvaavana sanana ”säälle”, mutta todellisuudessa keli-sanaa pitäisi käyttää ainoastaan puhuttaessa kulkuväylien olosuhteista. Keli voi siis olla huono tai liukas, mutta ei pilvinen tai kylmä.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Kuura: Kiteinen (neulamainen, suomumainen tai sulkamainen), lähinnä esineiden yläpinnoille (tyypillisesti katoille, ruohikkoon, puihin, ikkunoihin tai auton tuulilasiin) muodostuva jääesiintymä. Kuura syntyy selkeällä ja tyynellä tai lähes tyynellä säällä, kun ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tarpeeksi kylmässä kaasusta suoraan kiinteään olomuotoon (vrt. huurre). Etelä-Suomessa kuura on huurretta yleisempi, vaikka kansanomaisessa kielessä kuurastakin käytetään virheellisesti usein nimeä huurre. Kuurassa on fraktaalikuvioita ("kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin"), jotka huurteesta puuttuvat. Kuurankukkaset muodostuvat ikkunoissa naarmuuntuneisiin tai likaisiin (esim. kesältä jäänyttä kärpästen ulostetta) kohtiin. Kuuraa voi kehittyä myös pakastimesta otetun jäätelöpakkauksen pintaan. Kuuratilanteessa teille voi syntyä mustaa jäätä (kuuraliukkaus), kun auton renkaat rikkovat kiteet ja sulattavat ne, mutta kosteus jäätyy kylmään tienpintaan. Vrt. huurre, iljanne, kaste.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Lumi: Jääkiteiden sekä ilman muodostama kuohkea aine, joka saattaa sisältää myös nestemäistä vettä. Lumipallokelillä lumessa on vettä noin 5 %.

Lumijyvässade: Sumupilvestä tai sumusta syntyvää (vrt. jääjyvässade), lumijyväsistä (valkoisista, läpinäkymättömistä, pienistä, mannaryynimäisistä lumihitusista, jotka ovat usein litistyneitä tai pitkänomaisia, halkaisija alle 1 mm) muodostuvaa tasaista sadetta. Lumijyväsille on tyypillistä, että kovallekaan alustalle pudotessaan ne eivät kimpoa eivätkä mene rikki.

Lumikuuro:Kuuroina tuleva lumisade, jolle tyypillisiä piirteitä ovat sateen yhtäkkinen alkaminen ja loppuminen sekä voimakkuuden isot vaihtelut.

Lumisade:Tasainen sade, joka muodostuu kuusikulmaisista (tähtimäisistä, levymäisistä tai prisman muotoisista) lumikiteistä. Mikäli ilman lämpötila on -5 astetta tai sitä lämpimämpi, useita lumikiteitä on yleensä takertuneena yhteen lumihiutaleiksi. Lumihiutaleiden putoamisnopeus on yleensä 0,5-1 metriä sekunnissa.

Lumipyry:Lumisadetta ja voimakasta tuulta.

Lumituisku:Voimakas tuuli kuljettaa jo maassa ollutta lunta ja kasaa sitä kinoksiksikin. Lunta ei sada lainkaan. Matalassa lumituiskussa tuuli nostaa irtonaista lunta ilmaan niin vähän, että vaakasuora näkyvyys on 4 km tai enemmän. Korkeassa lumituiskussa voimakas ja puuskainen tuuli nostaa irtolunta niin paljon ja niin korkealle, että vaakasuora näkyvyys on alle 4 km.

Myrsky: Suomalaisessa määrittelyssä myrsky liittyy aina tuuleen, ei mihin tahansa voimakkaaseen sääilmiöön. Virallisen suomalaisen määritelmän mukaan myrskystä on kyse, kun tuulen nopeus ylittää 10 minuutin keskiarvona 21 m/s (76 km/h). Kansainvälisesti myrskyn raja-arvo on 25 m/s (90 km/h). Suomen havaintohistorian aikana maassamme on esiintynyt myrskyä vain merillä ja tuntureilla. Muualla kymmenen minuutin keskituuli ei ole ylittänyt raja-arvoa 21 m/s. Sen sijaan maa-alueillakin esiintyy myrskypuuskia, joissa tuuli on hetkellisesti voimakasta ja tuhot mahdollisia. Ilmatieteen laitoksen mukaan lyhytaikaiset, 5–10 sekunnin tuulenpuuskat ylittävät 10 minuutin keskituulennopeuden säätilanteesta riippuen noin 1,5-kertaisina, enimmillään kaksinkertaisina. (vrt. rajuilma)

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Pilvi:Ilmakehässä (yleensä ilmakehän alaosassa eli troposfäärissä) olevia pieniä vesipisaroita (tavallisimmin halkaisija 0,001-0,05 mm) ja/tai jääosasia, joskus myös savu- ja pölyhiukkasia. Pilven ja sumun ero on siinä, että sumu ulottuu maahan asti, kun taas pilvet ovat vuorten rinteitä lukuun ottamatta maasta selvästi erillään. Jotta pilvi muodostuu, ilman on täytettävä kolme ehtoa:
1. Ilman on oltava tarpeeksi kosteaa.
2. Ilmassa täytyy olla tiivistymiskeskuksia eli tiivistymisytimiä (esimerkiksi pöly- tai savuhiukkasia, keinotekoisina tiivistymiskeskuksina sateen synnyttämiseksi voidaan käyttää hopeajodidia).
3. Kosteuden täytyy lisääntyä tai ilman jäähtyä. Ilman jäähtyminen kastepistelämpötilaan voi tapahtua nousevan liikkeen ansiosta (tärkein asia), ulossäteilyn seurauksena ja/tai sekoittumisen takia.

Pouta: Pouta on kyseessä, kun sää on sateetonta. Poudalla voi siis olla joko aurinkoista tai pilvistä. (Poutapäivän aikana sen sijaan voi sataa hieman. Poutapäiviksi luokitellaan yleensä vuorokaudet, jolloin vuorokauden sademäärä on alle 0,3 mm. Ilmatieteen laitoksen tilastoissa voidaan kuitenkin luokitella sadepäiviksi jo ne päivät, jolloin sadetta on ollut vähintään 0,1 mm.)

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Raesade: Raesade voi olla lumiraesadetta, pikkuraesadetta tai jääraesadetta. Lumi- ja pikkuraesateessa rakeiden läpimitta on tyypillisimmin 2-5 mm, kun taas jäärakeiden läpimitta on 5-10 mm tai enemmänkin. Sekä lumi- että pikkurakeet ovat yleensä melko pyöreitä, joskus kuitenkin kartiomaisia. Lumirakeet ovat helposti kokoon puristuvia ja hauraita (kovalle alustalle pudotessaan kimpoavat ja usein rikkoontuvat), pikkurakeet osittain sulaneita, kovia jääkappaleita (kovalle alustalle pudotessaan napsahtavat mutta eivät rikkoonnu). Jäärakeet ovat yleensä melko pyöreitä (joskus kartiomaisia tai epäsäännöllisiä), osin tai kokonaan läpinäkymättömiä ja kovia jääkimpaleita, joiden läpileikkauksessa voi erottua kirkkaita ja sameita kerroksia. Erilaiset raetyypit muodostuvat siten, että korkeassa pilvessä rakeet voimakkaassa pyörityksessä kulkevat ylös ja alas. Rakeet törmäilevät pilvipisaroihin, jotka lumirakeiden pinnalle jäätyessään kasvattavat niiden kokoa. Lumirakeista muodostuu ensin pikkurakeita ja lopulta jäärakeita.

Rajuilma: Rajuilmalle ei ole olemassa tuulen raja-arvoa, vaan rajuilmassa esiintyy vahinkoa aiheuttavaa salamointia, rankkaa sadetta, ukkospuuskia, rakeita tai trombeja. Rajuilmasta voi olla kyse, vaikka tuuli ei olisikaan kovaa, esimerkiksi jos alle tunnissa sataa 20 millimetriä vettä. Vrt. myrsky.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Revontulet: Auringosta lähteneet aurinkotuulen varautuneet hiukkaset (elektronit ja protonit) törmäävät maapallon ilmakehään lähinnä ionosfäärissä eli termosfäärin alaosassa useimmiten noin 90-300 km:n korkeudella.

Räntäkuuro:Kuuroina tuleva räntäsade, jolle tyypillisiä piirteitä ovat sateen yhtäkkinen alkaminen ja loppuminen sekä voimakkuuden isot vaihtelut.

Räntäsade:Tasainen sade, jossa sataa samanaikaisesti sekä vettä että lumihiutaleita. Ilman lämpötila on sellainen, että osa lumihiutaleista sulaa vedeksi matkalla pilvistä maanpinnalle. Aidossa räntäsateessa ilmassa on siis myös vesipisaroita. Usein ihmiset tulkitsevat virheellisesti märän lumisateen räntäsateeksi.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Salama: Salama on ukkoseen ja joskus myös tulivuorenpurkaukseen liittyvä sähköpurkaus, joka tasoittaa pilven potentiaalieroja. Valo etenee 300 000 km sekunnissa, joten välähdys nähdään käytännössä heti. Jyrinä myös alkaa samalla hetkellä, mutta äänen nopeus on vain miljoonasosa valon nopeudesta, noin 330 m/s. Näin ääneltä kuluu kilometriin 3 sekuntia. Sääntö salaman etäisyyden määrittämiseksi: Välähdyksestä aletaan laskea sekunteja, ja kun jyrinä alkaa, jaetaan saatu sekuntimäärä kolmella, jolloin saadaan etäisyys kilometreissä. Vrt. ukkonen.

