Quantcast
Channel: Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä
Viewing all 622 articles
Browse latest View live

Kesäaika päättyy 29. lokakuuta. Miksi kesäaikaa käytetään ja mistä saan täsmälleen oikean ajan kellooni?

$
0
0
Kesäaika päättyy ja normaaliaikaan eli "talviaikaan" palataan sunnuntaina 29. lokakuuta 2017 kello 4.00. Seuraavan kerran kesäaika alkaa sunnuntaina 25. maaliskuuta 2018 (lauantain ja sunnuntain välisenä yönä) kello 3.00. Normaaliaikaan siirtymisen johdosta tarjoilen luettavaksenne 15 mielenkiintoista faktaa, jotka liittyvät kesäaikaan. Mistä saa täsmälleen oikean ajan omaan kelloonsa? Miksi kellonaikaa siirrellään kesäajan ja normaaliajan välillä? Miten kesäaika vaikuttaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin? Mitkä ovat kesäajan hyödyt ja haitat?

Kuva: Pixabay

1. Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

2. Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä.

3. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan 30.4.1916 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä toukokuussa ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981. Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan vuonna 1942.

4. Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

5. Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

6. Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

7. Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

8. Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

9. Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

10. Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

11. Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

12. Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

13. Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

14. Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yle Uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan niiden määrään.

15. Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

California Energy Commission: The Effect of Early Daylight Saving Time on California Electricity Consumption, a Statistical Analysis

Deapartment of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

WebExhibitis: Daylight Saving Time

Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving

Yle: Saksalaistutkija - Kesäaika on aamuvirkkujen keksimä kiusa

Yle: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin

Talven sääennuste 2017-2018

$
0
0
Kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen sään vuodenaikaisennusteet näyttävät Suomeen tavanomaista lämpimämpää tai vähintäänkin lämpötiloiltaan tavanomaista talvea. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan erityisesti tammikuu olisi leuto ja sateinen, kun taas joulukuussa on mahdollisuus tavanomaista kylmempään säähän. Useimmissa ennusteissa varsinkin Pohjois-Suomi on talvella tavanomaista leudompi, mutta NOAA/NWS:n ennusteessa erityisesti Etelä-Suomen talvi näyttää jopa 2-3 astetta tavanomaista lämpimämmältä. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista antaa tarkkoja ennusteita. Todellisuudessa toteutuvaan tilanteeseen vaikuttavat hyvin voimakkaasti polaarinen suihkuvirtaus ja Pohjois-Atlantin oskillaatio (NAO), joista voidaan kertoa ennusteita vasta myöhemmin.

HUOM.! Päivitän jatkossa talven 2017-2018 sään vuodenaikaisennusteet tämän blogitekstin kommentteihin.




IRI: Koko talvi Suomessa tavanomaista leudompi, Lapissa suurin poikkeama tavanomaiseen verrattuna

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan koko Suomessa on marraskuun 2017 alusta tammikuun 2018 loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin tavanomaista lämpimämpää. Tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys kohoaa etelästä kohti pohjoista mentäessä. Sademäärät ovat tavanomaisia tai vähän tavanomaista suurempia.

Myös joulu-helmikuussa koko Suomessa on tavanomaista leudompaa, joskaan todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän ei enää ole varsinkaan Pohjois-Suomessa yhtä korkea kuin marras-tammikuussa. Sademäärät ovat tavanomaisia tai vähän tavanomaista suurempia.

Tavanomaista leudompi sää jatkuu koko Suomessa myös tammi-maaliskuussa 2018. Lämpimyys näkyy kaikkein selkeimmin Pohjois-Suomessa. Sademäärissä on suuri alueellinen vaihtelu. Lounais-Suomessa on pieniä viitteitä tavanomaista kuivemmasta säästä, kun taas Pohjois-Suomen sademäärät näyttävät paikoin tavanomaista suuremmilta.

Hyvin alustavan ennusteen mukaan tavanomaista lämpimämpi sää jatkuu helmi-huhtikuussakin koko Suomessa, ehkä aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista, mutta jälleen tavanomaiseen verrattuna kuivimmalta vaikuttaa Lounais-Suomi.

NOAA/NWS: Koko talvi ja erityisesti tammikuu tavanomaista lämpimämpiä sekä sateisempia varsinkin Etelä-Suomessa

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot marraskuun 2017 ja kesäkuun 2018 välillä ovat Suomessa tavanomaista lämpimämpiä. Marras-tammikuu, joulu-helmikuu ja tammi-maaliskuu ovat koko Suomessa 0,5-3 astetta tavanomaista lämpimämpiä. Muista ennusteista poiketen NOAA/NWS:n vuodenaikaisennusteessa lämpimyys näkyy kaikkein selkeimmin Etelä-Suomessa, jossa poikkeama tavanomaiseen on 2-3 astetta. Helmi-huhtikuussa ja maalis-toukokuussa Etelä-Suomessa näyttäisi olevan 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää, kun taas Pohjois-Suomessa lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Huhti-kesäkuussa koko Suomi on hyvin alustavan ennusteen mukaan 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Marraskuusta 2017 huhtikuuhun 2018 ulottuvan jakson yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi lämpimin kuukausi on tammikuu, jolloin koko Suomessa on 1-4 astetta tavanomaista lämpimämpää. Selkeimmin lämpimyys näkyy Suomen etelä- ja itäosissa. Marraskuu ja joulukuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpiä. Helmi-, maalis- ja huhtikuussa tavanomaista lämpimämmän sään alue kutistuu pohjoisesta alkaen yhä pienemmälle alueelle Suomen eteläosiin.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat tavanomaisia tai vähän tavanomaista suurempia. Tavanomaiseen verrattuna sateisimpia kolmen kuukauden jaksoja ovat joulu-helmikuu ja tammi-maaliskuu. Sateisuus näkyy erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Lapissa jäädään tavanomaisiin sademääriin.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on tammikuu. Etelä-Suomessa on kaikkien muidenkin kuukausien osalta viitteitä tavanomaista sateisemmasta säästä.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

The Weather Company: Joulukuu tavanomaiseen verrattuna talven kylmin kuukausi

The Weather Company arvioi toissa päivänä julkaistussa kolmen kuukauden vuodenaikaisennusteessaan, että marras-tammikuussa Euroopan itäosissa on tavanomaista leudompaa ja vähäsateisempaa, kun taas aivan Euroopan läntisimmissä osissa on vähän tavanomaista kylmempää ja sateisempaa. Suomi jää juuri ja juuri tavanomaista leudomman sään puolelle ja meillä onkin keskimäärin 0-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Sekä marras- että tammikuu ovat Suomessa tavanomaista leudompia, mutta joulukuussa on mahdollisuus tavanomaista kylmempään säähän.

ECMWF: Tavanomaista lämpimämpi alkutalvi varsinkin Pohjois-Suomessa

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa on marraskuun 2017 alusta tammikuun 2018 loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin asteen verran tavanomaista leudompaa. Lämpimyys näkyy sitä selvemmin, mitä pohjoisempana Suomessa ollaan. Sademäärät ovat tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Venäjän ilmatieteen laitos: Lämpötiloiltaan ja sademääriltään tavanomainen alkutalvi

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste marras-tammikuun kolmen kuukauden jaksolle näyttää Suomeen keskimäärin tavanomaisia lämpötiloja. Itse asiassa venäläisen ennusteen mukaan lähes koko Euroopan lämpötilat ovat tavanomaisia. Vain Islannissa sekä osassa Norjaa ja Ruotsia näyttäisi olevan tavanomaista lämpimämpää. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Ainoastaan Itä-Lapissa on pieniä viitteitä tavanomaista sateisemmasta säästä.

Japanin ilmatieteen laitos: Alkutalvi tavanomainen, Lapissa ehkä tavanomaista leudompaa ja sateisempaa

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa lämpötilojen olevan marras-tammikuussa Suomessa lähellä tavanomaista lukuun ottamatta pohjoisinta Suomea, jossa on viitteitä tavanomaista leudommasta säästä. Sademäärissä on suuri paikallinen vaihtelu Kaakkois-Suomen tavallista vähäsateisemmasta säästä Pohjois-Suomen tavanomaista sateisempaan säähän.

Lue tästä jouluaaton sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa joulun sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi +4 astetta ja pilvipoutaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa joulu-helmikuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko joulu-helmikuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Lue myös nämä

Faktantarkistus: Väite "meitä odottaa kylmin talvi sataan vuoteen" ei pidä paikkaansa

Paljonko jouluaattona yleensä on lunta?

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

"Ihmiskunta elää tällä hetkellä historiansa parasta aikaa"

$
0
0
Kuvan lähde: Pixabay

Lukiomme ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat 17F-ryhmästä saivat maantieteen oppitunnilla tehtäväksi ottaa kantaa väitteeseen "Ihmiskunta elää tällä hetkellä historiansa parasta aikaa". Varttitunnissa syntyi seuraavanlainen listaus. Nostan todella hattua näille nuorille ansiokkaasta pohdinnasta.

Puolesta

-köyhyys vähentynyt
-turvallisuus
-onnellisuus lisääntynyt
-ei ole säätyjä
-kouluruoka
-ihmisillä aikaa levätä
-saa päättää elinkeinonsa
-naisilla aiempaa enemmän oikeuksia
-sananvapaus
-ei laajalti leviäviä kulkutauteja
-koulutus mahdollista yhä useammalle
-ilmastonmuutosta vastaan on alettu taistella
-ei laajaa nälänhätää
-asioista puhutaan enemmän, ei tabuja
-saa päättää omista asioistaan (työ, rakkaus, ruoka, vaatteet)
-tekniikka kehittyy, elämä helpompaa
-lääketiede kehittyy, antibiootit, rokotukset
-tupakointi vähentynyt
-hygienia parantunut
-matkustaminen helpottunut, mikä lisää yleissivistystä
-globalisaatio
-rasismi vähentynyt
-sukupuolivähemmistöjen oikeudet
-kierrätys, biotalous
-fossiilisten polttoaineiden käyttöä pyritty vähentämään
-väestönkasvua saatu hidastettua
-vaihtoehtoiset proteiininlähteet
-kasvisravinnon yleistyminen
-ruoan tuottaminen tehokkaampaa
-palvelut helpommin saatavilla
-viihdykkeet lisääntyneet
-ihmisten tietoisuus asioista lisääntyy
-demokratia
-orjuus loppunut
-lasten asema parantunut
-parempi terveydenhuolto
-vähemmän teiniraskauksia
-työturvallisuus parantunut
-eläintenoikeudet lisääntyneet
-jalkapallo keksitty ja on hyviä urheilijoita, joita voi ihailla (paljon esikuvia)
-hyvät mahdollisuudet käydä kauppaa
-ainakin rikkaiden maiden ihmiset hyvin koulutettuja
-maapallosta ja avaruudesta saadaan paljon tietoa
-paljon hyväntekeväisyyttä
-luonnonsuojelujärjestöt
-murhat vähentyneet
-yhä harvemmat kuolevat nuorena
-elinikä pidentynyt
-imeväis- ja lapsikuolleisuus laskenut
-teollistuminen
-ennen ylellisyytenä pidetyt tuotteet yleistyneet melkein kaikille
-elintaso parantunut, aiemmat luksustuotteet eivät enää niin luksusta
-jokapäiväinen elämä entistä helpompaa
-monipuolisempia ja kansainvälisempiä tuotteita
-ihmisten ostovoima lisääntynyt
-opiskelumahdollisuudet paremmat vähävaraisillakin
-uudet innovaatiot (teknologia, verkostoituminen, yhteydenpito, uudet vapaa-ajanviettomahdollisuudet)
-kaikki on helppoa rikkaille
-keskiluokka vaurastunut
-sodissa kuolee aiempaa vähemmän ihmisiä
-rauhan suosiminen
-kaikilla mahdollisuus sanoa mielipiteensä
-väkivaltarikokset vähentyneet
-globaalisti kuolemanrangaistukset vähentyneet
-samaa sukupuolta olevien avioliitto sallittu monissa valtioissa
-suvaitsevaisuus lisääntynyt
-sosiaalinen media, yhdistää eri maidenkin ihmisiä
-mahdollisuus kokea monia kulttuureja
-pakolaisten auttaminen
-monikulttuurisuus tuo "rikkautta" elämään
-ihmisten hyväksyntä huipussaan

Vastaan

-vieläkin on terrorismia, terrorismin pelko
-sademetsien ja muun luonnon tuhoaminen
-ilmakehän hiilidioksidipitoisuus yli 400 ppm
-ilmastonmuutos
-ikiroudan sulaminen
-merenpinnan nouseminen
-sään ääri-ilmiöt
-merien happamoituminen
-varallinen eriarvoisuus, köyhyys
-lihansyönti lisääntyy
-teknologia ihmisiä vastaan, vie työt
-globalisaatio
-aavikoituminen
-teollistuminen
-ilmansaasteet
-melusaaste
-valosaaste
-lukuisia pieniä konflikteja, esimerkiksi Lähi-idän kriisit
-ylikalastus
-salametsästys
-liikakulutus
-vesipula
-lukumääräisesti ihmispopulaatio kasvaa, vaikka väestönkasvu on hidastunut
-väestön vanheneminen
-ydinaseet
-Trump
-poliittiset selkkaukset valtioiden välillä, esimerkiksi Yhdysvallat ja Pohjois-Korea
-tekoäly kehittyy liian pitkälle
-riippuvaisuus nykyteknologiasta
-lapsityövoima
-internetin haitat
-antibiooteille immuunit bakteerit, antibioottiresistenssi
-lajien sukupuutot
-luonnon monimuotoisuus vähenee
-rikollisuus kehittyy
-uudet huumeet, alkoholi
-mielenterveysongelmien lisääntyminen
-äärijärjestöt
-uudenlainen orjuus
-luonnonvarojen vähentyminen
-lapsisotilaat
-naisten asema globaalisti yhä miehiä huonompi
-kateus
-tyhmät päätökset, ei ajatella asioita pidemmälle
-ahneus, vallanhimo
-pinnallisuus
-yleissivistys häviää
-turha valitus
-muovi saastuttaa paikkoja
-metaanipäästöt
-joissakin valtioissa valta keskittyy harvalle
-kaikki on helppoa rikkaille
-pakolaiskriisi ja siihen liittyvä voimakas mielipiteiden vastakkainasettelu
-ilmastonmuutoksen torjunnassa huomio kiinnitetään vain päästöihin, sademetsien tuhoaminen toissijaista
-kehittyneissä maissa fyysinen kanssakäyminen vähentynyt
-liikunnan määrä vähentynyt
-epäterveellinen ravinto, roskaruoka
-ylipaino, liikalihavuus
-sydänsairaudet, syöpä ja muut elintasosairaudet
-väestökeskusten saastuminen
-ei voi vain keskittyä elämään nykypäivässä, koska ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen uhkaavat
-kaupunkien laajentuminen
-liiallinen matkailu kuluttaa luonnonvaroja
-sosiaalinen media ohjaa elämää liikaa
-sosiaalinen media lietsoo turhaa pelkoa ja lisää kiusaamista, ulkonäköpaineita sekä mielenterveysongelmia
-itsemurhat
-yhä esiintyvä rasismi, epätasa-arvo, syrjintä ja hyväksikäyttö
-nettikiusaaminen
-sosiaaliset paineet ja ulkonäköpaineet lisääntyneet

Lue myös nämä

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin neljä maapalloa, jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon

Ennätysaikaista: Maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä nyt jo 2. elokuuta

Black Friday, Älä osta mitään -päivä ja Turkiton perjantai

Vaikka väestömäärä sekä ihmisiin vaikuttavat myrskyt ja tulvat ovat lisääntyneet, riskien tehokkaan ehkäisyn ansiosta yhä vähemmän ihmisiä kuolee luonnonkatastrofeissa

Mennäänkö ottamaan yhdet kasteiset?

$
0
0
Kuvan lähde: Pixabay

Arkisessa kielenkäytössä monia termejä käytetään tieteelliseltä kannalta katsottuna virheellisesti. Esimerkiksi kylmän lasipullon pintaan tai kylmän juoman kylmentämän juomalasin pintaan sanotaan tulevan huurretta. Todellisuudessa kyseessä kuitenkin on kaste. Oikea termi tietenkin riippuu siitä, kuinka käsitteet halutaan määritellä. Huurre määritellään "virallisesti" siten, että siinä nestemäinen vesi jäätyy pieninä pisaroina. Sen sijaan kasteessa ilman vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi, mikäli ilmankosteus on riittävä. Huurteessa on siis jäätä, kasteessa vettä. Auton ikkunan sisäpinnalle tulee siis yleensä kastetta, vaikka silloinkin arkikielessä puhutaan huurteesta, ja oikeasti perjantaina mennään kasteiselle eikä huurteiselle!

