Maailman vesipäivä 22.3.2012: vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

March 20, 2012, 2:37 am

≫ Next: Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Maapallolla on useammilla ihmisillä kännykkä kuin pääsy wc:hen. Yhä noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu kunnollinen wc. Tämän seurauksena myös juomaveteen leviää helposti ulosteperäisiä mikrobeja. Kehitysmaiden hökkelikylissä tunnetaan "lentävät wc:t" eli muovipussit, joihin on ulostettu, ja jotka sitten on heitetty mihin sattuu.

Likainen juomavesi tappaa vuosittain maapallolla enemmän ihmisiä kuin kaikki väkivalta (mukaan lukien sodat) yhteensä. Puhtaan veden puutteeseen kuolee joka viikko noin 42 000 ihmistä, koska likainen vesi levittää monia sairauksia (mm. salmonella, kolera, A-hepatiitti). Unescon mukaan vuonna 2050 puolet maapallon juomavesivaroista saattaa olla käyttökelvottomia.

Joka päivä Afrikan lapset ja naiset joutuvat kävelemään yhteensä 109 miljoonaa tuntia vedenhakumatkoillaan. Täytenä vesiruukut voivat painaa lähes 20 kiloa. Tämä aiheuttaa rasitusvammoja. Lisäksi veden hakemiseen kuluvan ajan takia lapset eivät voi mennä kouluun eivätkä naiset tuottaviin töihin.

YK:n organisoimaa maailman vesipäivää vietetään torstaina 22.3.2012.

Vesijalanjälki: Suomalainen kuluttaa yli 4 700 litraa vettä joka päivä

Puhdas vesi on siis todellakin arvokas luonnonvara. Suomalainen kuluttaa joka päivä keskimäärin 4 732 litraa vettä (vastaa 1 434 kertaa kuukauden toimistotyössä keskimäärin hikoiltua määrää)! Tästä on juomavettä vain pari litraa, kotona käytettyä talousvettä noin 160 litraa (vrt. suomalaisilla tyypillinen vaihteluväli 90-270 litraa, yhdysvaltalaisilla keskimäärin 550 litraa, madagaskarilaisilla vain 5 litraa) ja loppu noin 4 570 litraa käytettyjen elintarvikkeiden ja tuotteiden tekemisessä kulutettua vettä.

Keskimäärin yksi maapallolla elävä ihminen kuluttaa vuodessa vettä kaikkiaan 1 243 kuutiometriä eli 1 243 000 litraa. Tästä käytetään nimitystä vesijalanjälki. Selvästi suurin vesijalanjälki on yhdysvaltalaisilla (2 483 kuutiota) ja pienin jemeniläisillä (619 kuutiota). Suomalaisen vesijalanjälki on 1 727 kuutiota vuodessa.

Vesijalanjälki tarkoittaa kaiken kulutuksen yhteensä vaatimaa vesimäärää. Siihen kuuluvat talousvesi, teollisuuden käyttämä vesi ja hyödykkeiden tuotantoon (kasvattaminen, jalostaminen, valmistus) esimerkiksi maataloudessa (mm. kastelu) kulunut vesi. Valtion vesijalanjäljen (= valtion omien vesivarantojen suuruus + valtion ulkopuolisten vesivarantojen kulutus tuontituotteissa - valtiosta vietäviin tuotteisiin kulunut oma vesi) suuruuteen vaikuttavat olennaisesti ilmasto, viljelymenetelmät, viljelykasvien satoisuus (käytetyt lajikkeet), kastelutehokkuus, kulutustottumukset ja maan bruttokansantuote.

Esimerkiksi länsimaiden vesijalanjälki on yleensä kehitysmaita suurempi nimenomaan siksi, että elintason nousun myötä kulutus ja liharavinnon käyttäminen ovat kasvaneet. Liharuokien tuottamiseen kuluu vettä yli 15-kertainen määrä kalaan verrattuna. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat lihaa länsimaiseen tahtiin, vettä tarvittaisiin 75 prosenttia nykyistä enemmän. Vesi loppuisikin kesken, sillä jo nyt puolet pintavesistä on käytössä.

Kehitysmaista esimerkiksi Sudanissa on suuri vesijalanjälki, 2214 kuutiota henkilö kohden vuodessa. Syynä ovat kehittymättömät viljelymenetelmät ja kuivuudesta aiheutuva suuri kastelun tarve. Suomessa kesän helteet vaikuttavat selvästi vedenkulutukseen. Kun lämpötila ylittää hellerajan, asteen lisänousu lisää vedenkulutusta henkilöä kohden laskettuna keskimäärin 15 litraa vuorokaudessa. Iso osa lisäyksestä johtuu kasvimaiden ja nurmikoiden kastelemisesta. Todennäköisesti myös suihkussa käynnit lisääntyvät.

Piilovesi eli virtuaalivesi

Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi (virtual water) tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Tuotteiden vaatimat piilovesimäärät ovat suuntaa antavia, ja todellisuudessa luvut voivat vaihdella melko paljon.

Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä.

Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä. Kaiken kaikkiaan riisi ei kuitenkaan ole ekologinen ruoka, koska sen tuotannossa syntyy suuria määriä voimakkaana kasvihuonekaasuna toimivaa metaania. Lisäksi riisiä joudutaan kuljettamaan meille hyvin kaukaa.

Käsite harmaa vesi puolestaan tarkoittaa ihmisen toiminnoissaan käyttämää vettä, joka on saastunutta tai muuten laadultaan huonontunutta. Laskelmissa harmaaksi vedeksi lasketaan se vesimäärä, joka kuluu veteen joutuneiden haitta-ainepitoisuuksien laimentumiseksi sallitulle tasolle.

Ihmiskunnan käyttämästä vedestä 70 prosenttia kuluu maanviljelyssä lähinnä kasteluun (sis. karjatalouden 8 %), 20 prosenttia teollisuudessa ja 10 prosenttia talousvetenä. Suomalaisten käyttämästä vedestä 72 prosenttia on maataloustuotteiden vettä, 25 prosenttia teollisuustuotteiden vettä ja kolmisen prosenttia talousvettä. Useat kuivuudesta kärsivät kehitysmaat käyttävät valtavia määriä vettä vientituotteiden kasvattamiseen, vaikkei edes omalle väestölle tahdo riittää puhdasta juomavettä.

Suomessa on 187 888 järveä, mutta silti maamme tuo piilovettä enemmän kuin vie. Suomalaisten kuluttamasta vedestä 41 prosenttia tulee piilovetenä ulkomailta (vastaavasti Isossa-Britanniassa 70 % kulutetusta vedestä on ulkomaista, Japanissa 64 %, Norjassa 61 %, Ruotsissa ja Saudi-Arabiassa 53 %, Yhdysvalloissa 19 %, Ruandassa 3 %, Intiassa 2 %). Meillä kulutettu piilovesi voikin entisestään pahentaa vesipulaa kehitysmaissa tuhansien kilometrien päässä meistä. Kun ostan lähikaupastani kilon riisiä, kulutan yli 3 500 litraa vettä maapallon toisella puolella. Toisaalta rahakasvien tuotanto voi olla kehitysmaiden ainoa tapa saada tarpeellista ulkomaanvaluuttaa, ja tuo viljeleminen on myös miljoonien ihmisten ainoa elinkeino.

Mitä muuta kannattaisi tehdä paitsi mennä suihkuun mainostauolla?

Varsinkin teollisuusmaissa olisi varaa vähentää tavaroiden (turhaa) kulutusta. Kannattaa vertailla tuotteiden piilovesimääriä ja valita kotimaisia tuotteita. Perunakilon tuottamiseen käytetään maapallola vettä keskimäärin 900 litraa (Suomessa tätäkin selvästi vähemmän), riisikilon tuottamiseen 3 500 litraa. Lihan sijaan kannattaa suosia kasviksia. Jos haluaa herkutella lihalla, voi valita kalaa, broileria ja sianlihaakin mieluummin kuin nautaa.

Kastelu- ja viljelymenetelmiä voisi ehkä tehostaa kaikkialla. Ainoastaan 15 % maapallon pelloista on keinokastelun varassa, mutta niillä tuhlataan 70 prosenttia käytetystä makeasta vedestä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan. Tihkukastelumenetelmän avulla vedenkulutus voisi pienentyä 30-70 prosenttia - ja sadot kasvaisivat 20-90 prosenttia. Kuivuudesta kärsivien maiden kannattaisi ostaa ulkomailta runsaasti piilovettä sisältäviä tuotteita ja keskittyä itse muiden tuotteiden valmistamiseen.

Omillakin teoilla on merkitystä. Kylpyhuoneen hanasta valuu vettä noin kuusi litraa minuutissa. Hana kannattaa siis sulkea hampaiden harjauksen ajaksi. Laskennallisesti hammasmukin käyttäminen veden lorottamisen sijaan säästää vuodessa keskimäärin 50 euroa hengeltä!

Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä noin 120 litraa (vedensäästömalli 100 litraa, vesiputoussuihku 200 litraa) ja kylpyammeessa käynti 150 litraa. Vettä kierrättävässä autopesulassa sen sijaan saadaan autokin pestyä vain 10-15 litralla!

Höyrysuihkukaapissa, hierovassa suihkussa tai radiolla varustellussa suihkussa kuluu usein aikaa ja siis myös vettä paljon enemmän kuin tavallisessa perussuihkussa. Hyvä vinkki on käydä suihkussa suosikkitelevisio-ohjelman mainostauolla, jolloin suihkussa ei tule seisoskeltua turhan pitkään. Vettä tulisi kunnioittaa ja säästää. Pienistä puroista syntyy iso virta!

Vesijalanjäljen ja hiilijalanjäljen vertailu

Hiili- ja vesijalanjäljen vertailu on mielenkiintoista, mutta se tekee ekologiset valinnat käytännössä kovin hankaliksi. Olen kirjannut itselleni muistiin yhden tutkimuksen tulokset:

Vertailtavina olivat annos kahvia (125 ml), viiniä (125 ml), maitoa (200 ml), appelsiinimehua (200 ml) ja olutta (250 ml).

Kahvilla ja appelsiinimehulla vesijalanjälki oli suuri, hiilijalanjälki pieni.

Viinillä vesijalanjälki oli pieni, hiilijalanjälki suuri.

Oluella sekä vesi- että hiilijalanjälki olivat kohtuullisen pienet. Näin vertaillen olut onkin näistä juomista paras!

Tämäkään vertailu ei kuitenkaan todellisuudessa anna lopullista totuutta. Kaikki juomat (mm. puhdas vesi) eivät olleet vertailussa mukana. Lisäksi sekä vesi- että hiilijalanjälki vaihtelevat tapauskohtaisesti mm. tuotemerkistä ja tuotantopaikasta toiseen. Kaiken lisäksi tässäkään vertailussa ei ole vielä otettu huomioon kaikkia ympäristöasioiden kannalta tärkeitä tekijöitä, mm. alkutuotannossa käytettyjen haitallisten aineiden määriä (rehevöittävät lannoitteet, myrkylliset kasvinsuojeluaineet jne.).

Pullovesi vai hanavesi?

Vuonna 1968 Ranskassa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön PVC-muovista (polyvinyylikloridi) valmistettu kevyt muovipullo. Tämä taisi olla loppujen lopuksi paljon merkittävämpi uusi asia kuin samanaikainen kuun valloitus. Juomapulloteollisuus lähti suorastaan räjähdysmäiseen kasvuun. Neljännesvuosisataa myöhemmin alettiin käyttää paljon PET-muovista valmistettuja pulloja. Muovien valmistamiseen kuluu aina runsaasti öljyä.

Maailmassa myydään 560 miljoonaa litraa pullotettua vettä päivässä. Vuodessa pullovettä siis kulutetaan 206 miljardia litraa. Suomessa myydään 100 miljoonaa litraa pullovettä vuodessa. Pulloihin pakatusta vedestä onkin tullut vuotuiselta arvoltaan 400 miljardin dollarin globaali bisnes, maailman kolmanneksi suurin yksittäisen tuotteen tuotannonala heti öljyteollisuuden ja sähköntuotannon jälkeen.

Muovisten pullojen tuotantoon kuluu paljon öljyä. Lisäksi vesipullojen kuljettelukin aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Täytetyt vesipullot ovat painava tuote rahdata. Pullovedellä onkin hurja hiilijalanjälki. Keskimäärin yhden pullovesilitran tuotantoon kuluu neljänneslitra öljyä. Kaikkiaan maapallolla kuluu vuodessa 52 miljardia litraa öljyä maailman pullovesien tuotantoon. Tämä vastaa Suomen kaikessa liikenteessä 12 vuoden aikana kulunutta öljymäärää!

Guardian-lehden englantilaistutkimuksen mukaan esimerkiksi Evian-lähdevesi aiheuttaa keskimäärin 0,172 kilogramman hiilidioksidipäästöt litraa kohden, Volvic-vesi jopa 0,185 kg/litra. Vastaavasti Thamesin vesiyhtiön hanaveden päästöt ovat vain 0,0003 kg/litra!

Vaikka pullojen kierrätys toimisi hyvin, sekä pullojen rahtaaminen että materiaalin käsittely tuottavat päästöjä. Aina kierrätys ei kuitenkaan toimi. Muovijätteiden määrä maapallolla on lisääntynyt 500 prosenttia vuodesta 1976 vuoteen 2008. Alle viisi prosenttia muovista kierrätetään. Arvioiden mukaan maapallon meriin heitetään 6,4 miljoonaa tonnia jätettä joka vuosi. Joillakin alueilla jopa 80 % mereen päätyvästä jätemäärästä on muovia.

Pullovesi ei edes maistu hyvältä. Tästä on olemassa useita sokkotestejä, joita on tehty sekä tavallisilla kuluttajilla että huippuasiantuntijoilla. Esimerkiksi Decanter-viinisaitin testissä sommelieerit ja muut viiniasiantuntijat maistelivat 24 tunnettua vettä. Parhaaksi asiantuntijat arvioivat Waiwera-pulloveden. Toiseksi tuli Vittel. Kolmanneksi parhaaksi arvioitiin Thamesin vesiyhtiön hanavesi (hanasta South Kensingtonista, Lontoosta). Esimerkiksi tunnettu pullovesi Evian jäi vasta sijalle 15!

Sokkotestien mukaan pullovesi ei siis ole edes hyvän makuista. Pullovesi maistuu hyvältä vain, jos siinä näkee houkuttelevan ja tunnetun etiketin. Varsinkin meillä Suomessa on erityisen laadukas hanavesi, joka päihittää pullovedet sekä maultaan että mikrobiologiselta puhtaudeltaan. Miksi siis pitäisi ostaa pullovettä, joka on usein 100 000 prosenttia kalliimpaa ja lisäksi ympäristölle paljon haitallisempaa kuin kraanavesi?

Pullovesi voi joskus olla tarpeellista, esimerkiksi vesikatastrofien aikana, jos vesijohtovesi on pilaantunut. Normaalielämässä pullovettä ei tarvita. Mikäli esimerkiksi koulussa tai retkellä haluaa käyttää pullovettä eväänä, kannattaa ostaa vain yksi vesipullo, jonka sitten aina tarpeen tullen täyttää hanavedellä.

Pelasta siis maailma pullo kerrallaan - jätä pullovesi kauppaan! Pulloveden boikotointi on myös isänmaallinen teko. Monet pullovedet tulevat ulkomailta. Vaikka ostaisit suomalaistakin pullovettä, ainakin pullon raaka-aineet tulevat ulkomailta. Suositaan siis suomalaista hanavettä.

Summa summarum

Tärkein ohje jälleen kerran onkin siis turhan kulutuksen välttäminen. Vesi on vanhin voitehista ja paras janojuoma, kunhan se on hanavettä eikä kaupan pullovettä. Jos jättää pullovedet ostamatta, välttää jatkuvaa riisin ja naudanlihan syöntiä, ei pese astioita juoksevalla vedellä (vaan astianpesukoneessa tai käsin altaaseen lasketussa vedessä), eikä lotraile suihkussa pitkään, vesiasiat ovat todennäköisesti hyvällä mallilla.

Kaksi mielenkiintoista tehtävää - tee, jos uskallat!

Käy laskemassa oma vesijalanjälkesi osoitteessa http://www.vesijalanjalki.fi/.

Katso myös Mikko Kivisen hauska, mielenkiintoinen ja hengästyttävä Pullovesi-video.

Lähteet ja lisätietoa:

Akateemiset kirkasvesiasiantuntijat

Eri valtioiden vesijalanjälki

Ilmastotieto: Ilmastonmuutoksen seurauksena juoma- ja kasteluveden saanti Aasiassa voi heikentyä

Jarin blogi: Kuva-arvoitus

Jarin blogi: Paha, pahempi, pullovesi!

Vesijalanjalki.fi

Vesijalanjalki.org

Water Footprint

Water Wise

↧

Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

March 21, 2012, 1:23 am

≫ Next: Kesäaika alkaa 25.3.2012. Mistä tarkka aika kelloon?

≪ Previous: Maailman vesipäivä 22.3.2012: vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

Päivitettyjen havaintojen mukaan vuosi 2010 on ollut mittaushistorian lämpimin. Pohjoinen pallonpuolisko lämpenee selvästi eteläistä pallonpuoliskoa nopeammin. Voimakkainta lämpeneminen on arktisella alueella. Vuodesta 1900 lähtien maapallo on lämmennyt 0,75 astetta.

Brittiläisen MetOfficen (sikäläisen ilmatieteen laitoksen) ja Itä-Anglian yliopiston maailmanlaajuinen lämpötilahavaintoaineisto on nyt päivitetty. HadCRUT3-version tilalle on tullut versio HadCRUT4, jossa kunkin vuoden globaalin keskilämpötilan epävarmuus on 0,09-0,10 astetta.

Suurimmat muutokset koskevat sitä, että mukaan tarkasteluun on otettu entistä enemmän arktisen alueen säähavaintoasemia. Mukana on nyt yli 400 havaintopistettä Arktikselta (pohjoiselta napa-alueelta), Venäjältä ja Kanadasta, joiden alueelta havaintoja on aiemmin ollut mukana hyvin vähän suhteessa alueen pinta-alaan. Juuri tällä arktisella alueella lämpeneminen on kaikkein nopeinta. Entistä tarkempi arktisen alueen tarkastelu muuttaa hieman myös eri vuosien keskinäistä järjestystä maapallon mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta MetOfficen (vanha HadCRUT3-aineisto ja päivitetty HadCRUT4-aineisto), NOAA:n , Nasan ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta 30 vuoden lämpötilakeskiarvosta. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla.

Vuosi 1998 ei enää olekaan HadCRUT4-aineistossa lämpimin, vaan lämpimin on ollut vuosi 2010. NOAA ja NASA ovat tulleet samaan johtopäätökseen jo aiemmin. Japanin ilmatieteen laitos tosin pitää edelleen vuotta 1998 lämpimimpänä. On kuitenkin huomattava, että myös japanilaisten käyttämä vertailujakso on erilainen. Yleensä vuosien lämpötilapoikkeamia eli anomalioita verrataan 30 vuoden jaksoon 1961-1990, mutta japanilaiset käyttävät vertailujaksoa 1981-2010. Siksi japanilaisessa aineistossa lämpötilapoikkeamat ovat pienempiä kuin muilla.

HadCRUT4-aineiston mukaan maapallon on lämmennyt vuodesta 1850 eli mittaushistorian alusta alkaen 0,75 astetta, lähinnä vuoden 1900 jälkeen. Ajanjaksolla 1901-2010 lämpenemistä tapahtui keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä, kun taas ajanjaksolla 1979-2010 lämpeneminen oli kiihtynyt 0,17 asteeseen vuosikymmenessä.

Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpeneminen on ollut voimakkaampaa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Vuosina 1901-2010 pohjoinen pallonpuolisko lämpeni vuosikymmenessä 0,08 astetta ja eteläinen 0,07 astetta. Jaksolla 1979-2010 pohjoinen pallonpuolisko lämpeni jo 0,24 astetta vuosikymmenessä, eteläinen 0,10 astetta.

Lähteet ja lisätietoja:

MetOffice: Updates to HadCRUT global temperature dataset

Journal of Geophysical Research: Quantifying uncertainties in global and regional temperature change using an ensemble of observational estimates - The HadCRUT4 dataset

AGU Blogosphere: New northern sites update key temperature records

RealClimate: Updating the CRU and HadCRUT temperature data

Japan Meteorological Agency: Global temperature for 2011 ranked 12th on record

↧

Kesäaika alkaa 25.3.2012. Mistä tarkka aika kelloon?

March 22, 2012, 12:33 am

≫ Next: Muuttuuko ilmasto sekä Apinatasavallassa että Yhdysvalloissa?