Sumu:Ilmassa leijailevia hyvin pieniä vesipisaroita (halkaisija noin 0,01 mm), jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on alle kilometrin. Sumu on ikään kuin maanpinnalle asti ulottuva pilvi. Sumu syntyy ilmassa olevan vesihöyryn tiivistyessä pisaroiksi, kun lämpötila laskee tai kosteus lisääntyy. Syntytavan mukaan voidaan puhua siirtymäsumusta (lämmin ilma jäähtyy kylmässä ympäristössä), säteilysumusta (jäähtyvä maanpinta jäähdyttää ilmaa), sekoitussumusta (kylmä sekä kostea ilma sekoittuvat) tai haihtumissumusta (lämmin veden pinta haihduttaa runsaasti vesihöyryä). Haihtumissumua ovat esimerkiksi merisavu ja järvisavu, jotka syntyvät hyvin kylmän (ainakin -15 astetta) pakkasilman virratessa juuri ja juuri sulan vesialueen päälle. Vrt. auer, utu.

Sykloni: Syklonin eli polaaririntamassa liikkuvan matalapaineen yhteydessä tapahtuu ns. kylmä okluusio eli lämmintä rintamaa nopeammin liikkuva kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman ja kohottaa lämpimän ilman maanpinnan yläpuolelle tunkeutuessaan raskaampana sen alle. Syklonilla tarkoitetaan siis polaaririntamassa syntyvää matalapainetta. Syklonilla - tai tarkemmin sanottuna trooppisella syklonilla - voidaan tarkoittaa myös lähinnä Intian valtameren alueella esiintyvää trooppista hirmumyrskyä.

Syöksyvirtaus: Syöksyvirtaus on ukkospilvestä alaspäin syöksyvä voimakas kylmä ilmavirtaus, joka maan- tai vedenpinnan kohdatessaan kääntyy vaakasuoraksi. Syöksyvirtauksessa puut voivat kaatua melko laajaltakin alueelta lähes samaan suuntaan. Sen sijaan trombin pyörivä liike kaataa puita sikinsokin ja vaikuttaa yleensä vain pienellä alueella.

Sää:Jonkin paikan ilmakehän alaosassa eli troposfäärissä vallitseva hetkellinen tila, johon sisältyvät lämpötila, kosteus, ilmanpaine, sadeilmiöt, pilvisyys ja tuulen voimakkuus sekä suunta.

Säärintama:Kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajapinta. Säärintama voi olla lämmin rintama (lämpimän ilmamassan etureuna), kylmä rintama (kylmän ilmamassan etureuna) tai okluusiorintama. Syklonin eli liikkuvan matalapaineen yhteydessä tapahtuu ns. kylmä okluusio eli lämmintä rintamaa nopeammin liikkuva kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman ja kohottaa lämpimän ilman maanpinnan yläpuolelle tunkeutuessaan raskaampana sen alle. Termejä saderintama tai kuurorintama ei pitäisi käyttää.

Tihkusade:Vesipisaroiden muodostamaa sadetta, jossa pisaroiden halkaisija (erotuksena vesisateeseen) on alle 0,5 mm, tyypillisesti noin 0,1 mm. Tihkusade on siis hyvin pienten ja tiheässä leijailevien vesipisaroiden aiheuttamaa sadetta, joka syntyy matalalla olevassa sumupilvessä tai paksussa sumukerroksessa. Tihku tuntuu ilmassa kosteutena ja näkyy esimerkiksi silmälaseissa, mutta se ei tee lätäköihin renkaita.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Trombi: Trombi ja tornado ovat pienialaisia pyörteisiä myrskyjä. Termit ovat hieman kiistanalaisia. Trombit ovat tavallaan tornadojen pikkuserkkuja. Ne voidaan joko luokitella pieniksi tornadoiksi (kokoluokitus) tai niitä voidaan pitää Euroopassa esiintyvinä tornadoina (alueellinen luokitus). Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan "Suomessa ja monissa Euroopan maissa tavattavia tornadoja kutsutaan trombeiksi". Myös meteorologi Markus Mäntykannas toteaa näin: "Trombi ja tornado ovat käytännössä sama asia – valtaosassa maailmaa käytetään tornado-nimitystä, mutta useassa Euroopan maassa puhutaan trombista." Suomessakin siis esiintyy tornadoja, jos trombeja pidetään yhtenä tornadojen muotona. Vrt. syöksyvirtaus.

Trooppinen hirmumyrsky: Trooppiset hirmumyrskyt - tai hieman huolimattomammin sanottuna trooppiset pyörremyrskyt - voidaan nimetä hurrikaaneiksi, taifuuneiksi tai trooppisiksi sykloneiksi niiden esiintymisalueen perusteella samaan tapaan kuin avaruuslentäjät nimetään lähtömaan mukaan astronauteiksi, kosmonauteiksi, taikonauteiksi tai vaikkapa finnonauteiksi kotimaan mukaan. Jos hurrikaania vastaava ilmiö esiintyy Välimerellä asti, voidaan puhua medikaanista, vaikka termi onkin ainakin toistaiseksi epävirallinen. Vaikka trooppinen pyörremyrsky on sinänsä täysin virallinen termi myös trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa, pyörremyrsky kuitenkin mielletään usein vain tornadoksi tai trombiksi.

Tykky: Puiden ja mastojen päälle kasautuva lumikuorma. Varsinainen tykky eli huurretykky koostuu vain huurteesta. Nuoskatykyssä on ainakin puolet lunta.

Kuva: Pixabay. Lisenssi: CC0-Creative Commons.

Ukkonen:  Ukkosella pilvi sähköistyy niin paljon, että sen varaukset purkautuvat salamoina (vrt. salama). Ukkosen synty vaatii kolme samanaikaisesti vaikuttavaa tekijää:
1. Epävakaus: Lämmintä ilmaa maanpinnan lähellä, kylmää 5-10 kilometrin korkeudella.
2. Kosteutta: Paljon kosteutta lähellä maanpintaa.
3. Laukaiseva tekijä: Esim. merituulirintama, kylmä rintama tai kuuropilven ulosvirtaus.

Utu: Ilmassa leijailevia hyvin pieniä (silmälle näkymättömiä) vesipisaroita, jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on 1-10 km. Utu on väriltään harmahtavaa. Vrt. auer, sumu.

Vesikuuro: Kuuroina tuleva vesisade, jolle tyypillisiä piirteitä ovat sateen yhtäkkinen alkaminen ja loppuminen sekä voimakkuuden isot vaihtelut.

Vesisade: Vesipisaroiden muodostamaa sadetta, jossa pisaroiden halkaisija (erotuksena tihkusateeseen) on yli 0,5 mm, yleensä 1-2 mm, joskus jopa 5 mm. Pisaroita on tyypillisesti noin 10 cm:n välein eli yksi pisara litrassa ilmaa ja ne putoavat alaspäin muutamia metrejä sekunnissa.

Lähteitä ja lisätietoja

Foreca: Petollinen kuuraliukkaus

Foreca: Väärinymmärretyt säätermit

Helsingin Sanomat: Erotatko kuuran ja huurteen?

Helsingin Sanomien video: Sateen olomuotoon (vesi, jäätävä, räntä, lumi) vaikuttaa lämpötila maanpinnan yläpuolella

Ilmatieteen laitos: Ilmakehä-ABC

NBC News: Anatomy of a Snowflake

Paasonen, Seija: Sää. WSOY 2004.

Sirpan luontoblogi: Onko kuuralla ja huurteella eroa? (Jouko Varosen vieraskynäkirjoitus)

Tieteen kansallinen termipankki

Tänään Suomessa oli koko digitalisoidun mittaushistorian lämpimin äitienpäivä

$
0
0
Kouvola 13.5.2018

Ilmatieteen laitoksen julkaisemien tietojen mukaan Suomessa oli tänään koko digitalisoidun mittaushistorian lämpimin äitienpäivä. Tiedot on digitalisoitu vuodesta 1960 alkaen.

Tänään kaikkein lämpimintä oli Kouvolan Utissa, jossa lämpötila kohosi 28,5 asteeseen. Aiempi ennätys on Lapinjärvellä ja Salossa vuonna 2006 mitattu 26 astetta.

Tänään pohjoisin hellepaikkakunta oli Rovaniemi. Suomessa olikin lämpimämpää kuin monin paikoin Välimeren pohjoisrannikon länsi- ja keskiosissa. Huomiseksi Suomeen ennustetaan jopa yli 29 asteen lämpötiloja, mutta loppuviikosta viilenee ilmeisesti yli kymmenellä asteella.