Huurre on hyvin kostealla (sumuisella) ja tuulisella säällä usein tuulen puolelle varsinkin puihin ja sähkölankoihin sekä myös pilvessä lentävän lentokoneen siipiin syntyvä esiintymä, jossa on ilmaa jääkiteiden välissä. Jäätävän sumun tai udun alijäähtyneet pisarat jäätyvät heti tarttuessaan kylmiin (pakkasen puolella oleviin) pintoihin. Sopivissa olosuhteissa huurrekerros voi synnyttää puiden päälle paksun tykkylumikerroksen, kun jääkiteet kasvavat kiinni toisiinsa. Huurretta kehittyy myös pakastimen jäähdytysritilään. Etelä-Suomessa kuura on huurretta yleisempi, vaikka kansanomaisessa kielessä kuurastakin käytetään virheellisesti usein nimeä huurre. Huurteesta puuttuvat kuuran fraktaalikuviot, eikä huurre ole yhtä valkoista kuin kuura.

Kuura on kiteinen (neulamainen, suomumainen tai sulkamainen), tyypillisesti katoille, ruohikkoon, puihin, ikkunoihin, auton tuulilasiin tai kuuraliukkautena tien pinnalle muodostuva jääesiintymä. Kuura syntyy selkeällä ja tyynellä tai lähes tyynellä säällä, kun ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tarpeeksi kylmässä kaasusta suoraan kiinteään olomuotoon. Kuurassa siis on fraktaalikuvioita ("kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin"), jotka huurteesta puuttuvat. Kuurankukkaset muodostuvat ikkunoissa naarmuuntuneisiin tai likaisiin (esimerkiksi kesältä jäänyttä kärpästen ulostetta) kohtiin. Kuuraa voi kehittyä myös pakastimesta otetun jäätelöpakkauksen pintaan. Kuuratilanteessa teille voi syntyä mustaa jäätä, kun auton renkaat rikkovat jääkiteet ja sulattavat ne, mutta kosteus jäätyy kylmään tienpintaan.

Hallalla tarkoitetaan kasvukaudella maanpinnassa (alle kahden metrin korkeudella) olevaa pakkasta. Mikäli pakkanen ulottuu viralliselle lämpötilojen mittauskorkeudelle eli kahteen metriin asti, puhutaan yöpakkasesta.

Kuvan lähde: Pixabay

Myös eri sadetyypit menevät helposti sekaisin. Räntäsateessa sataa samanaikaisesti sekä vettä että lumihiutaleita. Ilman lämpötila on sellainen, että osa lumihiutaleista sulaa vedeksi matkalla pilvistä maanpinnalle. Aidossa räntäsateessa ilmassa on siis myös vesipisaroita. Usein ihmiset tulkitsevat virheellisesti märän lumisateen räntäsateeksi.

Lumipyry tarkoittaa samanaikaisesti esiintyvää lumisadetta ja voimakasta tuulta. Sen sijaan lumituiskussa voimakas tuuli kuljettaa jo maassa ollutta lunta ja kasaa sitä kinoksiksikin.

Onko mielestäsi myrsky vai rajuilma tuulennopeuksiltaan voimakkaampi? Suomalaisessa määrittelyssä myrsky liittyy aina tuuleen, ei mihin tahansa voimakkaaseen sääilmiöön. Virallisen suomalaisen määritelmän mukaan myrskystä on kyse, kun tuulen nopeus ylittää 10 minuutin keskiarvona 21 m/s (76 km/h). Kansainvälisesti myrskyn raja-arvo on 25 m/s (90 km/h). Sen sijaan rajuilmalle ei ole olemassa tuulen raja-arvoa, vaan rajuilmassa esiintyy vahinkoa aiheuttavaa salamointia, rankkaa sadetta, ukkospuuskia, rakeita tai trombeja. Rajuilmasta voi olla kyse, vaikka tuuli ei olisikaan kovaa, esimerkiksi jos alle tunnissa sataa 20 millimetriä vettä.

Suomen havaintohistorian aikana maassamme on esiintynyt edellä olevan määritelmän mukaista myrskyä vain merillä ja tuntureilla. Muualla kymmenen minuutin keskituuli ei ole ylittänyt raja-arvoa 21 m/s. Sen sijaan maa-alueillakin esiintyy myrskypuuskia, joissa tuuli on hetkellisesti voimakasta ja tuhot mahdollisia. Ilmatieteen laitoksen mukaan lyhytaikaiset, 5–10 sekunnin tuulenpuuskat ylittävät 10 minuutin keskituulennopeuden säätilanteesta riippuen noin 1,5-kertaisina, enimmillään kaksinkertaisina.

Pouta on kyseessä, kun sää on sateetonta. Poudalla voi siis olla joko aurinkoista tai pilvistä. Poutapäivän aikana sen sijaan voi sataa hieman. Poutapäiviksi luokitellaan yleensä vuorokaudet, jolloin vuorokauden sademäärä on alle 0,3 mm. Ilmatieteen laitoksen tilastoissa voidaan kuitenkin luokitella sadepäiviksi jo ne päivät, jolloin sadetta on ollut vähintään 0,1 mm.

Suomessa ja yleensäkin Pohjoismaissa helteen rajana pidetään sitä, että vuorokauden ylin lämpötila varjossa ylittää kahden metrin korkeudella 25 astetta. Lämpötila 25,0 ei ole hellettä, mutta 25,1 astetta on hellettä. Mikä tahansa mukavan lämmin sää ei siis ole hellettä. Suomea lämpimämmillä alueilla helteen lämpötilaraja on korkeampi tai helteen määritelmä puuttuu kokonaan.

Myös käsitettä intiaanikesä käytetään usein väärin. Todellisuudessa se on poikkeuksellisen lämmin kausi syksyllä. Tyypillisesti intiaanikesästä voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun ensin on ollut syksyisen viileää ja sen jälkeen tuleekin vielä lämmintä ja aurinkoista säätä. Legendan mukaan nimitys intiaanikesä tulee siitä, että silloin pitkälle syksyyn jatkuneen kuumuuden uuvuttamat Amerikan alkuperäisasukkaat eli intiaanit tulevat kaupunkeihin hakemaan suojaa kuumuudelta ja kuivuudelta. Todellisuudessa termin alkuperää ei ole pystytty varmuudella selvittämään. Mahdollisesti se on alun perin tarkoittanut Amerikan alkuperäisasukkaiden metsästyskautta.

Kuvan lähde: Pixabay

Auer muodostuu ilmassa leijailevista pienistä ja kuivista tomuhiukkasista (pölystä, hiekasta, savusta), jotka samentavat maisemaa niin, että se näyttää himmeältä tai rusehtavalta, tummaa tausta vasten sinertävältä. Ilman suhteellinen kosteus on pienempi (alle 70 %) kuin udussa tai sumussa.

Utu tarkoittaa sitä, että ilmassa leijailee hyvin pieniä (silmälle näkymättömiä) vesipisaroita, jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on 1-10 km. Utu on väriltään harmahtavaa.

Sumussa ilmassa leijailee hyvin pieniä vesipisaroita (halkaisija noin 0,01 mm), jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on alle kilometrin. Sumu on ikään kuin maanpinnalle asti ulottuva pilvi. Sumu syntyy ilmassa olevan vesihöyryn tiivistyessä pisaroiksi, kun lämpötila laskee tai kosteus lisääntyy. Syntytavan mukaan voidaan puhua siirtymäsumusta (lämmin ilma jäähtyy kylmässä ympäristössä), säteilysumusta (jäähtyvä maanpinta jäähdyttää ilmaa), sekoitussumusta (kylmä sekä kostea ilma sekoittuvat) tai haihtumissumusta (lämmin veden pinta haihduttaa runsaasti vesihöyryä). Haihtumissumua ovat esimerkiksi merisavu ja järvisavu, jotka syntyvät hyvin kylmän (ainakin -15 astetta) pakkasilman virratessa juuri ja juuri sulana pysyvän vesialueen päälle.

Säärintama tarkoittaa kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajapintaa. Säärintama voi olla lämmin rintama (lämpimän ilmamassan etureuna), kylmä rintama (kylmän ilmamassan etureuna) tai okluusiorintama. Syklonin eli polaaririntamassa liikkuvan matalapaineen yhteydessä tapahtuu ns. kylmä okluusio eli lämmintä rintamaa nopeammin liikkuva kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman ja kohottaa lämpimän ilman maanpinnan yläpuolelle tunkeutuessaan raskaampana sen alle. Termejä saderintama tai kuurorintama ei pitäisi käyttää.

Syklonilla tarkoitetaan siis polaaririntamassa syntyvää matalapainetta. Syklonilla - tai tarkemmin sanottuna trooppisella syklonilla - voidaan tarkoittaa myös lähinnä Intian valtameren alueella esiintyvää trooppista hirmumyrskyä.

Trooppiset hirmumyrskyt - tai hieman huolimattomammin sanottuna trooppiset pyörremyrskyt -  voidaan nimetä hurrikaaneiksi, taifuuneiksi tai trooppisiksi sykloneiksi niiden esiintymisalueen perusteella samaan tapaan kuin avaruuslentäjät nimetään lähtömaan mukaan astronauteiksi, kosmonauteiksi, taikonauteiksi tai vaikkapa finnonauteiksi kotimaan mukaan. Jos hurrikaania vastaava ilmiö esiintyy Välimerellä asti, voidaan puhua medikaanista, vaikka termi onkin ainakin toistaiseksi epävirallinen.

Vaikka trooppinen pyörremyrsky on sinänsä täysin virallinen termi myös trooppisista hirmumyrskyistä puhuttaessa, pyörremyrsky kuitenkin mielletään usein vain tornadoksi tai trombiksi. Nämä tornado ja trombi ovatkin sitten hieman kiistanalaisia termejä. Trombit ovat tavallaan tornadojen pikkuserkkuja, mutta voiko ne luokitella pieniksi tornadoiksi vai ovatko trombit kokonaan eri ilmiö, onkin hankalampi sanoa. Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan "Suomessa ja monissa Euroopan maissa tavattavia tornadoja kutsutaan trombeiksi". Myös meteorologi Markus Mäntykangas toteaa näin:"Trombi ja tornado ovat käytännössä sama asia – valtaosassa maailmaa käytetään tornado-nimitystä, mutta useassa Euroopan maassa puhutaan trombista." Suomessakin siis esiintyy tornadoja, jos trombeja pidetään yhtenä tornadojen muotona.

Trombia ei pidä sekoittaa syöksyvirtaukseen, joka on ukkospilvestä alaspäin syöksyvä voimakas kylmä ilmavirtaus, joka maan- tai vedenpinnan kohdatessaan kääntyy vaakasuoraksi. Syöksyvirtauksessa puut voivat kaatua melko laajaltakin alueelta lähes samaan suuntaan. Sen sijaan trombin pyörivä liike kaataa puita sikinsokin ja vaikuttaa yleensä vain pienellä alueella.

Lue myös nämä

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä? ABC-kirja sadetyypeistä ja muista tärkeimmistä ilmakehän ilmiöistä.

Markus Mäntykangas: Väärinymmärretyt säätermit. Forecan blogi.

Ilmansaastedenialistit voisivat väittää Muonion ilmaa epäterveellisen puhtaaksi

$
0
0
Muonion ja Enontekiön alueella on yksi maailman puhtaimmista hengitysilmoista. Kuva on Hetan kirkonkylästä kesäkuulta 2016.

Euroopassa ilmansaasteet tappavat kymmenen kertaa niin paljon kuin liikenne

Keväällä 2016 lehtien lööpit hehkuttivat, että Muoniossa on maailman puhtain ilma. Itse asiassa tarkasti sanottuna WHO:n tilastojen mukaan Ilmatieteen laitoksen Pallaksen Sammaltunturilla sijaitseva mittausasema on yksi paikoista, joissa mitataan maailman puhtainta ilmaa. Yhtä puhdasta ilma on esimerkiksi Islannin Hafnarfjordurissa ja Uuden-Seelannin Te Anaussa.

Arvioiden mukaan ilmansaasteet tappavat maailmanlaajuisesti vuosittain enemmän ihmisiä kuin aids, malaria, diabetes tai tuberkuloosi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa ilmansaasteiden haittavaikutukset vastaavat noin 0,4-1,6 tupakan polttamista joka vuorokausi. Euroopassa ilmansaasteet aiheuttivat vuonna 2010 noin 400 000 ennenaikaista kuolemaa, kymmenen kertaa niin paljon kuin liikenne.

Pekingissä ulkoilu voi olla vaarallisempaa kuin tupakkahuoneessa istuminen

Kiinassa tilanne on huomattavasti huonompi. Tammikuussa 2013 Pekingin (Beijingin) pienhiukkaspitoisuus oli keskimäärin 194 ja hetkellinen maksimi 886 mikrogrammaa kuutiometrissä. Tupakointihuoneissa 16 yhdysvaltalaisella lentoasemalla pienhiukkaspitoisuus oli keskimäärin 166,6 mikrogrammaa kuutiometrissä. Pekingissä ulkoilu oli siis vaarallisempaa kuin lentokentän tupakkaloungessa istuminen.

Handanin teollisuuskaupungissa 200 kilometriä Pekingin eteläpuolella keskimääräinen pienhiukkaspitoisuus (mikrogrammoina kuutiometrissä) on 120, mikä vastaa 5,5 tupakan polttamista päivittäin. Shenyangin kiinalaiskaupungissa pienhiukkaspitoisuus oli marraskuussa 2015 korkeimmillaan jopa yli 1400, siis 56-kertainen WHO:n vuorokautiseen maksimisuositukseen (vuorokauden keskiarvo korkeintaan 25 mikrogrammaa kuutiometrissä) verrattuna. Tämä vastaa 63 tupakan sauhuttelua vuorokaudessa, siis noin 2,6 savuketta joka tunti ympäri vuorokauden.

Tänä syksynä Intian ja Pakistanin ilmansaastetilanne on vastannut pahimmillaan 50 savukkeen polttamista päivittäin

Viime viikkoina pahasta ilmansaastetilanteesta on kärsitty erityisesti Pakistanissa ja Intiassa. Delhin ilmansaastetilanteen on arvioitu vastaavan 50 tupakan polttamista päivittäin. Kaikissa näissä savukevertailuissa on kuitenkin huomattava, että tilanne on lasketun kaltainen, jos ihminen hengittää yhtä huonoa hengitysilmaa koko vuorokauden ajan. Mikäli sisäilma on puhtaampaa, tilanne on jonkin verran parempi.

Yhdysvalloissa ilmansaastedenialismi nostaa päätään jopa presidentin lähipiirissä

Vanhat tupakkamainokset ovat samalla hauskoja ja surullisia. Mainoksissa lääkärit, pienten lasten vanhemmat ja jopa joulupukki mainostavat tupakointia. Mainosten mukaan naiset pysyvät hoikkina, kun he karkinsyönnin sijaan tupakoivat. Äidit ovat lapsilleen parempia äitejä, kun he saavat hermoilleen rauhoitusta tupakasta.

Vanhojen savukemainosten tapaan yhä nykyäänkin ulkomailla voidaan mainostaa kivihiiltä houkuttelevana energianlähteenä. Itse asiassa näillä kaikilla asioilla on myös yhteys toisiinsa. Erityisesti Yhdysvalloissa samat tahot, jotka pitävät ilmastonmuutosta vain positiivisena asiana maapallolla ja vähättelevät tupakoinnin haittavaikutuksia, ovat nyt alkaneet puhua siitä, että joissakin paikoissa hengitysilma on nykyään jo lapsille liian puhdasta. Tällaisia näkemyksiä edustava henkilö on jopa nimitetty Yhdysvaltojen presidentin tieteelliseksi neuvonantajaksi.