≪ Previous: Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 25.3.2012 kello 3.00 siirrytään kesäaikaan eli kelloa siirretään tunnilla eteenpäin kello neljään. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981.

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus

Greenwich Mean Time

Time.is

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Tämän on arveltu vähentävän myös liikenneonnettomuuksia, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia.

Kesäaika tuottaa monia ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan (tai siirtyvät eri aikaan). Kellojen siirtämisen takia myös kesän aamuruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

↧

Muuttuuko ilmasto sekä Apinatasavallassa että Yhdysvalloissa?

March 24, 2012, 2:27 pm

≫ Next: Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

≪ Previous: Kesäaika alkaa 25.3.2012. Mistä tarkka aika kelloon?

Blogissani ei ikinä pitänyt olla mainittuna yhtään viihdeohjelmaa, mutta nyt sellaisen kuitenkin mainitsen. Tämäniltaisessa Ylen TV1:n Apinatasavalta-ohjelman Atlantis-jaksossa (nähtävissä kuukauden ajan Yle Areenassa) oli äärimmäisen mainiosti tiivistettynä ilmastoskeptikoiden ajatusmaailma.

Tukea omille ajatuksille haetaan valikoimalla sopivia tutkimuksia: "Tutkimusten mukaan pohjoisen napa-alueen pingviinien ja eteläisen napa-alueen jääkarhujen määrissä ei ole havaittu mitään muutoksia. Ei ilmasto siis mihinkään muutu." (sitaatti Apinatasavalta-ohjelmasta 24.3.2012, ei sanatarkka)

Kaikki eliömaantieteestä mitään ymmärtävät huomannevat sitaatin idean viimeistään toisella lukukerralla?

Vielä siinä vaiheessa, kun koko Apinatasavalta on vajonnut veden alle, ilmastoskeptikot toteavat, että "tämä nyt on vain tavallista sakeampaa aamusumua, joka mahtuu normaalin vaihtelun piiriin".

Kukaan ei kuitenkaan tee asialle mitään, koska tekojen sijaan kiistellään pienistä yksityiskohdista ja yritetään löytää muutoksesta positiivisia puolia. Ehdotetut ongelmanratkaisukeinotkin tuntuvat vain tuovan mukanaan uusia ongelmia, eikä kuluttajien oikeutta kuluttamiseen voi rajoittaa.

Samaan aikaan sää oikuttelee myös todellisessa elämässä. Osassa Yhdysvaltoja kevät 2012 on alkanut ennätyslämpimänä. Illinoisissa ei The Guardian -lehden mukaan koskaan aiemmin ole ollut maaliskuussa - eikä huhtikuussakaan - sellaista helleaaltoa kuin nyt.

Minnesotan osavaltiossa International Fallsin kaupungissa, jota Alaskaa lukuun ottamatta pidetään Yhdysvaltojen kylmimpänä kaupunkina, lämpötila nousi viikko sitten Guardianin mukaan 25 celsiusasteeseen. Tämä on noin 23 celsiusastetta yli ajankohdan keskiarvon ja noin 12 astetta yli ajankohdan entisen ennätyksen. Säähistorioitsija Christopher Burt sanoo, että mahdollisesti millään havaintoasemalla koko satavuotisen historian aikana ennätys ei ole kerralla ylittynyt yhtä paljon.

Koskaan aiemmin Yhdysvalloissa ei ilmeisesti ole ollut maaliskuussa yhtä laajalti näin kovia helteitä. Maaliskuun lämpötilaennätyksiä on rikottu samoilla sääasemilla jopa useina peräkkäisinä päivinä. Chicagossa lämpöennätys rikottiin tai sitä sivuttiin NOAA:n mukaan yhdeksänä peräkkäisenä päivänä 14.-22.3.2012. Chicagossa on 1.-23.3.2012 ollut niin lämmintä, että tällä keskiarvolla tulisi Chicagon kaikkien aikojen lämpimin maaliskuu ja huhtikuiden tilastossa tämä sijoittuisi kaikkien aikojen viidenneksi lämpimimmäksi.

Myös Kanadassa on rikottu monin paikoin maaliskuun kaikkien aikojen lämpötilaennätyksiä. Esimerkiksi Windsorissa mitattiin 27 astetta (aiempi ennätys 26,6 astetta). Asiasta voi lukea tarkemmin meteorologi Jeff Mastersin blogista.

Eilen lämpötilat Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat useimmilla alueilla selvästi laskeneet, mutta NOAA:n mukaan edelleen mitattiin kaikkien aikojen korkeimpia päivän alimpia lämpötiloja ko. ajankohtana. Lämmön tilalle on nyt tullut paikoin jopa ennätyssateita ja tulvia.

Myös Grönlannissa on jälleen hyvin lämmintä, mutta esimerkiksi Australiassa on tavanomaista kylmempää. Yksittäisiä säätapahtumia ja lämpöaaltoja on kuitenkin lähes mahdotonta yhdistää ilmastonmuutokseen, vaikka ilmastonmuutos saattaisikin olla niiden taustalla. Maailmanlaajuiset lämpötilat ja niiden poikkeamat tavanomaisesta päivittyvät NOAA:n nettisivuille. Yksittäisen päivän tai kuukauden perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä mitään johtopäätöksiä, vaan ilmastonmuutos näkyy selkeästi vasta pitemmällä aikavälillä tarkasteltaessa.

Kannattaa lukea myös Ilmatieteen laitoksen meteorologi, FT Mikko Alestalon kirjoitus "Ilmastokyynisyys", joka on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehden 2/2012 pääkirjoituksena.

LISÄTIETOJA USA:n HELLEAALLOSTA:

"Surreal heat" jump starts early asthma season with record pollen counts

"Mind-boggling" temperatures across U.S. says NOAA

Warmest, wettest air mass ever recorded in March in Central/Eastern U.S.

Mutant heat wave shattering records

↧

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

March 25, 2012, 7:31 am

≫ Next: Kesän 2012 sääennuste

≪ Previous: Muuttuuko ilmasto sekä Apinatasavallassa että Yhdysvalloissa?

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi ja arktisen merijään tilavuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin.

Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat. Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti perjantaina tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Maapallon keskilämpötila viime vuonna oli 14,40 astetta, kun vuosien 1961-1990 keskiarvo oli 14,0 astetta.

Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin. Tulvia esiintyi kaikissa maanosissa. Kuivuudesta kärsittiin varsinkin Itä-Afrikan ja Pohjois-Amerikan joissakin osissa. Trooppisia sykloneja oli normaalia vähemmän, mutta Yhdysvalloissa tornadokausi oli tavallista tuhoisampi. Arktisen merijään pinta-ala oli lähes alimmillaan mittaushistorian aikana.

WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta.

Globaali yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila vuosikymmenen 2001-2010 eri vuosina NOAA:n, brittiläisen MetOfficen ja Nasan tilastojen keskiarvona. Viivoilla on esitetty vuosikymmenten keskiarvot (sinisellä 1981-1990, punaisella 1991-2000, harmaalla 2001-2010). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Toiseksi lämpimin vuosi oli 2005.

Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo. Vuosikymmenen pahimmat lämpöaallot koettiin Euroopassa vuonna 2003 ja Venäjällä vuonna 2010. Kuolleisuus ja maastopalot lisääntyivät.

Ajanjakson tammikuu 2001 - joulukuu 2010 lämpötilojen poikkeamat vertailuajanjakson 1961-1990 lämpötiloista HadCRUT3-lämpötila-aineiston mukaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä.

Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa.

Kuinka monessa prosentissa tutkittuja valtioita eri vuosikymmenillä on mitattu tilastohistorian ennätyksiä vuorokauden sademäärässä, valtion absoluuttisessa alimmassa lämpötilassa ja valtion absoluuttisessa ylimmässä lämpötilassa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maapallon maa-alueiden keskimääräinen sademäärä vuosikymmenen 2001-2010 aikana oli mittaushistorian (vuodesta 1901 alkaen) toiseksi korkein. Sateisin vuosikymmen on ollut 1951-1960. Tulvat olivat viime vuosikymmenen yleisin äärimmäinen sääilmiö (havaittiin 63 %:ssa tutkituista valtioista, kuivuutta, helleaaltoja ja voimakasta sadetta kutakin 43 %:ssa valtioista). Historiallisen laajoja ja pitkäkestoisia tulvia esiintyi Itä-Euroopassa vuosina 2001 ja 2005, Intiassa vuonna 2005, Afrikassa vuonna 2008 ja Aasiassa (erityisesti Pakistanissa) sekä Australiassa vuonna 2010.

Vuosikymmenten keskimääräisen sademäärän poikkeamat (mm) vertailujaksosta 1961-1990. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Alueelliset ja vuotuiset erot olivat kuitenkin suuria. Tavanomaista pienempiä sademäärät olivat Yhdysvaltojen länsiosissa, Kanadan lounaisosissa, Alaskassa, Afrikan keskiosissa, Etelä-Amerikan keskiosissa, Australian itä- ja kaakkoisosissa sekä useilla alueilla Etelä- ja Länsi-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Äärimmäistä kuivuutta esiintyi Australiassa, Itä-Afrikassa, Amazoniassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.

Vuosikymmenen 2001-2010 keskimääräisten sademäärien alueelliset poikkeamat (mm/vuosi) vertailujaksosta 1951-2000. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen aikana Pohjois-Atlantin alueella havaittiin historian suurin määrä trooppisia sykloneja. Erityisen tuhoisa oli vuoden 2005 hurrikaani Katrina, jonka seurauksena yli 1 800 ihmistä kuoli. Katrina on kaikkien aikojen eniten aineellista tuhoa Yhdysvalloissa aiheuttanut hurrikaani, jos tuhoja mitataan korvauksena maksetuilla rahamäärillä. Maailmanlaajuisesti katastrofaalisin oli kuitenkin vuonna 2008 Myanmarissa riehunut Nargis. Tämän trooppisen syklonin seurauksena kuolonuhreja tuli yli 70 000.

Arktisen merijään väheneminen alkoi 1960-luvun lopulla ja jatkui myös viime vuosikymmenellä. Mittaushistorian pienin arktisen merijään pinta-ala saavutettiin syyskuussa 2007, jolloin pinta-ala oli noin 4,2 miljoonaa neliökilometriä eli 39 prosenttia alle vertailujakson 1979-2000 keskiarvon.

Historian toiseksi pienin merijään pinta-ala mitattiin 9. syyskuuta 2011, jolloin se oli 4,33 miljoonaa neliökilometriä. Samaan aikaan merijään tilavuus oli kuitenkin pienempi kuin koskaan aiemmin, vain 4 200 kuutiokilometriä. Vuonna 2010 tilavuus oli ollut 4 580 kuutiokilometriä. Arktisen merijään pinta-ala ja paksuus ovat pienentyneet viimeisimmän 35 vuoden aikana ja viime vuosina sulaminen on vain kiihtynyt.

WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud toteaa:”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”

LÄHTEET JA LISÄTIETOJA:

WMO: Press Release No. 943

WMO: Press Release No. 935

Jarin blogi: Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi 2011 jatkoi lämpimien vuosien sarjaa

Jarin blogi: Vuosi 2011 oli mittaushistorian noin kymmenenneksi lämpimin. Mikä on ennuste vuodelle 2012?

Jarin blogi: Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Jarin blogi: Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010

Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

↧

Kesän 2012 sääennuste

May 9, 2012, 10:54 am

≫ Next: Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

≪ Previous: Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Seuraavat vuodenaikaisennusteet on tehty huhtikuun lopulla tai toukokuun 2012 alkupuolella. Tämä postaus on päivitys aiempaan kirjoitukseeni kevään ja kesän säästä.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan kesän (kesäkuu-elokuu) keskilämpötilan arvioidaan olevan Suomen länsi- ja pohjoisosissa 0-0,5 astetta tavanomaista korkeampi, itäosissa tavanomainen. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta. Koska ilmanpaine-ennuste ei näytä selvää poikkeamaa normaalista, pitkän aikavälin ennusteen ennustettavuus on kuitenkin huono. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen kesäkuuksi, heinäkuuksi ja elokuuksi keskimääräistä lämpimämpää, varsinkin Länsi-Suomeen. Sademäärä näyttäisi olevan normaalia pienempi, paitsi Lapissa pienellä todennäköisyydellä tavanomaista suurempi.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa eilisessä ennusteessaan Etelä-Suomeen tavallista lämpimämpää ja Pohjois-Suomeen tavallista kylmempää kolmen kuukauden jaksoa kesä-elokuuksi. Sen jälkeen koko Suomessa kolmen kuukauden jaksot (heinä-syyskuu, elo-lokakuu ja syys-marraskuu) näyttävät keskimääräistä viileämmiltä. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät lähes päivittäin nettisivuille. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n(International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso toukokuusta heinäkuuhun näyttää Suomessa sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään tavanomaiselta, samoin jakso kesäkuusta elokuuhun. Tosin Kaakkois-Suomessa voi lämpötila olla kesä-elokuun jaksolla 40-45 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista korkeampi. Heinä-syyskuussa Suomessa on 45 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää, 35 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista ja 20 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista viileämpää. Itä-Suomessa tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys on vielä hieman korkeampi (vastaavat prosenttiluvut samassa järjestyksessä 50, 35 ja 15). Sademäärä näyttää olevan tavanomainen. Elo-lokakuusssa tavallista lämpimämmän sään todennäköisyys on 40 prosenttia, tavallisen 35 prosenttia ja normaalia viileämmän 25 prosenttia. Itäisimmässä Suomessa ja Lapissa todennäköisyydet ovat 45, 35 ja 20 prosenttia. Sademääräennuste ei anna tällekään ajanjaksolla merkkiä poikkeamasta suuntaan tai toiseen. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa kaikkein yksityiskohtaisimmat ennustekartat. Toukokuussa lämpötila näyttää Suomessa tavanomaiselta, sademäärä keskimääräistä runsaammalta. Kesäkuussa Suomessa on ennusteen mukaan 0,5 astetta tavallista lämpimämpää ja sademäärä normaali. Heinäkuussa lämpötila ja sademäärä ovat Suomessa tavanomaiset, paitsi Pohjois-Suomessa voi olla 0,5-1,0 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja kuivempaa. Elokuussa lämpötila ja sademäärä ovat Suomessa jälleen normaalit, paitsi Pohjois-Suomessa voi olla -0,5 astetta normaalia viileämpää. Syyskuussa Suomessa näyttää olevan 0,5 astetta tavallista lämpimämpää ja kuivempaa. Vain Pohjois-Suomessa syyskuu näyttää lämpötiloiltaan tavalliselta.

WSI ennustaa lähes koko Euroopan olevan touko-heinäkuussa keskimääräistä lämpimämpi, erityisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. Pohjoisessa voi olla myös tavanomaista kuivempaa. Vain Euroopan kaakkoisosissa tai Etelä- ja Itä-Euroopassa voidaan jäädä tavanomaisiin lämpötiloihin. WSI perustaa ennusteensa lähinnä El Niño -vaiheen käynnistymiseen.

ENSO-ennusteissa (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) useimmat mallit osoittavat neutraalia vaihetta keväästä loppuvuoteen asti, mutta 40 prosenttia malleista ennustaa El Niñon kehittyvän heinä-syyskuussa ja jatkuvan ainakin vuoden loppuun asti.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne kuitenkaan ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely ei vaikuta yhtä voimakkasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.

Yhdysvaltalainen AccuWeather on alkanut julkaista Suomeenkin jopa paikkakuntakohtaisia ja päiväkohtaisia 25 vuorokauden sekä kuukauden sääennusteita. Tässä esimerkkeinä Kouvolan toukokuun, Kouvolan kesäkuun, Helsingin toukokuun ja Helsingin kesäkuun ennusteet. Tätä kirjoitettaessa kesäkuun ennusteista näkyvät toistaiseksi vain ensimmäiset päivät, ja muiden päivien osalta on esitetty ko. päivien pitkän aikavälin keskiarvot (säähistoria). Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin enemmän kuin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Meteorologit ovat joskus käyttäneet tällaisista ennusteista nimitystä "meteorologinen syöpä". Muutaman päivänkin ennusteissa sään esittäminen yhdellä symbolilla on melkein kuin bingorivin tai lottorivin tekemistä, koska sää voi vaihdella päivän mittaan hyvin paljon.

↧

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

May 11, 2012, 9:42 am

≫ Next: Australian ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama

≪ Previous: Kesän 2012 sääennuste

Muovijätteiden määrä maapallolla lisääntyi 500 prosenttia vuodesta 1976 vuoteen 2008. Alle viisi prosenttia muovista kierrätetään. Arvioiden mukaan maapallon meriin heitetään 6,4 miljoonaa tonnia jätettä joka vuosi. Joillakin alueilla jopa 80 % mereen päätyvästä jätemäärästä on muovia, mutta on siellä paljon muutakin. Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä!

Eri puolilla maailmaa on merissä muovia pieninä hiukkasina (suurimmaksi osaksi halkaisija alle 5 mm). Maapallon merissä on arvioitu olevan jokaisella neliömaililla keskimäärin 46 000 muovin kappaletta. Muovihiukkasten määrä pohjoisen Tyynenmeren subtrooppisessa jätepyörteessä on uuden tutkimuksenmukaan noussut satakertaiseksi 40 vuodessa.

Atlantilla vastaavaa nousua ei ole (toisten tutkimusten mukaan) havaittu, mikä tosin saattaa johtua muovin hajoamisesta niin pieneksi silpuksi, ettei se tartu tutkijoiden siivilöihin. Ihmiset ovat myös voineet oppia entistä siistimmiksi, muovijäte voi painua pohjaan tai jäte voi kertyä johonkin vielä tuntemattomaan paikkaan.

Atlantin muovijätelautan kooksi on väitetty jopa yli 2/3 Yhdysvaltojen pinta-alasta. Atlantilla eniten muovijätettä kertyy Pohjois-Atlantin subtrooppiseen pyörteeseen noin leveyspiireille 22-32 astetta pohjoista leveyttä. Enimmillään muovin kappaleita on 200 000 neliökilometrillä. Suurin osa muovijätteestä on erittäin pieninä hiukkasina. Laivoista muovijätettä on vaikea edes havaita, ellei meri ole täysin tyyni.

Tyynenmeren jätelautta sijaitsee noin 1600 kilometrin etäisyydellä Kalifornian rannikosta. Jätepyörteen koko vastaa joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksi kertaa Teksasin osavaltion (696 241 neliökilometriä) pinta-alaa ja alueella on muovia enemmän kuin planktonia. Nämä väitteet kuitenkin saattavat toisten tutkijoiden mukaan olla liioiteltuja.

Varmoja tieteellisiä todisteita on jätelautasta, jonka koko on yksi prosentti Teksasin pinta-alasta eli noin 7000 neliökilometriä. Tämäkin kuitenkin vastaa lähes koko Kymenlaakson pinta-alaa merialueet mukaan luettuina.

Muovihiukkaset vaikuttavat eliöstöön yksilötasolla, kun eläimet nielevät myrkyllisiä yhdisteitä sisältäviä hiukkasia. Muovipussit näyttävät meressä kelluessaan usein meduusoilta, jotka ovat kilpikonnien tärkeää ravintoa. Siksi merikilpikonnat syövät muovipusseja ja tukehtuvat niihin. Myös linnut ja muutkin vesieläimet syövät muovia, yleensä vahingossa. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja. Näiden muovijätteiden arvioidaan tappavan vuosittain yli miljoona merilintua ja sata tuhatta merinisäkästä. Tutkijoiden laskelmien mukaan Tyynenmeren jätelautan lähistöllä kalat syövät peräti 12 000 000 - 24 000 000 kilogrammaa muovijätettä vuodessa. Alueen kaloista 9,2 prosentilla on muovijätettä mahassaan.

Muovijätettä löytyy runsaasti myös lintujen mahasta ja suolistosta, esim. keskellä merta sijaitsevan syrjäisen Midway-atollin (28^oN 177^o W) albatrosseista (ks. järkyttävät, manipuloimattomat kuvat, joissa yhtäkään osaa ei kuvaajan mukaan ole siirretty: kuvasarja, kuva 1, kuva 2). Arviolta joka kolmas albatrossin poikanen kuolee Midway-atollilla muoviroskien seurauksena.

Eläinten myrkytys- ja tukehtumisongelmien lisäksi muovijäte saattaa levittää mukanaan myös pestisidejä ja muita myrkkyjä sekä uusia tulokaslajeja kaukaisillekin alueille. Suuri osa muovijätteestä ilmeisesti hajoaa hyvin pieneksi ja saattaa painua myös pohjaan. Pienet muovijätehiukkaset kuitenkin voivat olla jopa haitallisempia kuin suuret, sillä pienet hiukkaset pääsevät helposti rikastumaan ravintoketjuissa.