Lähteet

Ilmatieteen laitos: Näin lämmintä äitienpäivä­säätä ei ole ennen Suomessa mitattu (Helsingin Sanomat)

Suomi on nyt Euroopan lämpimimpiä maita – huomenna hätyytellään 30 lämpöasteen rajaa (MTV)

Lue myös tämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän 2018 sääennuste

$
0
0
Perinteiseen tapaan julkaisen luettavaksenne yhteenvedon viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen kesän vuodenaikaisennusteista. Ennusteiden mukaan Suomen kesäsää näyttää melko tavanomaiselta. Erityisesti kesäkuussa on kuitenkin mahdollisuus pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpään ja sateettomampaan säätyyppiin. Suomen ulkopuolelta huomattavaa on arktisen alueen lämpimyyden jatkuminen.

Huom.! Päivitän jatkossa kesän sääennusteet tämän blogitekstin kommentteihin!


The Weather Company: Alkukesä pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna loppukesää lämpimämpi

The Weather Company osasi talven 2017-2018 ennusteessaan kaikkein parhaiten ennakoida helmi-maaliskuun kylmyyden. Toisaalta The Weather Company ennusti muista poiketen viileän säätyypin mahdollisesti jatkuvan myös toukokuussa, mikä oli täysin päinvastoin toteutuneeseen tilanteeseen verrattuna.

Kesän 2018 (jakso kesäkuun alusta elokuun loppuun) The Weather Company arvioi olevan Euroopassa Isoa-Britanniaa ja Norjaa lukuun ottamatta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi. Keskiarvoihin verrattuna erityisen lämmintä on Kaakkois-Euroopassa. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana kesällä on tyypillisesti vallinnut korkeapaine Pohjois-Atlantilla ja matalapaine Luoteis-Euroopassa, mikä on tuonut suureen osaan Eurooppaa viileitä ja sateisia kesiä. Tänä vuonna tällainen painejakauma näyttäisi kehittyvän vasta myöhemmin kesällä, joten alkukesä on varsinkin Manner-Euroopan luoteisosissa pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kesän lämpimintä aikaa.

Yksittäisten kuukausien osalta Euroopan pohjoisosissa näyttäisi olevan kesäkuussa keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuussa Pohjois-Euroopan itäosissa on edelleen keskimääräistä lämpimämpää, mutta lännessä on viileämpää. Elokuussa koko Pohjois-Eurooppa on keskimääräistä viileämpi.

NOAA/NWS: Tavanomainen kesä, jonka kuukausista kesäkuu on pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna lämpimin ja vähäsateisin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kolmen kuukauden jaksot (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu, syys-marraskuu) ovat Suomessa lämpötiloiltaan tavanomaisia. Vain aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus 0,5-1 astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpään säähän. Itse asiassa aivan pohjoista lukuun ottamatta koko Euroopan lämpötilat ovat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoja, paitsi Espanjan tienoilla on mahdollisuus jopa keskiarvoja viileämpään säähän. Grönlanti, Islanti ja Huippuvuoret erottuvat pitkäaikaisiin keskiarvoihin nähden lämpiminä. Tämä tilanne voimistuu entisestään loka-joulukuussa ja marraskuun 2018 alusta tammikuun 2019 loppuun ulottuvalla jaksolla, jolloin aivan koko Suomen lämpötilat ovat tämän hyvin alustavan ennusteen mukaan täysin tavanomaisia. Arktisella alueella viime vuosina vallinnut poikkeuksellinen lämpimyys näyttäisi siis saavan jatkoa.

Kesäkuusta marraskuuhun ulottuvan jakson yksittäisistä kuukausista vain kesäkuu näyttäisi olevan suuressa osassa Suomea hieman (0,5-1 astetta) pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpi. Heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää saattaa olla pohjoisimmassa Lapissa. Marraskuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi sää keskittyy Etelä-Suomeen.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä keskimääräistä sateisemmalta. Hieman keskimääräistä vähäsateisempaa voi olla kesä-elokuussa ja erityisesti elo-lokakuussa. Tässä on huomattava se, että ennusteessa puhutaan kolmen kuukauden keskimääräisestä säästä. Yksittäiset kuukaudet voivat olla keskimääräistä sateisempia, vaikka koko jakso olisikin keskimäärin vähäsateinen.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna selvästi kuivin on kesäkuu. Hyvänä kakkosena tulee elokuu. Vähän keskimääräistä kuivempia ovat myös syyskuu ja lokakuu. Sen sijaan heinäkuu ja paikoin myös marraskuu näyttävät keskimääräistä sateisemmilta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Tavanomainen kesä, vaikka ainakin kesäkuun alkupuoli voikin olla keskimääräistä lämpimämpi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa kesän (kesä-elokuun jakso) lämpötilat ja sademäärät eivät keskimäärin poikkea pitkäaikaisista kesän keskiarvoista. Kesäkuun puoliväliin asti voi kuitenkin olla keskimääräistä lämpimämpää.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

IRI: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä ja syksy

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan koko Suomessa on kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin vähän lämpimämpää kuin vuosien 1981-2010 vastaavana ajanjaksona. Hieman kesä-elokuuta selvemmin lämpimyys näkyy heinä-syyskuussa. Myös elo-lokakuu ja syys-marraskuu ovat hyvin alustavan ennusteen mukaan vähän pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Ennuste ei anna kovinkaan selvää kuvaa sademääristä.

Suomen ulkopuolelta IRI:n ennusteessa merkittävää on se, että kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla Grönlanti sekä Kaspianmeren ja Mustanmeren ympäristö erottuvat pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna erityisen selvästi lämpiminä.

Japanin ilmatieteen laitos: Keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa kesän (kesä-elokuun jakson) olevan koko Suomessa ja muuallakin Euroopassa aivan Euroopan lounaisimpia osia lukuun ottamatta keskimääräistä lämpimämpi. Tässäkin ennusteessa pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kaikkein lämpimintä on Grönlannissa ja Mustanmeren-Kaspianmeren alueella. Suomen sademäärät ovat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoja.

Lue tästä juhannuksen sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Näistä palveluista voi katsoa jo nyt vaikkapa juhannuksen sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi aurinkoista +14 asteen säätä. AccuWeatherin mukaan lämpötila kohoaa +20 asteeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita.

NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin. Niinpä esimerkiksi Suomen helmi-maaliskuun kylmyysaallon alkaminen ja päättyminen eivät näkyneet NOAA/NWS:n säämalleissa.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesä-elokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Viileät kesäkuut

Sääilmiöiden ABC-kirja

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Toukokuu oli Kouvolassa koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin

$
0
0
Toukokuiden 1959-2018 keskilämpötilan poikkeama tavanomaisesta (vuosien 1981-2010 toukokuiden keskilämpötilasta) Kouvolassa Utin lentoaseman mittauspisteessä. Toukokuusta 2018 mukana ovat päivämäärät 1.-30.5., koska viimeisen vuorokauden tietoja ei vielä ole saatavilla. Diagrammista näkyy selkeästi suuri vuosien välinen vaihtelu. Toisaalta voidaan kuitenkin havaita keskimääräistä lämpimämpien toukokuiden yleistyneen tarkastelujakson loppupuolella. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitos.

Kouvolassa toukokuu 2018 oli koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin toukokuu. Utin lentoaseman mittauspisteessä toukokuun keskilämpötila oli päivämäärien 1.-30.5. mukaan laskettuna 14,9 astetta. Edellinen ennätys on 14 astetta toukokuulta 2016. Kylmin toukokuu on ollut vuonna 1974, jolloin keskilämpötila oli 6,6 astetta ja jolloin 20 astetta ylitettiin vain kahtena päivänä.

Kolmenkymmenen vuoden jaksoilla 1961-1990 sekä 1971-2000 toukokuiden keskilämpötila oli 9,9 astetta ja jaksolla 1981-2010 puolestaan 10,2 astetta. Utin lentosääasema on perustettu vuonna 1944, mutta ensimmäisten vuosien tiedot ovat vain paperilla. Digitoituina tilastot ovat Suomen sääasemilta yleensä vuodesta 1959 alkaen.

Äitienpäivä 13. toukokuuta oli Suomessa tänä vuonna koko digitoidun mittaushistorian lämpimin. Kaikkein korkeimmaksi lämpötila kohosi Kouvolassa, jossa Utin Lentoportintien sääasemalla mitattiin 28,5 astetta. Tämä on korkeampi lämpötila kuin missään koko Suomessa kesän 2017 aikana (28.7.2017 Utsjoella 27,6 astetta).

Myös toukokuun 14. päivänä syntyi uusi Suomen mittaushistorian ennätys, nimittäin ennätyksellinen lämpötilan vuorokausivaihtelu toukokuussa. Lappeenrannan Konnunsuolla lämpötila kohosi aamun yhdestä lämpöasteesta peräti 28,9 asteeseen kello 15.30. Konnunsuo onkin tunnettu usein suurista vuorokautisista lämpötilavaihteluista. Edellinen toukokuun ennätys oli Enontekiöltä (Kalmankaltio) 1.5.1971 mitattu 27,5 asteen ero (-24,6 asteesta +2,9 asteeseen).