Keskeinen toimija lähes kaikissa näissä ilmansaasteita vähättelevissä denialistisissa näkemyksissä on Heartland Institute -instituutti, joka on aiemmin tullut tunnetuksi ilmastonmuutosskeptikkojen - tai paremmin sanottuna ilmastonmuutosdenialistien - äänitorvena. Ajatus liian puhtaasta hengitysilmasta perustuu siihen, että elimistön puolustusjärjestelmä tarvitsee ympäristön epäpuhtauksia immuunijärjestelmän normaalin toiminnan kehittymiseen. Tutkijat ovat kuitenkin todellisuudessa puhuneet luonnollisten tekijöiden, esimerkiksi siitepölyaltistuksen ja muiden luontokontaktien, tarpeellisuudesta ensimmäisten elinvuosien aikana. Suomessa tästä aiheesta ovat tutkimuksia julkaisseet Ilkka Hanski ja Tari Haahtela.

Globaalisti noin seitsemän miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain huonon hengitysilman vuoksi

Ilmansaasteiden ja kuolemantapausten välinen yhteys ei näy suoraan, koska kuolintodistukseen ei kirjata kuolemansyyksi ilmansaasteita vaan jokin elimistöllinen ongelma, esimerkiksi sydän- tai hengityselinsairaus. Tämä voi kuitenkin johtua ilmansaasteista tai sairaus on voinut voimistua ilmansaasteiden seurauksena. Vaikka yksittäisissä kuolemantapauksissa voi olla vaikea osoittaa suoraa yhteyttä kuolemaan, lääketieteellisissä tutkimuksissa ilmansaasteet on yksiselitteisesti todettu haitallisiksi.

WHO on arvioinut globaalisti jopa seitsemän miljoonan ihmisen kuolevan vuosittain huonon hengitysilman takia. Tästä määrästä yli puolet johtuu huonosta sisäilmasta, lähinnä ruoanlaitosta puu- ja hiiliuuneissa, ja vajaa puolet ulkoilman pienhiukkasista. Todellisuudessa näiden syiden erottelu on kuitenkin hyvin hankalaa, koska kehitysmaissa samat ihmiset altistuvat usein sekä huonolle sisäilmalle että huonolle ulkoilmalle. Lisäksi voi olla vaikea erottaa vaikkapa Saharan hiekkapölyn ja hiilenpolton aiheuttamia terveysvaikutuksia. Joka tapauksessa huono hengitysilma näyttää suurimmalta yksittäiseltä ympäristöterveysriskiltä.

Kiinassa 8-vuotiaan tytön keuhkosyövän arvioidaan aiheutuneen ilmansaasteista. Ilmansaasteet aiheuttavatkin Kiinassa WHO:n laskelmien mukaan yli miljoona kuolemaa joka vuosi, siis 76 kuolemaa sataatuhatta ihmistä kohden. Vastaavasti väestömäärään suhteutettu ilmansaasteiden aiheuttamien kuolemien määrä on Ukrainassa 120, Bulgariassa 118, Intiassa 49, Pakistanissa 33, Thaimaassa 33, Suomessa 6 ja Australiassa alle 1.

Saasteettomassa ilmassa delhiläiset eläisivät keskimäärin yhdeksän vuotta nykyistä pidempään

Tänä syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan kiinalaisten keskimääräinen elinikä on ilmansaasteiden vuoksi noin kolme vuotta lyhempi kuin puhtaassa ilmassa. Jos hengitysilman laatu täyttäisi WHO:n asettamat kriteerit, intialaiset eläisivät keskimäärin neljä ja delhiläiset peräti yhdeksän vuotta kauemmin. Puhtaassa ilmassa elinikä pidentyisi Bangladeshissa viisi ja Nepalissa neljä vuotta. Noin kahden vuoden pidennyksen elinaikaansa saisivat Pakistanin, Tadžikistanin ja Kongon demokraattisen tasavallan asukkaat. Kaliforniassa, jossa suuren väestömäärän ja ympäröivien vuorten vuoksi sijaitsee kahdeksan Yhdysvaltojen ilmanlaadultaan huonoimmasta kaupungista, eliniän pidennys olisi kahdeksan kuukautta.

Tarkkoihin lukuarvoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota näissä savuke- ja elinikälaskelmissa. Monet tutkimukseen liittyvät tekijät voivat aiheuttaa lukuarvoihin vaihtelua, mutta jotakin suuntaa ne toki antavat.

Ilmansaastedenialismin ja valeuutisten torjumiseen tarvitaan perusteellista luonnontieteiden opetusta

Jotta perusteettomalta ilmansaastedenialismilta sekä tahalliselta manipulaatiolta vältytään ja valeuutiset tunnistetaan valeuutisiksi, tarvitaan perusteellista luonnontieteiden (biologian, maantieteen, fysiikan, kemian) opetusta kaikilla kouluasteilla peruskouluista lukioiden kautta korkeammalle asteelle. Tähän on hyvä palauttaa mieleen keskeinen kohta Tiina Raevaaran kouluvierailustamme:

"Raevaara muistutti myös siitä, että tiedettä ymmärtäville toimittajille on paljon kysyntää. Hän arvosteli kovin sanoin huonoa tiede- ja terveysjournalismia, kohuotsikoita, tieteen brändin alle levitettyä pseudotiedettä ja suoranaisen huuhaan ylläpitoa, mistä hän mainitsi esimerkkeinä horoskooppipalstat ja ennustajachatit. Pseudotieteellisyydestä Raevaara nosti esiin rokotteisiin liittyvät valheet, sähköallergian, homeopatian, enkeleihin uskomisen, uskonnollisen terveyshuuhaan ja tieteellisiltä kuulostavat, silkkaa huuhaata olevat terveydenhoitovälineet. Hyvin näkyvästi Raevaara toi esille sen, että tieteellä voi hallita maailmaa. Vähintäänkin yhtä selvästi hän tähdensi sitä, että tiede on tiedonhankintajärjestelmä, ei mikään lopullinen totuus. Tiede on itseään täydentävää ja korjaavaa. Yksittäinen tutkimus voi tuoda jotakin uutta, mutta yksittäinen tutkimus on aina vain yksittäinen tutkimus. Kokonaisuus on se, mikä ratkaisee, eikä yksittäisestä tutkimuksesta pitäisikään vielä vetää kohuotsikoita ja rajuja johtopäätöksiä."

Muonion ilma ei siis ole epäterveellisen puhdasta. Se on todella terveellistä hengittää, vaikka se välttämättä ei maailman puhtainta olekaan. Läheskään kaikista maailman kolkista ei edes ole olemassa mittaustuloksia.

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Reaaliaikainen maailman ilmansaastekartta: Tällä hetkellä ilmansaasteiden terveysvaikutus vastaa Puolassa jopa seitsemän ja Kiinassa kuudentoista savukkeen polttamista vuorokaudessa

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

Hyviä uutisia ilmansaasteista, huonoja uutisia merenpinnan noususta

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Hyvää itsenäisyyspäivää satavuotiaalle Suomelle!

$
0
0
Pehr Evind Svinhufvudin senaatti eli Itsenäisyyssenaatti 27.11.1917. Kuvassa vasemassa rivissä ovat Eero Yrjö Pehkonen, Juhani Arajärvi, Arthur Castrén, Jalmar Castrén ja Emil Setälä. Pöydän päässä istuu itse P.E. Svinhufvud. Oikealla takaa lukien ovat Kyösti Kallio, Onni Talas, Heikki Renvall, Alexander Frey ja Wilho Louhivuori. Kuva: Eric Sundström, Museoviraston kuvakokoelmat, Flickr. Julkaistu lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Vuonna 2017 joulukuun alkua vietettiin 5.12. asti jatkuneissa paukkupakkasissa. Lapissa pakkasta oli jopa 30-40 astetta ja Etelä-Suomessa 15 astetta. Rannikoilla lunta oli 20 ja Lapissa yli 30 senttimetriä, kunnes 6. joulukuuta saapuneen matalapaineen myötä lumisade muuttui rännäksi ja lopulta vedeksi. Lämpötila kohosi kello 14 Helsingissä 1,1 asteeseen, Kajaanissa -1,0 asteeseen ja Sodankylässä 1,3 asteeseen. (lähteet: Markus Hotakaisen kirja Suomen säähistoria ja Foreca)

Pojat ja heidän rattaansa, joilla he kuljettivat laivamatkustajien tavaroita Naantalissa vuonna 1917. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, Flickr. Julkaistu lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Suomen senaatin Kouvolalle kaksi vuotta aiemmin myöntämä taajaväkisen yhdyskunnan asema astui voimaan vuonna 1917. Näin tämä vuosi on ollut myös Kouvolan 100-vuotisjuhlavuosi. Kauppalaksi Kouvola muuttui vuonna 1922 ja kaupungiksi vuonna 1960.

Lue myös nämä

Hyvää Kouvolan ja koko Suomen satavuotisjuhlavuotta! Tiesitkö nämä faktat kauniista Kouvolasta?

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi 99 vuotta!

Monien lajien tieteelliset nimet tulevat Tähtien sota -elokuvista

$
0
0
Eilen Los Anglesissa sai ensi-iltansa uusi Tähtien sota -elokuva "Star Wars: The Last Jedi". Suomessa elokuva tulee elokuvateatterilevitykseen keskiviikkona 13. joulukuuta. Biologiassa Tähtien sota -elokuvien mukaan on nimetty lukuisia oikeita eliölajeja.


Peckoltia greedoi -kissakala näyttää Tähtien sodassa esiintyvältä Greedolta. (Lähde: Armbruster JW, Werneke DC, Tan M 2015 Three new species of saddled loricariid catfishes, and a review of Hemiancistrus, Peckoltia, and allied genera (Siluriformes). ZooKeys 480: 97-123. doi: 10.3897/zookeys.480.6540. Photo by J. W. Armbruster. This is an open access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License CC BY 4.0, which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original author and source are credited.)

1. Peckoltia greedoi

Peckoltia greedoi on vuonna 1998 löydetty brasilialainen kissakala. Tutkijoiden mukaan kala näyttää aivan Tähtien sodan Greedolta. Yhdennäköisyys näkyy hyvin tämän linkin valokuvassa.

2. Adelomyrmex vaderi

Adelomyrmex vaderi -muurahaisen musta ulkonäkö tuo mieleen Darth Vaderin.

3. Agathidium vaderi

Myös Agathidium vaderi -kovakuoriainen on tietenkin saanut nimensä Darth Vaderista.

4. Darthvaderum greensladeae

Darthvaderum greensladeae -punkin sukunimi tulee Darth Vaderista. Näitä näytteitä mikroskopoineelle tutkijalle jostakin syystä sattui tulemaan mieleen Darth Vader.

5. Polemistus chewbacca, Polemistus vaderi ja Polemistus yoda

Jo vuonna 1983 kolme ampiaislajia nimettiin Chewbacan, Darth Vaderin ja Yodan mukaan.

6. Yoda purpurata

Yoda purpurata eli sananmukaisesti purppura Yoda on Yodan mukaan nimensä saanut mato. Laji elää Atlantin valtameressä. Se nimettiin Yodan mukaisesti ulkonäkönsä takia siksi, että sen pään molemmin puolin olevat ulokkeet muistuttavat Yodan korvia.

7. Albunione yoda

Yodan mukaan on saanut nimensä myös merisiira Albunione yoda. Naaraan pään muoto muistuttaa Yodan päätä.

8. Tetramorium jedi

Myös madagaskarilainen Tetramorium jedi -muurahainen sai nimensä Tähtien sodasta.

9. Aptostichus sarlacc

Mojaven aavikolta löydetty Aptostichus sarlacc -hämähäkki on nimetty Tatooine-autiomaaplaneetalla elävän Sarlacc-hirviön mukaisesti. Hämähäkki elää Tähtien sodan monsterin tavoin maanalaisissa koloissa.

10. Han solo

Han solo on Kiinasta löytynyt trilobiitti, Han-suvun ainoa edustaja. Virallisen selityksen mukaan sukunimi Han viittaa han-kiinalaisiin, nykyisen Kiinan suurimpaan etniseen ryhmään. Lajin nimennyt tutkija on kuitenkin sanonut, että todellisuudessa hänen ystävänsä yllyttivät häntä antamaan nimen Tähtien sota -elokuvan Han Solon mukaan.

11. Midichloria mitochondrii

Midichloria mitochondrii on erikoinen bakteerilaji, joka elää naaraspuolisten puutiaisten munasarjoissa solujen mitokondrioiden sisällä (mitokondrion sileän ulkokalvon ja poimuttuneen sisäkalvon välissä). Mitokondrio itsekin on endosymbioositeorian mukaan bakteerialkuperää, ja Midichloria mitochondrii lienee ensimmäinen löydetty mitokondrion sisällä elävä bakteeri. Elämäntavoiltaan tämä bakteeri siis on samankaltainen kuin Tähtien sodan midikloriaanit.

Bakteerin nimennyt tutkija, joka kysyi etukäteen nimeen luvan myös George Lucasilta, toteaa: "Taide jäljittelee usein tieteitä, mutta useinkaan tätä ei tapahdu toisinpäin. - - Tähtien sodassa on paljon tiedettä, mutta tieteessä ei ole tarpeeksi Tähtien sotaa."

Lähteitä ja lisätietoja





Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan?

$
0
0
Olen asunut lapsuuteni, varhaisnuoruuteni ja työurani alkuvuodet Lappeenrannassa, kunnes sain vakituisen viran Kouvolasta. Kuinka suuri lumensyvyys on jouluna? Olivatko lapsuuteni joulut aina lumisia?

Tarkastelin asiaa Ilta-Sanomien keräämien ja Ilmatieteen laitoksen avoimeen dataan perustuvien tilastojen avulla. Piirsin Lappeenrannan ja Kouvolan jouluaattojen lumensyvyyksistä vuosilta 1965-2016 oheiset diagrammit. Diagrammit saa suuremmiksi klikkaamalla hiiren ykköspainikkeella niiden päältä.

Muiden paikkakuntien lumensyvyydet ja lämpötilat eri vuosien jouluaattoina voit katsoa tästä Ilta-Sanomien linkistä. Helsingissä suurin lumensyvyys mitattiin vuonna 1915, jolloin lunta oli jouluna 63 senttimetriä. Vuosina 1941 ja 1965 päästiin 52 senttimetriin.





Piirtämistäni diagrammeista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1965-2016 rajattu mukaan lähteenä olevan alkuperäisaineiston mukaisesti). Niinpä tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä.

Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain paikallinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Tulevaisuudessa Suomen ilmaston lämpeneminen tuo yhä useampia vähälumisia talvia. Erityisesti valkeat joulut ovat uhattuina, sillä lumipeite saadaan entistä myöhemmin. Pohjoisimmassa Suomessa muutosta ei välttämättä huomaa vuosikymmeniin, sillä ilmastonmuutos lisää sademääriä. Yhä suurempi osa sateesta tulee vetenä, mutta myös lunta voi sataa entistä enemmän. Niinpä runsaslumisia talvia voi tulla vielä 2020- ja 2030-luvuillakin. Monien ilmastomallien mukaan keskimääräistä runsaslumisempia talvia tulee silloin tällöin ainakin tämän vuosisadan loppuun asti.

Lue myös nämä

Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!

Jouluna juodaan lökäriä, syödään molvaa, kuunnellaan Sylvian joululaulua ja odotellaan sydänkuuta

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

$
0
0
Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-marraskuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for November 2017, published online December 2017, retrieved on December 20, 2017.

Vuosi 2017 on koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin sellainen vuosi, jolloin luontaisesti lämmittävä El Niño -ilmiö ei vaikuttanut. Jos myös El Niño -vuodet otetaan mukaan tarkasteluun, vuosi 2017 näyttää olevan useimpien tutkimuslaitosten mittaussarjoissa (GISTEMP, Berkeley Earth, RSSv4 ja Copernicus/ERA-Int) mittaushistorian kaikista vuosista toiseksi lämpimin. Joissakin lämpötilatilastoissa (NOAA/Hadley, Cowtan ja Way, Japanin ilmatieteen laitos) vuosi 2017 jäänee alustavien laskelmien mukaan kolmannelle sijalle.