Populaatiotason vaikutukset ovat toistaiseksi olleet suurelta osin tuntemattomia. Muovin aiheuttamat muutokset eliöyhteisön rakenteessa voivat kuitenkin johtaa ekosysteemissä suuriin seurauksia.

Uuden tutkimuksen mukaan avomerellä veden pinnassa elävät, eläinplanktonia saalistavat ja merkilpikonnien, lintujen ja kalojen ravintona toimivat pienet Halobates sericeus -hyönteiset ovat lisääntyneet. Ne tarvitsevat kiinteän muninta-alustan. Aiemmin tällaisia alustoja oli vain vähän, esimerkiksi kelluvia puun kappaleita, hohkakiviä, linnunsulkia ja simpukankuoria.

Nyt munavaiheessa olevien yksilöiden määrä onkin lisääntynyt. Aikuiset eivät vielä ole selkeästi runsastuneet, mutta jos niin käy, Halobates sericeus -hyönteisten ravintokohteet (eläinplankton ja myös kalojen kutu) voivat kärsiä.

Lähteet ja lisätietoja:

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/early/2012/04/26/rsbl.2012.0298.full

http://scrippsnews.ucsd.edu/Releases/?releaseID=1271

http://www.earthtimes.org/pollution/fish-feeding-plastic-oceans-garbage-patch/1101/

http://www.earthtimes.org/pollution/great-pacific-garbage-patch-plastic-100-times/1972/

http://www.earthtimes.org/pollution/pacific-plastic-debris-area-not-big-previously-estimated/182/

http://www.livescience.com/20183-plastic-ocean-insect-breeding.html

http://www.livescience.com/10027-ocean-garbage-patch-mystery.html

http://news.sciencemag.org/sciencenow/2012/05/ocean-trash-is-a-lifesaver-for.html

http://news.sciencemag.org/sciencenow/2010/08/where-has-all-the-plastic-gone.html

http://www.usnews.com/science/articles/2010/02/26/a-sea-of-plastics

http://www.thechicecologist.com/2009/10/chris-jordan-environmental-awareness-photographer/

http://www.treehugger.com/natural-sciences/washed-up-whale-found-with-gallons-of-our-garbage-in-its-gut.html

http://thatsrubbishmalta.blogspot.com/2010/01/great-pacific-garbage-patch.html

↧

Australian ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama

May 17, 2012, 11:00 pm

≫ Next: Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!

≪ Previous: Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Viimeisimmät 60 vuotta ovat olleet Australian alueen lämpimimmät tuhanteen vuoteen. Lämpimyyttä ei selitä mikään luonnollinen tekijä.

Melbournen ja Uuden Etelä-Walesin yliopistojen uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin 27 erilaista ilmastoindikaattoria, esimerkiksi puiden lustoja (vuosirenkaita), koralleja ja jääkairausnäytteitä. Niiden avulla kartoitettiin ilmaston vaihtelua tuhannen vuoden ajalta Australaasian (Australia, Uusi-Seelanti, Uusi-Guinea ja pienet lähisaaret 0°S-50°S, 110°E-180°E)lämpimänä vuodenaikana (syyskuu-helmikuu) maa- ja merialueet yhdistettyinä.

Tulosten mukaan nykyinen lämpeneminen on hyvin poikkeuksellinen, eivätkä sitä pysty selittämään pelkät luonnolliset tekijät. Tämä viittaa siihen, että ihmiskunnan aiheuttamalla ilmastonmuutoksella on suuri vaikutus Australaasiassa.

Ilmastorekonstruktio tehtiin 3000 eri tavalla, ja 94,5 prosenttia näistä rekonstruktioista osoittaa, ettei minään muuna ajanjaksona viimeisimmän tuhannen vuoden aikana ole ollut yhtä voimakasta tai voimakkaampaa lämpenemistä kuin vuoden 1950 jälkeen Australaasiassa tapahtunut lämpeneminen.

Ennen teollista aikaa Australaasian lämpimin 30 vuoden jakso oli 1238-1267, jolloin lämpötila oli 0,09°C (±0,19°C) alempi kuinilmastollisen vertailukauden 1961-1990 keskiarvo. Vuosien 1238-1267 lämpimyyttä seurannut viileneminen huipentui vuosiin 1830-1859, jolloin lämpötila oli 0,44°C (±0,18°C)kylmempi kuin keskiarvo kaudelta 1961-1990.

Ennen vuotta 1850 ei mallien perusteella ollut mitään pitkän aikavälin trendiä ja lämpötilojen muutokset johtuivat satunnaisista luonnollisista vaihteluista, lähinnä valtameren ja ilmakehän välisistä suhteista. Auringon säteilyn muutokset ja tulivuorenpurkaukset ovat vaikuttaneet Australaasian ilmaston vaihteluihin vain vähän.

Mallien mukaan 1900-luvun lämpeneminen kuitenkin ylittää merkitsevästi luonnollisen vaihtelun. Tämä nykyinen lämpeneminen näyttääkin olevan ainutlaatuinen viimeisimmän tuhannen vuoden aikana.

Vuodesta 1910 päivän maksimilämpötilojen vuotuinen keskiarvo Australiassa on noussut 0,75 celsiusastetta. Alkaen 1950-luvusta jokainen vuosikymmen on ollut edellistä vuosikymmentä lämpimämpi.

CSIRO:n (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation)ennusteen mukaan lämpötilat Australiassa kohoavat nykyisestä 1-5 asteella vuoteen 2070 mennessä. Tämä tarkoittaisi useilla alueilla voimakkaiden sateiden lisääntymistä ja Etelä-Australiassa kuivuuden yleistymistä. Ilmastonmuutoksessa ei siis ole kyse pelkästään lämpötilan noususta, vaan lisäksi esimerkiksi alueelliset sademäärät voivat muuttua oleellisesti.

Lähteet:

American Meteorological Society, Journal of Climate

The Guardian 17.5.2012

↧

Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!

May 21, 2012, 12:30 am

≫ Next: 327 kuukauden lämpöputki: Toukokuu 2012 globaalisti historian toiseksi lämpimin

≪ Previous: Australian ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama

Koko maapallon ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää nykyään maapallon luonnonvarojen uusiutumiskyvyn noin 50 prosenttia. Yhden vuoden aikana kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen siis tarvitaan noin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Luonnonvarojen kysyntä on noussut kaksinkertaiseksi vuodesta 1966. Syömme pääomaa, emmekä pysty elämään koroilla. Vuosi vuodelta luonnonvarat siis kutistuvat.

Koko maapallon ja elintasoltaan erilaisten alueiden ekologinen jalanjälki (luonnonvarojen kulutus) ja biokapasiteetti (luonnonvarojen tuotanto) globaalihehtaareina henkeä kohden laskettuna. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monen maapalloa vastaavan planeetan luonnonvarat tarvittaisiin kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen kestävästi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla.

Maailman luonnonsäätiö WWF on tehnyt ns. Living Planet–raportin kahden vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Eliöistä uusimmassa raportissa tarkasteltiin 2688 lajia ja kaikkiaan 9014 populaatiota. Maapallon monimuotoisuus on pienentynyt 28 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2008 (95 %:n luotettavuusrajoilla 18-38 %). Trooppisilla alueilla pienentymistä on tapahtunut 61 prosenttia, lauhkealla vyöhykkeellä taas kasvua 31 prosenttia.

Raportissa ekologinen jalanjälki tarkoittaa sen maa- ja vesialueen kokoa (keskimääräisinä hehtaareina maailmanlaajuisesti ajatellen), joka tarvitaan tuottamaan tarvitsemamme luonnonvarat ja käsittelemään aiheuttamamme päästöt. Ekologinen jalanjälki siis mittaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn ja ihmisen tuottamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon hiilensitomiskykyyn.

Tämä vuoden 2012 raportti tarkastelee vuoden 2008 tietoja. Tuolloin koko maapallon keskimääräinen ekologinen jalanjälki eli ihmisten keskimääräinen luonnonvarojen kulutus henkeä kohden oli 2,70 globaalihehtaaria (gha). Globaalihehtaari tarkoittaa biologisesti tuottavaa hehtaaria maapallon keskimääräisen tuottavuuden mukaan laskettuna. Biokapasiteetti eli luonnonvarojen tuotanto henkeä kohden vuodessa oli vuonna 1961 vielä 3,2 globaalihehtaaria ja vuonna 2008 enää 1,78 globaalihehtaaria.

Maapallon eri osien ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti globaalihehtaareina henkeä kohden laskettuna.

Jos ihmiskunta jatkaa samalla vaatimustasolla, tarvitsisimme vuoteen 2030 mennessä kaksi maapalloa elintasomme säilyttämiseksi! Neljän vuoden takaiseen raporttiin verrattuna kahden maapallon tarve on nyt aikaistunut viidellä vuodella!

Ihmisten elintaso perustuu toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 6,6 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Suomalaistenkin elintasolla maapalloja tarvittaisiin 3,5!

Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki (6,21 hehtaaria) on maapallon 11. suurin (kaksi vuotta sitten 12. suurin, neljä vuotta sitten 16. suurin ja kuusi vuotta sitten, jolloin ydinvoimaloille vielä laskettiin päästöt, 3. suurin). Suomen biokapasiteetti henkeä kohden laskettuna on 12,19 hehtaaria eli maapallon seitsemänneksi suurin.

Maailman 15 eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota (henkeä kohden laskettuna).

Järjestyksessä lueteltuina maapallon 15 henkeä kohden laskettuna eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota (ekologinen jalanjälki per henkilö) ovat Qatar, Kuwait, Arabiemiirikunnat, Tanska, Yhdysvallat, Belgia, Australia, Kanada, Alankomaat, Irlanti, Suomi, Singapore, Ruotsi, Oman ja Mongolia.

Esimerkkejä henkeä kohden laskettuna vähiten luonnonvaroja kuluttavista alueista.

Tällaiset raportit toivottavasti avaavat ihmisten silmiä. Niitä ei kuitenkaan kannata pitää lopullisena totuutena. Monet tutkimuksen tekijöiden valinnat ja mittaustavat vaikuttavat lopputuloksiin. Jotakin suuntaa tämäkin raportti kuitenkin kertoo.

Maailman luonnonsäätiön suomenkieliset Living Planet -sivut videoineen löytyvät nettiosoitteesta http://www.wwf.fi/lpr. Suomenkielisen raporttitiivistelmän voit lukea täältä ja koko englanninkielisen raportin täältä.

↧

327 kuukauden lämpöputki: Toukokuu 2012 globaalisti historian toiseksi lämpimin

June 17, 2012, 6:36 am

≫ Next: Milloin maailmanloppu tulee?

≪ Previous: Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!

Maailmanlaajuisesti toukokuun 2012 yhdistetty maa- ja merilämpötila (15,46 ± 0,07 celsiusastetta) oli State of the Climate -raportin mukaan vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian toiseksi lämpimin toukokuun keskilämpötila. Lämpimin toukokuu on ollut vuonna 2010.

Pohjoisella pallonpuoliskolla maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila oli toukokuussa kaikkien aikojen lämpimin. Globaalistikin toukokuu oli mittaushistorian lämpimin toukokuu, mikäli tarkastellaan vain maa-alueita. Merialueilla toukokuu oli kymmenenneksi lämpimin.

Maailmanlaajuisesti toukokuu 2012 oli myös 36. peräkkäinen toukokuu ja 327. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan. Toukokuu oli 0,66 celsiusastetta keskimääräistä lämpimämpi. Viimeksi kuukausilämpötila on poikennut tavanomaisesta tätä enemmän marraskuussa 2010.

Toukokuun lämpötila on jäänyt 1900-luvun keskiarvon alapuolelle viimeksi vuonna 1976, ja viimeisin keskimääräistä kylmempi kuukausi on ollut helmikuu 1985.

Maailman useimmilla alueilla tämän vuoden toukokuun keskilämpötila oli paljon tavanomaista korkeampi, mukaan lukien lähes koko Eurooppa, Aasia, Pohjois-Afrikka ja suurin osa Pohjois-Amerikkaa sekä Etelä-Grönlanti. Vain Australiassa, Alaskassa ja osissa Länsi-Yhdysvaltojen ja Kanadan rajaseutuja oli huomattavasti viileämpää kuin keskimäärin.

Kun La Niña -ilmiö päättyi huhtikuussa, valtamerien olosuhteet olivat toukokuussa ENSO-värähtelyn suhteen neutraalit. ENSO-ennusteiden mukaan on hieman yli 50 prosentin mahdollisuus siihen, että El Niño -olosuhteet kehittyvät vuoden 2012 toisella vuosipuoliskolla. Usein – ei kuitenkaan aina – El Niño -olosuhteissa maapallon lämpötilat ovat korkeampia kuin La Niñan aikana tai neutraalissa vaiheessa.

Maalis-toukokuun jaksolla yhdistetty maailmanlaajuinen maa- ja merialueiden lämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon 0,59 celsiusasteella, joten se oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin maalis-toukokuun jakso. Yhdysvalloissa kevät oli tilastohistorian lämpimin. Ennätyslämmintä oli 31 itäisessä osavaltiossa. Koko Yhdysvaltojen keskilämpötila oli 2,9 celsiusastetta yli pitkän aikavälin keskiarvon, mikä ylittää edellisen ennätyksen 1,1 celsiusasteella.

Eteläisen pallonpuoliskon syksy maaliskuusta toukokuuhun oli keskimääräistä viileämpi lähes kaikkialla Australiassa. Öiden keskilämpötila oli mittaushistorian neljänneksi kylmin 63-vuotisessa mittaushistoriassa. Yhtä kylmiä minimilämpötiloja vastaavalla ajanjaksolla on mitattu viimeksi vuonna 1994. La Niña, jolla yleensä on jäähdyttävä vaikutus alueella, päättyi juuri tämän kauden aikana.

Arktisen merijään laajuus oli toukokuussa 3,5 prosenttia keskiarvon alapuolella, mikä on toukokuun 12. pienin pinta-ala vuonna 1979 alkaneiden satelliittimittausten jälkeen. Etelämantereen alueella taas merijään määrä oli toukokuussa 2,4 prosenttia keskimääräistä suurempi, mikä on 15. laajin 34-vuotisessa mittaushistoriassa.

Pohjoisella pallonpuoliskolla lumipeitteen laajuus oli toukokuussa selvästi alle keskiarvon, toiseksi pienin 46-vuotisen mittaushistorian aikana. Euraasiassa lumipeitteen pinta-ala oli toukokuun kaikkien aikojen pienin.

Suomessa toukokuu ja koko kevät maaliskuusta toukokuuhun olivat hieman keskimääräistä lämpimämpiä ja sateisempia. Vuodenaikaisennusteidenmukaan kesästä 2012 on tulossa meillä melko tavanomainen.

Globaalien ennusteiden mukaan koko vuosi 2012 sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja tilastohistorian lämpimin yksittäinen vuosi koetaan vielä tämän vuosikymmenen aikana, ellei suuria ilmastoa viilentäviä tulivuorenpurkauksia satu.

↧

Milloin maailmanloppu tulee?

June 24, 2012, 7:47 am

≫ Next: Maapallon ylikulutuspäivä 22.8.2012: Tämän vuoden luonnonvarat kulutettu loppuun!

≪ Previous: 327 kuukauden lämpöputki: Toukokuu 2012 globaalisti historian toiseksi lämpimin

Paikalliset ekologiset järjestelmät voivat tunnetusti muuttua äkillisesti, arvaamattomasti ja peruuttamattomasti täysin toisenlaisiksi, kun kriittinen kynnys (ns. käännekohta tai horjahduspiste) ylittyy. Kesäkuun Nature-lehden artikkelissa 22 kansainvälistä tutkijaa todistelee sitä, että koko globaali ekosysteemi voi reagoida samalla tavalla, ja että se lähestyy ihmiskunnan toiminnan seurauksena planeetanlaajuista kriittistä kynnystä erittäin todennäköisesti jo muutaman sukupolven aikana. Biosfäärin romahdus on mahdollisesti jo alkanut, mutta sen haittavaikutuksia pystytään vielä lieventämään.

Väestönkasvu ja kulutuksen lisääntyminen

Ihmisen väestönkasvu ja henkeä kohden lasketun kulutuksen kasvu ovat kaikkien ongelmien taustalla. Väestönkasvu (77 miljoonaa ihmistä vuodessa) on tuhat kertaa suurempi kuin keskimääräinen vuosikasvu ajalla 10 000 - 400 vuotta sitten (67 000 henkilöä vuodessa). Maapallon ihmismäärä on lähes nelinkertaistunut vain vuosisadassa. Varovaisimpien arvioiden mukaan väestö kasvaa nykyisestä seitsemästä miljardista yhdeksään miljardiin vuonna 2045 ja 9,5 miljardiin vuonna on 2050.

Ihmisen toiminnan seurauksena suoria paikallisen tason vaikutuksia on kertynyt niin paljon, että ne aiheuttavat epäsuorasti jo globaalitason vaikutuksia. Suora vaikutus on esimerkiksi se, että 43 prosenttia maapallon pinta-alasta on valjastettu maatalouden tai kaupunkien käyttöön. Lopun 57 prosentinkin alueella vaikuttavat monin paikoin tiet. Tämä ylittää jääkauden jälkeisen fysikaalisen muutoksen, jossa 30 prosenttia maapallon pinta-alasta suli oltuaan jään peitossa.

Epäsuoria globaalitason vaikutuksia on syntynyt, kun ihmisen toiminta muuttaa energian virtausta ekosysteemien läpi. Kohtuuttoman paljon energiaa siirretään nyt yhdelle lajille, ihmiselle. Ihmiset käyttävät 20 – 40 prosenttia maailman nettoperustuotannosta ja lisäksi vähentävät tuottavuutta tuhoamalla elinympäristöjä. Paikallisesti lisääntynyt nettoperustuotanto ilman laskeumien ja maatalouden lannoitteissa olevien ravinteiden (esim. typen ja fosforin) seurauksena ei riitä kattamaan tuottavuuden pienentymistä.

Mallit ennustavat, että vuoteen 2100 mentäessä bioottiseen ympäristöön kohdistuvat paineet yhä vain lisääntyvät. Energian ja muiden luonnonvarojen käyttö lisääntyy, kun väestö kasvanee vähintäänkin 9,5 miljardiin jo vuoteen 2050 mentäessä. Vaikutus on vielä huomattavasti korostunut, jos myös asukasta kohden laskettu luonnonvarojen käyttö lisääntyy.

Ennusteiden mukaan maapallon väkiluku vuonna 2100 on alimman arvion mukaan 6,2 miljardia (vaatii syntyvyyden merkittävää supistumista), keskitason arvion mukaan 10,1 miljardia (vaatii jatkuvaa hedelmällisyyden laskua maissa, jotka vielä ovat nollakasvun yläpuolella) ja suurimman arvion mukaan 27,0 miljardia (jos syntyvyys säilyy vuosien 2005-2010 tasolla). Viimeksi mainittu populaation koko on kuitenkin jo selvästi ylittänyt maapallon kantokyvyn.

Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen

Ihmiset vapauttavat fossiilisiin polttoaineisiin varastoitunutta energiaa, minkä avulla ihmislaji pystyy hallitsemaan ekosysteemejä entistäkin voimakkaammin. Valtaosa tästä lisäenergiasta käytetään ihmislajin ja kotieläinten ylläpitoon. Tämän seurauksena suurten eläinten biomassa on paljon suurempi kuin esiteollisina aikoina. Ellei hupeneville fossiilisille polttoaineille löydetä korvaavia vaihtoehtoja, tämän energian väheneminen fossiilisten polttoaineiden ehtyessä heikentänee sekä ihmiskunnan terveyttä että taloutta. Lisäseurauksena on myös biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen, koska entistäkin suurempi osa nettoperustuotannosta joudutaan käyttämään ihmislajin elättämiseen.

Fossiilisten polttoaineiden kulutuksella on ollut suuria vaikutuksia ilmakehään ja valtameriin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on lisääntynyt yli kolmanneksella (35 %) esiteolliseen aikaan verrattuna, minkä seurauksena ilmasto lämpenee nopeammin kuin viimeisimmässä globaalitason muutoksessa siirryttäessä jääkaudesta nykyiseen ilmastoon.

Merten happamoituminen

Korkeammat hiilidioksidipitoisuudet (fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena) ovat aiheuttaneet valtamerten nopean happamoitumisen. Tämä on ilmeistä, koska pH on laskenut 0,05:llä kahden viime vuosikymmenen aikana. Lisäksi maatalouden valumat ja kaupunkialueiden jätevedet ovat radikaalisti muuttaneet ravinteiden kiertokulkua. Jo havaittavissa olevia bioottisia seurauksia ovat laajat kuolleet alueet merten rannikoilla.