Hellepäivien lukumäärällä (eivät peräkkäisiä päiviä) mitattuna digitoidun mittaushistorian helteisimmät toukokuut (hellettä jossakin päin Suomea) ovat olleet seuraavat:
1. 2018 hellepäiviä 14
2. 1984 hellepäiviä 12
3. 1963 hellepäiviä 11
4. 1993 hellepäiviä 10
5. 2010 hellepäiviä 9

Utin lentoasemalla hellepäiviä oli tämän vuoden toukokuussa kuusi, Lentoportintiellä kymmenen ja Anjalassa seitsemän. Utin lentoaseman korkein lämpötila 28,4 astetta mitattiin 15. toukokuuta. Lentoportintien mittauspisteessä lämpötila kohosi samana päivänä 29,6 asteeseen ja Anjalassa 29,2 asteeseen.

Tuo 29,6 astetta oli tämän vuoden toukokuun korkein lämpötila Suomessa. Utin Lentoportintien lisäksi sama lämpötila mitattiin samana päivänä myös Kemiössä ja Helsinki-Vantaalla. Koko digitoidun mittaushistorian korkein toukokuun lämpötila 31,0 astetta on mitattu Lapinjärvellä 30. ja 31. toukokuuta vuonna 1995.

Toukokuu oli myös aurinkoinen ja kuiva. Paikoin sadetta ei ole saatu toukokuun 3. päivän jälkeen.

Suomen lisäksi ennätyslämmintä toukokuuta on vietetty esimerkiksi Tanskassa, Alankomaissa ja Puolassa. Alankomaissa huhti-toukokuun jakson keskilämpötila nousi ensimmäistä kertaa vuodesta 1901 alkavassa mittaushistoriassa 12 asteen yli vuonna 1992 ja 13 asteen yli vuonna 2007. Tänä keväänä ylitettiin jo 14 astetta.

Lue myös nämä

Tänään Suomessa oli koko digitoidun mittaushistorian lämpimin äitienpäivä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän yli nelivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

Lööpit uusiksi: Karuja numerofaktoja säästä ja ilmastosta

Sääilmiöiden ABC-kirja

Kesän 2018 sääennuste

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Lumoava Lemmenjoki

$
0
0
Tämän kesän Lapin-vaelluksemme suuntautui Lemmenjoelle. Matkasimme sinne julkisilla liikennevälineillä: yöjunalla Rovaniemelle, Eskelisen bussilla Rovaniemeltä Inariin, taksilla Inarista Lemmenjoen pysäköintipaikalle Njurkulahteen (Njurgalahteen). Taksin varasimme jo edellisenä päivänä hintaan 70 euroa. Mittarin mukainen taksa olisi ollut noin 80 euroa.

Ravadasköngäs on todella upea. Mikäli ei halua vaeltaa, Njurkulahden matkailuyrittäjiltä voi ostaa veneretkiä Ravadaskönkäälle. Kuvassa näkyy vain yksi könkään portaista.

Noin sadan kilometrin ja vajaan viiden vuorokauden vaelluksemme kulki reittiä Njurkulahti - Searitkniva - alempi Ravadasjärvi - Ravadasköngäs - Ravadasnjarga (Ravadasniemi) - Ravadasjoki - ylempi Ravadasjärvi - Peuranampumapää - Hanhipäät - Ravadasnjarga - Mattit Ravadas - Morgamojan Kultala - Kapsuoja - ensimmäisen kultalöydöksen paikka - Kultahamina - Morgam-Viipus - Kultahamina - alempi Ravadasjärvi - Härkäkoski - Härkäjärvi - Joenkielinen - Njurkulahti.

Ravadaskönkäällä

Osittain kuljimme merkityillä poluilla ja osittain omilla reiteillämme. Ravadasnjargalta löysimme Ravadasjoen itälaitaa pitkin seurailevan merkitsemättömän polun, jota oli helppo seurata ylemmälle Ravadasjärvelle. Tämän erämaajärven rannalla telttailimme ja nousimme sieltä Peuranampumapäälle.

Ylempi Ravadasjärvi on eräämaajärvi, jonka takana näkyvät Maarestatunturit. Tämänkin järven rannalla on kuitenkin aiemmin kaivettu kultaa koneellisesti. Kullankaivuun jäljet on maisemoitu (yritetty maisemoida).

Ylempi Ravadasjärvi nähtynä Peuranampumapään huipulta

Paluumatkalla kohti Ravadasnjargaa huiputimme vielä neitseellisessä maastossa Hanhipäät. (Vaihtoehtona harkitsimme paluuta Maarestatunturien kautta ja Ravadasjoen länsipuolta, josta kartan mukaan näyttäisi kulkevan merkitsemättömiä polkuja kullankaivajien lentokentän ja Morgamojan Kultalan suuntaan. Kultalassa tapasimmekin vaeltajat, jotka olivat käyttäneet tätä reittiä.)

Hanhipään huipulla (479,2 metriä merenpinnan yläpuolella)

Merkitty reitti Morgamojan Kultalasta Kultahaminaan oli kullankaivajien mönkijäpolku, jota ei ollut kovin kiva kävellä. Onneksi muut polut olivat kapeampia ja luonnollisempia.

Morgamojan Kultalassa on kaunis, vanha autiotupa. Uudet päivätuvat (esimerkiksi Mattit Ravadas ja rakenteilla oleva Kapsuoja) eivät ole läheskään yhtä viehättäviä. Kultalassa sallittu telttailualue on hieman korkeammalla rinteellä, johon vievät puuportaat. Telttailupaikalle vievät portaat eivät kuitenkaan ole yhtä pitkät kuin Kultahaminassa, jossa laskimme olevan peräti 110 porrasta.

Kultahaminan taukopaikalta seurasimme Lemmenjoen vartta lounaaseen johtavaa merkitsemätöntä polkua. Polku on vienyt Lemmenjoen ylittävälle sillalle, jota tosin ei enää moneen vuoteen ole ollut olemassa. Lemmenjoen yli joutuikin kahlaamaan. Entisen sillan kohdalla oli liian syvää, mutta lähistöltä löytyi etsiskelyn jälkeen kohta, josta Lemmenjoen pystyi ylittämään kahlaamalla. Kyseisessä kohdassa vettä oli hieman yli saappaanvarren. Virtaus oli sen verran voimakas, että tukikeppi oli hyvä olla mukana, vaikka nyt Lemmenjoen vesi oli kuulemma harvinaisen alhaalla. Lemmenjoen toisella puolella olikin sitten merkitsemätön polku koilliseen ja pian kaakkoon tai lähes etelään tunturin rinnettä ylös. Tätä polkua pitkin pääsi kiipeämään Morgam-Viipukselle, joka on koko Lemmenjoen kansallispuiston korkein tunturi, noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Lemmenjoen lähellä polku oli äärimmäisen jyrkkä, mutta se tasoittui mukavasti hieman myöhemmin. Morgam-Viipuksen huipulla näköalat palkitsivat kiipeämisen.

Morgam-Viipuksen huipulla (noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella)

Lemmenjoki

Virtaava vesi on periaatteessa sellaisenaan juomakelpoista kaikkialla. Varsinkin kuumilla säillä kuitenkin suositellaan keittämistä. Kultahaminassa on hyvä lähde, josta saa aina turvallista juomavettä.

Merkityillä poluilla Lemmenjoki on helppo ylittää. Sekä Searitknivan että Härkäkosken kohdalla on kesäisin omatoimiveneet, jotka on kiinnitetty vaijereihin. Vaijerin lenkeistä vetämällä veneen saa liikkumaan joen yli. Ohjeiden mukaan veneissä olisi pitänyt olla myös airot ja pelastusliivit, mutta niitä kummankaan ylityspaikan veneissä ei näkynyt.

Lemmenjoen voi ylittää joko Searitknivan tai Härkäkosken kohdalla omatoimiveneillä, jotka liikkuvat vaijereiden avulla. Me ylitimme Lemmenjoen menomatkalla Searitkinivassa ja paluumatkalla Härkäkoskella, jolloin meidän ei tarvinnut tällä välillä kulkea samaa reittiä kumpaankin suuntaan, vaan saimme katsella meno- ja paluumatkalla maisemia joen eri puolilta.

Merkitty vaellusreitti kulkee monessa kohdassa Lemmenjoen vartta pitkin korkealla harjulla, josta on hienot näköalat.

Reissun lopuksi kiipesimme vielä merkittyä reittiä pitkin Joenkieliselle, joka sekin on lähes 535 metriä merenpinnan yläpuolella. Näkymät Lemmenjoelle ja muualle kansallispuistoon olivatkin todella upeat. Mikäli ei halua tehdä useamman päivän vaellusta Lemmenjoelle, kansallispuiston pysäköintipaikalta lähteekin noin 16 kilometriä (ainakin 4½ tuntia) pitkä Joenkielisen kierros, jota ehdottomasti suosittelen. Uskomattoman upeat maisemat näkee ehkä kaikkein parhaiten, mikäli reitin kiertää myötäpäivään. Taukoa voi viettää esimerkiksi Juurakko-ojan latvalla (Juurakkojoella) tai Sotkajärvellä, joista löytyvät nuotiopaikat (polttopuut valmiina halkovajassa) ja ulkokäymälät (omat vessapaperit mukaan).