Kaikissa mittaussarjoissa vuosi 2016 näyttäisi olleen lämpötilamittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi. Sijoille kaksi ja kolme sijoittuvat vuodet 2017 ja 2015, mutta niiden keskinäinen järjestys vaihtelee eri tutkimuslaitosten tilastoissa. Vuodet 2015-2017 ovat kuitenkin kaikissa tilastoissa mittaushistorian kärkikolmikko. Vuosi 2017 on selvästi lämpimin El Niñoton vuosi. Tammi-syyskuun jakso oli WMO:n mukaan 0,47 ± 0,08 astetta lämpimämpi kuin vuosina 1981-2010 keskimäärin ja 1,1 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Vuonna 2017 merijäätä on ollut sekä arktisella että antarktisella alueella lähes ennätysvähän. Arktinen alue näyttää ilmastonmuutosennusteiden mukaisesti lämpenevän "kaksi kertaa niin nopeasti" kuin muu maapallo. Lämpötilat kohosivat Alaskan Utqiaġvikissa (aiemmalta nimeltään Barrow) tänä vuonna niin rajusti, että tietokone luuli mittauksia virheellisiksi ja tuhosi ne. Huippuvuorilla 12 viime kuukauden keskilämpötila on ollut yli 4 celsiusastetta tavanomaista korkeampi. Joillakin Huippuvuorten alueilla oli loka- ja marraskuussa yli 6 astetta tavanomaista lämpimämpää.

Yksittäisiä ennätyslämpimiä vuosia merkittävämpi asia kuitenkin on globaali lämpenemistrendi, joka näkyy 1970-luvun loppupuolelta alkaen ja erityisesti tällä vuosisadalla. Esimerkiksi viime vuoden korkea globaali keskilämpötila, Aasian äärimmäinen helleaalto ja Beringinmeren meriveden lämpeneminen eivät olisi käytännössä olleet mahdollisia ilman ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Vuodet 2013-2017 ovat todennäköisesti koko globaalin mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso.

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta marraskuun 2017 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2016 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Seuraavassa on tarkempi vuosikatsaus säästä Suomessa ja muualla maapallolla vuonna 2017.

Tammikuu 2017: Globaalisti merijäätä vähemmän kuin koskaan aiemmin satelliittimittauksissa

Tammikuu jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka oli kestänyt jo selvästi yli vuoden. Australian Sydneyssä tammikuu ja myös koko eteläisen pallonpuoliskon kesä olivat virallisten mittausten mukaan vuodesta 1858 alkavan 158-vuotisen tilastohistorian kuumimmat.

Tammikuussa myös osissa Etelä-Amerikkaa vallitsi helleaalto. Chilessä monilla sääasemilla mitattiin mittaushistorian korkeimpia lämpötiloja, esimerkiksi Santiagossa 37,4 astetta. Argentiinassa Puerto Madrynin mittauspisteessä lämpötila kohosi 27. tammikuuta 43,5 asteeseen, mikä on korkein mittaushistorian aikana missään koko maapallolla näin etelässä (43° S) mitattu lämpötila.

Suomessa tammikuu oli 2-4 astetta tavanomaista lauhempi. Tammikuun alussa oli lyhyt kylmä jakso, mutta suurimman osan kuukaudesta vallitsi lauha etelän ja lännen välinen ilmavirtaus. Kuukauden alin lämpötila -41,7 °C mitattiin 5. päivänä Muoniossa ja ylin lämpötila +7,9 °C Jomalassa 1. päivänä. Sademääriltään kuukausi oli aivan maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta tavanomaista vähäsateisempi. Maan etelä- ja keskiosassa tammikuu oli laajalti jopa harvinaisen vähäsateinen. Lunta oli tammikuun lopulla Lappia lukuun ottamatta tavanomaista vähemmän. Länsi- ja lounaisrannikolla oli paikoin lumetonta.

Globaalisti merijäätä oli jo vuoden alkaessa selvästi tavanomaista vähemmän. Globaali merijään pinta-ala oli 13. tammikuuta pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittaushistorian aikana.

Ilmansaastetilanne oli hyvin paha esimerkiksi Puolassa ja Kiinassa.

Helmikuu 2017: Mittaushistorian ensimmäinen kuukausi, jolloin missään maapallolla ei ollut huomattavasti tavanomaista kylmempää



Historialliseksi helmikuun tekee se, että helmikuu oli mittaushistorian ensimmäinen kuukausi, jolloin missään koko maapallolla ei kuukauden aikana keskimäärin ollut huomattavasti tavanomaista kylmempää ("much cooler than average" tai "record coldest").

Samaan aikaan New Yorkissa kehotettiin välttämään ulkona liikkumista lumimyrskyn takia ja monin paikoin Australiassa jopa 48 asteen helleaallon takia.

Pohjoisnapa oli jälleen tavanomaiseen verrattuna todella lämmin. Grönlannissa oli ajoittain ja paikoin 25 astetta tavanomaista lämpimämpää. Keskiviikkona 8. helmikuuta 2017 lämpötila kohosi Pohjois-Grönlannissa vain 12 tunnissa peräti 24 astetta. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa Station Nord -sääasemalla mitattiin helmikuussa plusasteita, kun lämpömittari näytti korkeimmillaan +0,7 astetta.

Suomessa helmikuu oli keskilämpötilaltaan 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Sademäärä oli lähellä tavanomaista. Myös talven eli joulu-helmikuun keskilämpötila oli koko Suomessa 2-3 astetta tavanomaista korkeampi.

Globaali merijään pinta-ala pysytteli koko alkuvuoden ajan ajankohtaan nähden mittaushistorian alhaisimmalla tasolla. Antarktiksella merijään laajuus saavutti uuden minimin.

NOAA:n ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon talvi 2016-2017 eli joulu-helmikuun jakso oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1892 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin.

Maaliskuu 2017: Mittaushistorian ensimmäinen yli asteen tavanomaista lämpimämpi kuukausi ilman El Niñon vaikutusta

NOAA:n mukaan maaliskuu oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian kaikista 1 647 kuukaudesta ensimmäinen, jolloin anomalia eli lämpötilapoikkeama oli vertailuajanjaksoon (koko 1900-luku) nähden yli yhden celsiusasteen lämpimämpi (verrattuna 1900-luvun ko. kuukausiin keskimäärin) ilman El Niñon lämmittävää vaikutusta. Esiteolliseen aikaan verrattuna maaliskuu oli 1,3 astetta lämpimämpi.

Suomessa maaliskuu oli pohjoisosassa 1-2 astetta ja etelä- sekä keskiosassa 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Maaliskuun ylin lämpötila 17,4 astetta mitattiin Ahvenanmaan Jomalassa. Lukema jäi vain kymmenyksen Suomen mittaushistorian maaliskuun lämpöennätyksestä, joka on mitattu Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuonna 2007. Lännen ja luoteen väliset myrskypuuskat aiheuttivat sähkökatkoksia etenkin Suomen etelä- ja keskiosissa. Lunta oli maaliskuun lopussa tavanomaista vähemmän maan etelä- ja länsiosassa. Näillä alueilla oli paikoin jopa lumetonta.

Huhtikuu 2017: Helteitä Intiassa ja Etelä-Siperiassa

Intiassa oli vaarallinen helleaalto, ja myös Etelä-Siperian Tomskissa (noin 400 kilometriä Helsingin eteläpuolella) mitattiin huhtikuun lopulla +29,5 °C. Lukema on siellä mittaushistorian uusi huhtikuun lämpöennätys. Alueen lämpötilat olivat laajemminkin 10-20 °C yli tavanomaisen.

Huhtikuu oli suuressa osassa Suomea 1-2 astetta tavanomaista kylmempi. Lumisateita esiintyi etelärannikkoa myöten vappuaattoon asti. Lunta oli huhtikuun viimeisenä päivänä tavanomaisesta poiketen lähes koko Suomessa.

Toukokuu 2017: Lounais-Aasiassa jopa +54 astetta



Toukokuun loppupuolella Lounais-Aasiassa oli poikkeuksellinen lämpöaalto. Lämpötila kohosi läntisimmässä Pakistanissa Turbatin mittausasemalla 54,0 asteeseen ja ylitti 50 astetta myös Iranissa ja Omanissa.

Suomessa toukokuu oli 1-3 astetta tavanomaista viileämpi. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa toukokuu oli poikkeuksellisen kolea. Vastaava toistuu keskimäärin vain muutamia kertoja sadassa vuodessa. Toukokuun ylin lämpötila ja samalla ainoa hellepäivä mitattiin 19. päivänä, kun Hämeenlinnan Evolla lämpötila nousi 27,0 asteeseen. Toukokuun alin lämpötila oli 16. toukokuuta Suomussalmen Pesiössä mitattu -13,1 astetta.

Kesäkuu 2017: Aasian helteet jatkuivat ja Portugalissa vaivasivat metsäpalot



Iranin Ahwazissa lämpötila kohosi 29. kesäkuuta 53,7 asteeseen. Keski-Portugalin maastopaloissa kuoli 64 ihmistä.

Suomessa kesäkuu oli harvinaisen kolea. Yöt olivat kesäkuun ensimmäisellä viikolla paikoin harvinaisen kylmiä. Yöpakkasia mitattiin muutamina öinä paikoin Suomen eteläosissa asti. Suurin poikkeama kesäkuun tavanomaisesta lämpötilasta oli Suomen itäosassa ja Itä-Lapissa, missä oli noin 1,5-2,5 astetta tavanomaista viileämpää. Helleraja ylitettiin kesäkuussa jossain päin Suomea yhteensä kuutena päivänä. Tämä on pari päivää vähemmän kuin kesäkuussa keskimäärin.

Heinäkuu 2017: Mittaushistorian ehkä globaalisti lämpimin heinäkuu ja Kuolemanlaaksossa kuumempaa kuin yhtenäkään muuna kuukautena mittaushistorissa millään maapallon sääasemalla



Nasan mukaan heinäkuu oli globaalisti 0,83 celsiusastetta lämpimämpi kuin heinäkuiden pitkäaikainen keskiarvo vuosina 1951-1980. Vuonna 2016 vastaava poikkeama oli tarkastetuissa tilastoissa 0,82 astetta. Vuoden 2017 heinäkuu siis näyttäisi olleen vuoden 2016 ennätyslämmintä heinäkuuta lämpimämpi, mutta ero on niin pieni, että tilastollisesti heinäkuut 2016 ja 2017 ovat käytännössä tasoissa mittaushistorian globaalisti lämpimimpien heinäkuiden luettelossa. Ero seuraavaksi lämpimimpiin heinäkuihin on kuitenkin selvä.

Vuoden 2017 heinäkuun kohdalla erityisen merkittävää on se, että nyt ennätys syntyi ilman luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutusta. Vuotta aiemmin heinäkuussa vallitsi El Niño -tilanne, jonka selitettiin aiheuttaneen osan silloisesta lämpimyydestä. Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos alkoi siis ilmeisesti näkyä lämpötilastoissa nyt aiempaakin selvemmin. Nasan tilastot kattavat viimeisimmät 137 vuotta vuodesta 1880 alkaen.

Heinäkuu 2016, elokuu 2016 ja heinäkuu 2017 lienevät maapallon koko mittaushistorian absoluuttisilta keskilämpötiloiltaan kuumimmat kuukaudet, vaikka anomaliat (poikkeamat verrattuna ko. kuukauden pitkän aikavälin keskiarvoihin) eivät ylläkään ennätystasolle.

Heinäkuu 2017 lienee ollut Kalifornian Kuolemanlaaksossa (Death Valley) kuumempi kuin yksikään muu kuukausi mittaushistorian aikana millään maapallon virallisella sääasemalla. Kuukauden keskilämpötila oli Kuolemanlaaksossa 41,9 celsiusastetta.

Etelä-Eurooppaa koetteli helleaalto. Etelä-Espanjan Cordobassa lämpötila nousi 12. heinäkuuta 46,9 asteeseen ja Granadassa päivää myöhemmin 45,7 asteeseen.

Argentiinassa oli poikkeuksellisen kylmää ja runsaita lumisateita. Barilochessa lämpötila putosi 16. heinäkuuta -25,4 asteeseen, mikä on 4,3 astetta aiempaa ennätyspakkasta kylmempi. Myös Kaakkois-Australian sisämaassa oli paikoin ennätyskylmää. Canberrassakin lämpötila laski -8,7 asteeseen, mikä on kylmin lukema vuoden 1971 jälkeen.

Heinäkuu oli Suomen etelä- ja keskiosissa paikoin harvinaisen kolea. Näin kolea heinäkuu koetaan keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin. Suomen etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläosissa heinäkuun keskilämpötila oli 1-2,5 astetta tavanomaista alempi. Helleraja ylitettiin jossain päin Suomea heinäkuussa kaikkiaan kymmenen kertaa. Tämä on kuusi päivää pitkän ajan keskiarvoa vähemmän. Helteet keskittyivät lähinnä Suomen pohjoisosaan. Suomen etelä- ja keskiosassa helleraja ylitettiin heinäkuussa vain kolmena päivänä. Helteisimmät paikkakunnat olivat heinäkuussa Oulu, Rovaniemi ja Utsjoki, jossa helleraja ylitettiin heinäkuussa neljä kertaa.

Elokuu 2017: Harvey-hurrikaani, Lucifer-helle, Kalifornian maastopalot ja ennätysaikainen ekovelkapäivä

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä koettiin jo 2. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen.

Harvey-hurrikaani iski Texasiin. Bahrainissa elokuu oli mittaushistorian kuumin. Lucifer-helleaalto johti elokuun alussa uusiin ennätyslämpötiloihin Pohjois- ja Keski-Italiassa, Kroatiassa sekä Etelä-Ranskassa.

Kaliforniassa kesä oli mittaushistorian kuumin. Elokuun lopulla alkoi syyskuun alkupuolelle jatkunut helleaalto, jonka seurauksena San Franciscossa mitattiin uudeksi ennätyslämpötilaksi 41,1 astetta.

Suomessa elokuun keskilämpötila oli melko tavanomainen. Tähän vaikuttivat pilvisyys ja siitä seuranneet viileät päivät ja lämpimät yöt. Ainoastaan Pohjois-Karjalassa elokuu oli tavanomaista lämpimämpi. Kiira-rajuilmassa 12. elokuuta Suomen etelä- ja itäosassa paikannettiin yhteensä yli 6 000 maasalamaa. Etenkin Uudenmaan ja Kymenlaakson alueilla oli myös runsaasti tuulivahinkoja.

Koko kesä oli Suomessa laajalti harvinaisen viileä. Keskilämpötila jäi monin paikoin yli asteen tavanomaista alemmaksi. Suomen pohjoisosassa kesän keskilämpötila oli noin 0,5 astetta tavanomaista viileämpi. Kesä oli monin paikoin myös harvinaisen pilvinen.

Syyskuu 2017: Ennätyksellinen Irma-hurrikaani



Hurrikaani Irma vaurioitti Karibialla suurinta osaa Barbudan rakennuksista. Irma oli tuulennopeudeltaan mittaushistorian voimakkain Leewardsaarille saapunut hurrikaani ja viidenneksi voimakkain Atlantilla syntynyt hurrikaani. Ranskan ilmatieteen laitoksen mukaan Irma oli koko 1970-luvulta alkavan satelliittimittaushistorian pisimpään jatkunut voimakas hirmumyrsky. Irma-hurrikaanissa matalapaineen keskuksessa paine (914 millibaaria) oli alempi kuin mitä koskaan aiemmin on mitattu Meksikonlahden ja Länsi-Karibian ulkopuolella. Yhdysvaltojen kansallinen hurrikaanikeskus on tilastoinut hurrikaaneja vuodesta 1851 alkaen. Mikään muu hurrikaani ei tiettävästi ole ollut Atlantilla koko tilastohistorian aikana paineella mitattuna yhtä voimakas kuin Irma. Irma oli myös hyvin laaja-alainen myrsky. Hurrikaanin voimalla puhaltavat tuulet levittäytyivät läpimitaltaan 85 kilometrin alueelle, mutta koko myrskymatalapaine oli vielä huomattavasti tätäkin suurempi, joidenkin tietojen mukaan lähes kaksi kertaa Suomen kokoinen.

Suomessa syyskuun keskilämpötila oli suuressa osassa Lappia noin asteen tavanomaista korkeampi ja muualla lähellä tavanomaista. Virolahdella mitattiin suurin kuukauden sademäärä (157,5 millimetriä), mikä on harvinaisen paljon. Näin paljon sataa noin kerran kymmenessä vuodessa.

Lokakuu 2017: Nuuksiossa lähes ennätyksellinen sademäärä



Suomessa lokakuun keskilämpötila oli isossa osassa Lappia vajaan asteen tavanomaista korkeampi. Muualla Suomen pohjois- ja itäosissa keskilämpötila oli lähellä tavanomaista. Sen sijaan Länsi-Suomessa lokakuu oli paikoin vajaan asteen tavanomaista kylmempi. Espoon Nuuksiossa mitattiin lokakuun sademääräksi 226,1 millimetriä. Se on vain kaksi millimetriä vähemmän kuin Suomen mittaushistorian lokakuun sade-ennätys, Vihdin Hiiskulassa vuonna 2006 mitattu 228,1 millimetriä. Suurimpaan osaan Suomea satoi lokakuun lopulla ensilumi.