Biodiversiteetin pieneneminen ja lajien sukupuutto

Maaekosysteemeissä 40 prosenttia aiemmin monimuotoisista alueista on korvattu köyhillä muutamien viljelyskasvien, kotieläinten ja ihmislajin elinympäristöillä. Viljelykarkulaisia on levinnyt tulokaslajeina ja vieraslajeina myös luonnon ekosysteemeihin.

Vaikka maailmanlaajuisesti lajimäärä on vähentynyt, paikallisesti kasvien monimuotoisuus on kuitenkin tietyillä alueilla lisääntynyt ihmistoiminnan seurauksena. Monimuotoisuuden lisääntyminen ei kuitenkaan välttämättä ole pysyvää, koska syrjäyttävän kilpailun periaatteen mukaisesti osa lajeista voi vähitellen hävitä, kun kasvien lajienväliset suhteet ehtivät vaikuttaa.

Selkärankaisten sekä tämänhetkinen että ennustettu sukupuuttonopeus ylittää selvästi luonnollisten sukupuuttojen määrän. Sekä monet kasvit, selkärankaiset että selkärangattomat ovat vähentyneet siinä määrin, että ne ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Avainlajien, esimerkiksi suurpetojen, maailmanlaajuinen poistaminen ravintopyramidin ylemmiltä trofiatasoilta johtaa yhä yksinkertaisempiin ja epävakaampiin ravintoverkkoihin.

Tutkijat ovatkin erityisen huolissaan lajien sukupuutoista. Evoluutiolta vie satoja tuhansia tai miljoonia vuosia tuottaa monimuotoisuus uudelleen. Sukupuutot ovat erityisen huolestuttavia, koska maailmanlaajuinen ja alueellinen monimuotoisuus on nykyään yleensä alhaisempi kuin se oli 20 000 vuotta sitten viimeisimmän globaalimuutoksen aikoihin. Lisäksi ihmisen siirtämät kasvit homogenisoivat lajistoa.

Luonnollisia ekosysteemejä uhkaavat liikakäyttö, saasteet ja ilmastonmuutos. Epäselvää on se, kuinka paljon näitä menetyksiä korvaavat ihmisen luomat ja ylläpitämät ekosysteemit, esimerkiksi ravintokasvien viljelmät. Esimerkkeinä romahduksista mainitaan turskakannat, miljoonien neliökilometrien laajuiset havupuukuolemat ilmastonmuutoksen kiihdyttämien kovakuoriaisepidemioiden seurauksena, hiilinielujen heikkeneminen metsien kaatamisen takia ja maataloustuotannon paikallinen heikentyminen aavikoitumisen tai haitallisten viljelymenetelmien seurauksena.

Vaikka biodiversiteetin heikkenemisen ja lajikoostumuksen muuttumisen lopulliset vaikutukset ovat vielä epäselviä, seuraukset voivat olla vakavia, mikäli kynnysarvo ylitetään laajoilla alueilla samanaikaisesti, kun ekosysteemipalveluiden tarve vain lisääntyy. Tarvetta lisää erityisesti väestönkasvu, jos väestö kasvaa ennusteiden mukaisesti kahdella miljardilla noin kolmessa vuosikymmenessä. Seurauksina voi olla laajaa sosiaalista levottomuutta, taloudellista epävakautta ja ihmishenkien menetyksiä.

Ilmastonmuutos

Nopea ilmastonmuutos ei osoita merkkejä hidastumisesta. Mallintaminen osoittaa, että 30 prosentilla maapallon pinta-alasta nopeus, jolla kasvilajit joutuvat siirtymään pysyäkseen ennustetun ilmastonmuutoksen tahissa, on suurempi kuin niiden siirtymisnopeus silloin, kun maapallo viimeksi siirtyi jääkaudesta nykyiseen interglasiaalikauteen. Siirtymistä vaikeuttaa lisäksi esimerkiksi maatalouden ja kaupungistumisen takia hyvin pirstoutunut elinympäristö.

Ilmastotyypit, jotka nyt vallitsevat 10 – 48 prosentilla maapallon pinta-alasta, häviävät ennusteiden mukaan seuraavan sadan vuoden aikana. Ilmasto, jota nykyiset eliöt eivät ole koskaan kokeneet, tulee todennäköisesti kattamaan 12 – 39 prosenttia maapallon pinta-alasta. Keskimääräinen maapallon lämpötila on vuonna 2070 (tai mahdollisesti jo muutama vuosikymmen aikaisemmin) korkeampi kuin ikinä ennen ihmislajin evoluutiohistorian aikana.

Ihminen aiheuttaa nopeamman ja suuremman muutoksen kuin jääkauden päättyminen

Planeetanlaajuisia kriittisiä siirtymiä on esiintynyt biosfäärissä aiemminkin, vaikkakin harvoin. Ihmiskunnan toiminnan takia tällainen käännekohta saattaa olla jälleen ylittymässä, mikä voi mahdollisesti muuttaa maapallon nopeasti ja pysyvästi ihmisille tuntemattomaan tilaan.

Tästä seuraa kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin biologisten yllätysten minimoimiseksi ja samalla ihmiskunnankin suojelemiseksi on tärkeää kehittää biologista ennustamista ennakoimaan globaaleja kriittisiä siirtymiä ja niiden vaikutuksia paikallisella tasolla. Toiseksi globaalin muutoksen estämiseksi tai vähintäänkin ohjaamiseksi on tarpeen puuttua perimmäisiin syihin, joilla ihminen aiheuttaa globaaleja muutoksia.

Globaali pakotemekanismi on nykyään väestönkasvu, johon liittyy luonnonvarojen kulutus, elinympäristöjen muutos ja pirstoutuminen, energian tuotanto ja kulutus sekä ilmastonmuutos.

Kaikki nämä pakotteet ovat huomattavasti suurempia niin nopeudeltaan kuin voimakkuudeltaankin verrattuna viimeisimpään tätä edeltäneeseen globaalimuutokseen viime jääkauden päättyessä, jolloin ilmasto vaihteli nopeasti lämpimästä kylmään ja taas lämpimään 14 300 – 11 000 vuotta sitten.

Suurimmat bioottiset muutokset tapahtuivat 12 900 – 11 300 vuotta sitten, kun noin puolet suurista nisäkkäistä, useat suuret linnut ja matelijat sekä jotkin pienemmät eläimet kuolivat sukupuuttoon. Samaan aikaan ihmispopulaatio kasvoi ja ihmislaji levittäytyi kaikkiin maanosiin. Ennen muutosta oli vallinnut noin 100 000 vuotta kestänyt glasiaali- eli jääkausi, joka päättyi auringon säteilytehon lisääntyessä. Sen jälkeen maapallolla on ollut interglasiaalikautta noin 11 000 vuotta.

Tuo viimeisin globaalimuutos on tärkeä vertailukohta nykyisessä muutoksessa, koska molemmissa vaikuttavina tekijöinä toimivat ilmastonmuutos ja ihmispopulaation kasvu. Viimeisimmän jääkauden päättymiseen liittyvässä muutoksessa ne olivat kuitenkin luultavasti erillisiä mutta sattumalta samanaikaisia tekijöitä. Nyt olosuhteet ovat sikäli hyvin erilaiset, että globaalitason pakotteina toimivat tekijät ilmastonmuutos mukaan lukien ovat suoraa seurausta ihmisen toiminnasta.

Milloin ja miten todennäköisesti biosfääri romahtaa?

On hyvin dokumentoitu, että biologisissa järjestelmissä voidaan siirtyä nopeasti olemassa olevasta tilasta radikaalisti erilaiseen tilaan. Ongelmana on se, että kynnysvaikutuksia voi olla vaikea ennakoida. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että kriittinen kynnys saavutetaan, kun useat muutokset vaikuttavat yhdessä. Lisäksi kynnysarvoa ei yleensä tiedetä etukäteen. Kun kriittinen muutos tapahtuu, on hyvin epätodennäköistä tai jopa mahdotonta, että järjestelmä palautuu takaisin aiempaan tilaan.

Ihmiset hallitsevat maapallolla tavoilla, jotka uhkaavat sen kykyä ylläpitää ihmisen ja muiden lajien elinmahdollisuuksia. Tämän ymmärtäminen on johtanut lisääntyvään kiinnostukseen siitä, kuinka on mahdollista ennustaa biologisia seurauksia kaikilla tasoilla paikallisesta globaaliin mittaluokkaan asti. Useimmat biologiset ennusteet perustuvat siihen, että tarkastellaan vain viimeaikaista kehitystä ja ennustetaan tulevaisuutta erilaisten ympäristöpaineiden vaikuttaessa, tai että käytetään lajien levinneisyysmalleja ennustamaan sitä, kuinka ilmastonmuutos saattaa muuttaa nykyään havaittua maantieteellistä esiintyvyyttä.

Turvautuminen pelkästään tällaisiin lähestymistapoihin ei kuitenkaan riitä täysin arvioimaan tulevaisuuden todennäköisiä biologisia muutoksia, koska esimerkiksi monimutkaisia vuorovaikutuksia ja palautteita jää ottamatta huomioon. Kriittisen raja-arvon ylittäminen voi tuottaa odottamattomia bioottisia vaikutuksia.

Sekä paikallisen mittakaavan suorat pakotteet että lisääntyvät globaalit pakotteet ovat nyt paljon suurempia kuin siirryttäessä jääkaudesta nykytilaan, eikä niiden odoteta laskevan lähitulevaisuudessa. Sen vuoksi mahdollisuus globaalin kynnysarvon ja käännekohdan ylittymiseen vaikuttaa korkealta. Huomattavaa epävarmuutta on kuitenkin siitä, onko se väistämätöntä, ja jos on, kuinka kaukana tulevaisuudessa se voi olla.

Kun riittävän suuri osa maapallon ekosysteemeistä on muutettu, loputkin ekosysteemit voivat muuttua nopeasti suuremman mittakaavan pakotteiden (esimerkiksi muutokset ilmakehän ja meren kemiassa, ravinteiden kiertokulussa, energian virtauksessa, saastumisessa jne.) lisääntyessä. Näistä suuren mittakaavan muutoksista puolestaan voi olla seurauksena uusia paikallisia muutoksia.

Ei vielä tiedetä, kuinka monta prosenttia maapallon ekosysteemeistä voi muuttua ihmistoiminnan suorien vaikutusten seurauksina erilaisiksi, ennen kuin nämä muutokset käynnistävät nopeita muutoksia myös jäljellä olevissa luonnollisissa järjestelmissä. Tämä prosenttiosuus voidaan päätellä vasta jälkikäteen. Havaintojen ja simulaatioiden mukaan sen voi kohtuudella olettaa olevan niin alhainen kuin 50 prosenttia maa-alasta tai jopa alhaisempi, jos monien paikallisten ekosysteemien muutokset aiheuttavat riittävän suuria globaalitason pakotteita. Toisaalta maapallo saattaa kestää jopa niinkin suuren muutoksen, että 90 prosenttia maa-alasta on muutettu.

Tällä hetkellä vähintään 43 prosenttia maapallon maaekosysteemeistä on muutettu. Keskimäärin yhtä maapallon asukasta kohden luonnontilaisesta toisenlaiseksi muutettu maa-ala on 0,92 hehtaaria. Jos oletetaan, että tämä keskimääräinen muutetun maan pinta-ala asukasta kohden (0,92 ha/hlö) ei muutu, 50 prosenttia maapallon maa-alasta on muutettu, kun maailman väestö kasvaa 8,2 miljardiin. Tämän arvioidaan tapahtuvan vuonna 2025. Vastaavasti 70 prosenttia maapallon maa-alasta voi olla ihmisen käyttössä vuonna 2060, jos väkiluku nousee 11,5 miljardiin.

Meriekosysteemien arviointi on paljon haastavampaa, mutta saatavilla olevien tietojen mukaan ihmistoiminnan vaikutukset ovat laajoja. Tarkempi meriekosysteemien tilan muutosten arviointi on tärkeä tehtävä, koska meret kattavat suurimman osan planeetastamme.

Suuren mittakaavan pakotteet vaikuttavat paikallisiin ekologisiin prosesseihin havaintojen mukaan jo nykyäänkin. Ongelmana on kuitenkin epänormaalien muutosten erottaminen luonnollisista muutoksista, joita luonnontilaisissakin ekosysteemeissä tapahtuu jatkuvasti. Luonnolliseltakin vaikuttava muutos voi olla epänormaali, jos se tapahtuu esimerkiksi huomattavasti nopeammin kuin luonnontilaisissa ekosysteemeissä.

Erillisiltäkin vaikuttavilla prosesseilla voi olla hyvin merkittäviä yhteisvaikutuksia. Esimerkiksi suuret maankäytön muutokset voivat vaikuttaa merien biologiaan. Myös biologisen hierarkian eri tasot (genotyyppi, fenotyyppi, populaation, lajien levinneisyys, lajien väliset suhteet jne.) voivat vaikuttaa toisiinsa. Yhdellä tasolla vaikuttava pakote voi aiheuttaa ratkaisevan muutoksen toisella tasolla.

Ihmiset ovat jo muuttaneet biosfääriä huomattavasti, jopa niin paljon, että jotkut tutkijat puhuvat uudesta geologista epookista eli aikakaudesta, jolle on annettu nimi antroposeeni. Tämä toistaiseksi epävirallinen termi tarkoittaa teollistumisen myötä alkanutta, holoseenin jälkeistä epookkia.

Kun verrataan menneisiin globaalitason muutoksiin johtaneita pakotteita ja tällä hetkellä ihmiskunnan aiheuttamia maailmanlaajuisia pakotteita, näyttää siltä, että uusi globaalitason muutos on erittäin todennäköinen seuraavina vuosikymmeninä tai vuosisatoina, ellei se sitten ole jo alkanutkin.

Tämän seurauksena itsestään selvinä pitämissämme biologisissa resursseissa voi tapahtua nopeita ja arvaamattomia muutoksia muutaman sukupolven aikana.

Voiko ongelmia estää tai vähentää?

Globaalin käännekohdan eli ns. horjahduspisteen, kriittisen raja-arvon tai kynnysarvon tunnistamiseksi tarvitaan entistä parempaa tietoa varhaisista biologisista varoitusmerkeistä ja palautekytkennöistä, jotka edistävät tällaisia siirtymiä. On myös tarpeen löytää perimmäisiä syitä, miten ihmiset aiheuttavat biologisia muutoksia.

Ongelmien minimoimiseksi tarvitaan maailman väestönkasvun hidastamista, henkeä kohden laskettujen luonnonvarojen käytön pienentämistä, ei-fossiilisten energianlähteiden osuuden lisäämistä, fossiilisten polttoaineiden energiataloudellisempaa käyttöä, elintarvikkeiden jakelun tehostamista, elintarvikkeiden tuotannon tehostamista nykyisillä alueilla uusien alueiden raivaamisen ja luonnonvaraisten lajien käytön sijaan sekä vielä luonnontilaisina olevien meri- ja maa-alueiden monimuotoisuuden suojelua. (EDIT 25.6.2012)

Nämä ovat toki suuria tehtäviä, mutta ne ovat välttämättömiä, jos haluamme tieteen ja yhteiskunnan avulla ohjata biosfääriä sen sijaan, että biosfäärissä tapahtuu jotakin mullistavaa meidän tietämättämme ja tahtomattamme.

Ketkä ovat esitettyjen tietojen takana?

Nature-lehden artikkelin ovat kirjoittaneet 22 eri yliopistojen tai muiden tutkimuslaitosten tutkijaa: Anthony D. Barnosky (University of California), Elizabeth A. Hadly (Stanford University), Jordi Bascompte (Estación Biológica de Doñana, CSIC, Sevilla), Eric L. Berlow (TRU NORTH Labs, California), James H. Brown (The University of New Mexico), Mikael Fortelius (Helsingin yliopisto), Wayne M. Getz (University of California), John Harte (University of California), Alan Hastings (University of California), Pablo A. Marquet (Pontificia Universidad Católica de Chile; Instituto de Ecología y Biodiversidad, Santiago; The Santa Fe Institute, New Mexico), Neo D. Martinez (Pacific Ecoinformatics and Computational Ecology Lab, California), Arne Mooers (Simon Fraser University, British Columbia), Peter Roopnarine (California Academy of Sciences), Geerat Vermeij (University of California), John W. Williams (University of Wisconsin), Rosemary Gillespie (University of California), Justin Kitzes (University of California), Charles Marshall (University of California), Nicholas Matzke (University of California), David P. Mindell (University of California), Eloy Revilla (Estación Biológica de Doñana, CSIC, Sevilla) ja Adam B. Smith (Center for Conservation and Sustainable Development, Missouri Botanical Garden). Suomesta mukana on siis evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutista.

Tässä blogikirjoituksessani ei ole lainkaan omia ajatuksiani ja näkemyksiäni, vaan kaikki tiedot ovat suoraan Nature-lehden artikkelista vapaasti (ei sanatarkasti) suomennettuina. Olen ottanut mukaan vain artikkelin pääkohdat, eikä asioita ole käsitelty täysin samassa järjestyksessä kuin alkuperäisessä kirjoituksessa. Aiheesta syvällisemmin kiinnostuneiden kannattaa lukea koko artikkeli Nature-lehdestä. Tämän blogikirjoituksen otsikko, väliotsikot ja nettilinkit ovat omia lisäyksiäni. Tarkkaan ottaen Nature-lehden artikkeli ei täysin vastaa blogikirjoitukseni otsikon kysymykseen, koska globaalin käännekohdan ylittäminenkään ei todennäköisesti tarkoita maailmanloppua, eikä edes ilmeisesti ihmislajin häviämistä, vaikka elinolosuhteet huomattavasti vaikeutuvatkin.

Lisätietoa samasta aihepiiristä

Petteri Karvinen (Ympäristölupaus): Uppoava laiva, 30.5.2012

Esko Kuusisto ja Jukka Käyhkö: Globaalimuutos, Otava 2004

Nature: Approaching a state shift in Earth’s biosphere, 7.6.2012

Hanne-Mari Tarvonen (YLE): Tutkijat:Ympäristö voi romahtaa jo seuraavina vuosikymmeninä, 6.6.2012

Valtioneuvostonkanslian julkaisusarja 14/2008: Epälineaariset ja äärimmäisetilmaston muutokset

Jussi Viitala: Miten maailma loppuu? Atena kustannus Oy, 2011

↧

Maapallon ylikulutuspäivä 22.8.2012: Tämän vuoden luonnonvarat kulutettu loppuun!

August 21, 2012, 11:17 pm

≫ Next: Miksi kesä 2012 oli kylmä?

≪ Previous: Milloin maailmanloppu tulee?

Tänään kaikki maapallolla tänä vuonna syntyneet luonnonvarat on kulutettu loppuun. Loppuvuoden ajan kulutamme menneinä vuosikymmeninä syntyneitä säästöjä eli käytämme pääomaa, jota tarvittaisiin turvaamaan ensi vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,51 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan kuluttamat luonnonvarat. Suomalaisten elintaso vaatisi jopa 3,5 maapalloa. Tutkijat ovatkin varoittaneet maapallon ekosysteemien mahdollisesta romahtamisesta jo parin sukupolven aikana.

Elokuun 22. päivä on ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network (kalifornialainen ympäristöntutkimusjärjestö) ja New Economics Foundation (riippumaton brittiläinen ajatushautomo) ovat tehneet laskelman, jonka mukaan ihmiskunta on silloin vuoden 2012 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Asiasta kertoo myös Suomen ympäristöministeriön tiedote.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylittikin maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen joskus 1970-1980 -luvulla.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Jotakin suuntaa ne silti antavat. Viime vuonna ylikulutuspäivää vietettiin vasta 27.9.2011, joten luonnonvarojen kulutus näyttää kiihtyneen.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin noin 1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kaksi maapalloa!

Erot eri kansakuntien välillä ovat suuria. Yhdysvaltalaisten elintasolla (jos kaikki maapallolla eläisivät samoin) tarvittaisiin 4 maapalloa, suomalaisten elintasolla 3,5 maapalloa ja Lähi-idän rikkaiden öljyntuotantovaltioiden elintasolla jopa noin 6 maapalloa!

Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Siitä huolimatta emme voi aina syyttää kiinalaisia tai muita väkiluvultaan suuria valtioita. Elintasomme perustuu paljolti öljyyn ja muihin ulkomailta tuotuihin tuotteisiin. Emme voisi elää nykyiseen tapaan pelkästään Suomen luonnon antimilla. Olemme ulkoistaneet luonnonvarojen kulutuksemme.

Maapallolla henkeä kohden laskettu kulutus on kasvanut ja kasvaa koko ajan. Aiemmin asiaan on vaikuttanut lähinnä teollisuusmaiden teknistyminen, mutta nyt oleellista on myös ripeä elintason nousu kehitysmaissa.