Joenkielinen (534,6 metriä merenpinnan yläpuolella)

Näkymä Joenkieliseltä

Lemmenjoki Joenkieliseltä katsottuna

Vaelluksemme ajankohta oli viikkoa ennen juhannusta. Tämä osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Maasto oli jo kuivunut sulamisvesien jäljiltä. Toisaalta räkkä ei ollut vielä alkanut. Vaeltamaan pystyi jopa teepaidassa ja shortsit jalassa, eikä yhtään pistosta tai puremaa tullut. Koko reissun aikana näkyi vain muutamia hyttysiä. Perinteisesti onkin sanottu, että räkkäaika alkaa Lapissa juhannuksena. Viime vuosina säät ovat kuitenkin oikutelleet sen verran, ettei tähän perinteiseen sanontaan kuitenkaan voi kovin hyvin luottaa. Vaelluksemme alussa lähellä nollaa olleet yölämpötilat ja lumikuurot pitivät hyttyset kurissa. Loppuviikolla sää lämpeni ajoittain jopa paahtavan lämpimäksi. Kun pieniä vesisateitakin alkoi tulla, räkkäaika todennäköisesti alkaa melko pian.

Kauniita yksityiskohtia oli kaikkialla. Kesäkuun puolivälissä lumesta oli jäljellä vain rippeitä tuntureiden pohjoisrinteiden painanteissa.

Njurkulahdessa voimme merkitä rastin To Do -listallemme. Lemmenjoen kansallispuiston keskeisimmät kohteet oli nyt nähty. Kansallispuisto tosin on niin valtava, että sen muihin osiin voisi hyvin tehdä omat reissunsa. Kaikkiaan Lemmenjoen kansallispuisto muodostaa yhdessä sen ympärillä olevien muiden suomalaisten ja norjalaisten erämaa-alueiden kanssa noin 10 000 neliökilometrin kokoisen tiettömän luontoalueen.

Lue myös nämä

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

$
0
0
Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna jo 1. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta on vain seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli jo 11.huhtikuuta.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1969-2018 vuoden 2018 raportissa käytettyjen tietojen mukaan. Pystyakselin harmaina näkyvät päivämäärät (January 1st, February 1st) tarkoittavat seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2018 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat oli kulutettu loppuun jo 1. elokuuta, mikä on ennätysaikaista. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on mahdotonta. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit.



Keskiviikkona 1. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2018 (Earth Overshoot Day 2018). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2018-1.8.2018 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,7 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Kuvasta puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (9,3 maapalloa), Luxemburg (7,3 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,8 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2018 laskelmissa käytetään vuoden 2014 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Osittain ylikulutuspäivän aikaistuminen selittyy entistä tarkemmilla tilastotiedoilla kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöjen tuotannosta.

Uusimmat tiedot eivät siis ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on osin muutettu. Tietoa on kerätty entistä enemmän ja tarkemmin. Esimerkiksi metsätyypit on eroteltu aiempaa yksityiskohtaisemmin. Siksi eri vuosien raporteissa mainittuja ylikulutuspäiviä ei voi vertailla keskenään, vaan jokaisen vuoden raportissa lasketaan uudelleen vertailukelpoiset ylikulutuspäivät myös aiemmille vuosille.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Eteläkorealaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 8,5 Etelä-Koreaa. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,6. Toisaalta suomalaisetkaan eivät voisi elää nykyiseen tapaan pelkästään Suomen luonnon antimilla, vaan olemme ulkoistaneet luonnonvarojen kulutuksemme.  Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit.

Jos ylikulutuspäivää olisi mahdollista myöhentää 5 vuorokautta vuodessa, vuoteen 2050 mennessä ihmiskunnan kulutus olisi sopusoinnussa luonnon tuotannon kanssa. Tämä onnistuisi esimerkiksi vähentämällä maailmanlaajuista lihankulutusta 50 prosenttia ja korvaamalla nämä kalorit kasviksilla. Lisää ratkaisukeinoja voit tarkastella tästä linkistä.

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut 11. huhtikuuta. Esimerkiksi Dominikaanisen tasavallan ja Sri Lankan elintasolla luonnonvarat riittäisivät koko vuodeksi ilman ylikulutusta. Credit: Earth Overshoot Day 2018, Social Media Toolkit.

Ylikulutuspäivästä kerrotaan tarkemmin erillisillä teemasivuilla. Oman ekologisen jalanjälkensä voi laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Suomalaisten ekovelkapäivä huhtikuun alkupuolella: Ekologisesti kestävään elämään tarvittaisiin Suomen kulutustasolla 3,6 maapalloa

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Hurjan helteinen heinäkuu

$
0
0
Lähde: Pixabay.com

Heinäkuu Kuolemanlaaksossa kuumempi kuin yksikään muu mittaushistorian kuukausi millään maapallon sääasemalla

Vuosi sitten kirjoitin näin: "Heinäkuu 2017 lienee ollut Kalifornian Kuolemanlaaksossa (Death Valley) kuumempi kuin yksikään muu kuukausi mittaushistorian aikana millään maapallon virallisella sääasemalla. Kuukauden keskilämpötila oli Kuolemanlaaksossa 41,9 celsiusastetta."

Tänä vuonna tuo kuumuusennätys rikkoutui jälleen. Kuolemanlaaksossa heinäkuun 2018 keskilämpötila oli alustavien tietojen mukaan 42,3 astetta. Tämä on siis korkeampi kuukauden keskilämpötila kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa millään maapallon havaintoasemalla. Toki asumattomilla ja siten mittauksien ulottumattomissa olevilla kuumuusaavikoilla on todennäköisesti ollut korkeampiakin lämpötiloja.

Näissä ennätyksissä kuukauden keskilämpötila on laskettu vuorokausien keskilämpötilojen avulla siten, että vuorokauden keskilämpötila on määritetty vuorokauden ylimmän ja alimman lämpötilan keskiarvoksi. Tällä menetelmällä saadaan usein hyvin samanlainen vuorokauden keskilämpötila kuin laskemalla joka tunti tehtyjen lämpötilahavaintojen keskiarvo.

Miksi Kuolemanlaakso sitten on niin kuuma paikka? Tähän vaikuttaa ainakin neljä tekijää:

1. Muiden erityisen kuumien ja kuivien alueiden tavoin Kuolemanlaakso sijaitsee leveyspiirin 30 astetta paikkeilla. Täällä on suhteellisen pysyvä koekeapaineen alue, jossa ilma painuu alaspäin, mikä estää pilvien muodostumista.

2. Kuolemanlaakson pohja sijaitsee merenpinnan alapuolella, jolloin ilmakehän paksuus alueen päällä on suuri. Tällainen korkeapaineen ilma on tiheämpää ja myös lämpenee enemmän. Paksu ilmakehä myös voimistaa kasvihuoneilmiötä, jolloin entistä enemmän nousevaa pitkäaaltoista lämpösäteilyä heijastuu takaisin maanpinnalle päin.

3. Kuolemanlaakso on aavikkoa. Niinpä auringosta tuleva energia kuluu nimenomaan maanpinnan lämmittämiseen eikä veden haihtumiseen. Kosteammilla alueilla auringon energiaa kuluu hyvin paljon haihtumiseen eikä pinnan lämmittämiseen.

4. Kuolemanlaaksoa reunustavat vuoret estävät kosteuden kulkeutumista alueelle, jolloin pilviä ei muodostu.

Suomessa mittaushistorian lämpimin heinäkuu

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan heinäkuu oli Suomessakin mittaushistorian lämpimin: "Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuun koko maan keskilämpötila, 19,6 astetta, on Suomen mittaushistorian korkein. - - Myös paikkakuntakohtaisia keskilämpötilan ennätyksiä rikottiin paikoin maan länsiosassa ja laajalti maan pohjoisosassa. Esimerkiksi Sodankylän Tähtelän havaintoasemalla heinäkuun keskilämpötila oli 20,1 astetta, mikä on lämpimin havaintoaseman 111 vuoden pituisessa mittaushistoriassa. - - Heinäkuun keskilämpötila oli Lapissa noin viisi astetta ja muualla maassa 2,5–4 astetta tavanomaista korkeampi."

Mittaushistorian perusteella todennäköisyys sille, että Sodankylän kuukausikeskilämpötila kohoaa vähintään 20,1 asteeseen, on ainoastaan 0,1 %. Tämä siis tapahtuisi keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa. Ilmastonmuutoksen myötä näin korkea kuukausikeskilämpötila mitataan Sodankylässä meteorologi Mika Rantasen tekemien laskelmien mukaan tämän vuosisadan lopulla (2079-2099) jo kerran 20 vuodessa.

Suomen Lapin digitoidun mittaushistorian korkein lämpötila 33,4 astetta mitattiin 18. heinäkuuta Kevolla. Käsin kirjatusta mittaushistoriasta kuitenkin löytyy Inarista vuodelta 1914 peräti 34,7 asteen lukema.

Tänä kesänä sään ääri-ilmiöitä on esiintynyt ympäri maapalloa.

Lue myös nämä

Toukokuu oli Kouvolassa koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Syksyn 2018 sääennuste

$
0
0
Julkaisen luettavaksenne yhteenvedon viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen tämän syksyn vuodenaikaisennusteista. Joiltakin tutkimuslaitoksilta on luettavissa myös hyvin alustava talven sääennuste 2018-2019.