Marraskuu 2017: Alaskassa ennätyslämmintä, Suomessa sääasemakohtaisia syksyn sade-ennätyksiä

Heinäkuun tavoin myös marraskuu oli Alaskan Utqiaġvikissa (Barrow) ennätyslämmin. Kyseisellä sääasemalla kahdeksan mittaushistorian 1920-1917 lämpimintä vuotta on havaittu 11 viime vuoden aikana.

Marraskuu oli suurimmassa osassa Suomea 1-3 astetta tavanomaista lämpimämpi ja paikoin myös tavanomaista sateisempi. Eniten satoi Kouvolan Anjalassa (130,4 millimetriä). Myös syksy eli syyskuu-marraskuu oli suuressa osassa Suomea tavanomaista sateisempi. Uudellamaalla sekä Kymenlaaksossa syksy oli poikkeuksellisen sateinen. Vastaava toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 30 vuodessa. Nurmijärven, Virolahden ja Hyvinkään sääasemilla rikottiin paikkakuntakohtaiset syksyn sademääräennätykset.

Joulukuu 2017: Kalifornian maastopalot jatkuvat

Kuivuuden piinaamassa Etelä-Kalifoniassa laajat maastopalot jatkuivat. Länsi-Euroopassa on paikoin ollut lumimyrskyjä.

Lue myös nämä

Vuosikatsaus: Säävuosi 2016

Vuosikatsaus: Säävuosi 2015

Vuosikatsaus: Säävuosi 2014

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Vuosikatsaus: Säävuosi 2012

Kevään sääennuste 2018

$
0
0
Neljän kansainvälisen tutkimuslaitoksen sään vuodenaikaisennusteet ennustavat Suomeen hyvin yksimielisesti vähän tavanomaista lämpimämpää lopputalvea ja alkukevättä. Kaikkein selvimmin tavanomaiseen verrattuna lämpimin kuukausi näyttäisi olevan helmikuu. Viidentenä tutkimuslaitoksena tässä postauksessa on mukana Weather Company, joka tällä hetkellä arvioi ainakin maaliskuun voivan olla tavanomaista kylmempi. Hyvin alustavissa kesän sääennusteissa Suomen kesä vaikuttaa tavanomaiselta tai vähän tavanomaista lämpimämmältä.

HUOM.! Päivitän jatkossa kevään 2018 sään vuodenaikaisennusteet tämän blogitekstin kommentteihin.




On mielenkiintoista odottaa kevään ja kesän säätä. Tultaessa 1960-luvulta kohti nykypäivää kesäkuut näyttävät ainoana kuukautena keskimäärin hieman viilentyneen. Vuonna 2017 Suomessa vain huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat Ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista kylmempiä. Kaikki muut vuoden 2017 kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä, selvimmin tammikuu ja joulukuu.

IRI: Kevät ja ehkä myös kesä vähän tavanomaista lämpimämpiä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan helmikuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla Etelä- ja Keski-Suomessa on tavanomaista lämpimämpää, kun taas aivan pohjoisimmassa Suomessa on tavanomaista kylmempää. Pääosin sama tilanne jatkuu myös maalis-toukokuussa, joskaan todennäköisyydet tavanomaisesta poikkeavaan säähän eivät enää ole yhtä suuret kuin helmi-huhtikuussa.

Huhti-kesäkuussa aivan koko Suomessa on tavanomaista lämpimämpää. Myös suurimmassa osassa muuta Eurooppaa jakso on tavanomaista lämpimämpi. Paikoin, erityisesti Ison-Britannian suunnalla, jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Tavanomaista lämpimämpi sää vallitsee Suomessa myös touko-heinäkuussa, mutta poikkeama tavanomaisesta ei enää ole yhtä selvä kuin huhti-kesäkuussa.

Sademäärät ovat helmi-huhtikuussa suurimmassa osassa Suomea vähän tavanomaista suurempia. Maalis-toukokuussa sademäärien alueellinen vaihtelu on suurta. Huhti-kesäkuussa suuressa osassa Suomea voi olla vähän tavanomaista kuivempaa. Touko-heinäkuussa Suomi näyttäisi jakautuvan sateiseen länsiosaan ja kuivaan itäosaan, joskaan kummassakaan poikkeamat tavanomaiseen verrattuna eivät ole kovin suuria.

NOAA/NWS: Leudon ja sateisen helmikuun jälkeen palataan tavanomaisempiin lukemiin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kolmen kuukauden jaksoista helmi-huhtikuussa Etelä-Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Maalis-toukokuussa Pohjois-Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, kun taas Etelä-Suomessa lämpötilat kohoavat 0,5-1 astetta tavanomaisen yläpuolelle. Huhti-kesäkuussa koko Suomessa aivan länsiosia lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta normaalia lämpimämpää. Seuraavilla kolmen kuukauden jaksoilla (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpi sää keskittyy Itä- ja Pohjois-Suomeen. Etelä- ja Länsi-Suomessa lämpötilat ovat tavanomaisia.

Helmikuusta heinäkuuhun ulottuvan jakson yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi lämpimin kuukausi on helmikuu, jolloin koko Suomessa on 1-4 astetta tavanomaista lämpimämpää. Selkeimmin lämpimyys näkyy Suomen etelä- ja itäosissa. Maaliskuu näyttää koko Suomessa lämpötiloiltaan hyvin tavanomaiselta, joskin aivan lounaisimmassa Suomessa on mahdollisuus vähän tavanomaista lämpimämpään säähän. Huhtikuussa Suomessa on 0-2 astetta tavanomaista lämpimämpää siten, että tavanomaiseen verrattuna lämpimin sää keskittyy Kaakkois-Suomeen ja tavanomaisin Pohjois-Suomeen. Touko-, kesä- ja heinäkuussa Pohjois- ja Itä-Suomessa on tämänhetkisen ennusteen mukaan hieman (0,5-1 astetta) tavanomaista lämpimämpää, kun taas Etelä- ja Länsi-Suomessa jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Loppukevään ja alkukesän aikana on paikoin viitteitä hiukan tavanomaista sateisemmasta säästä, joskaan poikkeamat tavanomaisesta eivät ole kovinkaan selviä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on helmikuu. Maaliskuu voi olla paikoin tavanomaista kuivempi. Huhtikuussa koko Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Muiden kuukausien osalta poikkeamat tavanomaisesta eivät ole selviä, vaan paikallinen vaihtelu voi olla suurta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Helmi-huhtikuussa 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa on helmikuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaista suurempia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Japanin ilmatieteen laitos: Vähän tavanomaista lämpimämpi alkukevät

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa lämpötilojen olevan helmi-huhtikuussa Suomessa tavanomaista korkeampia lukuun ottamatta Luoteis-Suomea, jossa jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärissä on hyvin suuri paikallinen vaihtelu. Paikoin on tavanomaista kuivempaa. Sateisin sää keskittyy Luoteis-Suomeen.

The Weather Company: Helmi-maaliskuussa mahdollisuus myös tavanomaista kylmempään säähän

The Weather Company arvioi vuodenaikaisennusteessaan, että Suomen lämpötilat ovat helmi-maaliskuussa keskimäärin lähellä tavanomaista, joskin erityisesti maaliskuussa voi olla tavanomaista kylmempää. Sademäärät voivat olla tavanomaista suurempia.

Lue tästä vappuaaton sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa vapun sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi +3-5 astetta ja puolipilvistä. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa maalis-toukokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko maalis-toukokuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kylmimmät ja lumisimmat vaput

Lumisia vappukuvia historian varrelta

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

$
0
0
Eri tutkimuslaitosten mukaan vuosi 2017 oli maailmanlaajuisesti koko mittaushistorian toiseksi tai kolmanneksi lämpimin kalenterivuosi. Tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2016, jolloin vaikutti voimakas El Niño. Mikäli luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutus poistetaan mittaustuloksista ja tarkastellaan ilmastonmuutosta ilman laajamittaisia säähäiriöitä, vuosi 2017 nousee globaalin mittaushistorian kaikkein lämpimimmäksi vuodeksi.



NOAA: Vuosina 1900-1980 uusi vuoden globaali lämpöennätys keskimäärin 13,5 vuoden välein ja vuodesta 1981 lähtien keskimäärin joka kolmas vuosi

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-joulukuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Laajoilla alueilla oli ennätyslämmintä. Tavanomaista kylmempää ei ollut juuri missään koko maapallolla. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2017, published online January 2018, retrieved on January 22, 2018.

NOAA:n mukaan vuosi 2017 oli globaalisti 138-vuotisen mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi tarkastellaanpa pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai maa- ja merialueita yhdistettyinä joko globaalisti, pelkällä pohjoisella pallonpuoliskolla tai pelkällä eteläisellä pallonpuoliskolla.

Globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä vuosi 2017 oli keskimäärin noin 0,84 celsiusastetta (+0,84 ± 0,15 celsiusastetta) lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo, joka on 13,9 astetta. Kaksi lämpimintä vuotta ovat olleet 2016 (+0,94 astetta yli viime vuosisadan keskiarvon) ja 2015 (+0,90 astetta), joina molempina vaikutti luontaisesti lämmittävä El Niño -ilmiö. Mikäli El Niñon vaikutus poistetaan tilastoista, vuosi 2017 nousee mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi.

Vuosi 2017 oli 41. peräkkäinen vuosi, jolloin yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila ylitti globaalisti 1900-luvun keskiarvon. Siis kaikki vuodet 1977-2017 olivat globaalisti tavanomaista lämpimämpiä, jos tavanomaisena pidetään 1900-luvun keskimääräistä lämpötilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 42-vuotias ihminen ei ole kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää.

Koko 138-vuotisen mittaushistorian kuusi lämpimintä vuotta on mitattu vuoden 2009 jälkeen. Kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa on vain yksi vuosi ennen 2000-lukua, nimittäin El Niño -vuosi 1998, jolloin oli 0,63 astetta tavanomaista lämpimämpää.

Uusi globaali kalenterivuoden keskilämpötilaennätys on tehty 2000-luvulla jo viisi kertaa. Ennätys rikkoontui esimerkiksi kolmena peräkkäisenä vuonna 2014-2016.

Vuosina 1900-1980 uusi lämpöennätys tehtiin keskimäärin 13,5 vuoden välein. Vuodesta 1981 lähtien uusia lämpöennätyksiä on syntynyt keskimäärin peräti joka kolmas vuosi.

Maa- ja merialueiden yhdistetty globaali keskilämpötila on kohonnut vuodesta 1880 lähtien keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä. Vuodesta 1980 lähtien lämpötilan nousunopeus on kuitenkin ollut kaksinkertainen.

Vuoden 2017 maaliskuussa maa- ja merialueiden yhdistetty globaali keskilämpötila oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli asteella (+1,03 astetta) 1900-luvun keskiarvoa korkeampi ilman luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutusta.

Viime vuonna sään ääri-ilmiöitä esiintyi eri puolilla maapalloa. Paikoin koetteli kuivuus ja paikoin oli poikkeuksellisen sateista. Irma oli yksi koko mittaushistorian voimakkaimmista hurrikaaneista.

NASA: Kolmatta vuotta peräkkäin yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpää

Nasan GISS-mittaussarjassa vuosi 2017 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian 1880-2017 toiseksi lämpimin vuosi, keskimäärin 0,90 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1951-1980 keskilämpötila. Lämpimin vuosi on ollut 2016. Nasan tilastoissa El Niño nosti vuoden 2016 keskilämpötilaa noin 0,12 astetta ja vuoden 2015 keskilämpötilaa noin 0,04 astetta. Mikäli El Niñon vaikutus poistetaan havainnoista, vuosi 2017 oli mittaushistorian lämpimin vuosi.

Mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta on Nasankin mukaan koettu vuoden 2009 jälkeen. Vuosi 2017 oli kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin globaali keskilämpötila ylitti yli asteella 1800-luvun lopun keskilämpötilan.

Viimeisimmän vuosisadan aikana maapallo on lämmennyt Nasan mukaan hieman yli asteella, mitä Nasan mukaan selittävät selvimmin hiilidioksidi ja muut ihmisperäiset kasvihuonekaasut. Lämpenemistrendi on kaikkein voimakkain arktisella alueella, jossa merijään väheneminen jatkui myös vuonna 2017.

NOAA ja Nasa julkaisivat analyysinsä viime viikolla yhteisessä tiedotustilaisuudessa, jonka esitysmateriaaleissa on erinomaisesti koottuina tilastotiedot ja diagrammit vuodesta 2017. Mukana on materiaalia myös muilta tutkimuslaitoksilta.

Tilastojen mukaan arktisen merijään laajuus oli tammi-maaliskuussa mittaushistorian pienin, mikäli laajuutta verrataan aina kunkin kuukauden tavanomaisiin lukemiin. Muina kuukausina arktisen merijään laajuus oli mittaushistorian 2.-7. pienin. Syyskuussa merijään laajuus oli noin 25 prosenttia tavanomaista pienempi.

Antarktiksella merijään laajuus oli mittaushistorian pienin tammi-maaliskuussa sekä kesä-heinäkuussa. Muiden kuukausien aikana merijään laajuus oli mittaushistorian 2.-5. pienin.

Vuodesta 1967 vuoteen 2017 pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite on pienentynyt helmi-elokuussa ja kasvanut syys-tammikuussa. Selvin pienenemistrendi on heinäkuussa (noin -20 prosenttia vuosikymmenessä) ja selvin laajenemistrendi lokakuussa (noin +2 prosenttia vuosikymmenessä).

NOAA:n ja Nasan mittaukset perustuvat maapallon pinnalta tehtyihin havaintoihin. Esitysmateriaalissa on vertailtu tuloksia myös satelliittimittauksiin viimeisimmän 38 vuoden ajalta. Eri satelliittimittauksissa vuosi 2017 oli mittaushistorian 3.-4. lämpimin, jos tarkastellaan alatroposfääriä (ilmakehän alimman kerroksen alaosia) tai keskitroposfääriä (ilmakehän alimman kerroksen keskiosia). Alastratosfääriä (ilmakehän toiseksi alimman kerroksen alaosa) katsottaessa vuosi 2017 oli 38-vuotisen satelliittimittaushistorian 5.-9. kylmin. Tämä on ilmastonmuutosta ajatellen loogista, koska kasvihuonekaasut sijaitsevat troposfäärissä. Kun kasvihuonekaasut pidättävät entistä enemmän lämpöä troposfäärissä, ylempänä sijaitseva stratosfääri viilenee.

Berkeley Earth: 87 prosenttia maapallosta tavanomaista lämpimämpää, kuusi prosenttia jopa ennätyslämmintä

Eri vuosien globaali keskilämpötila ja sen epävarmuus celsiusasteina verrattuna ajanjaksoon 1951-1980. Vuosi 2017 on 80 prosentin todennäköisyydellä lämpimämpi kuin vuosi 2015 ja siten mittaushistorian toiseksi lämpimin vuosi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

Berkeley Earthin mukaan 2017 oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian todennäköisesti toiseksi lämpimin vuosi. Globaali keskilämpötila oli 0,47 ± 0,05 astetta korkeampi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo ja 0,83 ± 0,05 astetta korkeampi kuin vuosien 1951-1980 keskiarvo. Siten viime vuosi oli 0,11 astetta ylivoimaista ennätysvuotta 2016 viileämpi. Vuodet 2015-2017 ovat selvästi mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta.

Vuonna 2017 maapallon pinta-alasta noin 87 prosenttia oli keskimäärin tavanomaista (vuosien 1951-1980 keskiarvoa) lämpimämpää, noin 10 prosenttia tavanomaista ja vain 2,5 prosenttia tavanomaista kylmempää. Noin kuudella prosentilla maapallon pinta-alasta tehtiin mittaushistorian paikallinen vuoden keskilämpötilaennätys. Kymmenessä valtiossa syntyi vuoden keskilämpötilaennätys: Argentiina, Djibouti, Espanja, Kenia, Madagaskar, Marokko, Mauritius, Meksiko, Portugali ja Uruguay.