Kaiken lisäksi lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan! Kesäkuun Nature-lehdessä 22 tutkijaa varoittikin siitä, että maapallon olotilan muutos on mahdollinen ja jopa todennäköinen jo sadan seuraavan vuoden aikana!

Lisää kirjoituksia samasta aihepiiristä:

Maapallon terveystarkastus

Maailman vesipäivä 22.3.2012: Vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

Sinulla on kultainen kännykkä!

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

↧

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

September 4, 2012, 1:47 am

≫ Next: Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013!?

≪ Previous: Maapallon ylikulutuspäivä 22.8.2012: Tämän vuoden luonnonvarat kulutettu loppuun!

Itse asiassa ajatus kesän viileydestä on pelkkä virhepäätelmä. Kesä ei ollut erityisen kylmä vaan pikemminkin hyvin tavanomainen. Suomessa toukokuu oli sateinen ja hieman tavanomaista lämpimämpi, kesäkuu sateinen ja hieman tavanomaista viileämpi, heinäkuu paikoin reilusti keskimääräistä sateisempi mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, elokuu sademääriltään vaihteleva ja lämpötiloiltaan tavanomainen.

Ilmatieteen laitoksen tiedote 3.9.2012 summaa asian näin:

"Ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuukausien eli kesä-elokuun keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja itäosan noin 15 asteesta pohjoisimman Lapin noin 10 asteeseen. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna poikkeamat jäivät pieniksi. Koko maan keskilämpötila oli 13,5 astetta, mikä on 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Viimeksi kesän keskilämpötila on ollut alempi vuonna 2008, jolloin se oli 12,8 astetta. Korkein keskilämpötila 16,3 astetta mitattiin Helsingin Rautatientorilla ja alin keskilämpötila 8,6 astetta Enontekiön Kilpisjärvellä. Hellepäiviä oli kesä-elokuussa 18 eli selvästi tavanomaista vähemmän. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Kouvolan Utissa, jossa niitä oli yhdeksän. Korkein lämpötila 31,0 astetta mitattiin Lieksan Lampelassa heinäkuun 30. päivänä."

Näissä Ilmatieteen laitoksen tilastoissa vertailukautena käytetään (jo ilmastonmuutoksen myötä hieman lämmennyttä) jaksoa 1981-2010, kun vertaillaan kuukausien keskilämpötiloja pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Sen sijaan kansainvälisissä pitkän aikavälin sääennusteissa (ns. vuodenaikaisennusteissa) käytetään yleensä hieman vanhempia vertailujaksoja. Kun vuodenaikaisennusteet ennustivat Suomeen melko tavanomaista kesäsäätä, ne osuivatkin kohtuullisen hyvin kohdalleen.

Miksi kesä 2012 tuntui monen ihmisen mielestä kylmältä?

Tärkeimmät syyt lienevät nämä:

1. Edellisinä kesinä olimme tottuneet poikkeuksellisen lämpimään säähän. Heinäkuussa 2010 Joensuun lentokentällä Liperissä mitattiin Suomen kaikkien aikojen korkein virallinen varjolämpötila 37,2 astetta. Kesä 2011 oli Suomessa neljänneksi lämpimin 1900-2000 -luvuilla, keskilämpötiloiltaan jopa selvästi kesää 2010 lämpimämpi (Helsingin Kaisaniemessä jopa koko mittaushistorian lämpimin, tosin osin kaupunkilämpösaarekeilmiön vaikutuksesta), vaikka heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin yksittäinen kuukausi Suomessa. Kesän (kesäkuu-elokuu) 2010 keskilämpötila oli Suomessa 14,9 astetta, kesän 2011 keskilämpötila 15,7 astetta ja kesän 2012 keskilämpötila 13,5 astetta. Tuo 13,5 astetta on vain 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Psykologisesti ero on kuitenkin iso, koska edelliset kesät olivat niin kuumia.

2. Tänä kesänä hellepäiviä oli vähän, vaikka keskimäärin lämpötilat olivatkin lähellä tavanomaisia. Kesällä 2011 Suomessa oli 46 hellepäivää (lämpötila varjossa yli 25 astetta) ja kesä-elokuussa 2012 vain 18 (lisäksi toukokuussa kaksi), kun tavanomainen määrä on 38.

3. Tänä kesänä satoi melko paljon. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna suurimmat havaintoasemakohtaiset kesäkuukausien sademäärät olivat yli puolitoistakertaisia. Tosin niukimmat sateet jäivät selvästi alle tavanomaisten arvojen. Ilmastokatsaus 7/2012 kertoo näin:

"Heinäkuun rankkasateet rikkoivat paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä. Eniten kuukauden aikana satoi Karvian Alkkialla, missä kuukauden sademääräksi mitattiin peräti 243 millimetriä. Tämä oli aseman uusi heinäkuun sade-ennätys. Paikkakuntakohtaisia ennätyksiä rikottiin myös muualla Suomessa. Ennätyksiä syntyi eri puolilla maata. Koko maan kuukauden sade-ennätyksestä jäätiin silti vielä useita kymmeniä millimetrejä, sillä heinäkuussa 1934 satoi Laukaalla 302 millimetriä."

Kouvola on pärjännyt säätilastoissa hyvin

Kouvolassa (Utti) tehtiin kesällä 2010 kaikkien aikojen Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärässä. Hellepäivien viralliseksi lukumääräksi Utissa tuli lopulta 48. Kouvolassa mitattiin vuoden 2011 korkein koko vuorokauden keskilämpötila Suomessa, +26,4 astetta. Samana kesänä Kouvolassa myös oli yhdessä Kruunupyyn kanssa eniten +30 asteen päiviä, seitsemän kappaletta. Päättyneenä kesänä 2012 Kouvolan Utissa mitattiin eniten hellepäiviä Suomessa (yhdeksän).

Miksi kesä ei ollut kuuma, vaikka ilmastonmuutos etenee?

Vaikka ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä, sään vaihtelut Suomessa jatkuvat. Jatkuvaa hellettä meille ei voi tulla, koska auringon säteilymäärä ja maapallon asento eivät (oleellisesti) muutu.

Tulevaisuudessakin on välillä viileämpiä kesiä, vaikka keskilämpötilat kohoavatkin. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa meillä kaikkein eniten talvilämpötiloihin. Suomi kuuluu ns. väli-ilmastoon, jossa vaihtelevat mantereiset ja mereiset piirteet. Kesäsään ratkaisee paljolti tuuri eli se, mikä on vallitseva ilmavirtausten suunta.

Kun kahtena edellisenä kesänä ilmavirtaus kävi paljolti idän suunnalta, saimme lämpimämpää ja kuivempaa säätä. Päättyneenä kesänä vallitseva ilmavirtausten suunta oli lännestä, Atlantilta, josta saimme mereisen kosteaa ilmaa. Lisäksi kesäsäähämme vaikuttaa ratkaisevasti myös se, sattuuko tulemaan pysyviä matala- tai korkeapaineita.

Toisaalta lämmön ja kosteuden yhdistelmä on ilmastonmuutosskenaarioiden mukainen. Esimerkiksi kastepistelämpötilat (ilman lämpötila, jossa ilman sisältämän vesihöyryn tiivistyminen alkaa) ovat nousseet. Ilta-Sanomat haastatteli 26.7.2012 Ilmatieteen laitoksen meteorologi Hannu Valtaa, joka totesi seuraavasti:

"Kahtena edellisenä kesänä näitä tilanteita on ollut. -- Ilmastonmuutos on siinä mielessä nähtävissä, että korkeat kastepistelämpötilat ovat hieman yleistyneet."

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä 2012 oli jopa "ennätyslämmin"

Toukokuu oli pohjoisella pallonpuoliskolla koko mittaushistorian lämpimin toukokuu, kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Vastaavasti kesäkuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä.

Jos katsotaan vain pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueita, sekä huhtikuu, toukokuu, kesäkuu että heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä. Useilla alueilla kuukausilämpötilat olivat paljon tavanomaista korkeampia, esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa ja Euraasiaa. Lämpöaalto jatkui esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta). USA:ssa tammi-heinäkuu on ollut ennätyslämmin, samoin edellinen 12 kuukauden jakso elokuusta 2011 lähtien.Vain Pohjois- ja Länsi-Eurooppa sekä Luoteis-Yhdysvallat olivat päättyneenä kesänä selvästi tavanomaista viileämpiä.

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna toukokuu ja kesäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä maa-alueilla, heinäkuu kolmanneksi lämpimin. Kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon, toukokuu oli toiseksi lämpimin, kesäkuu ja heinäkuu neljänneksi lämpimimpiä.

Esimerkiksi heinäkuussa eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. paikoin Australiassa ja Etelä-Amerikassa) oli paikoin harvinaisen kylmää, mutta Aasiassa koettiin "kuumuusennätyksiä" ja rankkasateita. Kuwait Cityn ulkopuolella (Sulaibiya) varjolämpötila nousi 53,6 asteeseen ja USA:n Kuolemanlaaksossa 53,3 asteeseen.

Pohjoisnavan jääpeite pienempi kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana

Tässä ote viimesyksyisestä blogikirjoituksestani:

"European Space Agency puolestaan kertoo arktisista merijäistä mielenkiintoista tietoa. Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä ovat nyt auki toista kertaa satelliittimittausten aikakaudella (1970-luvulta alkaen). Edellisen kerran näin kävi vuonna 2008. Luoteisväylä avautui jäättömäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2007, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jääpeite oli ennätysalhainen satelliittiaikakaudella. Tuolloin asiaan vaikuttivat suuresti poikkeukselliset sääolot. ESA:n nettisivulla todetaan kesän 2011 tilanteesta näin: 'Riippumatta siitä, saavutammeko ennätyksen vai ei, tämä vuosi vahvistaa joka tapauksessa meidän olevan aikakaudella, jolla jään määrä kesäisin on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin. Viimeiset viisi kesää ovat viisi jääpeitteen dokumentoitua minimivuotta. Joka vuosi Jäämerellä muodostuu ja sulaa valtava määrä kelluvaa jäätä, mutta jään sulaminen on kiihtynyt. Viimeisen 30 vuoden ajan Jäämerta tutkineet satelliitit ovat havainneet kesän lopun jääpeitteen vähenemisen 80-luvun alun 8 miljoonasta neliökilometristä historialliseen minimiin vuonna 2007, jolloin se kattoi vain 4,24 miljoonaa neliökilometriä.' Arktisen merijään kohtalona näyttää ennen pitkää olevan sulaminen kokonaan ilmaston lämmetessä, mikä osaltaan kiihdyttää koko arktisen alueen lämpenemistä. Toisaalta uuden tutkimuksen mukaan merijään määrä saattaa lähivuosikymmeninä vakautua tai jopa hiukan lisääntyä hetkellisesti silloin tällöin."

Nyt Pohjoisnavan jääpeite on pienempi kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana. Asiasta kertovat tarkemmin Kaj Luukko ja Ilmastotieto:

"Jään peittämän merialueen pinta-ala on nyt pienempi kuin koskaan aiemmin dokumentoituna aikana. -- Minimin ajankohta on myös vähitellen siirtynyt myöhäisemmäksi. Tämänvuotinen minimi alittanee selvästi edellisen ennätyksen vuodelta 2007. Jään pinta-alan vuosittaiset vaihtelut ovat suuria, mutta laskeva trendi on ollut nähtävissä jo pitkään. -- Jos oletetaan kesäjään tilavuuden vähenevän tulevaisuudessa samoin kuin vuosien 2001..2010 välisenä aikana, kesäjää katoaisi kokonaan suunnilleen vuonna 2016. Merijään väheneminen vähentää maapallon kykyä heijastaa Auringon säteilyä takaisin avaruuteen, joten se toimii ilmaston lämpenemistä lisäävänä, positiivisena palauteilmiönä. Merijään vähenemisen tiedetään vaikuttavan myös merivirtoihin ja ilmakehän suihkuvirtauksiin, jotka edelleen vaikuttavat pohjoisen pallonpuoliskon säätiloihin. -- Pohjoisen merijään kesäinen katoaminen tulee olemaan ensimmäinen suuri konkreettinen osoitus ilmaston lämpenemisestä."

Oleellista asiassa on jään tilavuuden huomattava väheneminen, vaikka julkisuudessa kiinnitetään enemmän huomiota pinta-aloihin. Kun jään tilavuus pienenee, myös sulaminen nopeutuu ja pinta-alakin kutistuu entistä helpommin. Toisaalta on huomattava, että laskevasta trendistä huolimatta vuotuiset vaihtelut ovat suuria, joten kesäjään katoamisvuotta on erittäin vaikea ennustaa.

Johtopäätökset?

Selkeimmin ilmastonmuutos näkyy yksittäisten kesien tai yksittäisten vuosien sijaan pitkän aikavälin tilastoissa ja diagrammeissa. Esimerkiksi taulukko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmistä vuosista on hyvin kuvaava. Viimeisin vuosikymmen on ollut mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa.

↧

Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013!?

September 18, 2012, 6:31 am

≫ Next: Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

≪ Previous: Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Pohjoisnavan jääpeite on sulanut ennätyksellisen vähäiseksi, mikä puolestaan voi The Guardian -lehdessä haastatellun ilmastotutkijan mukaan aiheuttaa meille kylmän talven 2012-2013. Tästä on revitty lehtien lööpeissä hurjia ennusteita pakkastalvesta. Mikä on totuus tutkimusten ja eri ennusteiden mukaan?

Kuvan © Fotowerk - Fotolia.com

Kun Jäämerellä jääpeite sulaa kesällä pieneksi, tämä ennustaa Rutgersin yliopiston tutkija Jennifer Francisin mukaan kylmää talvea Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Eurooppaan: "Emme voi tehdä tarkkoja ennustuksia vielä... (mutta) en olisi yllättynyt äärimmäisestä kylmyydestä tänä talvena."

Jäätön Jäämeri on kerännyt auringon lämpöä ympäri vuorokauden koko pohjoisen pallonpuoliskon lyhyen kesän ajan. Syksyllä ja alkutalvella veden lämpö vapautuu ilmakehään eli ilmakehässä on ikään kuin uusi energianlähde. Lämpö ja vesihöyry vaikuttavat kaikkein tärkeimpään suihkuvirtaukseen eli lännestä itään puhaltaviin tuuliin, jotka ovat rajapintana kylmän arktisen ilman ja lämpimämmän keskileveyksien ilman välissä.

Toiset tutkijat ovat havainneet suihkuvirtauksen kääntyneen kohti pohjoista viime vuosien aikana. Francis kollegoineen on todennut suihkuvirtauksen myös heikentyneen. Tämä suihkuvirtauksen heikentyminen tarkoittaa tietyn säätyypin vaihtumista hitaammin ja kestämistä pitempään, olipa kyseessä sitten sateisuus tai kuivat olosuhteet. Tilanne voi johtaa esimerkiksi sulkukorkeapaineeseen, joka osaltaan vaikuttaa helleaaltojen syntymiseen kuten Venäjällä kesällä 2010.

Juuri Ilmastotiedossa uutisoidun tutkimuksen mukaan kesän 2010 ääri-ilmiöihin vaikuttivat luonnollinen vaihtelu ja ihmisen voimistama ilmastonmuutos yhdessä: "Vuonna 2010 luonnollinen vaihtelu (erityisesti El Niñon ja La Niñan vaihtelu, eli “ENSO”) ja ihmiskunnan toiminnasta seurannut ilmaston lämpeneminen aiheuttivat useille paikoille erittäin korkeita meren pintalämpötiloja, joilla oli tärkeä rooli seuranneissa tapahtumissa. Toukokuussa 2010 pohjoisella Intian valtamerellä pintavesi oli ennätyslämmintä. Meksikon lahdella pintavedet olivat ennätyslämpimät elokuussa, Karibialla syyskuussa ja Australian pohjoispuolella joulukuussa 2010. Näistä ennätyslämpimistä vesistä haihtui poikkeuksellisen paljon kosteutta ilmakehään, mikä ruokki monsuunisateita. Seuranneet rankkasateet aiheuttivat (mediasta tuttuja) tulvia Pakistanissa, Kolumbiassa ja Australian Queenslandissa. Tilanteesta seuranneet lämpimät vedet pohjoisella Intian valtamerellä ja trooppisella Atlantilla vaikuttivat ilmakehän virtausliikkeisiin, kuten Rossby-aaltoihin ja monsuuniin. Poikkeuksellisilla monsuunivirtauksilla oli suora vaikutus korkeammille leveysasteille. Kaakkois-Aasian monsuuni vaikutti Etelä-Venäjän olosuhteisiin ja Kolumbian monsuuni Brasiliaan. Syntyneet olosuhteet vaikuttivat siihen, että Venäjälle syntyi pysyvät helteitä suosivat olosuhteet. Tuloksena olivat ennätyshelteet, joiden vaikutus koettiin myös Suomessa muun muassa ennätyslämpötiloina."

Tänä kesänä 2012 Grönlannissa oli sulkukorkea, joka vaikutti jään sulamiseen. Toistaiseksi on silti mahdotonta varmistaa sen mahdollista osuutta Yhdysvaltojen tämän kesän pitkäaikaisiin helteisiin ja kuivuuteen. Yhdysvalloissa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta). USA:ssa tammi-heinäkuu on ollut ennätyslämmin, samoin edellinen 12 kuukauden jakso elokuusta 2011 lähtien. Francisin mukaan paikallaan pysyvä sulkukorkea voi kuitenkin olla kuin liikenneruuhka, joka hidastaa säärintamien liikettä kauempanakin.

Valtameritutkija James Overland Washingtonin yliopistosta sanoo Guardianin haastattelussa: "Nämä muutokset tapahtuvat aiemmin kuin tutkijat ajattelivat. Olemme toistaiseksi saaneet vain pienen maistiaisen ilmastonmuutoksesta. Kun merijää jatkaa sulamistaan, suihkuvirtaus todennäköisesti hidastuu yhä lisää ja siirtyy kohti pohjoista, mistä seuraa suuria lämpötilojen vaihteluja ja yhä enemmän sään ääri-ilmiöitä."

Marraskuussa 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen todellakin voi lisätä kylmiä talvia ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa. Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi! Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi. Tämä ”lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen. Tämä tutkimus ei ole ennuste talven 2012-2013 säästä, vaan se kertoo vain kylmien talvien todennäköisyyden aluksi kasvavan pitkällä aikavälillä ilmaston lämmetessä. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin.

Talviset talvet 2005-2006 ja 2009-2010 tai 2010-2011 eivät siis ole tämän tutkimuksen mukaan ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, vaan pikemminkin ne sopivat kuvaan erinomaisen hyvin ilmastonmuutoksen yhteydessä. Sitä paitsi talvet 2009-2010 ja 2010-2011 eivät edes olleet erityisen kylmiä, jos tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa eikä vain eniten uutisoitua Euroopan ja Itä-Yhdysvaltojen aluetta. Ilman ilmastonmuutosta nämä talvet olisivat olleet vieläkin kylmempiä. Talvi 2007-2008 sen sijaan oli Suomessa jopa lämmin, vaikka syksyllä 2007 arktisen merijään määrä oli toiseksi pienimmillään (vain tänä vuonna 2012 ollut pienempi), joten ainakaan aivan aukottomasti Francisin teoria ei päde.

Ilmastotieto kertoi syyskuussa 2011 näin: ”Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja. San Diegossa sijaitsevan Scrippsin merentutkimuslaitoksen tutkijat tarkastelivat päivittäisiä talvilämpötilojen ääriarvoja vuodesta 1948 alkaen. He havaitsivat, että kahden viime talven aikana lämpimät ääriarvot olivat paljon voimakkaampia ja yleisempiä kuin kylmät ääriarvot. Lisäksi, vaikka kylmät ääriarvot olivat enimmäkseen selitettävissä luonnollisella ilmaston vaihtelulla, niin lämpimät ääriarvot eivät olleet selitettävissä niin. - - Tutkijat loivat äärilämpötilaindeksit viimeisille 63 talvelle ja sijoittivat kaksi viime talvea tähän historialliseen taustaan. Talvet 2009-10 ja 2010-11 sijoittuivat sijoille 21 ja 34 kylmien äärilämpötilojensa osalta koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa. Lämpimien äärilämpötilojen osalta nämä kaksi talvea sijoittuivat sijoille 12 ja 4 tässä tarkastelussa. - - Gershunov kuitenkin huomautti tutkimuksen osoittavan, että vaikka kahden viime talven kylmät äärilämpötilat ovatkin luonnollisten tekijöiden aikaansaannosta, kylmät äärilämpötilat sopivat silti myös ilmaston lämpenemistrendeihin. Ilman ilmaston lämpenemistä kylmät äärilämpötilat olisivat olleet vielä kylmemmät.”