Huom.! Päivitän jatkossa syksyn sääennusteet tämän blogitekstin kommentteihin!


Suomen syksystä näyttää ennusteiden mukaan tulevan melko tavanomainen, mahdollisesti vähän pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Myös hyvin alustavat talven 2018-2019 sääennusteet ennakoivat Suomeen jälleen pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää talvea.

Ennusteet lämpimästä talvesta ovat erityisen mielenkiintoisia ja ehkä jossakin määrin ristiriitaisia siksi, että arktisen alueen merijään laajuus Atlantin puoleisella alueella (Barentsinmeri, Karanmeri, Grönlanninmeri) on nyt pienempi kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Sula meri imee lämpöä tehokkaasti ja vapauttaa sitä talvella. Talvella tällainen lämmin arktinen alue voi joidenkin tutkimusten mukaan johtaa kylmään säähän Suomessa. Arktisen alueen lämpimyys nimittäin heikentää napapyörrettä eli polaaripyörrettä, jolloin arktiselta alueelta pääsee helpommin purkautumaan kylmää ilmaa Suomea kohti.

Edellä mainittu syy-yhteys voisi antaa tukea kansanuskomukselle, jonka mukaan lämmintä kesää seuraa kylmä talvi. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että samana kesänä lämpö on ulottunut Suomesta Grönlantiin asti. Toisaalta tällainen syy-yhteys yksinkertaistaa pahasti ilmakehän todellisuudessa monimutkaisia ilmiöitä. Sitä paitsi tällä hetkellä on syytä huomata se, että koko arktisen alueen merijään laajuus ei ole lähelläkään ennätysminimiä, vaan se noudattelee aika hyvin vuosien 2010-2017 keskiarvoa (on kuitenkin selvästi alhaisempi kuin aikaisempien vuosikymmenten keskiarvo). Lisäksi tilastollisesti tarkasteltuna edellisen vuosipuoliskon lämpötiloista ei yleensä pysty päättelemään mitään seuraavan vuosipuoliskon lämpötiloista. Toisaalta aiemman blogitekstini kommentissa on tilastoista pääteltynä ennustettu lämmintä kesää seuraavaa kylmää talvea 2018-2019.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. On kiinnostavaa nähdä, kuinka näiden erilaisten ennusteiden kanssa käy. Tosiasiahan on se, että vielä nykytekniikallakaan vuodenaikaisennusteilla ei ole kovin suurta käyttöarvoa. Esimerkiksi tämän vuoden helmi-maaliskuun kylmyyden osasi selvästi etukäteen ennakoida vain yksi tutkimuslaitos. Kesästä ennustettiin yleisesti melko tavanomaista, pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna jonkin verran lämpimämpää. Kesän lähes ennätyksellinen helteisyys ja kuivuus jäivät ennustamatta.

NOAA/NWS: Keskimääräistä lämpimämmät ja sademääriltään melko tavanomaiset syksy ja talvi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kolmen kuukauden jaksot syys-marraskuu ja loka-joulukuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta pitkäaikaisia ko. kuukausien keskiarvoja lämpimämpiä. Sama tilanne jatkuu Etelä- ja Keski-Suomessa myös seuraavilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu, helmi-huhtikuu), mutta Pohjois-Suomessa poikkeama jää +0,5-1 asteeseen. Kuukausien pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna lämpimin jakso on tammi-maaliskuu, jolloin länsirannikolla voi olla paikoin 2-3 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää.

Tämänhetkisessä, hyvin alustavassa ennusteessa yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on helmikuu 2019, jolloin lähes koko Suomessa on 2-3 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Syys- ja lokakuussa Suomessa on 0,5-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää siten, että syyskuussa kaikkein lämpimin sää painottuu Itä-Suomeen ja lokakuussa Pohjois-Suomeen. Marraskuussa miltei koko Suomessa on 1-2 ja joulukuussa 0,5-1 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Tammikuu on erityisen mielenkiintoinen, koska ennustemalli heittelee Suomeen alueellisesti -0,5 — +3 asteen poikkeamia verrattuna pitkän aikavälin keskimääräisiin lämpötiloihin (normaaliin verrattuna lämpimintä länsirannikolla, kylmintä Pohjois-Lapissa).

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta. Toisaalta laajalti tavanomaista sateisempaa näyttäisi olevan vain tammi-maaliskuun jaksolla.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisimpia ovat tammi- ja helmikuu. Muiden ennustettujen kuukausien sademäärät ovat hyvin tavanomaisia, mahdollisesti paikoin vähän keskimääräistä sateisempia. Joulukuussa Etelä-Suomessa voi olla paikoin vähän keskimääräistä kuivempaa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Vähän keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen syksy

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että syksy (syys-marraskuu) on Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta ko. kuukausien pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Sademäärät ovat tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

The Weather Company: Lämmin loppukesä ja alkusyksy

The Weather Company arvioi heinäkuun lopulla julkaisemassa ennusteessaan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmän sään jatkuvan Suomessa sekä elo-, syys- että lokakuussa. Päivitetty syksyn ennuste ilmestyy aivan näinä päivinä.

IRI: Melko tavanomaisen syksyn jälkeen lämmin talvi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan syys-marraskuun jaksolla Suomen lämpötilat ovat keskimäärin lähellä tavanomaista. Paikoin Itä- ja Pohjois-Suomessa on kuitenkin mahdollisuus pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampiin lämpötiloihin. Sademäärissä on suuri alueellinen vaihtelu. Pitkän aikavälin keskiarvoa pienemmät sademäärät ovat kuitenkin monin paikoin runsaita sateita todennäköisempiä.

Loka-joulukuussa Etelä-Suomen lämpötilat ovat edelleen tavanomaisia. Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä enemmän kasvaa pitkäaikaista keskiarvoa korkeampien lämpötilojen todennäköisyys. Sateisuuden todennäköisyys lisääntyy edelliseen kolmen kuukauden jaksoon verrattuna.

Loka-joulukuun kaltainen lämpötilajakauma jatkuu myös marras-tammikuussa, joskin myös Etelä-Suomessa kasvaa todennäköisyys pitkäaikaista keskiarvoa korkeampiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia tai Pohjois-Suomessa mahdollisesti keskimääräistä pienempiä.

Joulu-helmikuussa koko Suomessa on ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Edelleen tämä on kuitenkin kaikkein todennäköisintä Pohjois-Suomessa. Sateisuudessa on hyvin suuri alueellinen vaihtelu.

Suomen ulkopuolelta merkittävää on se, että arktinen alue (Grönlanti, Huippuvuoret) on erittäin todennäköisesti pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi jälleen kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla.

Japanin ilmatieteen laitos: Kuiva ja lämpötiloiltaan tavanomainen syksy

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa syksyn (syys-marraskuun jakson) olevan koko Suomessa lämpötiloiltaan keskimäärin tavanomainen ja sademääriltään keskimääräistä vähäsateisempi.

Suomen pohjoispuolella (Norjanmerellä, Barentsinmerellä, Grönlannissa ja Huippuvuorilla) on keskimääräistä lämpimämpää, kun taas Suomen eteläpuolella (Baltiassa ja muualla Manner-Euroopan pohjoisosissa) on keskimääräistä kylmempää. Suomen syyssäähän vaikuttaa siis merkittävästi se, ulottuuko keskimääräistä lämpimämmän tai kylmemmän sään alue ennustettua laajemmalle alueelle.

Lue tästä joulun sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Jälkimmäisestä voi katsoa jo nyt vaikkapa joulun sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi puolipilvistä noin -5 asteen säätä. Ensilumi sataa ennusteen mukaan marras-joulukuun vaihteessa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko syksyn sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa syys-marraskuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko syksy on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös tämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

$
0
0

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää tänä kesänä

Kun lasketaan Suomen vuodesta 1961 alkavan digitoidun mittaushistorian kuumin päivä koko Suomen keskiarvona (eikä vain yksittäisen säähavaintoaseman mittauksesta), kuumin päivä on ollut Helsingin Sanomien mukaan 17. heinäkuuta 2018. Tuolloin koko Suomen korkeimpien lämpötilojen keskiarvo oli 30,7 celsiusastetta. Kaikki digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ovat tämän kesän ajanjaksolta 17. heinäkuuta − 1. elokuuta. Sijat yhdeksän ja kymmenen ovat vuodelta 1972, jolloin lämpimimmät päivät olivat 2. heinäkuuta ja 28. kesäkuuta. Suomen 30:stä tähän mennessä lämpimimmästä päivästä hieman yli puolet eli 16 on 2010-luvulta.

Helsingin mittaushistorian todennäköisesti lämpimin 30 vuorokauden jakso alkoi meteorologi Mika Rantasen mukaan 12. heinäkuuta 2018. Keskilämpötila oli tuon jakson aikana 23 astetta, mikä on noin viisi astetta yli vastaavan ajankohdan pitkäaikaisen keskiarvon vuosilta 1981-2010. Tämä vastaa Etelä-Ranskan ilmastoa.