Vuodesta 1980 lähtien maapallon lämpenemistrendi on ollut hyvin tasaisesti 0,18 astetta vuosikymmenessä. Useat viime vuosista ovat olleet yli asteen ajanjaksoa 1850-1900 lämpimämpiä. Tätä tahtia maapallon keskilämpötila ylittää esiteollisen ajan (1850-1900) lämpötilan 1,5 asteella vuoteen 2040 mennessä ja kahdella asteella noin vuonna 2065. Jos päästöjä ei saada selvästi vähennettyä, Pariisin ilmastosopimuksen tavoiterajat siis ylittyvät lähivuosikymmeninä.

Japanin ilmatieteen laitos: Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa vain yksi vuosi aiemmalta ajalta kuin 2000-luvulta

Vuosien 1891-2017 keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla käyrällä on esitetty yksittäisten vuosien pintalämpötilojen anomaliat. Sininen käyrä kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Annual Anomalies of Global Average Surface Temperature (1891 - 2017, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2017 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuosien 1981-2010 keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,39 celsiusasteella ja 1900-luvun keskilämpötila 0,75 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina 2016 (+0,45°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2015 (+0,42°C), 2017 (+0,39°C), 2014 (+0,27°C) ja 1998 (+0,22°C). Mittaushistorian aikana lämpenemistä on tapahtunut globaalisti keskimäärin 0,73 astetta vuosisadassa.

Copernicus: Mittaushistorian lämpimin 12 peräkkäisen kuukauden jakso lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta joulukuun 2017 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2017 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Copernicuksen (ECMWF) mukaan vuosi 2017 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin kalenterivuosi, 0,53 celsiusastetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon. Mittaushistorian lämpimin vuosi on ollut 2016, jolloin vertailukauden keskilämpötila ylittyi 0,62 asteella. Kolmanneksi lämpimimpänä vuonna 2015 ylitys oli 0,44 astetta. Mikäli tarkastellaan kaikkia 12 peräkkäisen kuukauden jaksoja eikä vain kalenterivuosia, mittaushistorian lämpimin "vuosi" on toistaiseksi ollut lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun, jolloin vertailukauden keskilämpötila ylittyi 0,64 asteella.

Vuosina 2016 ja 2017 eri tutkimuslaitosten keskimääräisissä lämpötilatiedoissa on ollut epätavallisen suuria eroja. Osittain tästä johtuen esimerkiksi vuosi 2017 sijoittuu toisissa mittaussarjoissa toiseksi lämpimimmäksi ja toisissa kolmanneksi lämpimimmäksi. Erot aiheutuvat paljolti siitä, kuinka hyvin eri mittaussarjoissa on pystytty ottamaan huomioon arktinen alue ja Antarktiksen merialueet, jotka ovat olleet tavanomaista lämpimämpiä. Eroja syntyy myös merten pintalämpötilahavainnoista. Vuosi 2017 saattoi olla merissä jopa mittaushistorian lämpimin.

Eri tutkimuslaitokset ovat kuitenkin yksimielisiä vuoden 2016 poikkeuksellisesta lämpimyydestä, vuosien 2017 ja 2015 lämpimyydestä, 1970-luvun loppupuolelta alkaen näkyvän lämpenemisen nopeudesta ja vuodesta 2001 asti jatkuneista keskimääräistä korkeammista lämpötiloista.

Pitkän aikavälin lämpenemistrendi tärkein

Yksittäisiä ennätyslämpimiä vuosia tai vuosien lämpimyysjärjestystä tärkeämpää on huomata pitkällä aikavälillä jatkunut lämpenemistrendi, jota havainnollistaa erittäin hyvin Antti Lipposenanimoitu lämpötilaympyrä. Sekä El Niño -vuodet, neutraalit vuodet että La Niña -vuodet lämpenevät. Vuosien 1998 ja 2016 voimakkaiden El Niño -piikkien välillä maapallo oli lämmennyt noin 0,4 astetta. On myös mahdollista, että ilmastonmuutoksen myötä El Niño -ilmiötä saattaa esiintyä entistä useammin ja entistä pitkäkestoisempana. Ilmastomallit ja havaitut lämpötilat vastaavat toisiaan kohtuullisen hyvin.

Lähteet

Berkeley Earth: Global Temperature Report for 2017

Copernicus: Surface air temperature for December 2017

Japan Meteorological Agency: Annual Anomalies of Global Average Surface Temperature (1891 - 2017, preliminary value)

Japan Meteorological Agency: Global temperature for 2017 to be the 3rd highest since 1891 (Preliminary)

Long-Term Warming Trend Continued in 2017: NASA, NOAA

NOAA/NASA: Annual Global Analysis for 2017

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2017, published online January 2018, retrieved on January 22, 2018.

Lue myös nämä

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Repovesi nousi jälleen Suomen kuudenneksi suosituimmaksi kansallispuistoksi

$
0
0

Metsähallitus julkaisi hetki sitten Suomen kansallispuistojen kävijämäärät vuodelta 2017. Repoveden kansallispuisto Kouvolassa ja Mäntyharjulla nousi vuoden tauon jälkeen jälleen Suomen kuudenneksi suosituimmaksi kansallispuistoksi.

Vuoden 2017 kävijämäärien perusteella järjestyksessä lueteltuina Suomen kahdeksan suosituinta kansallispuistoa ja samalla ainoat sadantuhannen käynnin rajan ylittäneet ovat seuraavat:

1. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto 553 000 käyntiä

2. Urho Kekkosen kansallispuisto 334 700 käyntiä

3. Nuuksion kansallispuisto 318 900 käyntiä

4. Kolin kansallispuisto 203 400 käyntiä

5. Oulangan kansallispuisto 199 000 käyntiä

6. Repoveden kansallispuisto 172 000 käyntiä

7. Pyhä-Luoston kansallispuisto 149 100 käyntiä

8. Hossan kansallispuisto 124 000 käyntiä

Vasta viime vuonna Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi perustettu Hossan kansallispuisto saavutti siis heti yli satatuhatta kävijää. Kaikkiaan Suomessa on 40 kansallispuistoa.

Lähde

Metsähallitus: Kansallispuistojen, valtion retkeilyalueiden ja muiden virkistyskäytöllisesti merkittävimpien Metsähallituksen hallinnoimien suojelualueiden ja retkeilykohteiden käyntimäärät vuonna 2017

Lue myös nämä

Repovesi oli viime vuonna Suomen seitsemänneksi suosituin kansallispuisto

Repovesi nyt Suomen kuudenneksi suosituin kansallispuisto

Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi

$
0
0
Kouvolan (Utin) ilmastodiagrammi: Vuoden 2017 säätiedot verrattuna pitkän aikavälin (vuosien 1961-1990) ilmastolliseen keskiarvoon. Lämpötilat (1961-1990 ja 2017) sekä vertailukauden (1961-1990) sademäärät Utin lentoasemalta, vuoden 2017 sademäärät Utin Lentoportintieltä. Kouvolassa Utin lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Utin Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema sijaitsevat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Vuonna 2017 Kouvolassa oli tavanomaista kylmempää vain huhti-heinäkuussa, samoin kuin koko Suomessa keskimäärin. Lokakuun lämpötila oli lähellä tavanomaista. Kaikki muut kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä. Erityisesti lämpimyys näkyi keskitalvella. Tammikuu oli lähes viisi astetta ja joulukuu yli viisi astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi. Toukokuu oli hyvin kuiva, kun taas loka-joulukuun jaksolla sademäärä oli lähes kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna ja noin 45 prosenttia koko vuoden sademäärästä.

Utin (Kouvola) vuosien 1960-2017 sademäärät (siniset pylväät) ja koko vuoden keskilämpötilat (punainen katkoviiva). Lisäksi yhtenäisellä ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Lämpötilat vuosilta 1960-2017 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä. Sademäärät vuosilta 1960-2008 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä ja vuosilta 2009-2017 Utin Lentoportintien mittauspisteestä. Sademäärät puuttuvat joulukuulta 2010 ja vuodelta 2016. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Sademäärä- ja lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Utin säähavaintoaseman keskilämpötila vuosina 1960-2017 on ollut +4,2 astetta ja vuoden keskimääräinen sademäärä 661 millimetriä. Vuonna 2017 keskilämpötila oli +5,0 astetta ja sademäärä 774 millimetriä.

Vuosi 2015 on ollut Utin lentoaseman digitalisoidun (alkaen vuodesta 1959) mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi (keskilämpötila 6,3 astetta). Jaetulle toiselle sijalle sijoittuvat vuodet 2011, 2008 ja 1989, joiden kaikkien keskilämpötila on 6,0 astetta. Vuosi 2014 on seuraavaksi lämpimin (keskilämpötila 5,9 astetta).

Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Utin keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitalisoidun mittaushistorian aikana. Kaikkein selvintä lämpeneminen on talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Utin lentoaseman mittaushistorian korkein lämpötila on ollut 34,1 astetta (28.7.2010) ja alin -37,3 astetta (9.1.1987). Kolme kylmintä vuotta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 1987, 1985 ja 1978.

Utin lentoaseman sääasemalla digitalisoidun mittaushistorian kolme sateisinta vuotta ovat olleet Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan 2004 (vuoden sademäärä 884,0 mm), 1981 (883,5 mm) ja 1988 (870,4 mm). Kaksi vähäsateisinta vuotta Utin lentokenttäalueella ovat puolestaan olleet 1976 (vuoden sademäärä 451,5 mm) ja 1975 (453,6 mm).

Säähavainnoista kiinnostuneiden kannattaa kokeilla Ilmatieteen laitoksen uutta säähavaintojen latauspalvelua, josta löytyvät hetkelliset säähavainnot toistaiseksi vuodesta 2010 alkaen sekä päivä- ja kuukausihavainnot 1960-luvulta alkaen.

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

Pystytäänkö talviolympialaisia järjestämään vielä tämän vuosisadan lopulla?

$
0
0
Helmikuun keskilämpötila kohoaa talviolympialaisten 19 entisessä isäntäkaupungissa 1,9-2,1 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7-4,4 astetta tämän vuosisadan loppuun mentäessä. Vain kuusi kaupunkia 19 entisestä isännästä tarjoaa vuosisadan lopulla varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet.

Talviolympialaiset täyttävät sata vuotta vuonna 2024. Aluksi ne olivat vain 16 maan ja 258 urheilijan kisat. Sotshissa vuonna 2014 oli jo mukana 2 781 urheilijaa 88 maasta. Vuoden 2018 talviolympialaiset järjestetään 9.-25. helmikuuta Etelä-Korean eli Korean tasavallan Pyeongchangissa. Kisoihin osallistunee 92 maata. Ensikertalaisia ovat Ecuador, Eritrea, Kosovo, Malesia, Nigeria ja Singapore.

Entiset talviolympialaisten isäntäkaupungit ja niiden ilmastollinen luotettavuus talvikisojen järjestämiseen tulevaisuudessa erilaisilla kasvihuonekaasujen päästöskenaarioilla. Vuosina 1940 ja 1944 olympialaisia ei järjestetty toisen maailmansodan takia. OK = ilmastollisesti luotettava, ??? = suuri ilmastollinen riski, !!!! = ei enää luotettava talvikisojen järjestäjä. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Daniel Scott, Robert Steiger, Michelle Rutty & Peter Johnson: Winter Olympics in Warmer World, January 2014.  *) Nykyinen Bosnia ja Hertsegovina

Kisaisännyyksiä on myönnetty yhä lämpimämmille kaupungeille ja vanhoissakin isäntäkaupungeissa talvet ovat lämmenneet ilmastonmuutoksen seurauksena

Keskimääräinen päivän ylin lämpötila talviolympialaisten suorituspaikoilla on noussut tasaisesti. Se oli 1920-1950 -luvuilla keskimäärin 0,4 astetta, 1960-1990 -luvuilla 3,1 astetta ja 2000-luvulla 7,8 astetta. Tämä muutos johtuu toisaalta ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasujen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja toisaalta myös Olympiakomitean halukkuudesta myöntää kisoja entistä lämpimämmille kisapaikoille.

Vuoden 2010 isäntäkaupunki Vancouver oli ensimmäinen merenpinnan tasolla sijainnut ja historian lämpimin talviolympialaisisäntä. Viime kisojen isäntäkaupunki Sotši sijaitsee subtropiikissa samaan tapaan kuin aiemmista isäntäkaupungeista Nagano ja Torino.

Lämpimämmät kisapaikat ovat osaltaan tulleet mahdollisiksi kehittyneen tekniikan ansiosta, jolla voidaan selviytyä myös epäedullisissa sääolosuhteissa. Jääkiekko siirrettiin sisätiloihin vuonna 1952, taitoluistelu ja curling vuonna 1960. Kelkkailuratoja alettiin jäähdyttää keinotekoisesti vuonna 1972.

Keinolumetuksessa kuutiometri vettä tuottaa kolme kuutiota tekolunta, joka on luonnonlumeen verrattuna neljä kertaa tiiviimpää ja 60 kertaa kovempaa. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon se, että keinolumetukseen vaaditaan valtavasti vettä ja energiaa (sähköä). Paikallisesti pohjavesivarat voivat huveta huomattavasti. Esimerkiksi Alpeilla laskettelukeskusten lumetus kuluttaa vettä kaikkiaan yhtä paljon kuin 1,5 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Lisäksi tekolumen ravinnepitoisuus on tavalliseen verrattuna erilainen, jolloin sulamisvesien erilaiset ravinteet voivat muuttaa kasvilajien luontaisia runsaussuhteita.

Vaatimukset esimerkiksi jään ja lumen laadusta ovat kasvaneet. Nykyään olisikin lähes mahdotonta viedä kisat onnistuneesti läpi pelkästään luonnonlumen ja -jään avulla, niin kuin aiemmin tehtiin. Olympialaisten yhteydessä on joskus puhuttu jopa mahdollisesta sään muokkauksesta tai manipuloinnista. Esimerkiksi lumisateen keinotekoinen tuottaminen on mahdollista.

Olympiavoittaja Veikko Hakulinen 1950-luvulla. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, Liikenne Liikunta Trafik Idrott 1900-1999, Flickr, julkaistu Creative Commons -lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Aiempien isäntäkaupunkien tulevaa ilmastonmuutosta tarkasteltiin selvityksessä yksityiskohtaisilla kriteereillä

Selvityksessä tarkasteltiin 19 aiemman talviolympialaiskaupungin mahdollisuuksia järjestää talvikisat tämän vuosisadan puolivälin ja lopun lämmenneessä ilmastossa. Tarkasteltavia tekijöitä olivat lumen syvyys 1. helmikuuta, keskimääräinen vuorokauden ylin ja alin lämpötila helmikuussa, keskeisten toimintojen lämpötilarajat, lumetuspäivät tammi-helmikuussa, todennäköisyys yli 30 tai 60 senttimetrin lumipeitteeseen ja vesisadepäivien lukumäärä. Näistä tekijöistä monet ovat riippuvaisia toisistaan. Niinpä tutkimuksessa määritettiin kaksi keskeistä indikaattoria, joiden avulla on mahdollista selvittää, soveltuvatko vanhat isäntäkaupungit talviolympialaisten järjestäjiksi myös tulevaisuudessa.

Indikaattori numero yksi on todennäköisyys sille, että vuorokauden minimilämpötila keskeisten suorituspaikkojen korkeudella merenpinnasta pysyy nollan alapuolella. Näissä olosuhteissa lumi- ja jääpinnat pystyvät palautumaan yöllä päiväaikaisen sulamisen jälkeen. Myös lumetus on silloin mahdollista ja sadekin tulee todennäköisemmin lumena eikä vetenä. Näin pystytään takaamaan laadukkaat ja turvalliset kilpailuolosuhteet.

Indikaattori numero kaksi on todennäköisyys sille, että vähintään 30 senttimetrin lumipeite pystytään takaamaan korkeammalla merenpinnasta, alppilajien kisapaikoilla, joko luonnonlumen tai lumetuksen avulla. Tämä indikaattori kuvastaa sekä ilmasto-oloja että olosuhteisiin sopeutumista kehittyneen lumetusteknologian avulla. Monissa tutkimuksissa 30 senttimetrin lumensyvyys on todettu minimiksi, kun halutaan taata hyvät olosuhteet tasaisessa maastossa. Koska alppilajeja ei useinkaan järjestetä tasaisella maaperällä, 30 senttimetriä on ehkä turhankin optimistinen arvo lumensyvyyden minimirajaksi, sillä useilla paikoilla lunta tarvittaisiin ainakin 60 senttimetriä.