Marraskuussa 2010 ruotsalainen meteorologi Per Kållberg ennustiSydsvenskan-lehdessä Pohjois-Eurooppaan hyvin kylmää talvea 2010-2011. Ennuste perustui Pohjois-Atlantin oskillaatioon (NAO) joka muuttui negatiiviseksi joulukuussa 2009 ja aiheutti kylmän talven 2009-2010. Kesällä ilmavirtaukset muuttuvat siten, ettei NAO päässyt vaikuttamaan kesän säähän. NAO:n negatiivinen vaihe voi aina tuoda Skandinaviaan samanlaiset kylmät talvet kuin 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin esiintyi usein negatiivinen NAO (vastaavasti monina lämpiminä talvina NAO on ollut positiivinen). Skandinavian lisäksi kylmää tulee talveksi negatiivisen oskillaation aikana myös Britanniaan, Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltojen itärannikolle. Sen sijaan Länsi-Grönlannissa seurauksena on kostea ja lämmin sää. Myös USA:n länsirannikolla voi olla epätavallisen lämmintä. Pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilajakaumaa voi seurata karttakuvasta ja lisätietoja Pohjois-Atlantin oskillaatiosta lukea Ilmastotiedon sivuilta.

Syyskuussa 2010 puolalaisten meteorologien väitettiin ennustaneen, että Eurooppaan on tulossa kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Ilmatieteen laitoksen mukaan kyseessä kuitenkin oli uutisankka: "Meillä Ilmatieteen laitoksella oli vaikeuksia selvittää, mikä oli se uusi sensaatiomainen tutkimus, johon tämä ennuste perustuisi. Lopulta selvisi, että puolalainen meteorologi oli vain median haastattelussa kertonut, että JOS Golfvirta hidastuisi tai pysähtyisi, Pohjois-Euroopan ilmasto kylmenisi... Aivan, kaikkihan tuntevat Golfvirran merkityksen ilmastoomme ja voivat tähän lausuntoon yhtyä. Nyt vain oli käynyt niin onnettomasti, että matkalla viesti hieman muuttui ja oleellinen pieni sana 'jos' oli jäänyt matkan varrelle." (klimatologi Reija Ruuhela, Ilmastokatsaus 9/2010, s. 3)

Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein: ”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”

Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin: ”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”

Varsinainen blogikirjoitukseni talven 2012-2013 vuodenaikaisennusteista eli pitkän aikavälin sääennusteista ilmestyy myöhemmin. Toistaiseksi ei pysty vielä sanomaan mitään kovin varmaa. Alustavissa ennusteissaan WSI ennustaa Suomeen syys-marraskuun jaksolla tavanomaista lämpimämpää, IRI koko talveksi lähes tavanomaisia lämpötiloja (tai hieman keskimääräistä lämpimämpää), Venäjän Ilmatieteen laitos loka-joulukuuksi tavanomaisia lämpötiloja. Ranskan Ilmatieteen laitoksen ennusteessa loka-joulukuu ovat Suomessa tavanomaista kylmempiä, kun taas tammi- ja helmikuu ovat tavallista lämpimämpiä. NOAA/NWS:n ennusteissa Suomen talvi näyttää varsin normaalilta, vaikka joulu-helmikuussa Keski-Eurooppa voikin hytistä tavallista kylmemmissä lukemissa. Linkit eri ennusteisiin löytyvät blogipostauksestani, jossa käsittelin kesän 2012 sääennusteita.

Lue myös:

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

↧

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

September 28, 2012, 1:27 am

≫ Next: Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

≪ Previous: Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013!?

Arizonan yliopiston uusi tutkimus osoittaa, että ilmastomallit ovat tämänhetkisen tiedon mukaan todella hyviä ennustamaan pitkän aikavälin (yli 30 vuotta) ilmaston vaihtelua maanosan laajuisesti tai maailmanlaajuisesti, mutta ennustettavuus heikkenee, kun käytetään pienempiä maantieteellisiä alueita ja alle 30 vuoden aikajaksoja.

Video: What is a Climate Model?, julkaisija PICS Climate Insights. Suomenkielisen tekstityksen saa päälle valitsemalla alavalikosta CC > Finnish (tai Suomi). Tekstityksen tehnyt Ilmatieteen laitoksen, Kouvolan kaupungin (Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan iltalukio) ja Vantaan kaupungin (Lumon lukio) yhteinen TULUVAT-ilmastohanke.

Tutkimuksen "The hindcast skill of the CMIP ensembles for the surface air temperature trend" yhtenä tavoitteena oli selvittää, kuinka luotettavia IPCC:n ilmastomallit ovat. Tutkimusryhmä arvioi seitsemää tietokonesimulaatiomallia, joita käytetään IPCC:n kuuden vuoden välein ilmestyvissä raporteissa. Nämä mallit ottavat huomioon maapallon pinnan ja ilmakehän väliset vuorovaikutukset kummallakin maapallon puoliskolla, kaikissa maanosissa ja valtamerissä.

Ilmastomallit edustavat nykyistä käsitystä ilmastoon vaikuttavista tekijöistä ja sitten kääntävät nämä ohjelmakoodiksi ja integroivat niiden vuorovaikutuksia tulevaisuudessa. Mallit sisältävät useimmat tuntemamme vaikuttavat tekijät kuten tuuli, auringon säteily, ilmakehän virtaukset, pilvet, sadanta, aerosolit (pienet hiukkaset ilmassa), pintakosteus ja merivirrat.

Ilmastomallien toimivuus perustuu vähintään kolmeen kriteeriin. Mallissa on käytettävä luotettavia tietoja, sen ennustearvon on oltava parempi kuin pelkkään sattumaan perustuva ennuste ja sen ennusteen on oltava lähempänä todellisuutta kuin pelkkään maapallon ilmastojärjestelmän sisäiseen vaihteluun perustuva ennuste, jossa ei ole otettu huomioon vaihteluita auringon toiminnassa, tulivuorenpurkauksia, kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ja maankäytön muutoksia, kuten kaupungistumista ja metsien hävittämistä.

Testatakseen, kuinka tarkasti erilaiset tietokonepohjaiset ilmaston ennustemallit voivat muuttaa dataa ennusteiksi, tutkimusryhmä käytti hindcast-malliajoja. Tutkijat syöttivät malleihin historiallisia tilastotietoja ilmastosta ja vertasivat mallien antamia tuloksia todellisuudessa havaittuun ilmastonmuutoksen. Tutkijat arvioivat malleilla vuonna 1900 käytettävissä olleiden tietojen perusteella ilmastonmuutosta 10, 20, 30, 40 ja 50 vuotta eteenpäin. Sitten sama tehtiin alkaen vuosista 1901, 1902 ja niin edelleen.

"Ilmastotutkijat ovat oikeassa, koska tutkimuksemme osoittaa, että maanosan laajuisella alueella ja kolmen vuosikymmenen pituisella tai pitemmällä ajanjaksolla ilmastomallit todellakin näyttävät ennustuskykynsä. Mutta kun ennustetaan ilmastoa tietylle alueelle seuraavien 10 tai 20 vuoden ajaksi, mallimme eivät toimi.", sanoo Arizonan yliopiston ilmakehätieteiden osaston professori Xubin Zeng.

"Analyysimme vahvisti sen, mitä odotimme viimeisimmästä IPCC-raportista vuodelta 2007", sanoo Zengin ryhmässä tohtorin tutkintoon tähtäävä Koichi Sakaguchi. "Näillä ilmastomalleilla näyttää olevan hyvä tarkkuus suuressa mittakaavassa, esimerkiksi ennustettaessa lämpötilatrendejä useiksi vuosikymmeniksi, ja vahvistimme sen osoittamalla, että mallit toimivat hyvin yli 30 vuoden aikajänteellä ja maantieteellisesti vähintään 30 koordinaatistoastetta kattavalla alueella. "

Zeng toteaa: "On tärkeää pitää mielessä, että ilmastonmuutoksen hindcast-malleja on tehty käyttäen alkupisteenä vuotta 1880. Nykyään meillä on paljon enemmän havaintoaineistoa. Jos aloitetaan ennuste nykyajasta seuraavien 30 vuoden ajaksi, ennusteen tarkkuus saattaa olla paljon parempi, vaikkei tätä olekaan vielä todistettu. -- Olemme edistyneet paljon tiettyjä prosessien ymmärtämisessä, esimerkkinä ilmassa leijuva pöly ja muut joko ihmisen toiminnasta tai luonnollisista lähteistä maanpinnalta ilmaan nousevat pienet hiukkaset. Mutta ilmasto ja maapallo ovat yhä erittäin monimutkaista. Parempi käsitys ei välttämättä muutu paremmaksi taidoksi lyhyessä ajassa. Kun mennään yksityiskohtiin, huomaa, että joidenkin vuosikymmenten kohdalla mallit onnistuvat paljon paremmin kuin joinakin muina vuosikymmeninä. Tämä johtuu siitä, että mallit ovat vain niin hyviä kuin meidän ymmärryksemme luonnon prosesseista, ja siellä on paljon sellaista, mitä emme ymmärrä. "

Zengin mukaan maapallon keskilämpötila nousi viime vuosisadalla noin 0,8 celsiusastetta. Ilman mitään pyrkimyksiä hillitä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä lämpötila voi mallien mukaan nousta vielä noin 4,5 astetta tai enemmänkin tämän vuosisadan loppuun mennessä.

"Tiedeyhteisö neuvoo päättäjiä välttämään lämpötilan nousua yli kahdella asteella, koska katsomme, että kun tämä kynnys on ylitetty, ilmaston lämpeneminen voisi olla vahingollinen monilla alueilla", Zeng sanoo.

Lähteet:

Journal of Geophysical Research Atmospheres

The University of Arizona News

AccuWeather

ScienceDaily

Lisää tietoa ilmastomalleista:

Ilmasto-opas

IPCC

↧

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

October 5, 2012, 1:25 pm

≫ Next: Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

≪ Previous: Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Suomen keskilämpötila on noussut asteen sadassa vuodessa. Lämpenemistä tulee jatkossa tapahtumaan keskimäärin 0,4 astetta vuosikymmentä kohden vuoteen 2040 asti. Vuodesta 2040 eteenpäin epävarmuus lämpenemisen suuruudessa kasvaa. A2-päästöskenaariossa Suomen ilmasto lämpenee vuosisadan loppuun mennessä noin 5,1 astetta, A1B-päästöskenaariossa 4,4 astetta ja B1-päästöskenaariossa 3,2 astetta. Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.

Olin tänään TULUVAT-ilmastohankkeen seminaarissa kuuntelemassa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhän luentoa ”Ilmastonmuutoksen skenaariot Suomelle”. Luento perustui Kirsti Jylhän, Jouni Räisäsen (Helsingin yliopiston fysiikan laitos), Kimmo Ruosteenojan (Ilmatieteen laitos), Timo Vihman(Ilmatieteen laitos) ja Heikki Tuomenvirran (Ilmatieteen laitos) tietoihin. Tässä luennon keskeisiä kohtia.

Ilmastonmuutoksen syyt ja havainnot

Kasvihuonekaasut ovat kuin vitamiineja tai hivenaineita, joita tarvitaan pieniä määriä luonnollisen, elämää ylläpitävän kasvihuoneilmiön tuottamiseksi. Liian suuret määrät aiheuttavat kuitenkin kasvihuoneilmiön voimistumista eli ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutoksen pääsyynä on fossiilisista polttoaineista vapautuva hiilidioksidi, mutta toisaalta pienhiukkasten lisääntyminen on jarruttanut lämpenemistä. CFC-yhdisteet (esimerkiksi freonit) ovat aiheuttaneet arktisia otsoniaukkoja eli otsonin vähenemistä 15-20 kilometrin korkeudella. Ylempi ilmakehä on viilentynyt. Maankäytön muutokset (esimerkiksi kaupungistuminen, metsien raivaus ja soiden ojitus) ovat aiheuttaneet paikallisilmaston muutoksia.

Vuosina 2001-2010 maapallon keskilämpötila oli 0,46 astetta korkeampi kuin vertailukauden 1961-1990 keskilämpötila. Pinnan läheinen ilma on lämmennyt maa-alueilla nopeammin kuin merillä. Valtameret ovat keskimäärin lämmenneet 3000 metrin syvyyteen saakka.

Arktinen alue on viimeisimmän sadan vuoden aikana lämmennyt noin kaksi kertaa nopeammin maapallo keskimäärin. Hitaimmin lämpeneminen on edennyt tropiikissa sekä eteläisen pallonpuoliskon keskileysasteilla, jotka ovat valtaosin valtamerta. Merijään supistuminen ja ohentuminen aiheuttaa korkeampia lämpötiloja ja tuulten muutoksia arktisella alueella syksyisin.

Arktisen merijään sulaminen suosii itätuulia Pohjois-Euroopassa. Tämän seurauksena säätyypit vaihtuvat Suomessa syksyisin ja talvisin entistä hitaammin ja äärevien säätyyppien (myös pakkaset) todennäköisyys kasvaa. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään toiseksi pienin pinta-ala (pienin vuonna 2012) mitattiin syksyllä 2007, mutta sitä seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta. Jatkossa onkin odotettavissa lämpenevää ja vähitellen yhä vähemmän kylmiä talvia.

Suomen ilmastonmuutos: lämpötilat

Pallaksella tehtyjen havaintojen mukaan hiilidioksidipitoisuus on selvästi noussut vuosien myötä myös Lapissa. Suomen keskilämpötila onkin noussut noin asteen verran sadassa vuodessa.

Kun ennustetaan Suomen lämpötilan muuttumista vuosisadan loppuun mennessä (vuosiksi 2070-2099), A2-päästöskenaariossa Suomen ilmasto lämpenee nykyisestä (vertailujaksosta 1971-2000) 5,1 astetta (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka lämpenemiselle on 3,1-7,0 astetta), A1B-päästöskenaariossa 4,4 astetta (90 prosentin epävarmuushaarukka 2,5-6,3 astetta) ja B1-päästöskenaariossa 3,2 astetta (90 prosentin epävarmuushaarukka 1,5-4,9 astetta).

Lämpenemistä tulee tapahtumaan kaikkien mallien mukaan keskimäärin 0,4 astetta (plus/miinus 0,1 astetta) vuosikymmentä kohden vuoteen 2040 asti. Vuodesta 2040 eteenpäin eri mallien tulokset antavat enemmän poikkeamia eli epävarmuus kasvaa.

Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät. Tähän vaikuttavat länsituulten voimistuminen ja arktisen alueen lumen sulamiseen liittyvät palautekytkennät sekä se, että talvisin lämpötilat vaihtelevat muutenkin paljon enemmän kuin kesällä. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista.

Suomen ilmastonmuutos: sademäärät

Suomen sademäärät lisääntyvät A2-päästöskenaariossa 19 % (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka 10-28 %) vuosiin 2070-2099 mentäessä verrattuna jaksoon 1971-2000, A1B-päästöskenaariossa 17 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 8-25 %) ja B1-päästöskenaariossa 12 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 5-21 %).

Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.

Talvella sademäärä kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä. Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat kaikkina vuodenaikoina.

Suomen ilmastonmuutos: yleiset piirteet

Vaikka ilmastollisissa keskiarvoissa tapahtuva muutos olisi pieni, ääripäissä (ääripakkaset, helteet, rankkasateet) tapahtuu suhteellisen suuri muutos.

Talvisin lumipeite ja routa ohenevat. Suhteellinen kosteus lisääntyy hieman. Pilvisyys lisääntyy ja auringon säteilyn määrä vähenee. Tuulet voimistuvat hieman ja muuttuvat yhä enemmän lännenpuoleisiksi.

Kesäisin rankkasateet voimistuvat. Sadepäivien määrä ja poutajaksojen pituus eivät kuitenkaan muutu oleellisesti. Haihtuminen lisääntyy. Ajoittaisten rankkasateiden välissä ongelmana saattaakin ehkä olla kuivuus.

Suomen ilmasto muuttuu tämän vuosisadan aikana hyvin todennäköisesti enemmän kuin 1900-luvulla.

Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvun mahdollisesti pysähdyttyäkin ilmasto jatkaa vielä lämpenemistään sekä Suomessa että muualla maapallolla. Kasvihuonekaasujen rajoituksilla ei siis voi enää pysäyttää ilmastonmuutosta, mutta sitä voi hidastaa ja hillitä.

Miksi tulevaa ilmastonmuutosta ei voi ennustaa tarkasti?

Tulevia kasvihuonekaasujen ja pienhiukkasten päästömääriä ei tiedetä tarkasti. Niihin vaikuttavat poliittisten päätösten lisäksi esimerkiksi väestönkasvu ja talouden kehittyminen. Lisäksi ilmasto vaihtelee myös luonnollisesti, mihin vaikuttavat esimerkiksi auringon aktiivisuus, tulivuorenpurkaukset ja ilmakehän sekä merten kiertoliikkeeseen liittyvä ”satunnainen” ilmastovaihtelu. Myös ilmastojärjestelmän mallintaminen on jossakin määrin vaikeaa.

Lähitulevaisuuden ilmastoa ennustettaessa suurin ongelma on luonnollinen vaihtelu, mutta myös mallintamisen ongelmat vaikuttavat jossakin määrin. Vuosisadan lopulla vallitsevaa ilmastoa ennustettaessa suurimpia ongelmia ovat päästömäärien kehittymisen arviointi ja mallinnuksen epävarmuudet, mutta myös luonnollinen vaihtelu vaikuttaa.

Lisää luettavaa samasta aihepiiristä

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013!?

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Ilmastonmuutoksen SUPIsuomalaiset vaikutukset

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Tietoa Suomen ilmastosta

Tieteelliset artikkelit Suomen ilmastosta

Havaintoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta

↧

Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

October 20, 2012, 3:26 am

≫ Next: Talven 2012-2013 sääennuste

≪ Previous: Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Osallistuin eilen Otavan Opistolla Mikkelissä Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia -tapahtumaan, jossa keskeisinä teemoina olivat kestävä elämäntapa ja ilmastonmuutos sekä tieto- ja viestintätekniikan avulla opiskelu. Päivän aikana oli useita mielenkiintoisia luentoja. Seuraavassa lyhyt kooste niistä luennoista, joihin itse ehdin osallistua.

Maria Ritola (Demos Helsinki): Kestävä elämäntapa 2050 – tulevaisuusskenaariot kulutuskasvatuksen välineenä

Demos Helsinki on Suomen ainoa riippumaton think tank -ajatushautomo. Se tekee kestävään elämäntapaan ja vertaisryhmiin liittyvää tutkimusta. Maria Ritola esitteli meille etäyhteyden kautta ”Kestävä elämäntapa 2050” -hanketta.

Ensimmäistä kertaa sukupolviin ihmiset eivät usko, että heidän lapsensa elävät paremmassa maailmassa kuin ennen. Huoli on lisääntynyt. Todennäköisimmät kriisit (vesi, ruoka, energia, rahoituskriisi, tulojen epätasainen jakautuminen) myös vaikuttavat ihmisten elämään kaikein eniten.

Hankkeessa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2050 hyvinvointi, elintaso ja talous ovat nousseet nykyisestä, mutta energiankulutusta ja päästöjä on saatu pienennettyä. Päästöjen pitäisi pudota 80 % vuoden 2012 tasosta.

Tulevaisuutta ei voi kuitenkaan ennustaa, koska maailmassa on sattumaa, todellisuuteen sisältyy kaoottisia prosesseja, uusi informaatio muokkaa ihmisten uskomuksia, asenteita ja käyttäytymistä ja teknologiset innovaatiot muuttavat käytäntöjä.

Tulevaisuustyössä haasteita asettaa kolme tekijää: 1) Musta joutsen jää havaitsematta. 2) Nykyisen järjestelmän ongelmat unohdetaan. 3) Toivottavat teemat ottavat vallan isoilta asioilta.

Musta joutsen tarkoittaa arvaamatonta, nurkan takana odottavaa käännettä. Tällainen on esimerkiksi vuonna 2009 alkanut finanssikriisi. Musta joutsen voisi olla myös jonkin resurssin äkillinen loppuminen tai voimakas hinnannousu.

Neljä isoa kehityskulkua, jotka muuttavat yhteiskuntaa, ovat yksilön ääni, ajan käyttö, ubiikki teknologia ja ”peak everything”.

Yksilön ääni tarkoittaa sitä, että uusilla yksilöillä on tarve ääneen, massatuotanto ei tyydytä sitä (on yksilöllinen tarve palveluihin) ja että äänen mahdollistavat palvelut ovat ”kapitalismin uusi vaihe”.