Helsingin Kaisaniemessä 30 asteen raja on mennyt 175 viimeisimmän vuoden aikana rikki 21 kertaa, ensimmäistä kertaa vuonna 1858. Näistä kerroista kaksi on tältä kesältä (30,4 astetta 17. heinäkuuta 2018 ja 30 astetta 2. elokuuta 2018). Edellinen kerta oli heinäkuulta 2010, joka oli ennen nyt kulunutta kesää 2000-luvun ainoa 30 asteen ylitys. Tämän kesän lisäksi 30 astetta on ylitetty saman kesän aikana kahdesti vuosina 1945, 1975 ja 1983 sekä kolmesti vuonna 1941. Korkein lämpötila 31,6 astetta on vuodelta 1945.

Kaisaniemessä keskilämpötila on noussut mittaushistorian aikana noin 2,8 astetta, josta noin 0,5 astetta on mittausten aloittamisen jälkeen yhä lisääntyneen kaupunkilämpösaarekkeen ja mittausmenetelmien muutoksen vaikutusta. Maamme 1930-luvun lämpöaalto oli ilmeisesti merivirroista johtuva paikallinen ilmiö, ei osa maailmanlaajuista lämpenemistä. Sen sijaan 1940-luku oli siihen mennessä lämpimin vuosikymmen myös maailmanlaajuisesti, joskin selvästi viileämpi kuin vuosikymmenet 1980-luvulta alkaen.

Suomessa mittaushistorian lämpimin heinäkuu

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko Suomen keskilämpötila oli heinäkuussa 19,6 astetta, mikä on mittaushistorian korkein heinäkuun keskilämpötila maassamme. Sodankylän Tähtelän mittauspisteessä heinäkuun keskilämpötila oli peräti 20,1 astetta, ylivoimaisesti lämpimin havaintoaseman 111 vuoden pituisessa mittaushistoriassa. Mittaushistorian perusteella todennäköisyys sille, että Sodankylän kuukausikeskilämpötila kohoaa vähintään 20,1 asteeseen, on ainoastaan 0,1 %. Tämä siis tapahtuisi keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa. Ilmastonmuutoksen myötä näin korkea kuukausikeskilämpötila mitataan Sodankylässä Mika Rantasen tekemien laskelmien mukaan tämän vuosisadan lopulla (2079-2099) jo kerran 20 vuodessa.

Heinäkuun keskilämpötila oli Lapissa viitisen ja muualla Suomessa 2,5–4 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi. Helsingissä vain heinäkuu 2010 on ollut tämän vuoden heinäkuuta lämpimämpi.

Touko-elokuussa Suomessa ennätysmäärä hellepäiviä

Hellekesien 2010 ja 2018 vertailu Utin lentoasemalta (Kouvola). Elokuun 2018 tiedot perustuvat kuukauden 29 ensimmäiseen vuorokauteen. Utin Lentoportintiellä hellepäiviä oli vuonna 2010 peräti 48 ja vuonna 2018 puolestaan 42. Tietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen avoin data.
Touko-elokuussa Suomessa oli tänä vuonna 63 hellepäivää (hellettä ainakin jollakin mittausasemalla), eniten koko digitoidun mittaushistorian yhden kesän touko-elokuiden aikana. Vuonna 2002 kuitenkin mitattiin kolme hellepäivää vielä syyskuussakin, joten silloin koko vuoden hellepäivien lukumääräksi tuli ennätykselliset 65 päivää.

Suomessa edelliset erityisen helteiset kesät olivat vuosina 2010 ja 2014. Joensuun lentokentällä Liperissä mitattiin Suomen mittaushistorian korkein lämpötila 37,2 astetta heinäkuussa 2010. Kyseisenä kesänä Utin lentoasemalla oli 44 hellepäivää ja Utin Lentoportintiellä 48 hellepäivää, mikä on yhden mittauspisteen hellepäivien ennätys yhden kesän ajalta. Kesällä 2018 suurin hellepäivien lukumäärä oli Heinolan 46 hellepäivää.

Muuallakin Euroopassa ennätyslämmintä

Touko-heinäkuun jakso oli Euroopassa vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin. Lämpöennätyksiä rikottiin laajoilla alueilla. Itämeren pintalämpötilat olivat elokuun alussa 23-26 astetta, muiden Euroopan merialueiden tavoin pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Itämeri oli peräti yli neljä astetta pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpi.

Omanissa globaalin mittaushistorian kuumin yölämpötila

Muuallakin pohjoisella pallonpuoliskolla tehtiin kesän aikana lukuisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Quriyatin (Qurayyat) yli 50 000 asukkaan kaupungissa Omanissa mitattiin koko maapallon mittaushistorian korkein vuorokauden minimilämpötila 42,6 celsiusastetta 26. kesäkuuta. Edellinen ennätys 41,9 astetta oli toisesta omanilaisesta mittauspisteestä kesäkuulta 2011. Nyt Quriyatissa pysyteltiin 41,9 asteen yläpuolella peräti 51 perättäistä tuntia. Korkeimmillaan lämpötila kävi 49,8 asteessa.

Japanissa mitattiin helleaallon aikana maan uusi lämpöennätys 41,1 astetta. Kaliforniassa heinäkuun keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Heinäkuussa Yhdysvaltojen 17 osavaltiossa oli pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää ja vain yhdessä kylmempää.

Ilmastonmuutos lisää helleaaltojen todennäköisyyttä

Tuoreen selvityksen mukaan ilmastonmuutos on lisännyt kesän 2018 kaltaisten helleaaltojen todennäköisyyden Euroopassa noin kaksinkertaiseksi, vaikka yksittäisiä sääilmiöitä ei voidakaan yhdistää ilmastonmuutokseen. Todennäköisesti tämä kesä olisi ollut Suomessa erityisen helteinen ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos lienee vielä osaltaan nostanut lämpötiloja. Ilmastonmuutoksesta kielivät myös Suomeen levinneet uudet perhoslajit, joita 1980-luvulla ei vielä esiintynyt Unkaria pohjoisempana. Jos ilmastonmuutos jatkuu nykyiseen tahtiin, vuoteen 2040 mennessä tavanomainen eurooppalainen kesä voi olla yhtä lämmin kuin tämä nyt ennätyksellinen kesä 2018.

Esimerkiksi energiankäytön seurauksena lisääntyvät hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöt pahentavat ilmastonmuutosta jatkuvasti. Pelkästään bitcoinien louhinta vaatii vuositasolla 73,1 terawattituntia sähköä. Arvioiden mukaan bitcoinien louhinnan sähköntarve vastaa alle prosenttia koko maapallon sähköntuotannosta. Sähkön kokonaiskulutus oli Suomessa viime vuonna noin 85,5 terawattituntia. Mikäli laskelmiin otetaan mukaan myös louhintaan käytettyjen koneiden jäähdyttämiseen kuluva energia, bitcoinien louhinta saattaa vaatia enemmän sähköä kuin koko Suomi.

Vuosi sitten The Lancet Planetary Health -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan helleaaltojen aiheuttamien kuolemien määrä nousee Euroopassa nykyiseen (vuosien 1981-2010 tasoon) verrattuna jopa viisikymmenkertaiseksi vuosisadan loppuun mentäessä. Suurimmat vaikutukset näkyvät Etelä-Euroopassa.

Lue myös nämä

Hurjan helteinen heinäkuu

Toukokuu oli Kouvolassa koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Science-lehti eilen: Aiempaa nälkäisemmät hyönteiset ja kasvavat hyönteispopulaatiot vaikuttavat maanviljelyyn negatiivisesti ilmaston lämmetessä

$
0
0
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna joka yhdeksäs ihminen kärsii kroonisesta nälästä. Samanaikaisesti keskimääräiset globaalit pintalämpötilat ovat kohonneet ja niiden odotetaan nousevan 2-5 astetta tämän vuosisadan aikana, millä on negatiivisia vaikutuksia globaaliin maataloustuotantoon. Huomattavista kasvinsuojelutoimista huolimatta noin kolmasosa sadosta menetetään tuhohyönteisten, kasvitautien ja rikkakasvien takia. Yksin hyönteiset kuluttavat nykyoloissa 5-20 prosenttia tärkeimpien ravintokasvien tuottamasta sadosta. Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa näihin satotappioihin maailmanlaajuisesti?

Kuvan lähde: Pixabay.

Eilen ilmestyneessä Science-lehdessä tutkijat (Curtis et al.) arvioivat maapallon keskimääräisten pintalämpötilojen vaikutusta hyönteisten aiheuttamiin vehnän, maissin ja riisin satotappioihin. Nämä viljelykasvit tuottavat 42 prosenttia ihmiskunnan kuluttamasta ravinnon energiasta (kaloreista). Tutkimuksen tulosten mukaan hyönteisten aiheuttamat satotappiot lisääntyvät huomattavasti maapallon lämmetessä. Aina globaalin keskilämpötilan noustessa yhdellä celsiusasteella satotappiot lisääntyvät 10-25 prosenttia. Vehnän sato vähenee kaikkein eniten.

Tällä hetkellä hyönteiset syövät kuvaannollisesti joka kahdeksannen leipäviipaleemme ennen kuin leipä edes päätyy pöytäämme. Mikäli maapallo lämpenee keskimäärin neljä astetta, hyönteiset syövät jo kaksi kahdeksasta leipäviipaleesta. Tällainen ruokahuollon epävarmuus voi kärjistää erilaisia konflikteja.