Aiemmat talviolympialaiskaupungit luokiteltiin tutkimuksessa ilmastollisesti luotettaviksi myös tulevaisuudessa, mikäli molemmat indikaattorit täyttyvät yhdeksänä talvena kymmenestä (todennäköisyys siis vähintään 90 %). Jos ainakin jompikumpi indikaattori saavutetaan alle 75 prosenttina talvista, paikka katsottiin epäluotettavaksi talviolympialaisten järjestämiseen. Jos indikaattorit toteutuvat 75-89 prosenttina talvista, entinen isäntäkaupunki luokiteltiin tulevaisuudessa pienen tai suuren riskin valinnaksi.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:lta ja kansallisilta sääpalveluilta kerätyt sääasemakohtaiset tiedot yhdistettiin IPCC:n ilmastonmuutosskenaarioihin. Näin päästiin laskemaan, millä todennäköisyydellä nämä indikaattorit toteutuvat 19 entisessä isäntäkaupungissa nykyisissä olosuhteissa (1981-2010) ja tulevaisuuden (2050-luvun ja 2080-luvun) ilmastossa.

Tämän vuosisadan lopulla vain kolmasosa entisistä isäntäkaupungeista pystyy varmuudella järjestämään kisat: Entisten isäntäkaupunkien talvilämpötila nousee 2,7-4,4 astetta

Pienten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa helmikuun lämpötila kohoaa 19 entisessä isäntäkaupungissa keskimäärin 1,9 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7 astetta tämän vuosisadan loppuun mentäessä. Suurten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa luvut ovat 2,1 ja 4,4 astetta.

Kaikki 19 entistä isäntäkaupunkia todettiin indikaattorien perusteella ilmastollisesti luotettaviksi nykyilmastossa (1981-2010). Tämän vuosisadan puoliväliin mennessä enää 11 näistä isäntäkaupungeista on luotettavia alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa ja 10 suurten päästöjen skenaariossa.

Tämän vuosisadan loppupuolella enää puolet entisistä isäntäkaupungeista olisi ilmastollisesti luotettavia alhaistenkin päästöjen skenaariossa. Esimerkiksi Squaw Valley (Yhdysvallat), Garmisch-Partenkirchen (Saksa), Vancouver (Kanada) ja Sotši (Venäjä) eivät enää olisi tarpeeksi kylmiä.

Muun muassa Vancouverin alueella talvet ovat tutkimusten mukaan selvästi lämmenneet. Talviolympialaisten edellä tammikuussa 2010 Vancouverissa mitattiin historian korkein keskilämpötila. Freestyle- ja lumilautailupaikoille (sijainti vain 910 metriä merenpinnan yläpuolella) lunta jouduttiin kuljettamaan 150 kilometrin päästä.

Korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa tulossa on vieläkin hälyttävämpi. Alle kolmasosa entisistä isäntäkaupungeista (vain 6 kaupunkia) tarjoaisi vielä vuosisadan loppupuolella talviolympialaisiin sopivat olosuhteet. Luotettavimpia ovat korkealla merenpinnasta sijaitsevat sisämaan kohteet.

Lämpenemisen jatkuessa vielä 2100-luvullakin yhä harvempi paikka pystyisi takaamaan suotuisat olosuhteet. Talviolympialaisten 200-vuotisjuhlien järjestäminen vuonna 2124 voikin olla erittäin haastavaa, vaikka teknologinen kehitys tuolloin onkin mennyt varmasti eteenpäin.

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

$
0
0
Toissa päivänä Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee merenpinnan nousun vaikutuksia Tuvalun saaristoon. Julkaisen tässä tekemäni selostuksen kyseisestä tutkimuksesta. Yli 70 prosenttia Tuvalun saarista on vastoin joitakin väitteitä kasvanut entistä suuremmiksi viime vuosikymmeninä, vaikka merenpinta on noussut. Tutkimus antaakin toivoa siitä, ettei merenpinnan nousu tule aiheuttamaan Tuvalun saarten hukkumista ja väestön ympäristöpakolaisuutta ainakaan silloin, jos kasvihuonekaasupäästöjen hillintä kääntää globaalit kasvihuonekaasupäästöt selvään laskuun jo vuoden 2020 jälkeen ja ne päätyvät lähelle nollatasoa tämän vuosisadan lopulla. Suuremmilla kasvihuonekaasupäästöillä on epäselvää, pystyvätkö saaret säilyttämään kokonsa. Lisäksi täytyy huomata, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain saarten pinta-alan muuttumista. Kuitenkin myös makean veden saatavuus ja viljelyolosuhteet vaikuttavat saarten elinkykyisyyteen.

Merenpinnan kohoaminen Funafutilla vuosina 1977-2015. Tuvalu on korkeimmillaan ainoastaan noin 4,5 metriä merenpinnan yläpuolella, joten maa on herkkä merenpinnan kohoamiselle. Alkuperäislähde: Permanent Service for Mean Sea Level. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Tutkimuksessa on selvitetty kaukokartoituksen (satelliittikuvien) avulla Tuvalussa sijaitsevien saarten pinta-alan muutoksia neljän vuosikymmenen aikana (1971-2014). Kyseisenä ajanjaksona merenpinta kohosi alueella kaksinkertaisella nopeudella maapallon keskiarvoon verrattuna. Keskimäärin merenpinta nousi Funafutin mittauspisteessä noin 3,9 ± 0,4 millimetriä vuodessa eli tarkastelujaksolla yhteensä noin 0,15 metriä. Tämä tarkoittaa 0,39 metriä vuosisadassa.

Tuvalun sijainti. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Läntisen Tyynenmeren keskiosissa sijaitseva Tuvalu muodostuu yhdeksästä koralliriutasta, joista viisi on varsinaisia atolleja eli kehäriuttoja. Kunkin kehäriutan keskellä on yhtenäinen, jopa 80 metriä syvä laguuni ja ympärillä lukuisia pieniä saaria. Tuvalun koralliriutoista neljä on hiukan suurempia koralliriuttoja, eikä niiden keskellä ole yhtenäistä laguunia. Kaikkiaan Tuvalun koralliriutoilla on 101 sellaista saarta, joilla esiintyy kasvillisuutta. Saarista 24 on hiekkasaaria. Tuvalun noin 10 000 asukkaasta puolet asuu Fogafalen saarella, joka kuuluu Funafutin atolliin. Tutkimuksessa ei tarkasteltu sellaisia saaria, joilla ei ole kasvillisuutta.

Tuvalun korallisaaret. Saarten perustana oleva riutta on merkitty harmaalla ja laguuni vaaleansinisellä. Pinta-alaltaan pienenevät saaret on merkitty tummansinisellä ja kasvavat saaret oranssilla. Ympyrän sisällä on saaren väkiluku vuonna 2012. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Tutkimusjaksolla Tuvalun kaikkien saarten pinta-ala muuttui. Maapinta-alan nettokasvu oli 73,5 hehtaaria (2,9 prosenttia). Maa-ala kasvoi kahdeksalla yhdeksästä koralliriutasta. Tarkastelluista saarista maa-ala lisääntyi 73 saarella (72,3 % saarista) ja pieneni 28 saarella (27,7 % saarista). Pieni Teafualoton saari hävisi kokonaan.

Tärkeimmän asutussaaren Fogafalen pinta-ala kasvoi noin kolme prosenttia. Pinta-alaansa kasvattaneilla saarilla kasvua oli keskimäärin 2,18 hehtaaria. Suurin absoluuttinen kasvu oli Vaitupulla (11,4 hehtaaria, 2,2 prosenttia) ja suurin suhteellinen kasvu Tapuaelanilla (0,21 hehtaaria, 113,14 prosenttia). Pienimmillään kasvua oli alle prosentin verran pinta-alasta.

Eroosio ja pinta-alan pienentyminen olivat suhteellisesti suurimpia pienillä saarilla. Kutistuneiden saarten pinta-ala pieneni keskimäärin noin 22,7 prosenttia (0,5 hehtaaria). Neljän pikkusaaren pinta-ala pieneni yli 50 prosenttia.

Merenpinnan kohoamisen seurauksena aallot pääsevät vaikuttamaan saariin yhä korkeammalla, mikä lisää rapautumista ja eroosiota. Ainesta kulkeutuu uusiin paikkoihin ja saarten muoto muuttuu. Tämän seurauksena saaret ikään kuin liikkuvat hieman uuteen paikkaan. Myös trooppisten pyörremyrskyjen aikana aallot voivat kuljettaa merkittävästi aineksia. Esimerkiksi vuonna 1972 Bebe siirteli sedimenteistä uutta ainesta Funafutin riutan itäosiin, mikä edisti saarten pinta-alan kasvua. Yli puolet (54 prosenttia) hiekkasaarista pienentyi tarkastelujakson aikana.

Muissa tutkimuksissa ihmisten aiheuttaman rannan muokkaamisen on todettu olevan merkittävä tekijä korallisaarten muuttumisessa. Tuvalussa ihmistoiminnan vaikutus ei kuitenkaan ole suuri, koska väestöntiheys on pieni. Tutkituista saarista vain 11 on pysyvästi asuttuja ja näistä vain kuudella on yli 500 asukasta.

Tutkimuksen mukaan Tuvalun saaret näyttävät olevan jatkuvassa muutoksessa luontaisten tekijöiden vaikutuksesta. Suhteellisesti suurimmat muutokset tapahtuvat pienillä hiekkasaarilla, mutta suuret saaret jatkavat kasvuaan.

Tutkimus antaa siis toivoa siitä, ettei merenpinnan nousu tule aiheuttamaan Tuvalun saarten hukkumista ja väestön ympäristöpakolaisuutta ainakaan nykyisenkaltaisella merenpinnan nousunopeudella 3,9 ± 0,4 millimetriä vuodessa. Tämä vastaa likimain tälle vuosisadalle ennustettua nousunopeutta 4,4 millimetriä vuodessa (2,8–6,1 millimetriä vuodessa) RCP2.6-skenaariossa. On kuitenkin huomattava se, että RCP8.5-skenaariossa nousunopeus on noin 7,4 millimetriä vuodessa (5,2–9,8 millimetriä vuodessa), siis lähes kaksinkertainen. Mikäli kaksinkertainen merenpinnan kohoamisnopeus toteutuu, on epäselvää, pystyvätkö saaret säilyttämään kokonsa.

RCP2.6 on IPCC:n skenaarioista optimistisin ja ainoa, jossa pysytään Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitellun maksimilämpenemisen eli alle kahden asteen lämpenemisen rajoissa. Tässä skenaariossa kasvihuonekaasupäästöjen hillintä kääntää globaalit kasvihuonekaasupäästöt selvään laskuun jo vuoden 2020 jälkeen ja ne päätyvät lähelle nollatasoa tämän vuosisadan lopulla. RCP8.5-skenaario kuvaa tilannetta, jossa päästöt jatkuvat nykyisellään.

Tämän tutkimuksen mukaan tuvalulaisten ei tarvitse muuttaa ulkomaille ilmastonmuutoksen seurauksena ainakaan nykyisenkaltaisella merenpinnan nousunopeudella, mutta muuttaminen Tuvalun sisällä saarelta toiselle voi olla tarpeellinen. Lisäksi on huomattava se, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain saarten pinta-alan muuttumista. Kuitenkin myös makean veden saatavuus ja viljelyolosuhteet vaikuttavat saarten elinkykyisyyteen. Maatalous ei tosin ole Tyynenmeren saarilla kovinkaan merkittävää. Tuvalu tuottaa lähinnä kookospalmusta saatavaa kopraa.

Tämä tutkimus verkkojulkaisuineen on hyvä esimerkki vertaisarvioidun tutkimuksen vaiheista. Tiedon avoimuuden lisäämiseksi Nature Communications on julkaissut tutkimusartikkelin lisäksi netissä myös lehteen lähetetyn käsikirjoituksen lukeneiden alan kolmen asiantuntijan kommentit, artikkelin kirjoittajien vastakommentit ja asiantuntijoiden loppulausunnot.

Nyt julkaistun tutkimuksen tulokset eivät ole täysin uudenlaisia, vaan samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin. Olen kirjoittanut tästä edellisen kerran vuonna 2010.

Lähteet

Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations. Nature Communications, volume 9, Article number: 605 (2018). doi:10.1038/s41467-018-02954-1. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Lue myös nämä

Merenpinta nousee, Tyynen valtameren saaret kasvavat toistaiseksi

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

$
0
0
Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta maa- ja merialueet yhdistettyinä NOAA:n, Nasan (GISTEMP), Japanin ilmatieteen laitoksen, Met Officen, WMO:n, Berkeley Earthin, Cowtan + Wayn (HadCRUT4 infilled by kriging) ja UAH:n (University of Alabama in Huntsville) mukaan. Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980 ja muilla 1981-2010). Taulukossa samalla pohjavärillä olevat lukuarvot ovat parhaiten vertailtavissa keskenään. Berkeley Earthilla, Met Officella, WMO:lla ja Cowtan + Waylla mittaushistoria alkaa vuodesta 1850, NOAA:lla sekä Nasalla vuodesta 1880 ja Japanin ilmatieteen laitoksella vuodesta 1891. Satelliittihavainnot (UAH) alkavat vasta vuodesta 1979. Taulukossa esitetyt eri vuosien lämpötila-anomaliat ovat toistaiseksi alustavia. Vuosi 2017 näkyy taulukossa tummennettuna ja ainoa ennen 2000-lukua oleva vuosi 1998 kursivoituna. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat melko lähellä toisiaan. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.

Kaikki merkittävät maapallon maa- ja merilämpötiloja yhdistävät globaalit aikasarjat luokittelevat vuoden 2017 koko mittaushistorian toiseksi tai kolmanneksi lämpimimmäksi vuodeksi. Kaikissa näissä mittauksissa tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2016, ja kaikissa maapallon pinnalta tehdyissä mittauksissa kolme lämpimintä vuotta ovat olleet vuodet 2015-2017. Kolmen lämpimimmän vuoden kärki erottuu melko selvästi muista vuosista. Sen sijaan sijoilla 4-10 olevien vuosien keskinäinen järjestys ei ole kovinkaan varma, koska näiden vuosien väliset lämpötilaerot ovat hyvin pieniä.

Satelliittimittauksissa (UAH) kolmen lämpimimmän vuoden kärkeen kiilaa heti vuoden 2016 jälkeen vuosi 1998. Myös useissa maapallon pinnalta kerätyissä aikasarjoissa vuosi 1998 yltää ainoana ennen 2000-lukua olevana vuotena kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon, joskaan ei kärkikolmikkoon. Vuoden 1998 poikkeuksellista lämpimyyttä selittää se, että silloin vallitsi voimakas El Niño -ilmiö samoin kuin vuonna 2016. Vuosi 2017 olikin selvästi lämpimin sellainen vuosi, jolloin El Niño ei vaikuttanut.

Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (Met Office) mukaan El Niñon lämmittävä vaikutus vuonna 2016 oli noin 0,2 astetta. Lämpenemistrendi on selvä 1970-luvun lopulta alkaen. El Niño -vuodet ovat keskimäärin aiempia El Niño -vuosia lämpimämpiä ja La Niña -vuodet aiempia La Niña -vuosia lämpimämpiä. Vuodesta 2001 alkaen lämpötilat ovat olleet jatkuvasti tavanomaista korkeampia.

Globaalin keskilämpötilan anomalia (poikkeama) verrattuna esiteolliseen aikaan (vuosien 1850-1900 keskiarvoon) Berkeley Earthin mukaan. Sinisillä pisteillä on esitetty vuosien globaalit keskilämpötilat. Punainen käyrä kuvaa kymmenen vuoden liukuvaa keskiarvoa. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Katkoviivalla on jatkettu vuosina 1980-2017 havaittua lämpenemistrendiä eteenpäin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteeseen. Berkeley Earthin mukaan globaali lämpenemistrendi on ollut vuodesta 1980 lähtien noin 0,18 celsiusastetta vuosikymmenessä, eikä se ole suuresti vaihdellut. Useat viime vuodet ovat jo olleet yli asteen esiteollista aikaa (keskimääräinen lämpötila vuosina 1850-1900) lämpimämpiä. Nykymenolla esiteollisen ajan lämpötila ylitetään 1,5 asteella vuoteen 2040 mennessä ja 2,0 asteella noin vuonna 2065.