Suomalaisten koulutustaso on noussut. Keskimäärin jokainen suomalainen kuuluu kolmeen yhdistykseen tai järjestöön. Sosiaalinen media on luonut uuden äänioikeuden ja käyttäjistä on tullut palvelun tekijöitä. Yhteiskunnan rakenteet ovat joutuneet muutospaineen alle.

Suomalaiset ovat yhä enemmän poissa töistä. Vanhusten ja lasten määrä suhteessa työtätekeviin on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Itse asiassa koko maailma vanhenee. Näin ”vapaa-ajalla olevia ihmisiä” on yhä enemmän. Ratkaisevaa on se, miten tuo aika käytetään. Suomalaiset katsovat televisiota tai ovat netissä keskimäärin kolme tuntia päivässä. Jos kaikki tuo aika olisi käytetty Wikipedian kirjoittamiseen, suomalaisvoimin olisi kirjoitettu 52 Wikipediaa kaikine kieliversioineen (282 kieliversiota)!

Ubiikki teknologia mahdollistaa myös virtuaaliheimot, virtuaalikansat ja kollaboratiivisen kuluttamisen, esimerkiksi autojen yhteiskäytön autoa lainaillen.

”Peak everything” viittaa resurssien niukkuuteen. Sadan vuoden ajan 33 merkittävän raaka-aineen hinnat ovat laskeneet yli prosentin vuodessa aina 2000-luvun alkuun asti. Sen jälkeen hinnat ovat alkaneet nousta, mikä viittaa paradigman muutokseen. Resurssien niukkuus alkaa tutkimusten mukaan näkyä hinnoissa.

Kestäväksi materiaalijalanjäljeksi vuonna 2050 on arvioitu 8000 kg/hlö/vuosi eli hieman yli 20 kg/hlö/vrk. Nykyään tämä suomalaisten ekologinen selkäreppu on yli 100 kg/hlö/vrk.

Yksi materiaalijalanjäljen tonni vastaa esimerkiksi 500 kilometrin autoilua yksityisautolla, 3000 kilometrin liikkumista julkisilla kulkuneuvoilla, 100 kilogrammaa lihapullia tai 6 neliömetriä lämmitettyä asuinpinta-alaa.

Lopuksi Maria Ritola tarkasteli yksityiskohtaisesti neljää erilaista tulevaisuuden skenaariota. Näissä skenaarioissa toimintarooleja on paljon. Siten myös strategioita kestävän elämäntavan kehittämiseen on useita erilaisia. Näiden strategioiden avulla kestävä elämäntapa voi tuoda mukanaan myös lisääntyvää hyvinvointia.

Kestävä elämäntapa 2050: tulevaisuusskenaariot kulutuskasvatuksen välineenä - Maria Ritola from Otavan Opisto

Jaana Strandman (Ihastjärven koulu): Kestävä kehitys Ihastjärven koulukylässä

Rehtori Jaana Strandman esitteli Ihastjärven koulukylää, jonka periaatteena on ”Koulu kylässä – kylä koulussa vauvasta vaariin”.

Ihastjärven koulukylä on hyvä esimerkki periaatteesta ”yhteistyöllä yhteiseksi hyväksi”. Koulussa järjestetään koko kylälle tapahtumia, liikuntaa, perhekerhoja ja yhdessä tekemistä. Koulu tarjoaa etätyöpisteen myös kesäasukkaille. Myös pihasauna ja kesäkioski ovat käytettävissä. Oppilaat ovat valinneet koulun lattioiden ja verhojen värit, ja tiloja on kunnostettu kylätalkoilla.

Koulussa on käyty myös kylän yhteisiä keskusteluja esimerkiksi siitä, voiko maanomistaja laittaa tontteja myyntiin ilman, että muut luulevat maanomistajan olevan rahapulassa. Lopulta on päädytty tonttien myyntiin, mikä tuo kylään lisää elämää.

Koulun blogiin kirjoittavat opettajat, oppilaat, kyläyhdistyksen jäsenet ja muutamat huoltajat. Blogissa on 100-500 kävijää päivässä. Esimerkiksi Halloween-juhlien suunnitteluun oli esityshetkellä tullut jo 141 vastausta. Blogista näkee myös viikko-ohjelman ja läksyt. Esimerkiksi Washingtonin suurlähetystö onkin käyttänyt tätä blogia esimerkkinä esitellessään hyvin toimivaa suomalaista koulua.

Parhaillaan koulu on kehittämässä iPadien ja QR-koodien käyttöä opetuksessa. Kuudennen luokan oppilas on esimerkiksi ehdottanut, että suunnistuksessa rasteilla voisi olla luettavat QR-koodit.

Kehitteillä on myös ajatus, voisiko kouluterveydenhoitaja koululla käydessään ottaa vastaan myös ikäihmisiä.

Voisiko sitten vaikkapa suuri 300 oppilaan koulu olla kyläkoulu? Oleellista on se, että kaikki tuntevat kaikki, on joustavuutta ja noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä.

Mauno Särkkä: Kriittinen ympäristökasvatus

Mauno Särkkä, jonka gradutyön aiheena on ollut ”Kriittinen reflektio ympäristökasvatuksessa”, esitteli kriittisen pedagogiikan pedagogista ohjelmaa. Sen taustalla ovat esimerkiksi Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikka, Frankfurtin kriittinen koulukunta ja pohjoisamerikkalainen progressivismi.

Yksilö on ristiriitaisten viestien paineessa. Toisaalta pitäisi suojella ympäristöä, toisaalta kuluttaa lisää. Kuluttamisesta on tullut kuin kansalaisvelvollisuus.

Hallitsevia ympäristödiskursseja ovat kestävä kehitys win-win-win -talouskasvun, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön hyvinvoinnin välillä sekä ekologinen modernisaatio eli ympäristöongelmien ratkaiseminen teknologian ja markkinoiden keinoin.

Yksilölle tulee sellainen vaikutelma, ettei ympäristöongelmiin liity yhteiskunnallisia konflikteja, ja että yksilön kannattaa keskittyä yksilöllisiin ekotekoihin yhteiskunnallisen ympäristövaikuttamisen ja kulttuurikritiikin sijaan.

Kriittinen ympäristökasvatus tarkoittaa yhteiskunnan ympäristösuhteen taustalla vaikuttavien syvärakenteiden ja valtasuhteiden tiedostamista, tietoisuuden muuttamista ja vaihtoehtoisten todellisuuksien rakentamista.

Kuluttaminen on yhteiskunnallinen rakenne, sisäänrakennettu elementti, ei yksilöllinen valinta. Yhteiskunnan syvärakenteisiin liittyy myös haitallisten kasvupaikkojen kehä: pääoman tuottopakko, talouden kasvupakko, kilpailussa menestymisen pakko, kulutuksen lisäämispakko, palkkojen nousupakko ja ympäristön pilaamispakko.

On ajauduttu yhden kehitysmallin hegemoniaan, jossa länsimainen kulutusyhteiskunta toimii normin ja tavoitteen asettajana kehitysmaille. Onko kehityksen monimuotoisuus unohtunut?

Rajalliselle maapallolle on tullut globaali luokkajako, jossa ihmiskunta on jakaantunut kolmeen ryhmään: ylikuluttava, kestävä ja kamppaileva luokka. Poissulkevasta kehityksestä pitäisi päästä kaikille mahdolliseen kehitykseen.

Olisi tärkeää syventyä pohtimaan kulttuurimme perustavia uskomuksia: Mikä on kehitystä? Miksi talouden pitäisi kasvaa? Miksi kulutamme? Mikä on suhteemme teknologiaan? Mitä tarvitaan onnelliseen elämään? (Jos osaatte vastata näihin kysymyksiin, vastauksia voi laittaa kommenttina tähän blogikirjoitukseen.)

Yksilöllisestä syyllisyydentunnosta pitäisi päästä rakenteiden tiedostamiseen ja kritiikkiin, kuluttajuudesta kansalaisuuteen ja talouden välineestä vapaaksi ihmiseksi.

Pitäisikin keskittyä vaihtoehtoisten todellisuuksien rakentamiseen. Pitäisi vahvistaa ja laajentaa ei-kaupallista tilaa arjessa. Pitäisi kieltäytyä osallistumasta ympäristösortoon. Pitäisi luoda vaihtoehtoisia tapoja järjestää työ, tuotanto ja talous. Pitäisi tarjota nuorille vaikuttavia roolimalleja siitä, että ”on luvallista ajatella ja toimia toisin, eikä tarvitse olla vallitsevan normin vanki”.

Tea Tönnov (Nuorten Akatemia & Dodo): Ilmari-ilmastovierailijasta apua nuorten ilmastoahdistukseen

Ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin tuettu Ilmari-ilmastovierailijahanke tuo ilmastolähettiläitä vierailuille kouluihin. Taustajärjestöinä ovat Nuorten Akatemia, Dodo, Luonto-Liitto ja Maan ystävät. Vuosina 2003-2012 on koulutettu 400 vierailijaa, tehty 2 200 vierailua ja tavoitettu 51 000 nuorta.

Jotta tieto muuttuisi toiminnaksi, toiminnan paikkojen pitää olla näkyvillä ja toiminnan vaikutuksien pitää olla selkeitä. Vuosien kuluessa kouluvierailujen sanoma onkin muuttunut ilmastonmuutoksen todistamisesta toiminnan motivoimiseen ja ratkaisukeinojen esittelyyn.

Hyviä esimerkkejä hankkeen tuotoksista ovat erinomaiset Venni-videot: Mummon syntymäpäiväpuhelu ja Venni selittää ilmastonmuutoksen mummolle sekä tarinoita muutoksesta.

Tea Tönnovin keskeinen teema oli se, että ”tulevaisuus ei tapahdu – se tehdään”. Ilmari-hankkeen pääviestit ovatkin seuraavat: 1) Ilmastonmuutos on keskeinen osa tulevaisuuden maailmaa. 2) Monenlaisia ratkaisuja on jo olemassa. 3) Ilmastonmuutosta ratkaistaan koko ajan. 4) Maailmaa voidaan muuttaa sellaiseksi kuin haluamme sen olevan, ja voimme kaikki osallistua muutokseen.

Jari Kolehmainen (Kouvolan Lyseon lukio & Kouvolan iltalukio): Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena – tapaus ilmastonmuutos (TULUVAT-hanke)

Kouvolan iltalukio ja Kouvolan Lyseon lukio osallistuvat Vantaan kaupungin (Lumon lukio) ja Ilmatieteen laitoksen kanssa Opetushallituksen rahoittamaan hankkeeseen ”TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos”, joka tunnetaan myös lempinimellä TULUVAT.

TULUVAT-nimi viittaa toisaalta ilmastonmuutoksen seurauksena voimistuviin tulviin, toisaalta tutkijoihin (TU) ja lukioihin (LU) sekä myös tieto- ja viestintätekniikkaan (TULUVAT). Hankkeen kotisivut löytyvät osoitteesta http://peda.net/polku/tuluvat.

Kaksivuotinen pilottihanke alkoi marraskuussa 2011. Ensimmäisen talven aikana kartoitettiin lukioissa käytössä olevia ilmastonmuutoksen opetuksen käytäntöjä ja materiaaleja. Samalla selvitettiin Suomessa ja muualla maailmassa saatavilla olevia ilmastonmuutospelejä sekä ilmastomalleja. Pelien listaamisessa suurimman työn teki meteorologi Mikko Laapas. Pelien hyödyntäminen aloitettiin Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilla.

Toisen lukuvuoden aikana on aloitettu Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden live-luennot (webinaarit) etäyhteyden kautta Kouvolan ja Vantaan lukioihin. Ensimmäisessä webinaarissa erikoistutkija Kirsti Jylhä luennoi Suomen ilmastonmuutosskenaarioista.

Toisessa webinaarissa torstaina 8. marraskuuta 2012 kello 15.00 tutkija Hannele Korhonen tulee luennoimaan ilmastonmuokkauksesta. Luentoa voi seurata netin välityksellä livenä ympäri Suomen. Tarkempia tietoja luennon seuraamisesta tullaan kertomaan Ilmasto-oppaan Facebook-sivulla.

Myöhemmin webinaarit tallennetaan myös Ilmasto-oppaaseen. Hankkeessa ideoidaan uudenlaista ilmastonmuutokseen liittyvää eri oppiaineiden opetussuunnitelmiin soveltuvaa monimuoto-opetusta. Laadittavien oppimistehtävien taustamateriaaleina ovat kartoituksessa valitut pelit ja mallit, Ilmasto-opas.fi -verkkoportaali sekä tutkijoiden asiantuntijaluennot.

Jari Kolehmainen (TULUVAT-hanke): Kuka voittaa ilmastopelissä?

Kuka voittaa ilmastopelissä? Käytännön testausta ja keskustelua pelaamisen lomassa Tuluvat-hankkeen johdolla - Jari Kolehmainen from Otavan Opisto

Yleisen keskustelun antia

Yleisessä keskustelussa kritisoitiin esimerkiksi reilun kaupan tuotteiden slogania ”Maailma muuttuu ostos kerrallaan”. On jotenkin ristiriitaista, että hyvää asiaa mainostetaan ostamiseen ja kuluttamiseen viittaavalla sloganilla.

Katsoimme myös hauskan ja avartavan videon vuoden 2040 uutislähetyksestä. Ilmastonmuutoksen myötä kuvitelmassa esimerkiksi Suomen vuodenajat ovat muuttuneet siten, että meillä on enää kaksi vuodenaikaa: kesy ja kelvi.

Keskusteluissa vilahti myös Maapallomiehen (Earthman) englanninkielinen musiikkivideo, joka on hyvä tiivistelmä ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja ratkaisukeinoista.

Vaikka yksilönkin teoilla on merkitystä, yksilöiden pienillä teoilla saadaan aikaan vain pieniä vaikutuksia. Esimerkiksi ilmastonmuutos on niin suuri ongelma, että sen ratkaisemiseksi vaaditaan muutakin.

IPCC:n A1FI-skenaariossa (C-Learn-simulaatio) globaali lämpötila nousee tämän vuosisadan loppuun mennessä 4,9 astetta ja merenpinta noin 1,3 metriä (business as usual -skenaario). Jos päästöt saadaan rajoitettua nykyiselle tasolleen, lämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä 3,0 astetta ja merenpinta hieman yli metrin. Jos päästöjä saataisi vähennettyä nykyhetkestä vuosittain yhdellä prosentilla, lämpötila nousisi 2,5 astetta ja merenpinta hieman vajaalla metrillä. Tavoite saada rajoitettua lämpeneminen 1,5 asteeseen tai 2,0 asteeseen on hyvin vaativa. Toivoa ja ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoja on kuitenkin olemassa! Täytyy lisäksi huomata, että C-Learnissa perusoletuksena käytetty skenaario A1FI on hyvin voimasta lämpenemistä ennustava skenaario moneen muuhun skenaarioon verrattuna.

Kiitos Otavan Opistolle hyvistä järjestelyistä ja erityisesti kiitos kaikille osallistujille mielenkiintoisista keskusteluista!

↧

Talven 2012-2013 sääennuste

October 24, 2012, 1:51 am

≫ Next: Etelämantereen merijään laajuus ennätyssuuri

≪ Previous: Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

Uusimmat pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, arvioivat, että Suomeen on tulossa lämpötiloiltaan ja sademääriltään hyvin normaali talvi. Vain Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa meille keskimääräistä kylmempää ja WSI sekä IRI pienellä todennäköisyydellä tavanomaista leudompaa. Ranskalaista ennustetta lukuun ottamatta ennusteet ovat kuitenkin hyvin yksimielisiä siitä, että Lappiin näyttäisi olevan tulossa normaalia leudompi talvi. Maailmanlaajuisesti merkittävää on se, että Grönlanti näyttää jälleen viime talvien tapaan poikkeuksellisen lämpimältä. Keski- ja Lounais-Euroopassa on taas odotettavissa kylmää. Ensi keväästä ja alkukesästä ennakoidaan Suomeen ehkä lämmintä.

Tavanomaista kylmempää talvea ennustavat ennusteet

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen marras-tammikuun jaksolle keskimääräistä kylmempiä lämpötiloja, paitsi Lapissa ollaan lähes tavanomaisissa lukemissa.

Tavanomaista leudompaa talvea ennustavat ennusteet

IRI:n(International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso marraskuusta tammikuun loppuun näyttää Suomessa keskimääräistä lämpimämmältä tai tavanomaiselta. Normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on 40 % (Lapissa 45 %), normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 % (Lapissa 20 %). Sademäärät näyttävät olevan tavanomaisia. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

WSI ennustaa koko talveksi (marraskuun alusta helmikuun loppuun) Suomeen tavanomaista lämpimämpää ja sateisempaa.

Tavanomaista talvea ennustavat ennusteet

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan lauhat lounaiset ilmavirtaukset suuntautuvat Pohjois-Suomeen. Niinpä marras-tammikuun keskilämpötila Suomen pohjoisosissa näyttää olevan vajaan asteen normaalia korkeampi. Sen sijaan Keski- ja Etelä-Suomessa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia. Samoin sademäärät näyttävät normaaleilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa 24. lokakuuta päivitetyssä ennusteessaan Etelä-Suomen pysyttelevän koko talven ajan lähellä tavanomaisia lämpötiloja, mutta Lapissa näyttää olevan normaalia lämpimämpää varsinkin vuoden 2013 puolelle siirryttäessä. Talven osalta Suomen ulkopuolelta merkittävää on se, että Grönlannin alue vaikuttaa jälleen suurella todennäköisyydellä normaalia lämpimämmältä. Sen sijaan Keski- ja varsinkin Lounais-Euroopassa näyttää olevan keskimääräistä ankarampi talvi. Ensi kevät ja alkukesä ovat ennusteen mukaan Suomessa 35-55 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpiä. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät lähes päivittäin nettisivuille. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa jälleen kaikkein tarkimmilta vaikuttavat ennustekartat. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti jopa yksityiskohtaisempia kuin mihin käytetty säämalli antaa perusteita. Joka tapauksessa ennusteen mukaan marraskuu on Suomessa 0,5 astetta tavanomaista kylmempi (Lounais-Suomessa lähellä tavanomaista), samoin joulukuu (Kaakkois-Suomessa asteen verran tavanomaista kylmempi, Lapissa lähellä normaalia). Tammikuussa on ennusteen mukaan 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää (Lounais-Suomessa asteen tavallista lämpimämpää ja Lapissa 0,5 astetta alle keskiarvon) ja helmikuussa saman verran viileämpää (Lapissa asteen verran alle tavanomaisen keskilämpötilan). Maaliskuu näyttää lähes koko Suomessa asteen normaalia lämpimämmältä. Sademäärät ovat talven aikana normaalit, paitsi marraskuussa voi olla sateisempaa ja maaliskuussa kuivempaa. Ranskalaisennusteen mukaan talvi näyttää siis hyvin tavanomaiselta, mutta alkukeväästä tulisi tämänhetkisen ennusteen mukaan keskimääräisiltä säätiloiltaan hyvä.

Kuinka luotettavia vuodenaikaisennusteet ovat?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) ei vaikuta yhtä voimakkasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.

Ennusteiden tulkinnassa on huomattava myös se, etteivät ne ennusta yksittäisiä säätapahtumia (esimerkiksi ensilumen satamisajankohtaa) vaan antavat todennäköisyyksiä sille, kuinka paljon tietyn jakson (esimerkiksi marras-tammikuun) keskilämpötila poikkeaa normaalista. Esimerkiksi poikkeama leudompaan suuntaan voi tarkoittaa joko sitä, että koko jakson ajan ollaan tavanomaisten keskiarvojen yläpuolella tai sitä, että tarkastelujakson aikana on yksi hyvin leuto jakso ja muuten ollaan tavanomaisissa lukemissa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan vertailukautta 1981-2010, jossa erityisesti talvet ovat ilmastonmuutoksen takia lämpimämpiä kuin virallisella vertailukaudella.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather on alkanut julkaista Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita 25 päiväksi. Tässä esimerkkeinä marraskuun ennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle.

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin enemmän kuin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Meteorologit ovat joskus käyttäneet tällaisista ennusteista nimitystä "meteorologinen syöpä". Muutaman päivänkin ennusteissa sään esittäminen yhdellä symbolilla on melkein kuin bingorivin tai lottorivin tekemistä, koska sää voi vaihdella päivän mittaan hyvin paljon.

Tuoko arktisen merijään sulaminen Suomeen kylmiä talvia?

Arktisen merijään määrä oli tänä syksynä (16.9.2012) pienimmillään satelliittimittausten kaudella (alkaen vuodesta 1979), vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä, minkä on väitetty aiheuttavan Suomeen kylmiä talvia.