Ilmastonmuutoksen myötä suurimmat satotappiot koetaan sellaisilla alueilla, joilla sekä hyönteisyksilöiden määrä (populaation koko) että hyönteisten aineenvaihdunta ja siten myös ruokahalu lisääntyvät. Näin käy erityisesti lauhkealla vyöhykkeellä (esimerkiksi Yhdysvalloissa, Länsi-Euroopassa ja osin myös Kiinassa), jossa pääosa maailman viljasta kasvatetaan.

Lämpimässä hyönteisten lisääntymiskierto nopeutuu tiettyyn rajaan asti, joten hyönteiset tuottavat enemmän jälkeläisiä. Tropiikissa vaikutukset kuitenkin ovat lauhkeaa vyöhykettä pienemmät, koska lämpötila on tropiikissa jo ennestäänkin lähellä lisääntymisen optimilämpötilaa. Tropiikissa viljeltävän riisin satotappioiden lisääntymistä pienentääkin hyönteisten optimilämpötilan ylittyminen.

Tämän uuden tutkimuksen tulokset ovat vieläkin huolestuttavampia kuin vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa (Chuang et al.). Sen mukaan jokainen asteen lämpeneminen vähentää vehnäsatoa 6,0 ± 2,9 prosenttia, riisisatoa 3,2 ± 3,7 prosenttia, maissisatoa 7,4 ± 4,5 prosenttia ja soijapapusatoa noin 3,1 prosenttia. Alueellinen satotappioiden vaihtelu on kuitenkin suurta. Esimerkiksi Intiassa riisisato pienenee aina 6,6 ± 3,8 prosenttia, kun globaali keskilämpötila nousee asteella.

Globaalisti tutkittujen viljelykasvien sadot pienentyvät vuosisadan loppuun mennessä pienellä kasvihuonekaasujen päästöskenaariolla (RCP2.6) keskimäärin 5,6 prosenttia ja suurella päästöskenaariolla (RCP8.5) 18,2 prosenttia. Tutkijoiden mukaan satotappiot tulevat kuitenkin suuren päästöskenaarion (RCP8.5) mahdollisesti toteutuessa olemaan arvioitua suurempia, koska todellisessa maailmassa ja myös simulaatioiden mukaan suurempi lämpeneminen aiheuttanee suuremmat vaikutukset kuin vain parin asteen muutos. RCP8.5-skenaariossa kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat nykyiseen tahtiin ja maapallo lämpenee lähes neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä. Todennäköisesti epärealistisen toiveikkaassa RCP2.6-skenaariossa kasvihuonekaasupäästöjen hillintä kääntää globaalit päästöt selvään laskuun jo vuoden 2020 jälkeen ja ne päätyvät lähes nollatasolle vuosisadan lopulla, jolloin lämpeneminen jää alle kahteen asteeseen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vain lämpötilan muutosta, mutta sen lisäksi todellisiin satomääriin vaikuttavat negatiivisesti myös sateisuuden muutokset (erityisesti kuivuuden lisääntyminen) ja positiivisesti hiilidioksidin kasvua lisäävä vaikutus (ns. hiilidioksidilannoitus), mikäli ravinteita on saatavilla riittävästi. Vaikka lisääntynyt hiilidioksidi voikin toimia kasvua nopeuttavana lannoitteena, toukokuussa julkaistun tutkimuksen (Chunwu et al.) mukaan hiilidioksidilannoituksen myötä nopeasti kasvaneiden kasvien ravintoarvot heikkenevät merkittävästi. Esimerkiksi riisillä, joka on maailmalla merkittävä ravintokasvi, sekä proteiini-, rauta-, sinkki- että vitamiinipitoisuudet pienentyvät. Vastaaviin tuloksiin on päädytty aiemminkin (Myers et al.).

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää maanviljelijöiltä vuosirytmin muuttamista (esimerkiksi erilaiset kylvöajankohdat), uusien lajikkeiden käyttämistä ja entistä tehokkaampaa tuholaistorjuntaa vaikkapa viljelykierron (vuoroviljelyn) tai aiempaa suurempien myrkkymäärien avulla. Rikkaissa valtioissa tämä onnistuu helpommin kuin kehitysmaissa.

Lähteet

Chuang Zhao, Bing Liu, Shilong Piao, Xuhui Wang, David B. Lobell, Yao Huang, Mengtian Huang, Yitong Yao, Simona Bassu, Philippe Ciais, Jean-Louis Durand, Joshua Elliott, Frank Ewert, Ivan A. Janssens, Tao Li, Erda Lin, Qiang Liu, Pierre Martre, Christoph Müller, Shushi Peng, Josep Peñuelas, Alex C. Ruane, Daniel Wallach, Tao Wang, Donghai Wu, Zhuo Liu, Yan Zhu, Zaichun Zhu, and Senthold Asseng: Temperature increase reduces global yields of major crops in four independent estimates

Chunwu Zhu, Kazuhiko Kobayashi, Irakli Loladze, Jianguo Zhu, Qian Jiang, Xi Xu, Gang Liu, Saman Seneweera, Kristie L. Ebi, Adam Drewnowski, Naomi K. Fukagawa and Lewis H. Ziska: Carbon dioxide (CO2) levels this century will alter the protein, micronutrients, and vitamin content of rice grains with potential health consequences for the poorest rice-dependent countries

Curtis A. Deutsch, Joshua J. Tewksbury, Michelle Tigchelaar, David S. Battisti, Scott C. Merrill, Raymond B. Huey, Rosamond L. Naylor: Increase in crop losses to insect pests in a warming climate

Kendra Pierre-Louis: The Bugs Are Coming, and They’ll Want More of Our Food

Markus Riegler: Insect threats to food security

Phys.org: More insects, eating more crops

Samuel S. Myers, Antonella Zanobetti, Itai Kloog, Peter Huybers, Andrew D. B. Leakey, Arnold J. Bloom, Eli Carlisle, Lee H. Dietterich, Glenn Fitzgerald, Toshihiro Hasegawa, N. Michele Holbrook, Randall L. Nelson, Michael J. Ottman, Victor Raboy, Hidemitsu Sakai, Karla A. Sartor, Joel Schwartz, Saman Seneweera, Michael Tausz & Yasuhiro Usui: Increasing CO2 threatens human nutrition

Lue myös nämä

Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset maailman maatalouteen olisivat kalliimmat kuin ilmastonmuutosta hillitsevän bioenergiatuotannon aiheuttama hintojen nousu

Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

Ilmastonmuutos ja maailman ruokatuotanto – haasteita edessä

Oletko nähnyt vaahteroiden lehdissä tummia täpliä tai harmaita "sementtiroiskeita"?

$
0
0

Näin syyskuussa vaahteroiden lehdissä näkyy jälleen tummia täpliä. Kyseessä on ainoastaan vaahterassa esiintyvä sienitauti, joka tunnetaan nimellä vaahteran tervatäplätauti tai pikilaikkutauti (Rhytisma acerinum, ruots. tjärfläcksjuka tai lönntjärfläck).

Vaahteralle tauti ei ole juuri lainkaan haitallinen. Mustat laikut heikentävät fotosynteesin tehokkuutta, mutta syksyllä yhteyttäminen hidastuu muutenkin (klorofylli eli lehtivihreä otetaan talteen) ja lehdet putoavat.

Sienitauti talvehtii maahan pudonneissa lehdissä, joista sen itiöt nousevat keväällä ilmaan ja tarttuvat uusiin lehtiin. Kesällä laikut ovat aluksi hyvin vaaleita ja alkavat hiljalleen tummua heinäkuussa. Vasta syys-lokakuussa ne näkyvät selvästi mustina täplinä, joiden reunus on keltainen. Eniten täpliä on alaoksien lehdissä ja poikkeuksellisen runsaasti kosteiden kesien jälkeen.

Jos haluaa, ettei tauti tartu kotipihan vaahteroihin, riskiä voi vähentää haravoimalla jo syksyllä pikilaikkusienen tartuttamat lehdet pois, etteivät itiöt pääse leviämään uusiin lehtiin. Tosin itiöitä voi kulkeutua myös kauempaa ilmavirran mukana.

Saasteet eivät siis aiheuta näitä vaahteran lehtiin ilmestyviä tummia laikkuja. Pikemminkin tämän sienitaudin esiintyminen kertoo siitä, ettei ilma ole poikkeuksellisen likaista. Hyvin suuret rikkidioksidipitoisuudet nimittäin tappavat tämän sienen.


Toinen vaahteran lehdissä yleinen sienitauti on vaahteranhärmä (Uncinula tulasnei, ruots. lönnmjöldagg), joka näyttää siltä kuin lehdille olisi roiskittu sementtiä tai kuin lehdet olisi valeltu savivellillä. Varsinkin kosteina kesinä (tai lämpiminä ja kuivina kesinä, jolloin kosteutta tiivistyy kasvien pinnalle yöllä) melkein koko lehdet voivat olla tämän härmäsienen aiheuttaman vaaleanharmaan kerroksen peitossa. Aluksi härmä näkyy vaaleina pisteinä, jotka sitten laajenevat vaalean harmaiksi "savivellikerroksiksi".
Viewing all 622 articles
Browse latest View live