Vuosien 2009-2017 globaalit lämpötila-anomaliat (poikkeamat) verrattuna ajanjakson 1981-2010 keskiarvoon Met Officen (HadCRU), Nasan (GISTEMP), NOAA:n, Cowtan + Wayn, ECMWF:n  ja Berkeley Earthin mukaan. Vuoden 2017 osalta eri tutkimusryhmien ero on suurin yli 30 vuoteen. Tätä eroa selittää lämpötilahavaintojen alueellinen kattavuus, erityisesti arktisen alueen lämpötilojen mittaaminen. Koska arktinen alue lämpenee nopeammin kuin suurin osa muuta maapalloa, arktisen alueen lämpötilojen mittaaminen olisi oleellisen tärkeää muodostettaessa kokonaiskuvaa ilmastonmuutoksen etenemisestä. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat melko lähellä toisiaan. Erityisesti tuloksiin vaikuttaa se, kuinka hyvin lämpötilamittaukset kattavat nopeimmin lämpenevän arktisen alueen. Esimerkiksi NOAA ja Met Office jättävät ottamatta huomioon suurimman osan napa-alueista laskiessaan globaalia lämpötilakehitystä.

Satelliittimittauksissakin on lukuisia ongelmia. Satelliititkaan eivät mittaa suoraan pintalämpötilaa, vaan eri aallonpituuksilla mitattu säteily muunnetaan matemaattisesti vastaamaan lämpötiloja. Aiemmin 12 vuotta Nasan sää- ja ilmastosatelliittiohjelmassa työskennellyt tohtori Marshall Shepherd toteaakin, että mittareilla tehtyjä havaintoja tarvittiin vahvistamaan satelliittitietojen perusteella tehtyjä päätelmiä.

Brittiläisen Met Officen mukaan yli asteella esiteollista aikaa lämpimämpiä ovat olleet vuodet 2015-2017. Ennusteen mukaan vuosi 2018 tulee olemaan noin asteen (0,88-1,12 astetta) esiteollista aikaa lämpimämpi. Näin tämä vuosi tulee sijoittumaan sijoille 2-5 kymmenen globaalisti lämpimimmän vuoden tilastossa. Todennäköisesti vuosi jää hieman viime vuosia viileämmäksi, koska nyt vaikuttaa El Niñon sijaan heikko La Niña -ilmiö. Vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian 17 lämpimimmästä vuodesta 16 on koettu 2000-luvulla.

Lue myös nämä

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi

Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

$
0
0
Globaali merijään laajuus vuosina 1978-2018. Credit: ArctischePinguin (Wipneus). Published with permission.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2018. Credit: ArctischePinguin (Wipneus). Published with permission.

Viime päivinä globaali merijään laajuus on ollut pienempi kuin koskaan ennen satelliittimittaushistorian aikana.

Merijään laajuus tarkoittaa niiden hilaruutujen (havaintoruutujen) yhteenlaskettu pinta-ala, joissa merijäätä on satelliittihavaintojen mukaan vähintään 15 % ruudun pinta-alasta. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei jokainen kohta olekaan jäässä. Kyse ei siis ole merijään pinta-alasta. Merijään pinta-ala oli ennätyspieni vuosi sitten.

Lue myös nämä

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

$
0
0
Tällä hetkellä Suomeen on leviämässä poikkeuksellisen kylmää ilmamassaa. Yhtä kylmä helmi-maaliskuun vaihde toistuu Suomessa keskimäärin vain kerran tai pari vuosisadassa. Meteorologi Markus Mäntykannas on julkaissut tästä tänään perusteellisen blogipostauksen.

The Weather Companyennusti Suomeen kylmää maaliskuuta jo tammikuussa, mutta muiden tutkimuslaitosten tietoihin tällainen ennuste ilmestyi vasta helmikuun puolivälissä polaaripyörteen hajoamisen myötä. The Weather Company oli ennusteissaan odottanut polaaripyörteen hajoamista pitkään, joskin sekin alkoi jo vähän epäröidä, kun polaaripyörre ei aluksi näyttänytkään hajoavan talven aikana.

Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre pitää normaalisti kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee nyt kulkeutumaan kohti etelää. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteenhyvä kirjoitus.

The Weather Company ennustaa vuodenaikaisennusteessaan Suomeen huomattavan kylmää helmikuun loppua ja maaliskuuta. Samalla sää pysyy vähäsateisena. Sen sijaan huhtikuu näyttää Suomessa jo tavanomaista lämpimämmältä. Toukokuussa on kuitenkin jälleen mahdollisuus tavanomaista kylmempään säähän, kun Suomi jää lännessä olevan lämpimän ja idässä olevan kylmän ilmamassan väliin. Kaiken kaikkiaan kolmen kuukauden jakso maaliskuun alusta toukokuun loppuun on The Weather Companyn ennusteen mukaan Suomessa 0,5-1 astetta tavanomaista kylmempi.

Vaikka Suomessa onkin kylmää ilmaa, monin paikoin lumipeitteen paksuus ei yllä tavanomaiselle tasolle. Tämän aamun havainnon mukaan esimerkiksi Kouvolan Utissa lumensyvyys on 26 senttimetriä. Pitkän aikavälin keskiarvo vuosilta 1961-1990 on ollut Utissa 15. helmikuuta 53 senttimetriä ja helmikuun viimeisenä päivänä 55 senttimetriä.

Ennustettu seuraavien viiden vuorokauden globaali lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli vuosien 1979-2000 keskimääräisistä lämpötiloista vastaavana ajanjaksona) pohjoisella pallonpuoliskolla GFS-mallin mukaan. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org/), Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Samaan aikaan, kun Suomen ylle leviää poikkeuksellisen kylmää ilmamassaa, pohjoisnavan ympärillä on ennusteen mukaan laajoilla alueilla 15-20 celsiusastetta tavanomaista lämpimämpää (verrattuna ajanjakson 1979-2000 keskiarvoon). Ensi viikolla pohjoisnavalla tulee olemaan lämpimämpää kuin suuressa osassa Eurooppaa. Tuleeko tällainen "lämmin arktinen alue - kylmät mantereet" -ilmiö olemaan uusi normaali?

Grönlannin maa-alueen pohjoisimmalla havaintoasemalla Cape Morris Jesupissa yli 600 kilometriä napapiirin pohjoispuolella lämpötila on käynyt plussan puolella tämän vuoden helmikuussa jo ainakin viidesti (16.2., 17.2., 18.2., 20.2. ja 21.2.). Aiemmin lämpötila on helmikuussa ylittänyt nollarajan kyseisellä sääasemalla vain lyhyitä aikoja helmikuussa 2011 ja 2017. Ennusteen mukaan lämpötila tulee käväisemään plussan puolella myös tänä iltana, mutta sen jälkeen pakkanen kiristyy reilusti, joskaan ei aivan tavanomaisen helmikuun keskiarvolukeman (-33 celsiusastetta) lähelle.

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli vuosien 1979-2000 keskimääräisistä lämpötiloista 24.2.) tänään 24. helmikuuta 2018. Huomaa, että käytetty karttaprojektio liioittelee napa-alueiden pinta-aloja. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org), Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Tänään eteläisen pallonpuoliskon lämpötilat ovat tavanomaisissa lukemissa ja pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilat keskimäärin 1,1 celsiusastetta tavanomaisen yläpuolella. Arktisella alueella ajankohdan tavanomaiset lämpötilat ylittyvät keskimäärin kuudella asteella.

Arktisen alueen (leveyspiirin 80 astetta pohjoispuolella olevat alueet) vuorokausien keskimääräiset lämpötilat celsiusasteina kahden metrin korkeudella. Paksulla sinertävällä (syaanilla) viivalla on esitetty vuosien 1958-2002 keskiarvo, paksulla punaisella viivalla vuoden 2018 lämpötilat ja ohuilla viivoilla muiden yksittäisten vuosien lämpötilat. Diagrammi pohjautuu Tanskan ilmatieteen laitoksen tietoihin. Credit: Zachary Michael Labe, Office of Information Technology University of California, Irvine (http://sites.uci.edu/zlabe/arctic-temperatures).  

Pohjoisnavan ympärillä on säteeltään 1 100 kilometrin alue, jossa yksittäisen vuorokauden lämpötilat ovat tällä hetkellä noin 20 astetta tavanomaisen (vuosien 1958-2002 keskiarvo) yläpuolella, korkeampia kuin helmikuussa koskaan aiemmin vuodesta 1958 alkavassa havaintosarjassa.

Arktisella alueella on mitattu viime vuosina lukuisia lämpöennätyksiä ja maapallon napa-alueilla merijäätä on ollut ennätyksellisen vähän. Globaali merijään laajuus onkin nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella.

Valkoinen lumi ja jää toimivat tehokkaina peileinä, jotka heijastavat auringonsäteitä pois. Lumen ja jään määrän vähentyessä entistä enemmän lämpösäteilyä pääsee imeytymään tummaan meriveteen. Tämä lisälämpö sulattaa jäätä entisestään ja lämmittää ilmakehän alinta osaa. Arktisella alueella ilmakehä ei näytä lämmenneen ilmastonmuutoksen myötä ilmakehässä yhtä korkealta (yhtä paksussa kerroksessa) kuin muualla maapallolla. Keskileveyksiltä kohti napa-aluetta virtaava lämmin ja kostea ilma tuo mukanaan lämpöä ja lisää pilvien muodostumista, jolloin pilvikatto entisestään vähentää lämmön karkaamista.

Cowtanin ja Wayn tutkimuksen sekä myös Nasan mukaan maapallo on lämmennyt globaalisti 1,1 celsiusastetta vuodesta 1900. Sen sijaan arktisen alueen pintalämpötila on samaan aikaan lämmennyt Cowtanin ja Wayn mukaan 2,9 astetta ja Nasan mukaan 2,2 astetta. Lämmin arktinen alue saattaa joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa sen, että Suomessa ja muualla Pohjois- sekä Keski-Euroopassa jatkuu pitkään sama vallitseva säätyyppi. Arktisen merijään väheneminen näyttää puolestaan osin kiistanalaisten tutkimusten mukaan suosivan kylmiä itätuulia Suomessa.

Vuonna 2012 julkaistun Francisin ja Vavrusin tutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän, joskin Bluthgenin et al. tutkimuksen mukaan vähäinen merijään määrä vaikuttaa erityisesti heinä-syyskuussa.

Suihkuvirtauksen vyöhyke ei muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.

Voidaan siis väittää, että voimakkaan ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa ilmaston lämpeneminen tekee talvista kylmempiä, kun talven "lämpöaallot" arktisella alueella yleistyvät ja muuttuvat entistä pitkäkestoisemmiksi.

Tutkimukset "lämmin arktinen alue - kylmät mantereet" -ilmiöstä ovat kuitenkin monilta osin kiistanalaisia. Kaikki meteorologit eivät olekaan yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”

Lue myös nämä

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

Kouvolassa talvi 2017-2018 oli pari astetta tavallista leudompi: Joulukuu sateinen, helmikuu kylmä

$
0
0
Kouvolan (Utin lentoaseman) keskimääräiset kuukausittaiset lämpötilat 30 vuoden jaksoilla 1961-1990 ja 1981-2010 sekä päättyneenä talvena joulukuun 2017 alusta helmikuun 2018 loppuun. Lähde: Ilmatieteen laitoksen tilastot.

Jos talveksi määritellään kolmen kuukauden jakso joulukuun alusta helmikuun loppuun, talvi 2017-2018 oli Kouvolassa selvästi tavanomaista leudompi, vaikka helmikuu olikin polaaripyörteen hajoamisen vaikutuksesta kylmä. Pitkällä aikavälillä Kouvolan talvet ovat leudontuneet yli asteella.

Talvi oli suuressa osassa Suomea 1-3 astetta vertailukautta 1981-2010 leudompi. Vain Pohjois-Lapissa oli noin asteen vertailukautta kylmempää. Tämä talvi oli jo viides peräkkäinen talvi, jolloin suuressa osassa Suomea oli tavanomaista leudompaa.

Kouvolan (Utin) keskimääräiset kuukausittaiset sademäärät 30 vuoden jaksoilla 1961-1990 ja 1981-2010 sekä päättyneenä talvena joulukuun 2017 alusta helmikuun 2018 loppuun. Helmikuun 2018 tilastosta puuttuu havaintoja useiden päivien kohdalta. Lähde: Ilmatieteen laitoksen tilastot.

Joulukuu oli Suomessa monin paikoin harvinaisen sateinen. Varsinkin Suomen etelä- ja keskiosassa rikottiin paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä, kun sademäärä ylitti laajoilla alueilla sadan millimetrin rajan. Kouvolan Utissa satoi joulukuussa 107,3 millimetriä, mutta joulukuun 2011 sade-ennätys 141,7 millimetriä ei ollut uhattuna.

Kouvolan (Utin) keskimääräiset lumipeitteen paksuudet 30 vuoden jaksoilla 1961-1990 ja 1981-2010 sekä päättyneenä talvena joulukuun 2017 alusta helmikuun 2018 loppuun. Lähde: Ilmatieteen laitoksen tilastot.

Suurista sademääristä huolimatta lumipeitteen paksuus (lumensyvyys) jäi Kouvolassa kuluneena talvena vain hieman yli puoleen tavanomaista. Jouluaattona Kouvolassa oli 25 senttimetriä lunta.

Vaikka tänä viikonloppuna onkin hyvä hiihtokeli, Lahdessa Salpausselän kisojen lumista on hävinnyt 17 senttimetriä noin 60 vuodessa.

Kouvolassa joulukuun ja tammikuun auringonpaistetunnit jäivät vain puoleen tavanomaisesta, mutta kahden pilvisen kuukauden jälkeen helmikuu oli aurinkoinen. Joulukuussa aurinko paistoi vain 8 tuntia (pitkän aikavälin keskiarvo 16 tuntia), tammikuussa 15 tuntia (keskiarvo 31 tuntia) ja helmikuussa 95 tuntia (keskiarvo 70 tuntia).

Lue myös nämä

Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

Kevään sääennuste 2018

Kohtaaminen Käsivarressa: Pihtsusjärven pelastaja, laupias lappalainen

$
0
0

Keväinen auringonpaiste saa ajatukset suuntautumaan suveen. Suunnitelmissa on vaellus Lemmenjoella. Tulevaa miettiessä on hauska muistella viime vuoden kokemuksia.


Kesän 2017 mukavin kohtaaminen sattui Pitsusjärven rannalla. Olin vaeltanut teini-ikäisen poikani kanssa kivikkoisessa Käsivarren erämaassa useamman päivän ajan jopa yli 30 kilometriä päivässä parinkymmenen kilon rinkka selässä. Olimme retkeilemässä heinäkuun lopun helleviikolla. Räkän takia täytyi kuitenkin käyttää pitkähihaisia vaatteita.


Puuttoman erämaan aurinkoisessa säässä jano oli melkoinen. Kun monta päivää olin juonut vain vettä, sanoin yhdellä taukopaikalla, että ”nyt voisin maksaa muutaman kympin pullollisesta Coca Colaa”. Silloin mönkijänsä kanssa vieressä ollut poromies alkoi kaivella reppuaan ja heitti Cola-tölkin tunturiporoon: ”Pulloa ei ole, mutta tölkki kyllä löythyy. On vaan lämmintä. Ei maksa mithään.”


Maksoin kyllä poromiehelle lupaamani muutaman kympin. Oli elämäni kallein ja maukkain Coca Cola! Kun olosuhteet ottaa huomioon, hintakin oli silti ihan kohdallaan.


Poromies kertoi kuljettaneensa Colaa Kilpisjärveltä kivikkoisessa maastossa useamman kymmenen kilometrin matkan. Vain tämä tölkki oli säilynyt ehjänä. Limsatölkit ovat sen verran ohutta alumiinia, että muut tölkit olivat hankautuneet rikki mönkijän tärinässä.


Kun mietin tätä kohtaamista ja sen inhimillistä merkitystä, minulle Pitsusjärvi on tästä lähtien Pihtsusjärvi. Kotimaammekin on täynnä kiinnostavia elämyksiä, ja tämän seurauksena yritän itsekin tehdä joka päivä ainakin yhden teon lähimmäisteni hyväksi. Kiitos sinulle, ihana Pihtsusjärven pelastaja, laupias saamelainen! Tölkki säilyy minulla ikuisesti elämäni parhaana matkamuistona.


Lue myös nämä

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa
Viewing all 622 articles
Browse latest View live