Nyt arktisen merijään määrä on jälleen syksyn ja talven myötä lähtenyt kasvuun. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin pinta-ala oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään pinta-ala oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (pinta-ala jäi -18 % edellisen ennätyksen alle) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi on ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna arktisen merijään määrä oli suurimmillaan 15,24 miljoonaa neliökilometriä (20.3.2012), joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään pinta-ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Jäätön Jäämeri on kerännyt auringon lämpöä ympäri vuorokauden koko pohjoisen pallonpuoliskon lyhyen kesän ajan. Syksyllä ja alkutalvella veden lämpö vapautuu ilmakehään eli ilmakehässä on ikään kuin uusi energianlähde. Lämpö ja vesihöyry vaikuttavat kaikkein tärkeimpään suihkuvirtaukseen eli lännestä itään puhaltaviin tuuliin, jotka ovat rajapintana kylmän arktisen ilman ja lämpimämmän keskileveyksien ilman välissä. Tutkijat ovat havainneet suihkuvirtauksen kääntyneen kohti pohjoista viime vuosien aikana. Suihkuvirtauksen on todettu myös heikentyneen.

Tämä suihkuvirtauksen heikentyminen tarkoittaa tietyn säätyypin vaihtumista hitaammin ja kestämistä pitempään. Väitteet perustuvat maaliskuussa 2012 julkaistuun tutkimukseen ”Evidence linking Arctic amplification to extreme weather in mid-latitudes”, jonka ovat tehneet Jennifer A. Francis ja Stephen J. Vavrus. Arktisen alueen lämpeneminen siis pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän. Aikainen lumien sulaminen korkeilla leveysasteilla voi aiheuttaa saman ilmiön myös kesällä.

Suihkuvirtaus ei siis muutu länsi-itäsuuntaisesti pohjoisemmaksi vaan suuntautuu suunnaltaan entistä enemmän kohti pohjoista (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi kylmyys voi olla pitkäkestoisempaa. Suihkuvirtauksen muutokset voivat selittää myös Euroopan runsaat lumisateet viime talvina. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen. Tämän seurauksena isot pohjois-eteläsuuntaiset aallot liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään.

Tutkija Peter Wadhams Cambridgen yliopistosta sanoo, että arktisen alueen jäättömyyden aiheuttama lämmön lisääntyminen vastaa lämpenemistä, jonka ovat aiheuttaneet 20 vuoden hiilidioksidipäästöt. Arktisen alueen nopea lämpeneminen tulee siis vaikuttamaan säätiloihin monien vuosien ajan pitkälle pohjoisen napapiirin eteläpuolelle asti.

Jennifer Francis kuitenkin toteaa talven 2012-2013 sään ennustamisen kannalta erittäin tärkeän asian: ”Noiden aaltojen sijainti kuitenkin riippuu muista tekijöistä, kuten El Niñosta ja luonnollisesta arktisesta oskillaatiosta. Voin sanoa vain, että on todennäköisesti tulossa hyvin kiinnostava talvi.”

Kaikki meteorologit eivät ole samaa mieltä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland sanoo: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”

Tutkija Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta toteaa useiden eri tutkimusten yhteenvetona, että arktisen merijään väheneminen näyttää suosivan kylmiä itätuulia Suomessa ja arktisen alueen voimakkaampi lämpeneminen taas pysyvämpiä säätyyppejä Suomen syys- ja talviaikaan. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään toiseksi pienin pinta-ala mitattiin syksyllä 2007, mutta sitä seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta.

↧

Etelämantereen merijään laajuus ennätyssuuri

October 25, 2012, 1:40 am

≫ Next: Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

≪ Previous: Talven 2012-2013 sääennuste

Samaan aikaan, kun pohjoisnapaa ympäröivällä arktisella alueella mitattiin satelliittimittausten aikakauden pienin merijääalue (tästä kirjoitus Ilmastotiedossa), Yhdysvaltojen kansallisen lumi- ja jäätietokeskuksen (NSIDC) tutkijoiden mukaan etelänavalla Etelämantereen (Antarktis) ympärillä oli ennätyksellisen laaja merijääalue. Eteläisen jäämeren jääpeite on nyt laajempi kuin 30 vuotta sitten!

Eteläisen napa-alueen jääpeite on kasvanut viime vuosien ja vuosikymmenten aikana, mitä ilmastoskeptikot ovat pitäneet todisteena siitä, ettei maapallo lämpene. Tämä ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan tarkoita maapallon lämpenemisen pysähtymistä. Etelämantereella lisääntyvä jää ei riitä kompensoimaan arktisella alueella tapahtunutta sulamista. Arktisella alueella tapahtuva merijään pinta-alan pieneneminen on 25-kertainen verrattuna antarktisen alueen merijään lisääntymiseen.

Lisäksi Etelämantereen jääpeitteen lisääntyminen voi johtua nimenomaan ilmastonmuutoksesta. Etelämanner on oma ilmastojärjestelmänsä, joka on suurelta osin erillään muun maapallon ilmastojärjestelmistä. Etelämannerta kaikilta puolilta ympäröivä meri ja Etelämantereen ympärillä kiertävät tuulet eristävät sen muusta maapallosta.

Etelämanner on koko maapallon kylmin paikka, paljon kylmempi kuin arktinen alue. Etelämannerkin kyllä lämpenee, mutta tämä tapahtuu hitaammin kuin muualla maapallolla. Koska Etelämantereen lämpeneminen on alkanut paljon kylmemmästä lämpötilasta, pieni lämpeneneminen ei ole riittänyt ylittämään kriittistä kynnysarvoa, jonka jälkeen jään voimakas sulaminen alkaa.

Lisäksi lisääntyvä lämpötilaero muuhun maapalloon verrattuna (Etelämanner lämpenee hitaammin) sekä otsonikato aiheuttavat Etelämannerta kiertävien ilmavirtausten voimistumisen entisestään, mikä eristää aiempaakin tehokkaammin kylmät ilmamassat Etelämantereen alueelle ja kuljettaa merijäätä laajemmalle alueelle. Otsonikato myös itsessään viilentää ilmastoa.

Etelämantereellakaan jääpeite ei kuitenkaan ole kasvanut tasaisesti. Joillakin alueilla jääpeite on jopa huomattavasti pienentynyt aiemmasta. Erityisesti maa-alueilla olevat jäät ovat supistuneet, kun taas monin paikoin Eteläisen jäämeren jäämäärä on lisääntynyt. Antarktiksen niemimaalla jääpeite on sulanut jopa hälyttävän nopeasti. Kokonaisuudessaan antarktisen alueen talviaikaisen jääpeitteen pinta-ala on silti kasvanut prosentilla vuosikymmentä kohden.

Eteläisen jäämeren kasvava jääpeite hidastaa maapallon lämpenemistä, koska jää ja lumi heijastavat tehokkaasti auringon säteitä. Merkitys ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa kovin suuri, koska nyt mitattu Etelämantereen jääpeitteen ennätyslaajuus on havaittu eteläisen pallonpuoliskon pimeän talven aikaan. Siksi arktisen alueen kesäjään sulamisella on maapallon ilmaston kannalta suurempi merkitys. Lisäksi arktisen alueen sulaminen tapahtuu ja vaikuttaa lähempänä asutettuja alueita.

Pohjoisen napa-alueen ympärillä jää sulaa etelänavan aluetta herkemmin, koska pohjoisnavalla ei ole mannerta vaan pelkkää merijäätä. Merijään irronneet palaset liikkuvat helpommin (merivirtojen mukana) kauemmaksi kuin manneralueiden lohkeilleet jäälaatat. Pohjoinen napa-alue on myös laajemmassa vuorovaikutuksessa muun maapallon kanssa kuin eteläinen napa-alue.

Kun mietitään jäätiköiden sulamisen vaikutusta merenpinnan nousuun, on huomattava, että vain manneralueilla olevien jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa. Merijää syrjäyttää vedessä kelluessaan saman määrän vettä kuin se sulaessaan tuottaa, joten meressä olevan jäätikön sulaminen ei vaikuta merenpintaan millään tavoin. Kaikki viittaa Etelämantereen jäätiköiden sulamisen jatkumiseen, mikä voimistaa jatkossa merenpinnan nousua. (Kaikki matalat saarialueet eivät kuitenkaan ole hukkumassa merenpinnan nousun myötä. Asiasta on uutisoitu tarkemmin Ilmastotiedossa.)

Vaikka Etelämantereen jääpeitteen hienoinen laajeneminen ei sinänsä olekaan vastoin käsityksiä ilmastonmuutoksesta, tämä on silti jonkinlainen tappio ilmastomalleille, jotka eivät ole osanneet ennustaa jäätikön laajenemista. Vastaavasti arktisen merijään sulaminen on tapahtunut paljon nopeammin kuin mitkään ilmastomallit ovat ennustaneet. Ilmastomallit eivät toistaiseksi olekaan kovin hyviä ennustamaan lyhyen aikavälin muutoksia, mutta pidemmällä aikavälillä niiden ennustustehokkuus on parempi (tästä olen kirjoittanut aiemmin). Arktisen alueen on koko ajan ennakoitu lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä muuta maapalloa nopeammin.

Arktisen merijään määrä oli tänä syksynä (16.9.2012) pienimmillään satelliittimittausten kaudella (alkaen vuodesta 1979), vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä (tämän on väitetty aiheuttavan Suomeen kylmiä talvia). Nyt arktisen merijään määrä on jälleen syksyn ja talven myötä lähtenyt kasvuun. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin pinta-ala oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään pinta-ala oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (pinta-ala jäi -18 % edellisen ennätyksen alle) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi on ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Kun arktisen merijään määrä oli 20. maaliskuuta talven 2011-2012 suurimmassa lukemassa, se oli 15,24 miljoonaa neliökilometriä, joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään pinta-ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Lähteet ja lisätietoja:

-NASA: Antarctic Sea Ice

-National Geographic (Daniel Stone): Antarctic Sea Ice Hits Record ... High?

-National Geographic (video): Antarctica ice

-New York Times: Running the Numbers on Antarctic Sea Ice

-NewScientist (Peter Aldhous): Why sea ice records are poles apart

-NewScientist (Catherine Brahic): Why Antarctic ice is growing despite global warming

-NewScientist: Ice records fall at both poles

-NPR (Richard Harris): Scientists Watch Antarctica, Arctic Sea-Ice Levels

-NSIDC: Open Water Means a Warm Arctic

↧

Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

November 3, 2012, 6:54 am

≫ Next: Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

≪ Previous: Etelämantereen merijään laajuus ennätyssuuri

Suomessa roskikseen heitetyn ruoan päästöt vastaavat 100 000 henkilöautoa

Suomalaiset heittävät MTT:n mukaan hukkaan 160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa, siis henkeä kohden laskettuna yli 20 kilogrammaa. Roskikseen heitettyjen ruokien arvo on noin 500 miljoonaa euroa ja niiden päästöt vastaavat 100 000 henkilöauton päästöjä.

Jätteisiin joutuu ruokaa, koska ostoksia ei ole suunniteltu oikein, ruokaa valmistetaan liian suuria määriä, lautaselle otetaan liikaa ruokaa, tähteitä ei osata käyttää ja käyttökelpoista ruokaa heitetään roskikseen heti, kun parasta ennen -päivämäärä on saavutettu. Asiasta kertoivat tarkemmin eilen MTV3:n uutiset. Ekologisista ruokavalinnoista voi lukea lisää PowerPointistani ja Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian blogista.

Onko älypuhelinten myynnin kasvu älykästä?

Suomessa myytiin tämän vuoden tammi-syyskuussa 1,1 miljoonaa älypuhelinta. Euromääräisesti myynti kasvoi 57 % viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Tabletteja (taulutietokoneita) myytiin tämän vuoden tammi-syyskuussa yli 160 000 kappaletta. Kaikkiaan kodin elektroniikan myynti kasvoi yli 10 %. Asiasta kertoi Taloussanomat.

Kirjoitin aiemmin tekstin "Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?", jossa pohdin kulutuksen kasvua tarkemmin.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia lukemaan myös Markku Leiwon hauskan kolumnin siitä, kuinka "hirveää" ennen vanhaan oli, kun ei ollut vihreitä ajatuksia. Jatkoksi kannattaa lukea Pekka Pekkalan kolumni siitä, kuinka suomalainen keskiluokka nykyään hukkuu teknologialeluihin. Nykyiset vihreät ajatukset pienine henkilökohtaisine näpertelyineen eivät auta kaiken teknologiakrääsän keskellä, jos elämäntapa kuitenkin on maapallollemme paljon kuluttavampaa kuin ennenvanhainen elämä ilman vihreitä ajatuksia.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen siedettävälle tasolle ei vaatisi kovin suuria uhrauksia nykyiseen elämäntapaamme verrattuna, jos edes kulutuksen jatkuva kasvu saataisiin pysähtymään. Uuden tutkimuksen mukaan kuluttajat kuitenkin panostavat liikaa saadakseen viimeisimmät tekniset ominaisuudet, vaikka näille ominaisuuksille ei edes olisi käyttöä.

Ja hei, kuinka helppoa olikaan vanhan peruskännykän kanssa, kun lataaminen kerran kahdessa viikossa riitti! Nyt sähköä kuluu lataamiseen paljon enemmän ja keskittymiskykykin on heikentynyt, kun jatkuvasti pitää älykännykältä vahdata (epä)sosiaalisen median uusimpia päivityksiä. Ja montakohan turhaan tuotettua, yhä toimivaa ylimääräistä kännykkää lojuu lähes jokaisen kodin laatikoiden pohjilla?

Suomessa poikkeuksellisen sateiset lokakuu ja koko vuosi

Tämä vuosi on toistaiseksi (tammi-lokakuu) Ilmatieteen laitoksen Twitter-päivityksen mukaan ollut Suomessa toiseksi sateisin viimeisimmän 50 vuoden aikana. Sateisin on ollut vuosi 1998. Järvi-Suomessa kuluva vuosi lienee ollut koko mittaushistorian (noin sata vuotta) sateisin.

Tämän vuoden syyskuussa Kouvolan Utissa oli Kouvolan Sanomien (2.10.2012) mukaan vain kahdeksan sateetonta päivää. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin koko 150-vuotisen mittaushistorian suurin syyskuun sademäärä, 160 mm. Edellinen ennätys oli 159 mm vuodelta 1918. Muillakin havaintoasemilla, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Utsjoen Kevolla tuli uusia asemakohtaisia syyskuun ennätyksiä. Syyskuu olikin Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan tavanomaista lämpimämpi ja paikoin poikkeuksellisen sateinen.

Myös lokakuu jatkui Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan paikoin ennätyssateisena. Lokakuussa varsinkin Länsi- ja Lounais-Suomessa mitattiin paikkakuntakohtaisia lokakuun sade-ennätyksiä. Lounais-Suomen sademäärät olivat 2-2,5-kertaisia verrattuna tavanomaisiin. Merikarvialla satoi lokakuussa 191 mm, mutta koko Suomen kaikkien aikojen lokakuun sade-ennätystä ei rikottu. Vihdissä nimittäin satoi lokakuussa 2006 peräti 228 mm. Itä- ja Pohjois-Suomessa syyskuu oli kuitenkin paikoin tavanomaista kuivempi.

Ilmastoskenaarioiden mukaan Suomen sademäärät lisääntyvät A2-päästöskenaariossa 19 % (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka 10-28 %) vuosiin 2070-2099 mentäessä verrattuna jaksoon 1971-2000, A1B-päästöskenaariossa 17 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 8-25 %) ja B1-päästöskenaariossa 12 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 5-21 %). Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.Talvella sademäärä kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä. Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat kaikkina vuodenaikoina.

Vaikuttiko ilmastonmuutos Yhdysvaltojen Sandy-myrskyyn?

Suomessa meteorologit ovat antaneet hieman ristiriitaisia lausuntoja siitä, vaikuttiko ilmastonmuutos Yhdysvaltojen Sandy-myrskyyn.

Scientific American -lehden mukaan yhä useammat tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa Sandy-hurrikaanin kaltaisiin sään ääri-ilmiöihin. Myrsky olisi mitä todennäköisimmin syntynyt ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos voimisti sitä lisäten sen tuhovoimaa.

Ilmastonmuutoksen takia lämmennyt merivesi antaa myrskyille enemmän voimaa. Lisääntyvä haihtuminen lisää ilmankoskeutta, mikä puolestaan aiheuttaa aiempaa rankempia sateita. Lisäksi arktisen merijään ennätysmäisen sulamisen seurauksena Pohjois-Atlantin oskillaatio (NAO) on voinut aiheuttaa suihkuvirtauksen kääntymisen etelään, jolloin Sandy sai enemmän voimaa.

Myös vakuutusyhtiöt ovat havainneet luonnonkatastrofien lisääntymisen erityisesti Pohjois-Amerikassa. Vaikka trooppiset syklonit eivät voimistuisikaan, niiden tuhot voivat lisääntyä siksi, että merenpinta nousee lämpölaajenemisen ja mannerjäätiköiden sulamisen seurauksena. Vuosina 1992-2010 merenpinta on maailmanlaajuisesti noussut keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Paikoin merenpinta on noussut jopa senttimetrin vuodessa, mutta toisilla alueilla merenpinta on laskenut. Alueellinen vaihtelu on siis tässäkin suurta. Sandyn syntyalueilla merenpinta on noussut erityisen paljon. Uusimmissa arvioissaan tutkijat arvioivat merenpinnan nousevan jatkossa IPCC:n ennusteita enemmän.

Sandy-myrskyn ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä kertovat tarkemmin Climate Central, The Big Story, ThinkProgress, Huffington Post ja Skeptical Science sekä Wunderground. Kannattaa katsoa myös AGW Observerin kokoama linkkilista tutkimuksista, jotka tutkivat ilmastonmuutoksen ja hurrikaanien yhteyttä.

Ilmastoasioihin erikoistunut antropologi Greg Laden toistaa ilmastotutkijoiden aiemmin yleisesti esittämän näkemyksen: "Lämpötiloissa ja muissa säätekijöissä on aina vaihtelua, mutta ilmaston lämpeneminen nostaa perustasoa. Se on totta. Mutta seuraus siitä EI ole se, että ilmastonmuutos voidaan yhdistää tiettyyn myrskyyn. Kaikki myrskyt ovat säätä, kaikki sää on ilmaston välitöntä ilmentymää, ilmastonmuutos on ilmastoa."

Ilmastotieteen professori Gerard North sanoo: "Suurimmalta osin se (Sandy) on luonnollinen, sanoisin 80-90 -prosenttisesti luonnollinen. Tällaista sattuu, kuten kuivuusjaksojakin. Se on luonnollinen asia."

Kaikkein pisimmälle sanoissaan menee Nasan James Hansen kommentoidessaan yleisesti sään ääri-ilmiöiden yleistymistä: "Analyysimme osoittaa, ettei se enää riitä, että sanotaan ilmaston lämpenemisen lisäävän sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä ja että toistetaan väitettä, ettei yksittäistä säätapahtumaa voi suoraan yhdistää ilmastonmuutokseen. Päinvastoin, analyysimme osoittaa, ettei lähimenneisyyden kuumalle säälle ole käytännöllisesti katsoen mitään muuta selitystä kuin ilmastonmuutos."

Tohtori Kevin E. Trenberth puolestaan toteaa näin: "Vastaus yleiseen kysymykseen, aiheuttiko tietyn säätapahtuman ilmastonmuutos, on se, että kysymys on väärä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin säätapahtumiin, koska niiden tapahtumaympäristö on aiempaa lämpimämpi ja kosteampi."

↧

Maailman vesipäivä 22.3.2012: vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Kesäaika alkaa 25.3.2012. Mistä tarkka aika kelloon?

Muuttuuko ilmasto sekä Apinatasavallassa että Yhdysvalloissa?

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Kesän 2012 sääennuste

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Australian ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama

Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!

327 kuukauden lämpöputki: Toukokuu 2012 globaalisti historian toiseksi lämpimin

Milloin maailmanloppu tulee?

Maapallon ylikulutuspäivä 22.8.2012: Tämän vuoden luonnonvarat kulutettu loppuun!

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013!?

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

Talven 2012-2013 sääennuste

Etelämantereen merijään laajuus ennätyssuuri

Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

Joni Hekkanen hankki leasingauton, koska ei halunnut sitoutua vuosiksi – vuokraamisen valitsee yhä useampi autoilija

19-vuotias M/S Romantic-tähti Vilma Ilmatar Sippola vastustaa teatterimaailman elitismiä: "Siellä ei saisi olla kaupan seitsemän euron graavilohileipiä"

Joni Hekkanen hankki leasingauton, koska ei halunnut sitoutua vuosiksi – vuokraamisen valitsee yhä useampi autoilija

Latest Images

Subject files - Prohibiting products made with forced labour on the Union...